Pelkään synnytystä. Yritin jutella asiasta äidilleni ja anopilleni (joihin molempiin muuten hyvät välit).
-anopin mielestä ei siinä mitään ollut, hänen mies jatkoi töitä ja hän vain otti taksin ja meni synnyttämään
-äitiin ei sattunut yhtään, oli vain naureskellut ja vitsaillut synnytyksen ajan. Ei ymmärrä tätä nykyajan hössötystä, synnyttäjille pitäisi kuulemma sanoa turpa kiinni ja synnytä kun huutavat. Äidin mukaan hän oli vain vitsaillut ja naureskellut eikä edes huomannut kun lapsi syntyi. Eka ei kääntynyt ja keisari, kaksi seuraavaa meni naureskelun lomassa, toisen kohdalla tosin välilihaa ei saatu ommeltua ja vuoti pahasti ja viikko sängyssä synnytyksen jälkeen. Mutta se ei ollut yhtään mitään eikä sattunut yhtään! Nykynaiset ovat vain nynnyjä.
Molemmat sankarit eivät ole pätkän vertaa reippaita tyyppejä, eivät uskalla ajaa autoa, lentää, olla yksin jne jne.
Yritin hakea tukea mieheltäni, joka sanoi että ymmärtää että pelkään, mutta jos hän olisi nainen niin ei hän pelkäisi. Miten voin olla ärtymättä tähän kommenttiin?
Miten te muut kokisitte tämän tilanteen? Yrittävätkö vähätellä etten pelkäisi? Outoa, koska kaikki tietävät että on ihan todellista aihettakin pelätä, kipi ja ettei kaikki menekään hyvin.
Koen etten saa tukea, tuntemuksiani vähätellään tai suorastaan teilataan.
Miten teidän muiden miehet ovat suhtautuneet asiaan?
Minun mieheni vertaa asiaa siihen kun hänellä oli kampylobakteeri ja vatsakipuja.. Ja ettei hän pelkäisi leikkauksia. No en minäkään, mutta emättimeni repeämistä kyllä.
-anopin mielestä ei siinä mitään ollut, hänen mies jatkoi töitä ja hän vain otti taksin ja meni synnyttämään
-äitiin ei sattunut yhtään, oli vain naureskellut ja vitsaillut synnytyksen ajan. Ei ymmärrä tätä nykyajan hössötystä, synnyttäjille pitäisi kuulemma sanoa turpa kiinni ja synnytä kun huutavat. Äidin mukaan hän oli vain vitsaillut ja naureskellut eikä edes huomannut kun lapsi syntyi. Eka ei kääntynyt ja keisari, kaksi seuraavaa meni naureskelun lomassa, toisen kohdalla tosin välilihaa ei saatu ommeltua ja vuoti pahasti ja viikko sängyssä synnytyksen jälkeen. Mutta se ei ollut yhtään mitään eikä sattunut yhtään! Nykynaiset ovat vain nynnyjä.
Molemmat sankarit eivät ole pätkän vertaa reippaita tyyppejä, eivät uskalla ajaa autoa, lentää, olla yksin jne jne.
Yritin hakea tukea mieheltäni, joka sanoi että ymmärtää että pelkään, mutta jos hän olisi nainen niin ei hän pelkäisi. Miten voin olla ärtymättä tähän kommenttiin?
Miten te muut kokisitte tämän tilanteen? Yrittävätkö vähätellä etten pelkäisi? Outoa, koska kaikki tietävät että on ihan todellista aihettakin pelätä, kipi ja ettei kaikki menekään hyvin.
Koen etten saa tukea, tuntemuksiani vähätellään tai suorastaan teilataan.
Miten teidän muiden miehet ovat suhtautuneet asiaan?
Minun mieheni vertaa asiaa siihen kun hänellä oli kampylobakteeri ja vatsakipuja.. Ja ettei hän pelkäisi leikkauksia. No en minäkään, mutta emättimeni repeämistä kyllä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
myös.. Äitini suhtautuu asiaan kanssa vähättelevästi :( Sanoo ettei itse tarvinut mitään kivunlievityksiä (vaikka ei sillon edes niitä pahemmin tainnut olla) ja ei ollut mitään ongelmia yhdessäkään kolmesta synnytyksessä.. Miehet nyt ei voi koko asiaa edes tajuta kun ei ite joudu koskaan synnyttämään.. Ainakaan omasta ukosta ei oo mitään apua kun valitan pelkääväni.. Miettii vaan uskaltaako tulla synnytykseen mukaan jos vaikka lyön sitä raivoissani siellä :) Todellakin kyllä tulee mukaan! Pieni kärsimys sille verrattuna mitä itse joutuu kestämään!
hei,minä pelkään myös...vaikka olen jo 2 synnyttänyt.nyt odotan kolmatta. minun läheiseni ymmärtävät pelkoni,mutta kävin viimeksi myös keskustelemassa synnytyssairaalassani...suunnittelimme synnytystä vaikkei se sitten niin mennytkään,mutta oli siitä silti apua...nyt haluaisin jälleen mennä sinne etukäteen juttelemaan kun odotan kolmatta. ja kyllä se onnistuukin....joten ota nuvolassa puheeksi ja sieltä lähete sairaalaan!
Minä myös pelkään synnytystä. ensimmäinen syntyi sectiolla, sydänäänten laskun vuoksi. Pelkäsin jo silloin synnytystä, kipua.. nyt olisi koettelemus edessä taas helmikuussa.hui. vielä en ole miettinyt asiaa hysteerisesti mutta sekin aika koittaa.. edellisessä raskaudessa viikosta 30 lähtien itkin joka ilta kun pelotti. kyllä on nynnyä, mutta minkäs teet. Syksyllä menen synnytyspekoisten ryhmään, saas nähdä onko siitä mitään apua.