Monissa keskusteluissa on pohdittu me-vain -opin merkitystä lestadiolaisessa liikkeessä. Vaikka se on uskon kulmakivi ei se ole vanhakaan ilmiö. Ensimmäisen kerran se pulpahti pintaan viime vuosisadan alussa kun Lestadiuksen aikana alkanut liike hajosi. Sama toistui 1930-luvulla; lääkkeeksi vanhoilliset ottivat taas me-vain -opin. Oppi lientyi mutta tuli taas 1960-luvun lopulla pintaan. Jos on historiasta jotain oppimista niin liike korjaa tässäkin tapansa ja irtsanoutuu ennen pitkää me-vain -opista.
Mutta toinen tärkeä osa lestadiolaisuutta on tuomiohenkisyys. Liikkeen edustajat sen enempää saarnamiehet kuin rivijäsenetkään eivät ole kaihtaneet tuomita muita mitä eriskummallisin ilmaisuin. On "uskossaan eksyneitä", on "helvetin matkalaisia", on "jumalattomat" jne jne.
Kysymykseni: Onko kenelläkään tietoa milloin lestadiolaisuudessa otettiin muiden tuomitseminen niin merkittävään osaan. Miten liikkeessä on selvitty ilmiselvästä ristiriidasta raamatun kanssa (vrt. Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi).
Onko asiallista vastausta?
Mutta toinen tärkeä osa lestadiolaisuutta on tuomiohenkisyys. Liikkeen edustajat sen enempää saarnamiehet kuin rivijäsenetkään eivät ole kaihtaneet tuomita muita mitä eriskummallisin ilmaisuin. On "uskossaan eksyneitä", on "helvetin matkalaisia", on "jumalattomat" jne jne.
Kysymykseni: Onko kenelläkään tietoa milloin lestadiolaisuudessa otettiin muiden tuomitseminen niin merkittävään osaan. Miten liikkeessä on selvitty ilmiselvästä ristiriidasta raamatun kanssa (vrt. Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi).
Onko asiallista vastausta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vain yksi esimerkki monen muun joukossa.
Kun olet sen lukenut, kysyn sinulta, onko Jumalan sana rauennut tänä päivänä? Eikö se sama sana ilmoita totuutta tänäkin päivänä? Jos Jumalan sana ilmoittaa jonkun synniksi ja sanomme ihmistä perkeleen pojaksi, jos hän ei siitä synnistä luovu, luuletko, että silloin me itse tuomitsemme? Johanneksen kirje selkeästi opettaa, että me, Jumalan valtakunnan asuvaiset, emme tuomitse ketään. Se on Jumalan sana, joka tuomitsee. Jumala yksin tuomitsee jokaisen ihmisen ja viimeisellä tuomiolla kysytään, miksi et luopunut siitä synnistä, josta kehotettiin luopumaan. Silloin ei enää armoa ole ja ei Isä tunne niitä monia, jotka huutavat, emmekö mekin nimeäsi huutaneet avuksi.
..ihminen ei kerta tuomitse, vaan Jumalan sana, niin mitä ylipäätään tarkoittaa tuo "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"?
"viimeisellä tuomiolla kysytään, miksi et luopunut siitä synnistä, josta kehotettiin luopumaan. "
Ikävä kyllä tuossa puhut vastoin Jumalan sanaa.
Se että ihmiset täällä maan päällä ovat alkaneet toinen toisiaan helvettiin tuomita, on vastoin Raamattua. Se on ihmmisen heikkoutta, tarkemmin ajatellen syntiä. :-)
Ainoa kohta uudessa Testamentissa jossa nimenomaisesti kuvataan viimeistä tuomiota ja sitä mikä silloin ratkaisee, on syvällinen ja mieleenjäävä kuvaus Matteuksen evankeliumissa.
Kyseessä on tavattoman vaikuttava Raamatun kohta, joka puhuu meille suoraan meidän vastuustamme suhteessa lähimmäisiimme.
Tässä Raamatun sanassa itse Kristus puuhu meille ja kertoo suoraan, mitä silloin sinulta ja meiltä kaikilta kysytään.
Matt.25:1: 31-46:
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'
Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'
Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Väärinymmärrysten takia on ilmeisesti parempi, että en käytä jatkossa tuollaisia "vertauksia". Se, mitä sillä tarkoitin, on juuri noiden esittämiesi Raamatun paikkojenkin kaltainen sisällöltään.
Kiitos vastauksestasi. Itsekin hyvin tiedän Raamatun ohjaavan siihen että syntiä ei tule peitellä.
Mutta avasin keskustelun tuomiohenkisyydellä. Milloin se on otettu lestadiolaisuudessa niin merkittävälle sijalle. Ja mikä on ollut motiivi siinä asiassa.
