Aloitelevana moottorivenilijänä minua kahistuttaa, jos pitäisi tulla yksin laituriin. Vielä enemmän harmittaa, kun naapuripaikoille tullaan ihan heittämällä yksinkin. Mitä muuta se vaatii kuin hiljaista vauhtia, fendereiden oikeata ripustusta jne??
Laituriin yksin
ufer
137840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
...ja tietysti veneestä. Jos on ns. pistopaikka, eli keula/perä rantaan ja toinen pää sitten tolppiin kiinni, niin kannattaa vetää laiturin ja tolppien väliin köydet ohjureiksi, jotka myös pitävät venettä paikallaan tuulessakin. Sitten onnistuu huomattavasti helpommin rantautuminen.
Jos taasen on kylkipaikka, niin ensin keula kiinni laituriin, keulaköysi kiinni, jonka jälkeen pakitat keulaköyden varassa kyljen kiinni laituriin. Jos tuuli taas painaa kohti laituria, niin ei tarvitse muuta kuin vene hollille ja antaa tuulen tehdä loput.
Päivä päivältä on enemmän näitä "keula ensi laituriin varovasti" veneilijöitä. Harvoimpa näkee laivan noin tekevän, muttei niillä olekaa 115 heppaista konetta...
Eniten toi laituriin tulo riippuu veneestä. Jos pois suljetaan pienet avoveneet niin...
Helpointa se on pitkällä ja raskaalla purjeveneellä, jossa köli peräsin pitävät suuntansa todella hyvin.
Vaikeinta se on kevyellä liukuvalla moottoriveneellä, jossa keula on todella kevyt ja karkaa tuuleen helposti.
Helpoin paikka tulla yksin on kylki kiinnitys (= sama kuin käveltävä aisa). Fendarit alas hyvissä ajoin, pitkät köydet valmiiksi sekä perästä että keulasta (vedä perään molemmat). Sitten vaan laituria kohti n. 45 asteen kulmassa, kun keula n. 1m laiturista pakilla perä laiturin viereen, vapaa, mies köysien kanssa laiturilla ja se on siinä. Tää on vielä helppoa. Laituriin päin vievää tuulta kannatta hyödyntää. Kovassa tuulessa, joka painaa venettä ulos laiturista voi käyttää tuota edellä mainittua keulaköysi kikkaa.
Seuraavaksi helpoin lienee perätolppa paikka, jossa molemmat peräköydet ovi jättää laiturin ja tolppien väliin. Tai jos ei ole niin voi pysähtyä ja tolppaan voi hellästi nojata, perä kiinni, sitten laituriin. Jos laituri on sopivan korkuinen ja puuta niin keulan voi ajaa kevyesti kiinni laituriin nojaamaan. Pykylä sisään tyhjä käynnillä ja ruori siihen asentoon, että vene pysyy suorassa. Nyt on aikaa kiinnittää perä. Sitten pykälä pois ja keulaa kiinnittämään.
Hankalin on peräpoiju. Hyvällä kelillä onnistuu näin: valmistele keula ja peräköydet. Aja poijujen välistä suht hitaalla vauhdilla, vapaalle, ruori siihen asentoon, että venen menee "taskuun", ennakoi tuulta. Perään ja köysi kiinni, vene jatkaa matkaa. Katso, että köysi juoksee sujuvasti. Takaisin rattiin. Pieni ohjaus koneella ja pysäyttäminen laiurista n. 0,5m-1m päähän (tai sitten toi keula kikka mikä oli yllä). Perä nopeasti yhdellä kiepillä kiinni ja pikaisesti keulaan. Köyden kiinni. Ja sitten perän kiristys.
Kaikissa tapauksissa hyvä valmistautuminen on A ja O. Fendarit, köydet, tuulen haisteleminen etc. Jos laiturilla on joku ystävällinen vastassa niin aina helpottuu, mutta hänelle pitää olla köydet kannella valmiina. Silloin ajetaan niin lähelle laituria, että avustaja ylttää köysiin.
