Eriskummallinen konsensuslauselma!

Allerginen kansa - allergia kansanterveysongelmana
Duodecim
1998;114(24):2615
Toimitus

Konsensuslausuma
Konsensuskokous on tieteellinen, julkinen kokous, jonka muodostavat tutkijat, lääketieteen ja terveydenhuollon asiantuntijat, terveyspalvelujen käyttäjät ja muu yleisö, sekä kokoukselle ennalta eri alojen asiantuntijoista valittu paneeli.

Konsensuskokouksen tavoitteena on tuottaa kannanotto (konsensuslausuma) tärkeästä kansanterveyteen liittyvästä ongelmasta, jonka ratkaisemiseksi nykyisin käytetyt menetelmät vaihtelevat ja johon liittyvässä tieteellisessä tutkimustiedossa on ristiriitaisuuksia ja puutteita. Kokouksen paneeli laatii konsensuslausuman kokoukselle ennalta esitettyjen kysymysten, asiantuntijoiden alustusten ja niiden pohjalta käytyjen keskustelujen pohjalta.

Konsensuslausumalla pyritään vaikuttamaan allergian ehkäisyyn, potilaiden tutkimukseen ja hoitoon, tieteelliseen tutkimukseen, terveydenhuolto-, sosiaali- ja tiedepoliittisiin toimenpiteisiin, yleiseen tietämykseen ja asenteisiin

Johdanto
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia valitsivat vuoden 1998 konsensuskokouksen aiheeksi Allerginen kansa - allergia kansanterveysongelmana. Allergia täyttää erinomaisen hyvin konsensuskokouksen edellyttämät vaatimukset. Allergian ehkäisyssä, tutkimisessa ja hoidossa käytetyt menetelmät vaihtelevat maasta toiseen ja Suomessakin alueittain.

Harvasta kansanterveysongelmasta on lyhyessä ajassa kertynyt yhtä paljon uutta tietoa kuin allergiasta. Marraskuussa 1992 Tukholmassa pidetyssä konsensuskokouksessa "Allergian ja muun yliherkkyyden tutkiminen" taitettiin kiivaasti peistä siitä ovatko allergiat lisääntyneet. Nyt kuusi vuotta myöhemmin tieteellinen näyttö allergioiden lisääntymisestä on kiistaton.

Allergioiden selvä lisääntyminen huolestuttaa yleisesti. Allergioiden ehkäisy ja hoito ovat kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti tärkeitä.

Käsitteistä
Allergiaan liittyvät käsitteet antavat usein aihetta väittelyyn. Määritelmien ja käsitteiden eroja on esimerkiksi anglosaksisten maiden ja Pohjoismaiden välillä. Myös kansanomainen käsitys allergiasta poikkeaa usein lääketieteen määritelmästä. Konsensuslausuma perustuu seuraaviin keskeisten käsitteiden määritelmiin.
Yliherkkyyttä käytetäänþ þPohjoismaissa yläkäsitteenä haitallisille reaktioille, joilla joko on todettavissa oleva immunologinen mekanismi (allergia) tai joilla ei voida todeta sellaista immunologista mekanismia.
Allergialla tarkoitetaan yleisesti immunologisten mekanismien välittämää haitallista fysiologista tapahtumaa. Edellytyksenä on, että yksilö on aikaisemmin altistunut aineille, joita vastaan hän on muodostanut vasta-aineita tai immunologisesti aktiivisia soluja (lymfosyyttejä). Altistuessaan uudelleen immunijärjestelmä käynnistää monenlaisia biokemiallisia reaktioita, jotka laukaisevat oireita.
Atopialla tarkoitetaan periytyvää ominaisuutta muodostaa herkästi allergeenispesifejä IgE-luokan vasta-aineita tavanomaisia ympäristöallergeenejä, kuten siitepölyä, kohtaan. Pohjoismaisen terminologian mukaan þatoopikkoþ on yksilö, jolla on sekä allergeenispesifisiä IgE-vasta-aineita tavallisille ympäristöallergeeneille ja/tai jokin atooppinen sairaus (esim. allerginen nuha ja silmätulehdus, astma, maitorupi/taiveihottuma eli ns. atooppinen ekseema). Oireettomalla yksilöllä, jolla on allergeenispesifisiä IgE-vasta-aineita sanotaan olevan þatooppinen taipumusþ.
Anafylaksia tarkoittaa äkillistä IgE-vasta-aineiden välittämää voimakasta allergista reaktiota, johon liittyy yleisoireita, kuten hengitysvaikeus ja verenpaineen lasku. Anafylaksia on hengenvaarallinen tila.
Antigeeni ja allergeeni. Yhdistettä, joka aiheuttaa immunivasteen, sanotaan antigeeniksi ja allergisen reaktion aiheuttavaa antigeenia allergeeniksiþ. þAllergeeni on yleensä valkuaisaine.
Hapteeni on pienimolekyylinen yhdiste, joka ei sellaisenaan aiheuta immunivastetta. Kun se kiinnittyy johonkin elimistön ns. þkantajavalkuaisþaineeseen, esim. veren albumiiniinþ,þ se muuttuu antigeeniksi ja saa aikaan immuunivasteen.
Herkistymisellä tarkoitetaan immuunivastetta allergeenille. Immuunivaste voi ilmetä vasta-aineiden muodostumisena tai erilaisten solujen aktivoitumisena. Herkistymiseen sinänsä ei liity oireita tai sairastumista. Riittävän voimakas uudelleen altistuminen kyseiselle allergeenille voi laukaista oireisen allergian.
Hyperreaktiivisuus on lisääntynyt herkkyys reagoida jollekin altisteelle. Se kuvaa kohde-elinten reagointitapaa. Yleensä hyperreaktiivisuudella tarkoitetaan þepäspesifistä reaktiivisuuttaþ, kuten keuhkoputkien supistumisalttiutta histamiinille, metakoliinille tai kylmälle ilmalleþ.þ

Allergiset sairaudet
Allergeenit pääsevät limakalvojen, ihon ja suoliston kautta elimistöön, jonka ne herkistävät. Herkistyminen jollekin ympäristön aineelle tallentuu elimistön immunologiseen muistiin. Altistuminen uudelleen kyseiselle aineelle laukaisee immunologisen reaktion. Siksi allergiat ovat pitkäaikaissairauksia.
Käytännön kannalta allergiset oireet voidaan jakaa þnopeisiinþ þ(välittömät)þ ja þhitaisiin (viivästyneet)þ. Nopeat reaktiot ilmenevät minuuttien sisällä altistumisesta. Ne ovat IgE-välitteisiä ja niitä kutsutaan siksi atooppisiksi reaktioiksi (esim. heinänuha). Hitaat reaktiot ilmenevät tuntien tai vuorokausien kuluttua. Yleisimmin esiintyvä hidas allerginen reaktio on kosketusihottuma (esim. nikkeliallergia). Hitaisiin reaktioihin kuuluu myös keuhkorakkuloiden allerginen tulehdus, allerginen alveoliitti, jonka tavallisin muoto Suomessa on maanviljelijöillä esiintyvä homepölykeuhko.

Allergiset sairaudet ovat eräs teollisuusmaiden nopeimmin lisääntyvistä kansantaudeista. Lukuisat tutkimukset osoittavat niiden lisääntyneen voimakkaasti varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa. Suomessa ne ovat lasten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia.

