Olen nuori nainen, jota elämä ihmissuhteiden takia potkii päähän.. Ehkä olen väärässä paikassa vain?!
Olen tullut siihen pisteeseen, että en jaksa enää millään pyörittää tätä omaa pientä elämääni. Tälle kaikelle on tultava piste!
Se jos olisin töissä tai koulussa antaisi mulle ehkä energiaa, tai sitten se kuluttaisi kaiken vähänkin pois. En tiedä.
En jaksa ihmisten jatkuvaa vinoilua ja aiheuttamaa pahaa mieltä. Mikään ei ole koskaan miellyttänyt, mitä olen keksinyt tai tehnyt.. aina kaikki on väärin, mitä teen!
Ystävät on selkään puukottajia, toiset lähemmät ihmiset ei jaksa edes ymmärtää. Elämääni puututaan aivan liikaa. Mitä teen?!
Olen aina ollut hyvä kuuntelemaan muiden ongelmia ja yhdessä ollaan selvitty monista suruista, mutta miksi minä en saa apua ja ymmärrystä.. Tahtoisin keskustella, mutta kukaan asianomainen ei siihen kykene järkevästi.. =(
Olen tullut siihen pisteeseen, että en jaksa enää millään pyörittää tätä omaa pientä elämääni. Tälle kaikelle on tultava piste!
Se jos olisin töissä tai koulussa antaisi mulle ehkä energiaa, tai sitten se kuluttaisi kaiken vähänkin pois. En tiedä.
En jaksa ihmisten jatkuvaa vinoilua ja aiheuttamaa pahaa mieltä. Mikään ei ole koskaan miellyttänyt, mitä olen keksinyt tai tehnyt.. aina kaikki on väärin, mitä teen!
Ystävät on selkään puukottajia, toiset lähemmät ihmiset ei jaksa edes ymmärtää. Elämääni puututaan aivan liikaa. Mitä teen?!
Olen aina ollut hyvä kuuntelemaan muiden ongelmia ja yhdessä ollaan selvitty monista suruista, mutta miksi minä en saa apua ja ymmärrystä.. Tahtoisin keskustella, mutta kukaan asianomainen ei siihen kykene järkevästi.. =(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Musta tuntuu ihan samalle. En minäkään enää jaksa pyöritellä mitään. Toivoisin olevani jo vanha tai toivoisin jopa jotain kuolettavaa sairautta, että pääsisin jo pois. Ihmissuhteiden vuoksi tuntuu näin toivottomalta.
Kiva tietää, että en ole yksin näiden ongelmieni kanssa.
Minkä ikäinen olet? Itse olen 23-vuotias ja kyllästynyt toden teolla ihmissuhteisiin. Nykyään arkailen edes tutustua uusiin ihmisiin, kun uskon niiden olevan samanlaisia, itsekeskeisiä, kuin tapaamani ja lähisukulaiset. :(
Kaikki energia menee mietiskelyyn, mikä mussa on vikana.. ja miksi ihmiset ovat sellaisia, kuin ovat.
Itse ajattelen aina muita ihmisiä ennen itseäni ja haluan olla ystävällinen, mutta miksi enää jatkaa kun saa paskan kohtelun.
Tässä pahassa olossa, en ajatellut asiaa niin, että sulla on todella myös huono mieli.. Otin siis sun tekstin voimana mun jaksamiseen, mutta haluan toivottaa voimia sinullekin. Emme ole yksin.. =)
Sellainen vinkki olisi sinulle, että opi huolehtimaan ja kuuntelemaan itseäsi. Anna itsellesi aikaa, nauti hiljaisuudesta, vietä viikonloppu vaikka luonnonhelmassa ei savuisissa baareissa tms. Lainaa kirjastosta esim. psykologisia teoksia ja tunnustele ja tutustu itseesi. Älä kuuntele aina muita, vaan pistä muut kuuntelemaan välillä sinua!!
Uskalla sanoa mielipiteesi ääneen, uskalla tuntea niitä tunteita kuin tunnet. Älä elä kulississa, vaan uskaltaudu jollekin lähimmäiselle johon varmasti luotat. Myönnä mahdolliset mokasi itsellesi, katso itseäsi peiliin! Mutta anna itsellesi anteeksi, aina on mahdollista kääntää 'kelkan suuntaa'!. Ole 'tekemättä mitään', älä mene suhteisiin tai tilanteisiin joista tulee ongelmia. Vetäydy joskus, äläkä puutu. Älä välitä aina muista, ja uskalla sanoa 'EI ja MINÄ haluan...'. Älä anna muiden alistaa sinua vaan kehitä itseluottamustasi! Uskalla katsoa elämässä eteenpäin, älä elä pimeässä tunnellissa vaan näe valoa sen päässä! Uskalla olla oma itsesi, aito, herkkä jne. Se on tärkeintä ihmissuhteissa, elämässä! Älä välitä muiden puheista, vaan käännä selkäsi heille jotka eivät näe sinussa positiivisia asioita! Kehitä itseäsi ja etsi ystäviä, ystäväporukka jossa sinut hyväksytään sellaisena ihanana ihmisenä kuin olet!! Ei aina tarvitse elää vain toisille!
Aurinkoista kesän jatkoa sinulle!
terveisin -Samaa kokenut ja opikseen ottanut