En tiedä onko tämä ujouteen luettavaa, mutta herkkyyteen kylläkin, eikös ne ole vähän samoja asioita.
Olen melkein kolmekymppinen nainen. Mun on ollut hyvin vaikea luoda ystävyyssuhteita, lähinna se on niin kovin rasittavaa.. kun ongelma on että reagoin liian herkästi läheisen ihmisen mielialoihin.
Tämä on luultavasti alkanut jo lapsuudesta kun isä oli hyvin räjähdysherkkä ja häntä oppi pelkäämään, lukemaan mielialat jo pikkusormen asennosta :)
Eli huomaan heti kun läheisempi ihminen on epätyytyväinen, loukkaantunut, väsynyt, vihainen, masentunut.. sitten itsestäni tuntuu että se on minun syyni, tuntuu että minun pitäsi tehdä jotain tilanteen parantamiseksi, enkä aina osaa/pysty. Tunnen oloni kamalaksi, riittämättömäksi, huonoksi, aivan kuin asia olisi minun vikani.
Siitä seuraa että alan kaihtamaan tuota henkilöä, enhän halua kokea itseäni riittämättömäksi.. tästä varmaan johtuu että mulla ei ystäviä olekkaan, olen vain yksikseni joka tuntuu helpottavalta, kun ei tarvitse huolehtia kuin omista mielialoistaan :)
Mitä voisin tehdä asian hyväksi? Erakoidun kokonaan kun olen tämmöinen.. en tahdo ystävystyä vaikka toisaalta tahdon ystäviä, seuraa, sosiaalista elämää, en yksinäisyyttä..
Olen melkein kolmekymppinen nainen. Mun on ollut hyvin vaikea luoda ystävyyssuhteita, lähinna se on niin kovin rasittavaa.. kun ongelma on että reagoin liian herkästi läheisen ihmisen mielialoihin.
Tämä on luultavasti alkanut jo lapsuudesta kun isä oli hyvin räjähdysherkkä ja häntä oppi pelkäämään, lukemaan mielialat jo pikkusormen asennosta :)
Eli huomaan heti kun läheisempi ihminen on epätyytyväinen, loukkaantunut, väsynyt, vihainen, masentunut.. sitten itsestäni tuntuu että se on minun syyni, tuntuu että minun pitäsi tehdä jotain tilanteen parantamiseksi, enkä aina osaa/pysty. Tunnen oloni kamalaksi, riittämättömäksi, huonoksi, aivan kuin asia olisi minun vikani.
Siitä seuraa että alan kaihtamaan tuota henkilöä, enhän halua kokea itseäni riittämättömäksi.. tästä varmaan johtuu että mulla ei ystäviä olekkaan, olen vain yksikseni joka tuntuu helpottavalta, kun ei tarvitse huolehtia kuin omista mielialoistaan :)
Mitä voisin tehdä asian hyväksi? Erakoidun kokonaan kun olen tämmöinen.. en tahdo ystävystyä vaikka toisaalta tahdon ystäviä, seuraa, sosiaalista elämää, en yksinäisyyttä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kunnon ystävän. Huomaa paino sanalla KUNNON.
ystävälle? Et sinä ole vastuussa toisen mielialoista, eikä ketään tarvitse aina miellyttää.
Minulla on täsmälleen samanlainen isä, räjähdysaltis joka hetki. Mielialat opin lukemaan jotta osasin olla hiljaa. Eilen huomasin eräässä tilaisuudessa jälleen tuon saman herkyyteni ilmenemisen. Kohtasin toisen samantyyppisen ihmisen tilaisuudessa ja tunsin itseni syylliseksi jälleen..??Olin tilaisuuden jälkeen itselleni vihainen ja etsin itsestäni syytä..???
Olen käynyt vuosia terapiassa. Olen myös saanut Jumalan lahjana ymmärtäväisen elämänkumppanin, mutta silti on vielä välillä vaikeaa.
Tilanteet joissa mieli herkistyy ja varsinkin on samantyyppisiä ihmisiä.
Tunnen aistivani joskus ihmisten ajatuksetkin. Varsinkin näiden isäni tyyppisten ihmisten kanssa olen joutunut vaikeuksiin tästä johtuen.
Elämäni on ollut välillä vuosia "helvettiä" herkkyyteni tähden.
Nyt iän myötä on vähän helpottanut. Erosin seurakunnasta jossa olin ja koin manipulointia, alistamista ja hengellistä väkivaltaa.
Lähdettyäni seurakunnasta, Luojalle kiitos, samalla vapauduin myös liiallisesta itsení tarkkailemisesta ja saan vapaana palvella Jumalaa omana itsenäni. Nyt olen auttanut samanlaisissa tilanteissa olevia ihmisiä rukouksin.
Jumalaan kannattaa turvata aina.
Hei!
Etsipä käsiisi sellainen kirja (engl.kielinen) kun The Highly Sensitive Person, tekijä Elaine N. Aron. Siinä on paljon juttua herkkyydestä ja ujoudesta ja siitä, miten herkkä / ujo ihminen voi muodostaa läheisiä ihmissuhteita jne. Suosittelen lämpimästi. Hyvää kesää sinulle :)
hyökätä ongelmiensa kimppuun eli mennä terapiaan. Vuoden tai kaksi sitä käytyään olo on paljon kevyempi. :)
Sinä kuulostit muuten hyvin kaunismieliseltä ihmiseltä, kun luin tekstisi!