Helpoin on ns. liina kela, josta liina juoksee taatusti hyvin eikä mene potkuriin. Kelan voi sijoittaa myös veneen keulaan ja peräköyden voi pujottaa vaikka takana johinkin lenkkiin/hakaseen. Tällöin voit pysäyttää veneen liinasta vetämällä silloin kun itse seisot keulassa valmiina hyppäämään laiturille.
Vauhti on syytä valita tarkkaan. Liian kovalla voi tulla tuhoja, mutta toisaalta liian hitaassa keula karkaa. Harjoitusta vaan. Hyvä on harjoitella silloin kun toinen on mukana. Jos huonosti menee niin voi auttaa sitten.
Helpoin tuuli on myötäinen, seuraavaksi helpoin suora vastainen, vaikein luonnollisesti sivutuuli.
""Helpointa se on pitkällä ja raskaalla purjeveneellä, jossa köli peräsin pitävät suuntansa todella hyvin.""
Entäpä ohjailtavuus? Entä takilan muodostama "purjepinta", ottaakohan tuulta? Potkurivirran vaikutus? Massan hallinta, ts pysäyttäminen ohjailunopeudesta? Massan tuhovaikutukset?
Niin, helppoa kuin heinänteko... kaupunkilaiselle!
:)
Olen pienen ikäni liikkunut vesillä niin moottori- kuin purjeveneilläkin. Molemmilla on puolensa tuossa rantautumisessa. Toki purjeveneen köli ja peräsin pitävän venettä sivusuunnassa linjassa. Sanoisinkin, että purjeveneellä rantautuminen on helpompaa JOS SE MENEE KERRALLA OIKEIN. Purjeveneen teho-painosuhde on yleensä niin huono, että rantautumisen on parempi onnistua kerralla, nimittäin tuuli ehtii kääntää keulaa hyvinkin pitkälle sillä aikaa kun yrität vaihtaa esim pakilta eteenpäin. Esimerkiksi poijupaikkaan tullaan purjeveneellä niin, että paikalle ajetaan poijun ohi ja vauhdista laitetaan peräköysi poijuun. Tuulessa on turha yrittää tehdä niinkuin useimmat moottoriveneilijät näyttävät tekevän, että pysähdytään poijulle kiinnittämään köyttä, ja ajellaan sitten vasta laituriin. Miksiköhän muuten moottoriveneilijät niin usein tekevät näin? Näyttää nimittäin usein aika säheltämiseltä vaikka moottoriveneellä tuo onkin mahdollista.
eli on helpompaa, jos kaikki menee kerralla oikein!
Esimerkkisi valossa kysyisin, miten ajo peräpoijupaikkaan suoritetaan yksin "oikeaoppisesti" pysähtelemättä? Poijuja on otettavana kaksi ja oman varttitonnarin leveys on kolmisen metriä, perästä ruorimiehen paikalta runsas metri. Poijujen sijainti myös vaihtelee sen mukaan, onko vieressä veneitä vai ei.
Gasti saa parhaiten toisen poijun veneen leveimmältä kohdalta ja siirtyy sen jälkeen keulaan kipparin yrittäessä pyydystää toista poijua perästä. Joskus ylettyy, joskus ei:)
""Toki purjeveneen köli ja peräsin pitävän venettä sivusuunnassa linjassa"" ja ""tuuli ehtii kääntää keulaa hyvinkin pitkälle sillä aikaa kun yrität vaihtaa esim pakilta eteenpäin""
Sangen kokemustasi tukevaa juttua!
Miksi pitää ottaa kaksi peräpoijua??? En minä ainakaan ota, etenkään jos yksin tulen vierassatamaan. Mikäli säätilan vuoksi sitten pitää laittaa varmistuksia, niin niitähän vedellään yhteistuumin naapureiden kanssa kumpparia tms. sataman jollaa hyväksi käyttäen.
Tolppapaikoilla on pyydystettävä kaksi tolppaa, ja sekin yksin rantautuessa kannattaa monesti tehdä niin, että ottaa ensi tuulen yläpuolisen vauhdissa ja sitten keulan kiinni rantaan. Sen jälkeen kiinni olevalla peräköydellä vetää sopivasti naapureihin nojaillen venettä ulos niin että saa toisen tolpan kiinni. Hyvin suunniteltuna hallittu operaatio.