Esimerkki: Lestadiolaiselta saarnamieheltä monikin meistä on kuullut että "se ja se pääsi taivaaseen.." On kyseenlainen arvio, sillä oikeampi olisi rukoilla Jumalalta armahdusta vainajalle.
Mutta yhtälailla monet mesitä tietävät useitakin tapauksia jossa lestadiolainen saarnaaja tai ns. riviuskovainen on esittänyt että "se ja se jouti kadotukseen". Hänen elämänsä perusteella tiedämme että "hän jouti ikuiseen tuleen Helvein lieskoihin"
Milloin tuomiohenkisyys oikeastaan tuli niin voimakkaaksi lestadioaisuudessa. Toki me uskovaiset hyvin teidämme että "ihmisen osa ei ole mitata viljaa" mutta miten lestadiolaisuudessa on tuosta ristiriidasta raamatun kanssa luovittu silloin kun tuo tuomitsemisen sana on ollut niin kielellä.
"...että me, Jumalan valtakunnan asuvaiset, emme tuomitse ketään. Se on Jumalan sana, joka tuomitsee."
Saman logiikan mukaan lestadiolainen voi lyödä toista nuijalla päähän. En se minä lyö. Se on Jumalan käsi joka lyö...
On kerta´kaikkisen paksua edes yrittää selittää lestadiolaisen liikkeen perustana olevaa tuomionhalua Jumalan viaksi. Se on lestadiolaisen liikkeen ns. huono tapa ja itseasiassa räikeästi Raamatun vastainen malli.
Esitin sinulle selkeän kysymyksen. Olisi kiinostavaa kuulla vastauksesi siihen. Mikset vastaa, vaikka muuten kirjoitat paljonkin?
ettei meillä ole valtaa tuomita kadotukseen, vaan Jumalan sana aina tuomitsee.
Jos sanon: "tuolla lavealla tiellä ei voi pelastua": Tämä ei ole sama kuin kadotustuomion lausuminen, vaan antaa ihmiselle vielä mahdollisuuden tässä elämässä. Emmehän tiedä ihmisen viimmeisiä hetkiä, ainakaan etukäteen.
Samuli joutui kadotukseen. Liisan kohtäloksi jäi helvetin lieskat. Ei hyvä ystävä äitisi päässyt taivaaseen...
Nämä lestadiolaiset tuomion sanat ovat meille monelle julmia tuttuja sanoja. Kyse on ihmisten antamista tuomioista. Monet lestadiolaiset uskovaiset pitävät itseäään isona ja Jumalana pienenä tekemään arvioita tuonpuoleisesta
Kiitos vastauksesta. Tämä on minusta kiinnostava kysymys silloin, kun puhutaan tuomitsemisesta. Aiheesta voisi käydä keskustelua enemmänkin.
et tunne Raamattua,kuten VL:llät yleensä ovat
Raamattu-tietoudessa Saarnaajiensa juttujen varassa.
Viimeisellä tuomilla Matteus 25:1-46. Jeesuksen kertomanmukaan Tehdään tiliä juuri siitä miten olen,olet kohdellut vähimpiä veljiä.Kertomuksesi
viimeisestä tuomiosta haioskahtaa VL:saarnaajan
itse sepittmällä oletuksilla,ei Jumalan Sanalla.
SE on vanhoillis Lestadiolaisten heikkous he eivät tunne Jumalan sanaa.
Laestadiuksen ja Raattamaa vanhemman aikana,tunnustettiin uskoviksi kaikki jotka Johanneksen mukaan uskoivat Kristuksen Jeesuksen
lihaantulleeksi.Nyky Lestadiolaisuus on harhautunut ja on täynnä rakkaudettomuutta.
Suuresti arvostettu ja korkeasti kunnioitettu hönö !
Sinulta tuli tuo kamala Omavanhurskaus sanan selittäjäksi kun kirjoitit ettei ihminen tuomitse . Mutta kun kristitty on oikeassa itsensä tuntemisessa niin hän tuntee myös tuomion tunnetta ja saattaa myös suullaan tuomita joitakin . Kristitty ei ole tullut synnittömäksi vaan hän sydänmessään tuntee pahoja himoja ja haluja ahneutta kateutta maailman rakkautta koreuden ja juoppouden vaikutuksia vanhaa adamia . Senvuoksi Apostoli kirjoittaa : Ei niin että olisin sen saavuttanut mutta minä riennän sitä kohti että sen saavuttaisin . Uskossa kilvoitella synnin pois panijana silloin kristitty kulkee voitosta voittoon . Se on varma totuus että Jumalan sana tuomitsee kristittyä erilailla kuin surutonta armolla ja laupeudella . Ihmisessä ei ole mitään hyvää ei kristityssäkään siksi sanomme rovastin kanssa : Voi minua syntistä ihmistä !