Tänään tiedetään, että perintötekijöilla ja ympäristötekijöillä on molemmilla lähes yhtä suuri merkitys allergioiden aiheuttajina. Astman ja atooppisen allergian n.s. "þkandidaattigeenejäþ" on löytynyt useita ainakin viidestä eri kromosomista. Se viittaa siihen, ettei ole odotettavissa, että yksittäinen geeni tulee selittämään riskiä.
Allergisten sairauksien lisääntyessä katseet ovat kääntyneet länsimaisiin elintapoihin ja niihin liittyviin ympäristötekijöihin. Tiedetään myös, että suurten lapsikatraiden keskuudessa esiintyy allergioita vähemmän kuin yksi- tai kaksilapsisissa perheissä ja, että sisarussarjan ensimmäisillä lapsilla on enemmän allergioita kuin viimeisillä. Tämä arvellaan johtuvan juuri varhaisinfektioiden esiintymisestä yleisemmin suurissa perheissä kuin pienissä.

Varhaislapsuuden infektioiden vähenemiseen löytyy monta muitakin syitä, kuten parempi henkilöhygienia, rokotusohjelmat, elintarvikkeiden mikrobipitoisuuksien jatkuva kontrolli ja niiden steriilipakkaaminen, juomaveden käsittely ja antibioottien käyttö.
Ympäristötekijöistä myös väestön lisääntyvä kemikaalikuormitus lisää riskiä herkistyä. Allergisoivia kemikaaleja tulee sisä- ja ulkoilmasta, elintarvikkeista ja kulutustavaroista. Myös lääkkeet voivat aiheuttaa allergiaa. Lisäksi tupakansavu tai lemmikkieläimet, kuten koirat ja kissat voivat myötävaikuttaa allergian puhkeamiseen.

Mainitut tekijät vaikuttavat kaikki omalla tavallaan ja yhteisvaikutuksessa allergioiden yleistymiseen. Viime vuosien havainnot avaavat myös uusia ehkäisyn mahdollisuuksia. Lähivuosina uudet tekniikat mahdollistavat täsmähoitoja, joista aiemmin ei ole voitu uneksia.

Konsensuslausuman laatinut paneeli
Paneeliin kuuluivat osastonylilääkäri Henrik Nordman paneelin puheenjohtajana (Työterveyslaitos), ylilääkäri Eeva Ahonen (Leppävaaran sosiaali- ja terveyskeskus), kansanedustaja Kirsti Ala- Harja (Eduskunta), dosentti Fred Björkstén, lääkäri Kai Halavaara (Kirkkonummen-Siuntion terveyskeskus), ylilääkäri Terhi Hermanson (Sosiaali- ja terveysministeriö), professori Maija Horsmanheimo (Kuopion yliopisto), osastonylilääkäri Kaisu Juntunen-Backman (Iho- ja Allergiasairaala, HYKS), kuntoutussihteeri Kaisa Karjalainen (Allergia- ja Astmaliitto), sairaanhoitaja Eeva-Liisa Kokkonen (ihotautien klinikka OYS), osastonylilääkäri Henrik Malmberg (Korva- , nenä- ja kurkkutautien klinikka, HYKS), dosentti Pirjo Pietinen (Kansanterveyslaitos), toimittaja Päivi Repo (Helsingin Sanomat), fil.tri. Eeva-Liisa Sainio (Kuluttajavirasto), erikoislääkäri Päivikki Susitaival (Kuopion aluetyöterveyslaitos), johtaja, LKT Kari Varkila (Orion lääketeollisuus)

Paneelille asetetut kysymykset
Konsensuslausuman laatinut paneeli vastasi seuraaviin heille etukäteen annettuihin kysymyksiin asiantuntijoitten esitysten ja osanottajien puheenvuorojen pohjalta: þ1) Miten yleisiä ovat tavallisimmat allergiset sairaudet ja mikä on esiintyvyyden ja kustannusvaikutusten ennuste 10-20 vuoden tähtäimellä? 2) Mitkä ovat allergisten sairauksien tärkeimmät syyt ja sairauksia pahentavat tekijät? Geneettiset tekijät? Ympäristötekijät? 3) Miten allergisia sairauksia voidaan ehkäistä? Mitä terveyspoliittisia ja hallinnollisia toimenpiteitä tarvitaan? 4) Mitkä ovat allergian torjumisen kannalta tärkeimmät tiedon puutteet ja tutkimustarpeet? 5) Miten lääkitä allergisia potilaita kustannustehokkaasti? 6) Miten terveydenhuollon tulee varautua allergiapotilaiden tutkimiseen ja hoitoon? Mitä hallinnollisia toimenpiteitä tarvitaan?þ
Miten yleisiä ovat tavallisimmat allergiset sairaudet ja mikä on esiintyvyyden ja kustannusvaikutusten ennuste 10-20 vuoden tähtäimellä?

Allergisten tautien esiintyvyys. Allergiset sairaudet ovat tavallisia. Taulukossa 1 on esitetty osittain arvioituja ja osittain tutkimuksiin perustuvia väestötason esiintyvyyslukuja allergisten tautien esiintyvyydestä Suomessa 1990-luvulla. Aikuisväestö12-18 v Ruoka- allergia1-210*1
Atooppiset sairaudet, erityisesti pikkulasten astma, nuorten allerginen nuha sekä kosketusallergioista mm. nikkeliallergia ovat lisääntyneet sekä Suomessa että muualla viime vuosikymmeninä. Kelan tilastoissa astma aikuisten pitkäaikaissairautena on lisääntynyt 1 %:sta 1960-70-luvulla 4 %:iin v. 1996. Astman ja allergisen nuhan esiintyvyys 12-18-vuotiaissa kaksinkertaistui vuodesta 1970 vuoteen 1990. Saman tutkimuksen mukaan myös ihottumat lisääntyivät 18-25 %:iin.
Taulukossa 1 12-18-vuotiaan väestön astman, hengityksen vinkunan ja atooppisen ekseeman esiintyvyydet ovat ISAAC tutkimuksesta (International Study on Asthma and Allergy in Children, 13-14- vuotiaita), jossa Suomen astmaprevalenssi on keskimääräistä alhaisempi ja atooppisen ihottuman keskitasoa korkeampi lukuisiin eurooppalaisiin sekä muihin tutkimusmaihin verrattuna. Suomessa sekä astma että atooppinen ihottuma olivat tavallisimpia pääkaupunkiseudulla.

Naisilla on miehiä enemmän kosketusallergisia ihottumia, mikä näkyy jo lapsiaineistoissa. Nikkeli-allergian esiintyvyys oli 1970- luvun lopussa suomalaisten koululaisten keskuudessa 10 % luokkaa, joka määrä on nyt kolminkertaistunut. Korvien - ja nykyisin myös monien muiden paikkojen - rei'itys vaikuttaa selkeästi nikkeliallergian esiintyvyyteen, joka oli 1990-luvulla huomattavasti korkeampi turkulaisilla opiskelijatytöillä (rei'itetyt 43 %, muut 14 %) opiskelijapoikiin (13 ja 3,5 %) verrattuna.
Ruoka-aineallergisten määrä on suurimmillaan alle 1-vuotiaiden keskuudessa, mutta luotettavia lukuja yleisyydestä ei ole. Lehmänmaitoallergia on noin 3 %:lla imeväisistä. Kouluikäisten ja aikuisten ruoka-aineallergiat liittyvät pääasiassa siitepöly- ja harvemmin luonnonkumiallergioihin ristireagoivista ruoka- aineproteiineista johtuen.

