Herkkyys on sairaus

exältäni. Hän tunsi hirveää syyllisyyttä jos olin kiukkuinen, piti heti omana syynään sitä eikä mikään auttanut kuin sanoin että ei ole sinun syy. Nyt kun olemme eronneet hän pitää itseään epäonnistujana ym. Otti kaiken itseensä.

Suhteessamme pienikin riita (ihan pieni) pisti hänet maihin, ei hän pystynyt toimimaan eikä mitään, ei päässyt edes suihkuun.

Olin tosiaan ihan neuvoton hänen kanssaan. No, nyt ei tarvitse olla. Mutta tämä ei ollut ainoa syy miksi hänestä erosin. JÄtin hänet siksi koska hän ahdisti minut nurkkaan, kyttäsi, valvoi jne. Se oli vaan henkisesti liian rankkaa minulle, en yksinkertasesti kestänyt sitä.

Karsee rasite. Kun esitämme herkkyysilmiötä virtuaalisti graafisena kuviona
näemme, että se kattaa täyden ympyrän.

Näin nähtynä herkkyys ei ole sairaus. Se on monille myös vahvuus.

Olen herkkä mies. Erakkona olen pärjännyt silti eläkeikäiseksi.
Joogaan, meditoin. Vähentävät herkkyyttä. Kuten punttisalikin. Sopis varmaan 79:llekin.

mutta Sinulla se mennyt vähän liian pitkälle, koska tunnet syyllisyyttä asioista joihin et ole millään tavoin osallinen. Sinulla on varmaan lapsuuden kokemukset syy miksi koet asioita siten kuin kerrot. Olisi varmaankin hyvä mennä keskustelemaan ammatti-auttajan luo, eiköhän silloin löytyisi se perimmäinen syy miksi Sinusta tullut "yli-kiltti" ja miten siitä vois päästä jotenkin eroon. Minusta Sinun elämäsi täytyy olla kauhean rankkaa ja uuvuttavaa kun reagoit muiden asioihin noin voimakkaasti. Jääkö Sulle omaa elintilaa ensinkään, kun Olet liian empaattinen?

Oletko ajatellut persoonallisuushäiriön mahdollisuutta? Ajattelin ensin että olen itse yliherkkä ja pidin sitä omana vahvuutenani, kunnes ahdistus meni yli ja jokapäiväinen elämäni vaikeutui. Terapian avulla on mahdollista oppia toisenlaisia ajatusmalleja vaikka se tuntuisikin "turhalta", itse olen vasta hyväksynyt tämän ja opettelen nyt. Saa nähdä kuinka käy.

kun se onkin niin sinun on vaan opeteltava sitä, mikä tämän päivän ihmisen paheeksikin kutsutaan eli itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista = hoidat vaan omat asiasi ja jätät muiden ongelmat heidän hoidettavakseen.

Itseasissa tämä "itsekäskovuus herkkyyden vastakohtana" on ihan tervettä ja suojelee sinua esim. muiden hyväksikäytöltä. Ole empaattinen ja kuunteleva vaan jätä muiden ongelmat heille itselleen siis ja hoida itseäsi. Se on sitä TERVETTÄ itsekkyyttä. Et ole mikään kynnysmatto.

Minä kävin kauan sitten keskustelua psykologin kanssa, kun koin elämäni vaikeaksi ja minusta se vain kannusti minua olemaan herkkä, koska muuta vikaa minusta ei löytynyt ja herkkyys ei kuulema ole sairaus. Kaikenlaisia häiriöitä ja tramaattista asioiden kokemista se kyllä minullekin aiheuttaa (eli jonkinlainen terapia meikäläisellekin voi olla ajoittain tarpeen, koska "normaalit" ihmiset eivät käsitä tunnereaktioitani, pyrkivät jopa mitätöimään niitä), muttei syyllisyydentunteita eikä sellaista, että järjestäisin "kohtauksia" (se mielestäni on vain itsensä esiintuomista ja itsetehostusta).
Herkän vahvuuksia: Aistit toisten tunnetilat ja pystyt sitä kautta myös välttämään vaikeuksia ihmisten kanssa.
Ylikiltteys ja mielistely eivät minulta kyllä suju, ehkä niihin kannattaisi puuttua - opettele olemaan oma itsesi muiden seurassa. Olet varmasti hyvinkin rakastettava ihminen. (Ylikiltteys ja mielistely toisten taholta saa minut ainakin kokemaan mielistelijän epärehelliseksi ja tulen vain varautuneeksi) Kyllä minäkin vältän liiallisia tunne-elämyksiä ja tänä päivänä herkän elämä on tehty vaikeaksi, kun niin moni itse ehkä sitä huomaamattakaankaan pyrkii "kävelemään toisten yli" (eivät kuuntele itseään eivätkä muita). Ihmisten seurassa olo ei tuota minulle vaikeuksia - pikemminkin nautin siitä...
Noloista tilanteista ajattelen, että nehän ovat muille "viihdettä", jos ne tulevat iloisiksi jostain nolosta niin siitä tulee minullekin pikemminkin hyvä kuin huono olo (koska reagoin siihen että muilla on hauskaa).
Ahdistusta en minäkään voi välttää ja nimenomaan joskus tuntuu että kaikki on liikaa, liian nopeasti, liian paljon, tuhansia tunteita (suoranainen viidakko joskus) - jonkun kanssahan siitä/niistä pitäisi kai keskustella, ainakin jos näyttää että kaikki menee ihan sekaisin? Tavalliset ihmiset eivät sitä käsitä.

Kyse on kyllä useimmiten vahvuudesta kuin heikkoudesta, en vaihtaisi persoonallisuuttani kenenkään toisen kanssa, kunhan asiat pysyvät jonkinlaisessa hallinnassa. Pahimmillaanhan herkän mieli voi heilahtaa toiseen äärilaitaan, jossa ei ole tunteita lainkaan (jos tulee joku kamalan huono kokemus itselle)- siitä ei hyvää seuraa...

... mutta olet YLIEMPAATTINEN toisia kohtaan.
Otat kantaaksesi muiden asioita ja koet muiden ongelmat musertavina.

Et voi elää toisten elämää. Jokainen on itse vastuussa omista tekemisistään ja jokaisen on itse hoidettava kurjassa jamassa olevat asiansa kuntoon.

Opettele erottamaan omat rajasi.

Voit toki kuunnella toistemn murheita muta älä suostu kaatoämpäriksi. Varo, ettei sua myös käytetä hyväksi, kuuntelijana tms.

Herkkyys on hieno asia. Mutta se tekee usein kipeää, kun aistii niin helposti toisten tunnetiloja, ilmapiiriä ym.
Opettele elämään herkkyytesi kanssa. Siitä on tosi paljon iloakin.

Herkkä olen minäkin. Koen ilot ja surut tosi voimakkaasti ja välillä tuntuu, että sitä ei kestä. Tuntuu, että halkeaa tunteiden suuruudesta ja kokonaisvaltaisuudesta. Pidän herkkyyttä tosi isona voimavarana (en tasapaksua elämääkään toivoisi).

Oletko, herkkis79, ajatellut, että voisit jonkun ammattilaisen kanssa jutella. Mun syyllisyyden tunteisiin (ei kyllä johdu toisten tunnetilojen aistimisesta) on auttanu paljon juttelu psyk.sairaanhoitajan kanssa. Oon saanut uusia näkökulmia ja tajunnut, että tietyllä tavalla pitääkin olla itsekäs, vetää rajaa itsen ja toisten välillä... Koko maailmaa ei voi parantaa.