hei kaikki bulimiset kanssakumppanit!
Lopetetaan tänään (siis ihan oikeasti tällä kertaa), ja tuetaan toisiamme tällä palstalla ja kerrotaan miten on mennyt! siis tänään!! ei huomenna!
joojoo!!
itekki oon yli vuoden jo oksennellut, eli tiedän kyllä ettei siitä helppoakaan tule. mutta siitä tulee ainoastaan vaikeampaa ja vaikeampaa jos ei tänään jo lopeteta!!
ketkä on mukana? :)
Lopetetaan tänään (siis ihan oikeasti tällä kertaa), ja tuetaan toisiamme tällä palstalla ja kerrotaan miten on mennyt! siis tänään!! ei huomenna!
joojoo!!
itekki oon yli vuoden jo oksennellut, eli tiedän kyllä ettei siitä helppoakaan tule. mutta siitä tulee ainoastaan vaikeampaa ja vaikeampaa jos ei tänään jo lopeteta!!
ketkä on mukana? :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
se on helpommin sanottu kuin tehty.. Mun piti lopettaa taas kerran tänä aamuna, mutta tässä sitä samalla syödään ja kohta puhumaan pöntölle..:(
Mä oon mukana! Näin oon päättäny tuhat ja sata kertaa mutta jospa siitä tänään sit tulis loppu. Ei enää ahmimista ja oksentelua. Tsemppiä sullekin!
hep. mukana olen.
nyt loppu tämä.
takana reilut kolme vuotta.
Mukana ollaan! Nyt se on loppu. Helppoa ei tule olemaan, mutta yhdessä selvitään! Tsemppiä kaikille!
Hei!
Olen lopettanut joskus ja onnistuin. Takapakista ei saa masentua ja antaa periksi. Minulla oli joskus takapakkia mutta kun pääasiana pidin sen että oksentaminen olisi pahin virhe niin pääsin siittä eroon. Kyllä se onnistuu, se voi tuntua vaikealta siksi vaan kun siittä on tullut riippuvaiseksi. Riippuvuuksista voi päästä eroon ja vakuutan että BULIMIASTA KANNATTAA PÄÄSTÄ EROON! Voimia, voimia, voimia! Olen hengessä mukana. Ajattele miten kivaa liitää maailmassa ja tehdä mitä vaan kivaa omalla vapaa-ajalla, ei tarvitse eristää itseään vessaan vaan voi vaikka mennä halaileen omaa kullanmurua.
Siis hengessä. Itse olen päässyt yli ainakin siitä pahimmasta kierteestä jo 7 kuukautta sitten. Ja vain vähän ennen sitä vielä itkin, etten mitenkään ikinä pystyisi... Mutta pystyin kuitenkin. Miten? Ensin pelästyin niitä kaikkia kauhutarinoita ja valokuvia jotka täällä kiersivät. En halunnut kuolla sydämen pysähdykseen keskellä yötä. Sitten alkoi aktiivinen vaihe elämässäni - aloin käydä kuntoilemassa ystäväni kanssa, aloin deittailla.. pikku hiljaa ei enää ollut aikaa istua sohvalla möllöttämässä, ts. ei tullut tilaisuutta ajatella, että josko söisin jotain.
Ja silloin kun olen sortunut syömään, olen ajatellut, että vaikka nyt onkin ihan HIRRRVEÄN turvonnut olo, se menee ohi. Kyllä menee, parin päivän päästä mä olen taas ihan ok itseni kanssa, eikä siitä sen kummempia seurauksia ole. Mutta jos nyt yrjöän, se vahingoittaa mua paljon enemmän ja huomenna on silti hirveä olo.
Ts. kun erehdyn ahmimaan, pitää muistaa, että se turvonnut fiilis menee ohi. Mutta jatkuvan oksentelun fiilikset eivät mene.
En tiedä, onko tästä kenellekään apua, mua se ainakin auttoi. Tsemppiä kaikille, tukekaa toisianne, sitä varten tämä palsta on olemassa! Bulimiapeikkoa voi todellakin potkia perseeseen!!
Aurinkoista kesän jatkoa :)
noin mäkin aina itselleni vannon.. että viimeinen kerta. pahimmat vuodet on täälläkin takana, mutta silti toisinaan tulee halu ahmia ja oksentaa :( käsittämätöntä.
Mulla on takana reilu vuos oksentelua.. yhessä vaiheessa oli melkin kahen kuukauden tauko, mut yhtäkkiä se olikii taas arkipäivää :/ Jos oon jossain muualla ku kotona, ni ei oo minkäänlaista ongelmaa syömisen kanssa, eikä ahmiminen ja oksentaminen oo ollenkaa mielessä. Mut kotona.. Mä en jaksa tätä enää yhtää enempää. Niin paljo pahaa oloo tällänen typerä sairaus on aiheuttanu.
Tänää on ollu mun ensimmäinen päivä kohti terveempää. Nyt vaan täytyy pysyy vahvana. voimia kaikille :)
Mietin tässä, että miten teillä muilla on sujunut tämä? Ootteko oksentanu enää?
Ite oon oksentanu kolmena päivänä :( ja tästä ajasta olin 3 päivää matkalla, jolloin ei oo tarvettakaan oksentaa/ahmia. Että menihän tossa yks päivä jolloin en oksentanu kotona ollessa. Mut kyl musta tuntuu et oon kuitenkin menny vähän terveellisempään suuntaan syömisessä, ja terveellistä/kevyttä ruokaa en haluakaan oksentaa et koitan saada semmosen ruokailun tavaksi.. Onnee muille tähän lopettamiseen!
ciao!
pari kertaa oon sortunu, mutta se on kai ihan normaalia, eikä siitä saa lannistua. sortumiset on alkanu siitä että oon syöny ihan vaan vähän jotain epäterveellistä, ja siitä on seurannut hirveä morkkis joka on johtanut syöpöttelyyn. joten päätin just että menen makeislakkoon ja elän terveellisesti niin ettei morkkis pääse yllättämään. kuinkas teillä muilla? :)
Luin tän ketjun kun tää ilmesty mut kone tilttas ja en voinut ilmottautua mukaan. Mukana kuitenki oon ollut alusta saakka ja oon ollut siitä päivästä lähtien oksentamatta KERTAAKAAN! Olo oli ekana päivänä ihan OK mut toisena päivänä oli vaikeempaa. Söin kyl karkkii mut pidin pintani ja en oksentanut. Teippasin jopa vessanpöntön maalarinteipillä kiinni (koska olin yksin kotona). Avasin sen ainoastaan jos piti oikeesti päästä asialle. :)
Kiitos sulle ketjun alottaja! Miten oot ite pärjännyt tän päätöksen kanssa?
Zemppii teille kaikille!!!
Hei!
Luin vasta tämän tsemppaavan viestin ja oloni helpottui huomattavasti. Yksi kysymys askarruttaa. Miten minä sen lopetan?