Työperäisten allergioiden aiheuttamat sairaudet muodostavat runsaan viidenneksen työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetuista taudeista. Niiden esiintyvyys joissakin ammateissa on huomattavasti keskimääräistä suurempi (esim. leipurit, karjanhoitajat, hammasala, kampaajat). Allergisia hengityselintauteja rekisteröidään ammattitaudeiksi n. 900 vuodessa, joista noin puolet on astmoja. Allergisia ammatti-ihotauteja todetaan vuosittain n. 600. Ihottumista suurin osa on kosketusallergista ihottumaa (viivästynyt allergia), mutta noin kolmannes on välittömän allergian aiheuttamia ns. proteiinikosketusihottumia tai kosketusurtikarioita. Allergisen astman ilmaantuvuus on ollut suurinta leipurin työssä, allergisten kosketusihottumien suurinta hammashoitoalalla ja proteiinikosketusihottumien/kosketusurtikarioiden ilmaantuvuus leipureilla ja karjanhoitajilla.

Myös ei-työperäiset hengitystie- ja ihoallergiat ovat usein ongelma työssä.
Esiintyvyyden ja kustannusvaikutusten ennuste 10-20 vuoden tähtäimellä. Atooppisten sairauksien yleistyminen näyttää jatkuvan. Kelan erityiskorvausrekisterissä astmapotilaiden määrä on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut ja alle 5-vuotiailla jopa yhdeksänkertaistunut. Viimeksi mainittu luku selittyy osittain diagnostisten kriteerien ja hoitokäytännön muutoksilla. Yleistymisestään huolimatta allergioiden ja astman osuus työkyvyttömyyseläkkeistä, sairausvakuutuksen alkaneista päivärahakausista sekä sairaaloiden hoitopäivistä on vain noin 2-3 %, eivätkä nämä osuudet ole kasvaneet. Allergisen kosketusihottuman esiintymistä voitaneen hillitä altistumista vähentävillä toimenpiteillä.
Arviot allergisten sairauksien vuosittaisista kokonaiskustannuksista vaihtelevat 10 ja 20 miljardin markan välillä. Suuri vaihtelu johtuu välillisten kulujen arvioimisen vaikeudesta. Välittömien kulujen seuraaminen on helpompaa. Erityiskorvattaviin astmalääkkeisiin oikeutettuja oli v. 1997 169 000, ja astman lääkityksestä aiheutuvat kustannukset olivat n. 400 milj. mk. Esimerkkinä hoidon kustannusvaikutuksista voidaan esittää 90-luvulla tapahtunut astman hoidon muuttuminen inhalaatiosteroidipainotteiseksi, jolloin myös astman sairaalahoitojaksot vähentyivät. Hoidon kustannuksiin vaikuttavat myös hyvä hoidon organisointi kuten Pirkanmaalla on hoitopäivien vähenemisenä voitu todeta. Kustannusten kannalta on oleellista saada diagnoosi ja kuntoutustoimenpiteet toteutetuiksi mahdollisimman nopealla aikataululla.

Voitaneen ennustaa, että allergisten sairauksien yhteiskunnallinen rasite säilynee entisen suuruisena seuraavien 10- 20 vuoden aikana, vaikka lasten allergiaoireiden yleistyminen ja nykyinen avohoitopainotteinen hoitokäytäntö johtanevat siihen, että lasten allergisten sairauksien yhteiskunnallinen rasite lisääntyy.
Mitkä ovat allergisten sairauksien tärkeimmät syyt ja sairauksia pahentavat tekijät? Geneettiset tekijät? Ympäristö- tekijät?
Johdanto. Syyt ja sairauksia pahentavat tekijät vaihtelevat allergisten sairauksien kirjossa sekä perimän että ympäristötekijöiden mukaan. Atooppiset sairaudet kuten astma, allerginen nuha ja silmätulehdus, maitorupi/taiveihottuma, osa lasten ruoka-allergioista sekä voimakkaat hyönteisallergiat ovat osittain geneettisesti määräytyneitä. Perimän luonnetta ei ole kuitenkaan voitu vielä tarkkaan osoittaa. Sen sijaan nokkosihottuma ei selvästi liity perimään.

Hitaita eli viivästyneitä allergisia sairauksia ovat allerginen kosketusihottuma, suuri osa valoihottumista, osa lääkeaineiden aiheuttamista ihottumista sekä allergiset alveoliitit. Allerginen kosketusihottuma ei ole periytyvä.
Geneettiset tekijät. Perimällä on merkittävä osuus allergioiden ja astman synnyssä, mutta tarkkaa tietoa sen osuudesta ei ole. Kaksostutkimusten mukaan identtisistä kaksospareista astman suhteen samanlaisia on 19-88 prosenttia, kun vastaavasti epäidenttisistä kaksospareista samanlaisia on 4-63 prosenttia. Voimakkain periytyvä komponentti on astmassa. Useissa maissa on etsitty allergialle ja astmalle altistavia geenejä. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole tuottaneet samaa löydöstä, vaan eri väestöissä on löydetty useita mahdollisia kandidaattigeenejä eri kromosomeista. Yhdessä maassa tehtyä löytöä ei siten voi yleistää toiseen väestöön.Vaikka perimän merkitys on suuri, allergisten sairauksien yleistyminen ei voi johtua perimän muutoksista. Perimä muuttuu hitaasti, väestötasolla kymmenien tai jopa satojen tuhansien vuosien kuluessa.

Atooppinen ihottuma eli maitorupi/taiveihottuma on perimältään vielä hajanaisempi kuin astma. Geenitutkimus saattaa atooppisissa sairauksissa ja astmassa johtaa uusien säätelyreittien tunnistamiseen. Siitä voi olla hyötyä tautien hoidossa, koska säätelyreitit saattavat toimia uusien lääkeainemolekyylien vaikutuskohteina. Väestölle ei suositella geenitestejä seulontatutkimuksena.

Infektioilla ja allergioilla on solutasolla vuorovaikutusta, koska infektiopuolustus ja allergia ovat yhteisen säätelyjärjestelmän alaisia. Jotkut infektiot pahentavat allergiaa, ja varsinkin varhaislapsuudessa sairastettu RSV-infektio liittyy astman puhkeamiseen. Aikuisillakin astman puhkeaminen ja paheneminen liittyvät infektioihin. Eräät infektiot näyttävät vaikuttavan joidenkin tutkimustulosten mukaan allergiaa ehkäisevästi. Suomen rokotusohjelman hyöty vakavien sairauksien ehkäisyssä on ylivoimaisesti suurempi kuin joidenkin rokotuksella ehkäistävien infektioiden sairastamisen mahdollisesti aikaansaama hyöty allergioiden ehkäisyssä.

Monilapsisten perheiden nuorimmilla lapsilla on vähemmän allergioita kuin ensimmäisillä lapsilla. Tämän on selitetty johtuvan siitä, että isossa lapsikatraassa sairastetaan enemmän infektioita kuin pienissä perheissä. Lasten ensimmäisten elinvuosien "räkärallissa" kokemat infektiot eivät kuitenkaan riitä allergiaa estämään.