Jos (purje)veneen pysäyttää peräkiinnitysten vuoksi, niin silloin menettää ohjailuvauhdin ja tilanteen hallinta on hetken luonnonvoimien (tuuli, virta jne...) armoilla. 1-2 kn on sopiva lähestymisvauhti purjeveneelle, siinä köli ja peräsin purevat vielä hyvin vaikka olisi tuulta ja manööverin voi suorittaa rauhallisesti, eikä tarvitse moottoria ryntäyttää jarrutuksen tai kiihdytyksen vuoksi. Mikäli virta on voimakas, lähestymisvauhdin voi joutua pitämään suurempana.
Pois lähdettäessä yksin paras pitää moottori vaan tyhjäkäynnillä ja vapaalla. Poistuminen onnistuu lihasvoimia käyttäen poijuköydestä vetäen ainaskin 6 tn kokoluokkaan saakka, jos sattuu kova peräntakainen tuuli niin moottoria voi joutua käyttämään apuna. Tuulen puolen keulakiinnityksen voi korvata laiturin lenkistä läpi menevällä köydellä jonka päät ovat sitlootassa, näin säästää askelia ja toiminta-aikaa irroitustilanteessa. Ei pidä alkaa sähläämään liian monen asian kanssa yhtä aikaa, tärkeintä huolehtia poijuköydestä ja peräsimen asennosta.
Kotilaituri sattuu olemaan rakennettu kaksilla peräpoijuilla eikä silloin juuri jää vaihtoehtoja. En minäkään niitä poijuja turhaan keräile, jos paikka sen sallii. En myöskään rohkenisi ajaa kahta solmua laituriin....
Itse tein pikku merkin poijuun menevään köyteen näin tiedän että se on sopivan mittainen voi ajaa poijun ohi naps poijuhaka kiinni ja sitten keulaan kiinnittämään köydet valmista tuli. Itsellä siis on poijupaikka mikä on melko vaikea erityisesti sivutuulilla mutta ei mahdoton. Ostin viellä kaliberin isommat fendarit rauhoittaa mieltä ja antaa anteeksi pikku töppäykset. Ei muuta kuin treenaamaan kaveriporukassa sitten kun tuntuu että onnistuu yksin niin sitten yksin.
Tai joku on vastaava on naapunveneilijän antaman vinkin nimi. 7,5 metrinen sisämoottorinen on välillä vaikea tuoda poijupaikalle mutta kun poijusta laitoin köyden laituriin niin helpottui.
Veneellä vaan hitaasti poijulle, peräköysi kiinni ja väliköydestä kiinni vaikka venehaan avulla. Köysi kädessä voi kävellä kylkeä pitkin keulaan kiinnittämään edestä ja samalla vetää vene laituriin.
sitten helpompi? Kai se veneen koosta on kiinni,minulla 5,5 metrinen ja aina olen sen yksin laittanut laituriin.Toki kovalla tuulella kyljet kolahtelee puomiin mutta sehän kuuluu veneilyyn.
Ongelmia veneen käsittelyssä alkaa tulemaan silloin kun keulaan kulku on hidasta (joutuu kiertämään perän kautta hytin) ja massaa on niin paljon, että ei pysty käsin enää vetämään. 5,5m ja vielä sanotaan 6,5m veneisiin saakka yksin on helppo pelata. Massaa on yleensä alle tonni, joka vielä kovemmassakin tuulessa hoituu lihasvoimin. Asia on aivan toinen, kun massaa on yli 2t ja tuulipintaa reilusti.
Jos veneessä on autopilotti niin se käy useimmiten yhdestä miehestä. Kun tulet laituriin laita tullessasi köysi poijuhakaan tai sitten tolppiin. Sen jälkeen mene heti takaisin ruoriin ja aja keula varovasti laituria päin. Laiturit ovat yleensä puuta ja asia on vielä parempi jos on kölirauta. Keulan ollessa kiinni laiturissa laita tyhjäkäynnillä eteen ja heitä autopilotti päälle. Tämä pitää venettä varmasti suorassa ja sinulla on rajattomasti aikaa laitella peräkyödet kunnolla ja käydä keulassa laittamassa köydet kiinni.