Olen aikani kuluksi sivusta seurannut hoitokokousten aiheuttamaa keskustelua useissa medioissa viime aikoina. Erityisesti olen pannut merkille SRK:n pääsihteerin Aimo Hautamäen tunteettoman, kovan ja syyllistävän suhtautumisen henkisen ja hengellisen väkivallan uhreja kohtaan.
Näyttää todella olevan niin, että ihmisen täytyy olla kova ja tunteeton pärjätäkseen julmuutta ihannoivassa vl-porukassa, ja ne jotka eivät osanneet tai halunneet pelata hoitokokous-peliä (siirtymällä itse ilmiantajien ja syyttäjien joukkoon), joutivatkin lähteä piireistä. Jonkinlaista vl-evoluutiota siis... vahvat selviytyjät säilyivät.
Näyttää todella olevan niin, että ihmisen täytyy olla kova ja tunteeton pärjätäkseen julmuutta ihannoivassa vl-porukassa, ja ne jotka eivät osanneet tai halunneet pelata hoitokokous-peliä (siirtymällä itse ilmiantajien ja syyttäjien joukkoon), joutivatkin lähteä piireistä. Jonkinlaista vl-evoluutiota siis... vahvat selviytyjät säilyivät.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on ainakin joillakin veeällillä täysin todellista. Ohjeena on inhimillisyyteen ja lähimmäisenrakkauteen, ettei se saa olla ristiriidassa vl-seurakunnan yhteisen ymmärryksen, kannanottojen ja saarnojen rakkaudenneuvojen kanssa. Viitattiin suviseura-alustuksessakin...
Mieti sitten, miten kova pitää olla, jotta voi säilyttää hyvän omantunnon ja uskonyhteyden, jos hempeys ja laupeus iskee "väärässä" paikassa sydämeen. Tästä 70-luku on kauhea esimerkki.
Mutta tuo valinta tuntuu kyllä aika pahalta sekin. En tiedä, miksi. Vaikka itse olen tuon mukaan aika tunteellinen pelistä pois joutunut. ;(
Pelin henki selvisi ainakin meikäläiselle melko nopeasti hoitokokousten alkaessa. Ne selvisivät perheineen yleensä vähin vaurioin, jotka keksivät alkaa ilmiantamaan muita paikalliselle johtokunnalle. Näin he olivat hyödyksi valtaa himoitseville hoitomiehille, eikä heidän kimppuunsa enää kannattanutkaan käydä.
Monet armosta uskovat, Jumalan oikeudenmukaisuuteen luottavat puolestaan uhrattiin häikäilemättömästi ja tunteettomasti SRK:n uskonpuhdistuksen alttarilla. Näin vl-porukka jalostui tunteettomaan suuntaansa.
Lueppa varsin vl:ien juttuja täälläkin niin näet, että hoitokokouksissa heikommalle osalle jääneitä haukutaan ja solvataan ihan estottomasti.
ja kirjoitettukin jotain.
Haukkujen säestämänä silloin tällöin. ;)
Kyllä kaikki sen tietää. Ei ole uskovaisilla helppoa tässä ajassa, eikä milloinkaan.
ja niistä keskusteleminen ei ole haukkumimista. Jos on asioista eri mieltä, ei tarvitse silti olla väärässä.
On olemassa kuitenkin tosiasia, että tällä palstalla yhteisön sisällä olevat vl:t ovat myös eri mieltä keskenään, mikä on oikein ja mikä on väärin. On niitä, jotka kykenevät ajattelemaan omilla aivoillaan ja joilla on myös henkilökohtainen omatunto. On taas vl-fanaatikkoja, joiden mielipiteet ovat muodostuneet jossain ehkä joskus ja joista he pitävät kiinni kynsin hampain pakkomielteen tavoin ja periksi ei anneta. Olen oikeassa. Virheetön. Juuri nämä vl-fanaatikot käyttäytyvät palstalla hyvin suvaitsemattomasti ja epäinhimillisesti.
VL-piireissä on ainakin 70-luvulta lähtien totuttu siihen, ettei kritiikkiä kuule. Tai jos kuuluu, arvostelijat tai kyseenalaistajat vaiennetaan tehokkaasti. Siksi kaikkea vähänkin negatiivista sanotaan heti pilkaksi... Erehtymättömän ei tarvitse nääs kuunnella arvostelua.