Tulevaisuuden näkymänä ovat mahdolliset allergiaa torjuvat rokotteet, joissa käytetään infektiopuolustusta vahvistavia ja allergian kehitystä heikentäviä mikrobirakenteita tai muita immunovasteen muuntajia.
Ravinto sisältää runsaasti erilaisia aineita, jotka saattavat toimia allergeeneina. Sinä aikana, jona pikkulapsi saa pelkkää rintamaitoa, hän saattaa herkistyä rintamaidossa oleville äidin ravinnon allergeeneille. Ensimmäisen ikävuoden aikana lapset yleisesti kehittävät lyhytaikaisia IgE-vasteita ruokien allergeeneille, mutta normaalisti tämä vaste sammuu nopeasti, ja kyseiselle allergeenille syntyy toleranssi. Miksi vaste joskus sammumisen sijasta voimistuu ja johtaa ruoka-allergiaan on hämärän peitossa. Useimmiten pikkulapset herkistyvät heille yleisesti syötetyille ruuille: munalle, maidolle, viljalle ja kalalle. Kasviksille, hedelmille, mausteille tai pähkinöille herkistyminen, joka yleensä liittyy siitepölyallergiaan, on harvinaista alle vuoden iässä. Pikkulapsikauden allergiat katoavat yleensä välttämisdieetin aikana; kouluikään mennessä yli puolet lapsista on parantunut. Toisaalta varhaislapsuuden ruoka-allergiat ennustavat myöhempiä hengitystieallergioita.
Siitepölyallergioita ilmaantuu yleensä muutaman vuoden iässä ja sen jälkeen aina aikuisikään saakka. Varsinkin koivunsiitepölyallergiaan liittyy usein (jopa 70 %) kasvisallergia.
Kemikaalit. Koti- ja työympäristössä iho joutuu kosketuksiin useiden erilaisten kemikaalien, kasvien, eläinten ja pölyjen kanssa. Toistuva altistuminen tällaiselle tekijälle voi aiheuttaa kosketusihottuman, joka voi olla ärsytysihottumaa tai allergista kosketusihottumaa. Valokosketusihottumasta puhutaan, jos allergisoitumiseen tarvitaan myös ultraviolettisäteilyä.

Herkistyminen ympäristön kemikaaleille on yleensä elinaikainen. Allergisen kosketusihottuman aiheuttajien selvittäminen on tärkeää, jotta niitä osaa välttää.
Maailmassa on käytössä noin 100 000-300 000 kemikaalia ja vuosittain niitä otetaan käyttöön noin tuhat uutta. Niistä neljän tuhannen tiedetään aiheuttavan allergista ihottumaa. Yleisimmät aiheuttajat ovat metallit, kuten nikkeli, koboltti ja kromi, kumikemikaalit, hajusteet, tietyt antimikrobiset aineet, (neomysiini, basitrasiini, formaldehydi, Kathon-CG), hartsit (luonnonhartsit ja muovikemikaalit), ja voiteiden apu-aineet.
Yleisin allergista kosketusihottumaa aiheuttava aine on Suomessa nikkeli, jolle on herkistynyt noin 23 prosenttia testatuista potilaista.

Herkistymisen nikkelille aiheuttavat useimmiten
rihkamakorut ja varsinkin muodissa olevat lävistyskorut. Allergiaa aiheuttavat myös hajusteet, joille on herkistynyt 7 prosenttia testatuista potilaista. Seuraavaksi yleisimpiä ovat neomysiini- ja basitrasiini-lääkeaineet, koboltti, perunbalsami ja luonnonhartsi.

Vuonna 1997 todettiin 5 038 ammattitautia, joista ammatti- ihotauteja oli lähes 1 000 tapausta. Niistä pääosa oli allergisia kosketusihottumia ja ärsytysihottumia ja 1/3 proteiinikosketusihottumia/kosketusurtikarioita, jotka ovat välittömiä allergisia reaktioita. Kosketusurtikarian tavallisimmat aiheuttajat ovat lehmän hilse, jauhot, viljat ja rehut. Yleisimpiä työperäisen allergisen kosketusihottuman aiheuttajia ovat kumikemikaalit, metallit ja niiden yhdisteet sekä muovikemikaalit. Rakennusmateriaaleista vapautuvat ja muut työympäristön kemikaalit voivat pahentaa hengitystieoireita.

Ulkoilman pölyjen, aerosolien ja kaasumaisten ilmansaasteiden on epäilty aiheuttavan atooppista allergiaa ja astmaa, ja niiden tiedetään pahentavan jo alkanutta tautia. Ilman mukana liikkuu siitepölyjä, homeitiöitä, mm. liikenteestä peräisin olevia nokihiukkasia, muuta pölyä, rikkidioksidia, typen oksideja, otsonia, savua ym.
Pölyjen ja kaasujen on epäilty olevan allergisen reaktiotavan laukaisijoita, jotka aiheuttavat hengitystieallergiaa ja astmaa. Usein lisätään, että todennäköisesti tarvitaan myös jokin adjuvantinomainen tekijä, esimerkiksi infektio, eli esimerkiksi siitepöly + infektio tai ilmansaaste saattaisivat laukaista allergisen reaktiotavan. Tämän hypoteesin paikkansapitävyydelle ei ole tieteellisiä todisteita.

Varmaa on, että allergeeninen pöly tarvitaan, jotta kyseiselle pölylle voisi herkistyä. Herkistymistapahtuman yksityiskohtia ei kuitenkaan tunneta. Herkistymistapahtumia on elämän varrella harvassa; useimmat ihmiset eivät herkisty koskaan millekään, ja ne jotka herkistyvät eivät suinkaan herkisty kaikille pölyallergeeneille tai kehitä oireista sairautta.

Kun ihminen on herkistynyt allergeenille, tästä allergeenista tulee hänen tautiaan pahentava tekijä. Astmaan liittyy keuhkoputkien hyperreaktiivisuus, ja kaikki ilmansaasteet - pelkkä talvi-ilman kylmyyskin - voivat pahentaa astmaa.

Sisäilma on peräisin ulkoa ja sisältää kaikki ulkoilman komponentit. Ilmaan voi sisätiloissa lisäksi sekoittua allergeenisia pölyjä, jotka ovat peräisin eläimistä, ruuista, viherkasveista ja homeista. Sisustusmateriaaleista voi haihtua orgaanisia yhdisteitä ja ammoniakkia. Tupakointi tuo ilmaan tupakansavua.

Ulkoa peräisin olevia homeitiöitä on aina sisäilmassa. Jos kosteusvaurion seurauksena sisätiloissa kasvaa mikrobeja, ilmaan voi päästä näistä kasvustoista peräisin olevia itiöitä, rihmastoa ja soluja. Mikrobeista peräisin olevia myrkyllisiä yhdisteitä leviää sisäilmaan. Näiden myrkyllisten yhdisteiden epäillään aiheuttavan suurimman osan kosteusvaurioihin liittyvistä oireista. Homeet aiheuttavat harvoin allergiaa.
Pahin sisäilman saaste on tupakansavu. Se edistää pikkulasten herkistymistä, ärsyttää hengitysteitä, sisältää karsinogeeneja ja nokeaa sisustuksen.

Miten allergisia sairauksia voidaan ehkäistä? Mitä terveyspoliittisia ja hallinnollisia toimenpiteitä tarvitaan?
Terveydenhuollon alueellinen ja yhteiskunnan eri tahojen välinen yhteistyö on tärkeää allergisten sairauksien ehkäisyssä. Terveen rakentamisen ja puhtaan sisäilman varmistamiseksi sekä terveellisten elintapojen edistämiseksi tarvitaan perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja järjestöjen, koulu-, sosiaali-, ympäristö-, rakennus-, liikunta- ja nuorisotoimen sekä muiden tahojen yhteistä näkemystä, jatkuvaa koulutusta ja yhteistoimintaa.

