Olen tullut siihen tulokseen, että vauvoja ei tehdä vaan niitä saadaan. Olemme yrittäneet aktiivisesti jo jonkun aikaa ja olemme kokeneet yhden keskenmenon.
Rakastan lapsia ja haluan kovasti oman pehmoisen pienokaisen. Välillä olen niin vauvakuumeen vallassa. Selailen lehtiä, surffailen netissä, liikun säännöllisesti, syön terveellisesti ja totta kai harrastan myös hetekajumppaa ahkerasti/säännöllisesti.
Mutta kuukautisten alkaessa fiilikset putoavat alas ja saan kerätä itseni kokoon jälleen kerran.
Miten saatte itsenne koottua niiden ei-toivottujen kuukautisten jälkeen?
Onnea teille kaikille ja toivottavasti ensi kesänä meidän perheessä asustaisi vaavi!
Rakastan lapsia ja haluan kovasti oman pehmoisen pienokaisen. Välillä olen niin vauvakuumeen vallassa. Selailen lehtiä, surffailen netissä, liikun säännöllisesti, syön terveellisesti ja totta kai harrastan myös hetekajumppaa ahkerasti/säännöllisesti.
Mutta kuukautisten alkaessa fiilikset putoavat alas ja saan kerätä itseni kokoon jälleen kerran.
Miten saatte itsenne koottua niiden ei-toivottujen kuukautisten jälkeen?
Onnea teille kaikille ja toivottavasti ensi kesänä meidän perheessä asustaisi vaavi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa olen minäkin miettinyt. Että miten päästä tästä hirmuisesta vauvakuumeesta eroon. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta silti koko ajan päähän putkahtaa ajatus, että jokohan olisi tärpännyt. Sitten kun ne ei-toivotut menkat tulee, niin kyllä se väkisin vetää mielen matalaksi. Pitää taas ruveta miettimään uudestaan ovulaatioajankohtia sun muita, ja stressi senkuin kasvaa... :/
Itsellä tuli tuossa "menkat", viime viikon torstaina alkoi tiputteluvuoto, ja tänään vissiin on loppunut. Mitään varsinaista menkkaverta ei ole tullut. Maanantaina tein raskaustestin, mutta se oli nega. Oon nyt miettinyt että olisiko aihetta tehdä uutta testiä, että olivatko nuo sitten kuukautiset vai mitkä? Lämmöt oli koholla (tosin vähän heitteli päivän mittaan) ennen näitä "menkkoja", ja ovat vähän vieläkin...
Minulla pitäisi kuukautiset alkaa tässä loppuviikosta ja kovasti yritän itsestäni etsiä kaikenlaisia raskausoireita. Yritystä ei ainakaan ole puuttunut.
Totta kai minäkin aina suuntaan eteenpäin, mutta vähän aikaa on tosi huonot fiilarit.
Itsellänikin on välillä ollut vähäisemmät mensut, mutta ei sittenkään. Toivotan sinulle onnea!
Meitä on vastavassa tilanteessa paljon, vaikka välillä tuntuu, että vain minulla on huono tuuri, kun katselee vatsojen kasvavan ympärillä.
Heissan!!
Minä myös olen yrittänyt ukkoseni kanssa
noin. 9kk lasta.
Kaksi keskenmenoa takana... Joulu -05
ja maaliskuu -06...
Aina sitä uskoo et olis raskaana ja tuntuu siltä
ja kuvittelee kaiken olevan kerrankin hyvin.
Mutta sitte se hiivatin täti eksyy aina kotia:(
Välis mä oon nii vihanen et tekis mieli leikkauttaa kaikki värkit veke ja muuttaa nunnaluostariin, mutta sit aina uusi toivo löytyy
jostain kiven takaa.
Miehelle en oo puhunu enää mitää lapsista,
kun sattuu itseen niin paljon nähdä toisen silmissä se suuri toivo kun tietää
omansakin olevan avaruuden kokoinen.
Mutta nytten kaksi haamua testeissä.
Odottelen loppu viikkoon josko sitten saisi punaisen viivan ja onnellisen ja terveen lapsen:)
Tsemppiä, kyl se meidänkin vuoro tulee.
Kiitos viestistä!
Mieheni on vähäsanainen ja rauhallinen ihminen, mutta ei-toivottujen mensujen tullessa huomaan myös hänen suuren pettymyksensä. Istumme hiljaa ja katsomme kaukaisuuteen.
Sinä osaat myös antaa arvoa terveelle lapselle. En mieti olisiko hän tyttö vai poika tms.,vaan sitä, että saan antaa hänelle kaiken sen rakkauden joka sisälläni odottaa.
Yritetään pitää lippu korkealla, vaikka välillä alkaa usko loppua. Odottavan aika on pitkä...
Ole hyvä vaan.
Kyllä ei ole väliä sukupuolella, itse lapsi on tärkein ja toivotuin:)
Aina saa odottaa niinkuin nytkin en ole uskaltanut testiä hakea vielä:(
Jännittää niin pirusti ja vielä kun on mieli muutenkin hieman maassa niin ei kykene oikein haluamaan lisää tuskaa..
Mutta eteenpäin mennään toivo ei lopu koskaan.