Primaaripreventio (allergisen sairauden puhkeamisen ehkäisy). Atooppisen allergian primaariehkäisyssä ei ole tähän mennessä onnistuttu. Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan noudatettu kansainvälisiin ohjeisiin perustuvia suosituksia, jotka on suunnattu korkean allergiariskin omaaville perheille. Nämä ovat perheitä, joissa toisella tai molemmilla vanhemmista tai jollakin sisaruksista on atooppinen sairaus. Ohjeissa on suositeltu välttämään hengitysteitse ja ravinnon mukana tulevia tavallisia allergian aiheuttajia. Allergiset sairaudet ovat kuitenkin lisääntyneet. Uusin tutkimustieto ei tue edellämainittuja suosituksia. Tarvitaankin runsaasti lisätutkimuksia ennen kuin voidaan antaa uusia yksityiskohtaisia suosituksia. Suurille joukoille annettavien suositusten on oltava hyvin perusteltuja, koska ohjeiden noudattaminen rasittaa ja rajoittaa perheiden jokapäiväistä elämää.

Passiivinen tupakointi kuitenkin lisää kiistatta pikkulasten astmariskiä.
Allerginen kosketusihottuma. Maailmassa on käytössä noin 100 000-300 000 kemikaalia, joista noin 4 000 on aiheuttanut allergista kosketusihottumaa, jopa 10-25 % kemikaaleista saattaa olla allergisoivia. Näistä aineista pyritään luokittelemaan herkistymisen kannalta ne merkittävät kemikaalit, joista useat ihmiset saavat oireita. Nämä kemikaalit tulee pyrkiä eliminoimaan tai ainakin merkitsemään tuotteisiin (esimerkiksi pesuaineet).

Käyttöturvallisuustiedotteisiin tulee merkitä kaikki tunnetusti allergiaa aiheuttavat aineet.
Monet kulutustavarat kuten kosmetiikka mukaan lukien henkilökohtaiseen hygieniaan käytettävät tuotteet, pesuaineet, metallikorut, tekstiilit, lelut (muovailuvahat, sormivärit) tai suojakäsineet voivat sisältää allergeenejä. Minimoimalla viranomaismääräysten avulla tuotteiden sisältämien allergeenien määrä (esimerkiksi kosmetiikka-, formaldehydi- ja nikkelimääräykset sekä ferrosulfaatin lisääminen sementtiin) voidaan uusien kosketusallergioiden syntyminen ehkäistä. Tieto uusien allergeenien esiintymisestä/lisääntymisestä pitäisi johtaa uusien määräysten syntyyn. Tämän tiedon hankkimisessa auttaisivat erilaiset tiedostot, joihin tuotteista tulevat haitat olisi kerätty. Ruotsissa ihotautilääkärit lähettävät ilmoituksen viranomaisille, kun kosmetiikka on aiheuttanut oireita.

Nikkeliallergia on lisääntynyt noin kolminkertaiseksi kymmenessä vuodessa rihkamakorujen ja reijityksen myötä. EU:n nikkelidirektiivin (94/27/EC) kansallista voimaantuloa tulee kiirehtiä. Merkittäviä herkistäjiä ovat myös luonnonkumi ja kumikemikaalit. Tuotteiden päällysmerkinnöistä tulee selvitä, sisältävätkö ne kumia tai muita allergisoivia kemikaaleja.

Työelämässä on mahdollisuuksien mukaan vältettävä allergeeneja sekä käytettävä tarkoituksenmukaisia työskentelytapoja ja suojaimia. Näin voitaisiin estää huomattava osa työperäisistä allergioista. Ammattitautilaki kattaa tällä hetkellä palkansaajat ja maatalousyrittäjät, mutta sen tulisi koskea myös yrittäjiä ja ammatinharjoittajia (asiaa valmisteleva työryhmä on juuri kutsuttu kokoon).
"Hypoallergeeninen" termiä ei tulisi käyttää lainkaan. Useimmiten termiä käytetään markkinointikeinona. Jos tuotetta markkinoidaan "allergiatestattuna tuotteena", on mainittava, mitä, miksi ja miten on testattu ja mainittava testien tulokset. Ei ole myöskään olemassa "hypoallergeenisia" eläimiä.
Sekundaaripreventio (allergisen sairauden vaikeutumisen ehkäisy). Ravinto. Allergisissa sairauksissa allergeenien välttäminen ravinnossa ja ympäristössä on kiistattoman tärkeää. Ruoka-allergian hoito on ruokavalio. Kuluttajien on saatava riittävästi tietoja elintarvikkeiden koostumuksesta kaikissa ruokailutilanteissa.
Hengitysilma. Sisäilma vaikuttaa erityisesti hengitysteihin. Sisäilman laadusta on olemassa STM:n ohjeita (Sosiaali- ja terveysministeriön opas 1/1997, STM:n muistio 25/1997).
Kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa ja julkisissa tiloissa korostetaan ilmanvaihtoa ja siivousta.
Ilman saasteet ja pakkanen pahentavat hengitystieallergisen ihmisen oireita.

Kosteusvaurioihin liittyvät oireet eivät yleensä kehity immunologisella mekanismilla. Kuitenkin allergiset hengitystieoireet vaikeutuvat tiloissa, joissa on ollut kosteusvaurioita, joissa esiintyy homekasvua tai joissa todetaan muita ärsyttäviä aineita. Useimmilla ihmisillä tällaiset oireet häviävät, kun altistus loppuu. Lähes joka toisessa koulussa, useissa päiväkodeissa, asunnoissa ja asuntoloissa esiintyy kosteus- ja homevaurioita. Rakennukset on mitä pikimmin korjattava. Kosteusvaurioiden ja oireiden selvittelystä on olemassa suositus (Majvikin suositus, Suomen Lääkärilehti 18-19, 1998). Toivottavaa olisi perustaa ministeriöiden edustajista koostuva työryhmä, joka suunnittelisi toimenpideohjelmaa erityisesti koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi.

Siedätyshoidon on osoitettu estävän astman kehittymistä allergista nuhaa sairastavilla potilailla. Siedätyshoidon aloittaa aina allergisten sairauksien hoitoon perehtynyt erikoislääkäri riittävien tutkimusten jälkeen. Hoitoa voidaan jatkaa perusterveydenhuollossa edellyttäen, että yksikössä on koulutukseen perustuva tarvittava tietous siedätyshoidosta.
Ammatinvalinta. Nuorille allergikoille on annettava ammatinvalinnanohjausta. Pelkkä atopiataipumus ei saa olla esteenä mihinkään ammattiin hakeutumiseen. Ihmisten, joilla lapsena on ollut käsi-ihottumaa, pitäisi välttää ammattia, jossa käsi-ihottumaisen on vaikea selviytyä. Työssä allergisoituneilletulee antaa ohjausta uudelleenkoulutukseen.

Mitkä ovat allergian torjumisen kannalta tärkeimmät tiedon puutteet ja tutkimustarpeet?
Allergian ja astman perinnöllisyyden selvittely on tärkeää perustutkimusta. Pitkällä aikavälillä siitä saattaa olla hyötyä tautien diagnostiikassa ja hoidossa.
Edelleenkään ei tiedetä, mitkä tekijät ympäristössä vaikuttavat atooppisten sairauksien syntyyn. Allergian ja astman epidemiologia oli pitkään hyljeksitty alue, johon nyt pitäisi panostaa. On todennäköistä, että jotkut länsimaisissa yhteiskunnissa esiintyvät ympäristötekijät tai joidenkin ympäristötekijöiden puute aiheuttavat allergiaa ja astmaa. Epidemiologian keinoin voidaan tunnistaa näitä ympäristötekijöitä sekä tutkia geneettisesti määräytyvän yksilöllisen alttiuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksia.
Infektioihin ja allergiaan liittyvä immunologia nivoutuvat toisiinsa tavalla, jonka selvittelystä näyttää koituvan runsaasti hyötyä. Eräisiin infektioihin liittyvän lymfosyyttisen Th 1-vasteen heikkeneminen ja allergiaan tyypillisesti liittyvän Th 2-vasteen vastaava voimistuminen saattaa johtaa atooppiseen reaktiotapaan. Mekanismin tarkka tunteminen voi avata uusia mahdollisuuksia ehkäistä ja hoitaa allergiaa. Immunologisiin mekanismeihin liittyvä perustutkimus on painopistealue.

Viimeaikaisten tutkimusten tulokset eri infektioiden vaikutuksesta atopian lisääntymiseen saattavat tulevaisuudessa johtaa uudentyyppisiin rokotteisiin ja rokotuskäytäntöihin.
Suoliston mikrobiflooran muutoksilla on saattanut olla vaikutusta allergioiden lisääntymiseen, mikä on tämän hetken tutkimuksen suuri haaste. On myös esitetty ajatus, että sopivalla ruoansulatuskanavan mikrobiflooralla voisi olla atooppisia tauteja ehkäisevä vaikutus. Asiaan liittyy monta avointa kysymystä: miten vastasyntyneen suoliston mikrobifloora kehittyy eri ympäristöissä, mitä vaikutuksia on mikrobilääkkeillä, ja voidaanko suoliston mikrobiflooraa muuttaa hyödyllisempään suuntaan antamalla lapselle suun kautta bakteereja.

Allergian ja astman primaariehkäisyyn on pyritty suojaamalla lapsia varhaisella iällä pöly- ja ruoka-allergeeneilta. Tämän ehkäisyn tehokkuudesta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, koska tutkimustieto asiasta on ristiriitaista ja osin puutteellista.

Kosteusvauriomikrobien aiheuttamat haitalliset reaktiot johtunevat niiden erittämistä toksiineista. Toksiineista ja niitä levittävistä homelajeista tiedetään kuitenkin vähän. Tämä mm. vaikeuttaa raja-arvojen esittämistä homealtistumiselle. Homeongelma kaipaa lisää perustutkimusta. Lisätietoa olisi saatava myös rakennus- ja sisustusmateriaalien päästöistä sekä niiden vaikutuksista sisäilmaan ja terveyteen.

Terveystaloustieteellistä tutkimusta tarvitaan. Lievän hengitystieallergian hoitoa tulee selvittää pitkäaikaisilla seurantatutkimuksilla, jotta taloudellinen ja elämänlaadullinen hyöty voidaan arvioida. Taloudellisuustutkimukset kustannustehokkaan lääkeannostelun selvittämiseksi ovat tarpeellisia. Kontrolloituja hoitomyöntyvyystutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan selvittää, onko erityiskorvauksen saaminen heti hoidon alkuvaiheessa kustannusvaikuttavaa.

Mahdollisuus ehkäistä astmaa siedätyshoidolla vaatii lisätutkimuksia etenkin lapsilla, joilla on allerginen nuha ja suvussa runsaasti astmaa, sekä allergisilla lapsilla, joilla on juuri todettu astma. Intranasaalisen ja oraalisen siedätyshoidon teho lapsilla vaatii samoin lisätutkimuksia. Siedätyshoidon kustannusvaikuttavuustutkimuksia on vielä kovin vähän.

Toistaiseksi suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään suunniteltujen allergian ja astman hoitoketjujen taloudellisuuden arviointia ei ole.
Siirtogeenisten elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämät allergeenit ovat tulevaisuuden ongelma, johon on varauduttava. Geenimuunnellun ruuan allergiaa sisältävät vaikutukset on arvioitava kansallisesti, koska yleinen EU:n hyväksyntä ei välttämättä varmista alueellista turvallisuutta.

Suomessa ei pidetä tällä hetkellä rekisteriä anafylaksiaa aiheuttavista ruokareaktioista. Kansallisesti tällaisen rekisterin luominen olisi tarpeellista.
Miten lääkitä allergisia sairauksia kustannustehokkaasti?
Spesifisesti allergian tulehduksellisen perusmekanismin korjaavia lääkkeitä ei markkinoilla ole. Tällaisten lääkkeiden kehitystyö on kuitenkin vilkasta, pelkästään astmalääkekandidaatteja on yli 200 eri kehitysvaiheissa. Allergisten ihosairauksien hoitoon ei kehitteillä ole yhtä monia lääkemolekyylejä, mutta kaiken kaikkiaan on oletettavaa, että lähivuosina näemme markkinoilla lukuisia uusia astma- ja allergialääkkeitä, joiden joukossa on nykyisiin verrattuna huomattavan kalliita esim. bioteknologian keinoin tuotettuja valmisteita. Tämä seikka sinänsä lisää jo nyt allergisten sairauksien terveystaloudellisen tutkimuksen tarvetta. Terveystaloudellisissa tutkimuksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota oikeiden mittareiden ja mittaustapojen valintaan.

Kustannusvaikuttava allergialääkkeiden käyttö on kokonaishoidon huomioivaa ja omahoitoa korostavaa. Allergioiden onnistuneessa lääkehoidossa terveydenhuollon suorat ja epäsuorat kustannussäästöt ovat huomattavat.
Allergiahoidot ovat tyypillisesti pitkiä lääkehoitoja, jotka usein aloitetaan erikoissairaanhoidossa, mutta toteutetaan avohoidossa. Tällöin hoitoketjun osien saumaton yhteistyö korostuu lääkehoidonkin toteutuksessa.
Allergioiden tehokkaan lääkehoidon keskeinen edellytys on nopean ja täsmällisen diagnoosin teko. Tämä on erityisen tärkeää allergisten ammattitautien ja astman kohdalla. Nopeaan ja täsmälliseen diagnoosiin päästään parhaimmin potilaiden nopealla ohjauksella oikeaan diagnoosi- ja primaarihoitopaikkaan. Esimerkiksi viivästynyt astmadiagnoosi voi johtaa alihoitoon ja myös vaikeuttaa myöhempää lääkehoidon toteutusta.

Käytössä olevista allergialääkkeistä uudet väsyttämättömät antihistamiinit ovat osoittautuneet kustannusvaikuttaviksi. Antihistamiinihoito saattaa myös ihottumalapsilla pitkäaikaishoitona vähentää astman esiintyvyyttä. Astman varhainen steroidihoito on, kuten edellä on mainittu, säästänyt sairaalahoitokustannuksia. Samalla on kuitenkin huomattava, että käytössä olevien steroidien hintaerot ovat suuret, mutta tutkimustulokset viittaavat siihen, että halvimpien ja kalleimpien välillä ei ole merkittävää teho- ja turvallisuuseroa. Lisäksi muiden inhaloitavien anti-inflammatoristen lääkkeiden tehossa on merkittäviä eroja.

Kansainvälisten ja kansallisten suositusten mukaisesti astman lääkehoidossa on luovuttava freoniaerosolien käytöstä. Käyttökelpoisia lääkeannostelijavaihtoehtoja niille on ollut markkinoilla jo useita vuosia.

Allergisten sairauksien hoidossa potilaat käyttävät runsaasti vaihtoehtohoitoja, joiden tehosta ja turvallisuudesta ei kuitenkaan ole tutkittua tietoa. Joistakin luontaistuotteista voi syntyä jopa allergisia reaktioita.

Tehokkaan allergialääkityksen kulmakivi on oikea potilaan lääkehoidon toteutuksen ohjaus. Siihen sisältyy lääkkeiden tarkoituksenmukainen käyttö, oikea ajoitus, mahdollisista haittavaikutuksista kertominen ja oikea annostelu. Astman omahoidon osalta uusintakäyntien aikana kerrataan PEF-puhalluksen suorittaminen ja inhaloitavien lääkkeiden käyttötekniikka. Lasten lääkehoidon kohdalla on varmistuttava siitä, että sekä lapsi itse että vanhemmat tuntevat lääkehoitoon liittyvät seikat.

Miten terveydenhuollon tulee varautua allergiapotilaiden tutkimiseen ja hoitoon? Mitä hallinnollisia toimenpiteitä tarvitaan?
Nykytilanne ja ongelmat. Allergiapotilaita on erittäin paljon ja heidän määränsä lisääntyy. Kyseessä on varsin heterogeeninen ryhmä. Potilaat ovat kaikenikäisiä ja heidän sairaudenkuvansa vaihtelee lievästä, itsehoidettavasta oireilusta hengenvaarallisiin reaktioihin. Allergioista aiheutuu suuret kustannukset niin terveydenhuollon suorina kuin myös yhteiskunnalle aiheutuvina epäsuorina kustannuksina. Allergiapotilaat näyttävät tällä hetkellä kuormittavan monilla alueilla ainakin lastentautien erikoissairaanhoitoa. Perusterveydenhuollossa allergiasairaudet kuormittavat varsinkin neuvoloita.

Ehkäisysuositukset sekä tutkimus- ja hoitokäytännöt vaihtelevat maassamme mm. ristiriitaisen ja näyttöön perustumattoman tiedon, erilaisten terveydenhuollon traditioiden ja vaihtelevan palvelurakenteen vuoksi. Sairastavuus ja alueelliset olosuhteet selittävät vaihtelua, mutta sen takana saattaa olla myös huonosti toimivia hoitoketjuja. Tämä tilanne hämmentää potilaita eikä se ole hoitotulosten ja voimavarojen käytön kannalta optimaalista.

Astmapotilaiden tutkimuksen ja hoidon yhdenmukaisuus kuuluu valtakunnallisen astmaohjelman tavoitteisiin. Hyvin toteutetulla toimintaohjelmalla pystytään vaikuttamaan hoitokäytäntöihin, myös astmaohjelman tulokset näyttävät tässä vaiheessa lupaavilta. Ohjelman toimintatapoja voidaan ehkä soveltaa myös muiden allergisten sairauksien hoidon järjestämisessä.
Terveydenhuollon käytettävissä olevat voimavarat eivät lähitulevaisuudessa tule lisääntymään. Lisääntyvä allergiapotilaiden joukko on siis jatkossakin hoidettava nykyisillä voimavaroilla. Tämä tekee potilaiden näyttöön perustuvan kustannusvaikuttavan hoidon ja oikean hoidonporrastuksen entistä tärkeämmäksi. Tässä konsensuslausumassa ei kuitenkaan käsitellä eri allergiasairauksien hoidon sisältöä.

Kustannusvaikuttavaan, näyttöön perustuvaan tutkimukseen ja hoitoon. Allergisten sairauksien hoito pitää perustaa oikeaan diagnoosiin, sillä se on hyvän hoidon edellytys. Monien allergisten sairauksien hoito on varsin vaikuttavaa, mikäli on tehty oikea taudinmääritys.

Allergiatestausten ja testimateriaalien standardoinnista ja laadunvalvonnasta on huolehdittava kaikilla tasoilla ja erityisesti aloitettaessa uutta toimintaa.
Tehokas ja kustannusvaikuttava hoito edellyttää pitävää näyttöä erilaisten hoitojen vaikuttavuudesta ja niiden kustannuksista. Hoito tulee perustaa yksittäisten tutkimustulosten sijasta valtakunnallisiin hoitosuosituksiin, niiden puuttuessa esimerkiksi muiden maiden hoitosuosituksiin Suomen oloihin sovellettuna tai meta-analyyseihin. Terveystaloustiedettä tarvitaan tuottamaan tietoa kustannusvaikuttavuudesta - monien kilpailevien hoitojen keskellä pelkkä tieto vaikuttavuudesta ei riitä. Tällaista lähestymistapaa kaivataan lisää monille tutkimuksen ja hoidon alueille.
Valtakunnallisessa terveydenhuollon kehittämisprojektissa aiotaan ottaa väestövastuinen toimintatapa käyttöön kaikissa terveyskeskuksissa. Pitkäaikaissairaiden potilaiden hoidossa omalääkäri on tärkeä, mutta haasteena on turvata myös erityisosaaminen. Yksi malli on, että väestövastuulääkäri oman vastuuväestönsä hoitamisen lisäksi voi erikseen sovittaessa toimia jonkun erityisalueen yhdyshenkilönä, konsulttina ja kouluttajana. Tämä malli edellyttää sopivan kokoista vastuuväestöä, sillä liian suuri vastuuväestö lisää lähetteitä erikoissairaanhoitoon.

Toimivaan tutkimuksen ja hoidon porrastukseen. Valtakunnallisten hoitosuositusten pohjalta tulee luoda alueellisia hoito-ohjelmia, joissa hoitosuositus sovelletaan alueelle sopivaksi ottaen huomioon alueen erityisolosuhteet kuten voimavarat ja sairastavuus.

Hoitosuositukset otetaan huomioon myös alueellisia hoitoketjuja luotaessa. Hoitoketjuissa sovitaan yhteisesti työnjako läpi koko alueen terveydenhuollon palvelukentän. Kenttä sisältää sairaalat, terveyskeskukset, työterveyshuollon, yksityisen terveydenhuollon, apteekit, KELA:n sekä myös potilasjärjestöt, jotka jakavat tietoa sekä järjestävät koulutusta ja kuntoutusta ja vertaisryhmien tapaamisia. Tarkoituksena on hoitaa oikea potilas oikeaan aikaan oikealla hoitotasolla ja oikealla tavalla. Toimivassa hoitoketjussa potilas pääsee hoitoon tarvittaessa ripeästi. Jos hoitoketjuissa nykyistä hoidonporrastusta muutetaan siirtämällä tehtäviä perusterveydenhuoltoon, tulee voimavarat varmistaa.

Yhdessä sovitut hoito-ohjelmat ja hoitoketjut eivät välttämättä suoraan muutu käytännöksi. Niiden siirtäminen käytännön toiminnaksi edellyttää jatkuvaa yhteydenpitoa eri yksiköiden välillä, palautteen antoa ja seurantaa. Mallia voidaan ottaa myös valtakunnallisen astmaohjelman toimintatavasta. Ohjelman myötä perusterveydenhuoltoon nimetyt paikalliset astmayhdyshenkilöt (lääkäri ja hoitaja) voisivat mahdollisesti toimia laajemmin allergiayhdyshenkilöinä. Myös sairaaloihin tulisi nimetä allergiavastuuhenkilöitä. Koska sairaaloissa allergian hoito jakautuu useille erikoisaloille, on syytä harkita ihotautien, keuhkosairauksien ja lastentautien erikoisaloille omia vastuuhenkilöitä. Tuoreen erikoislääkäriasetuksen perustelumuistion mukaan tultaneen perustamaan allergologian erikoislääkäreiden koulutusohjelma. Nämä allergologian erikoislääkärit voisivat luontevasti toimia sairaaloiden allergiavastuuhenkilöinä. Perusterveydenhuollon ja sairaaloiden vastuuhenkilöiden tehtävänä olisi mm. koulutus, konsultointi ja laadunhallinta.

Astmaohjelmassa ehdotettiin ihotautien, keuhkosairauksien, korva- , nenä- ja kurkkutautien, lastentautien ja sisätautien aloille perustettavia yhteisiä allergologian yksikköjä allergiatutkimuksia ja -hoitoa varten. Ehdotus on vain osin toteutunut ja tällaisten yksikköjen perustamista tulisi edelleen harkita keskussairaaloihin.

Toimiva työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä edellyttää tavallisen lähettämisen lisäksi nykyistä kevyempiä konsultaatioita ja nykyaikaisen tietotekniikan hyväksikäyttöä. Voidaan esimerkiksi järjestää konsultaatiotoimintaa, jossa sairaalan erikoislääkäri käy terveyskeskuksessa konsultoimassa valittuja potilastapauksia. Potilas voidaan myös lähettää sairaalaan yhdelle tai kahdelle käynnille, joiden perusteella terveyskeskukselle annetaan ohjeet suorittaa tutkimukset ja toteuttaa hoito. Edellä mainitut konsultaatiot voidaan ostaa myös yksityissektorilta.

Telelääketiede tulee jatkossa kehittymään ja konsultaatiomahdollisuudet paranevat todennäköisesti entisestään erityisesti ihotautien alalla. Jatkossa kustannuksia todennäköisesti säästävä telelääketiede vaatii kehittelyvaiheessa voimavaroja. Tietotekniikan kehittymisen myötä nopeat sähköpostikonsultaatiot terveyskeskuslääkärin ja erikoislääkärin välillä helpottavat yhteydenpitoa. Tietosuojasäännökset on otettava huomioon. Sähköinen tiedonvälitys helpottaa myös potilaan ja lääkärin välistä kommunikaatiota.
Potilaiden omahoito on tärkeä osa hoidon porrastusta. Oikein valitun potilasryhmän hyvin toteutetulla omahoidolla voidaan vaikuttaa terveydenhuollon palveluiden käyttöön, sairastavuuteen ja kustannuksiin. Kaikessa allergiassa on omahoidon mahdollisuudet harkittava ja otettava tarpeen mukaan käyttöön. Potilas on sairautensa paras asiantuntija.

1 Lausuma julkaistaan sellaisenaan ilman kielentarkistusta. Konsensuskokous pidettiin Espoon Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 9.-11.11.1998.

Tuossa esityksen viimeisellä sivulla viimeisenä kohtana mainittiin reaktio, jossa T-lymfosyytit toimivat ja seurauksena on solukuolema jne.

Osaisitko vielä selittää mikä tämä T-lymfoyytti on? Eikai se ole se trombosyytti? Kiitti.

Osanottajaluettelosta löytyy yksi kummajainen Helsingin Sanomien toimittaja Päivi Repo.

Toimittaja Repo haastatteli minua HS:n lasipalatsissa aikoinaan 1,5 tunnin ajan. Puhelinyhteydessä oltiin sen jälkeen useasti. Kerroin hänelle mielenkiintoisia homejuttuja.

Yllätyksekseni hän sitten ilmoitti, että aineistossa ei ole mitään julkaisemisen arvoista.

Helsingin Sanomat kyllä julkaisi miltei kokosivun artikkelin Forssan terveysvalvonnan johtajasta Leena Haimista. Artikkelissa hän sai sankarittaren sädekehän ja hän kertoi HS:n lukijakunnalle, että kuinka hyvin ja perusteellisesti hän hoitaa homeasiat.

Minulle Leena Haimi ei ole sankaritar. Hänen virkavelvollisuuksiinsa olisi ehdottomasti pitänyt kuulua Saksankatu 46 koulukiinteistön sulkeminen.

Kun sain toukokuussa 2002 E-lausunnon Työterveyslaitokselta, niin soitin Leena Haimin esimiehelle Markku Purolle Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymään ja sanoin Purolle, että pidän Leena Haimia nyt syypäänä minun sairastumiseeni allergiseen alveoliittiin. Yllätyksekseni kuntayhtymäjohtaja Puro sanoi minulle, että ei terveysvalvonnan johtaja Leena Haimi ole syypää, vaan terveystarkastaja NN.

Tämä terveystarkastaja NN oli antanut minulle kopioita tästä synkän menneisyyden omaavasta koulurakennuksesta ja auttanut minua muutenkin kaikin keinoin. Hän toimi juuri niinkuin rehellisen ja tunnollisen virkamiehen kuuluukin tehdä.

Tämä ns. Forssan homekoulujuttu on nyt sitten vihdoin ja viimein menossa Forssan käräjäoikeuteen ja arvatkaa kuka siellä on syytettynä: No tietysti tämä terveystarkastaja NN. Markku Puro on muuten tämän entisen lääkintöhallituksen kansliapäällikkö Kari Puron veli. Siis tämän miehen veli, joka tiettävästi loi tapaturmavakuutusjärjestelmästä sellaisen, josta vakuutusyhtiöiden ei tarvitse juuri maksaa mitään korvauksia loukkaantuneille tai työpaikastaan sairastuneille. Veli on antanut veljelle näemmä milenkiintoista informaatiota.

Jotta tämä suomalaisten virkamiesten tekemä hässäkkä olisi täydellinen, niin siihen kuuluu tietysti se, että syylliseksi NN:n löytänyt Kankaanpään kihlakunnansyyttäjä Timo Luosma työskentelee pahoin homevaurioituneessa K:pään UUSIMMASSA virastotalossa. Kaksi ulosottoviraston työntekijää on nyt mystisesti sairastunut. Sanon mystisesti, koska heitä hoitavat lääkärit eivät tiedä mistä heidän oireilunsa johtuu (Heh-heh!).

Vanha kansakoulukaverini MM (nimi muutettu) oli kiinteistönhoitajana tässä vuonna 1993 valmistuneessa virastotalossa. Hänelle annettiin potkut, kun tuli niin kalliiksi. Ei mennyt kuin pari vuotta, kun vedet tulivat betonikaton läpi. Kiintöistön huollosta nyt vastaavan huoltoliikkeen miehet olivat unohtaneet kiivetä talon katolle ottammaan roskat pois sadevesiviemäreiden päältä. Eivät olleet myös tienneet, että sadevesiviemärissä oli myös lämpövastukset. Voi hyvä luoja, minkälaisille virkamiehille me veronmaksajat maksamme palkkaa.

Tässä oli taas pieni näyte tulevasta jännitysdokumentistani
HAISTA HOME VALTIOVALTA-Farmarin keuhkoista valkokaulusköyhälistön keuhkoihin.

hometerveisin

Pekka Nikkola
tutkiva homeallergikko