Huomioikaa kaikki, että tällä palstalla liikkuu nyt yksi tai useampia adoptiolapsen odottajia. Kotimaisten adoptioon tulevien vauvojen määrä on vähentynyt jälleen jonkun verran. Ilmeisesti tämä on aktivoinut adoptiojonossa olevia kirjoittamaan näille aborttipalstoille adoptiomyönteisiä kirjoituksia.
Muistakaa, että adoptio jättää biologisille äideille elinikäiset traumat. Se on todistettu lukuisissa ulkomaisissa tutkimuksissa. Äideille selviää vasta adoption jälkeen totuus adoption jälkivaikutuksista. Niistä ei todellakaan puhuta adoptioneuvonnassa.
Jos et pysty itse kasvattamaan lastasi, niin mieti ainakin aluksi sijaisperhettä tai lapsen kasvatusta esimerkiksi omilla tai lapsen isän vanhemmilla. Sijoituksen voi myöhemmin purkaa ja näin voit olla mukana lapsen elämässä alusta lähtien. Voit tutkailla omia tunteitasi ja voimavarojasi. Adoptio on sen sijaan aina lopullinen ja äitejä usein neuvotaan olemaan edes katsomatta lapsia kertaakaan. Näitä neuvoja seuranneet naiset ovat usein katkerasti katuneet päätöstään. Adoptiolapsesta ei välttämättä kerrota äideille edes sitä, jos lapsi kuolee!
Muistakaa, että adoptio jättää biologisille äideille elinikäiset traumat. Se on todistettu lukuisissa ulkomaisissa tutkimuksissa. Äideille selviää vasta adoption jälkeen totuus adoption jälkivaikutuksista. Niistä ei todellakaan puhuta adoptioneuvonnassa.
Jos et pysty itse kasvattamaan lastasi, niin mieti ainakin aluksi sijaisperhettä tai lapsen kasvatusta esimerkiksi omilla tai lapsen isän vanhemmilla. Sijoituksen voi myöhemmin purkaa ja näin voit olla mukana lapsen elämässä alusta lähtien. Voit tutkailla omia tunteitasi ja voimavarojasi. Adoptio on sen sijaan aina lopullinen ja äitejä usein neuvotaan olemaan edes katsomatta lapsia kertaakaan. Näitä neuvoja seuranneet naiset ovat usein katkerasti katuneet päätöstään. Adoptiolapsesta ei välttämättä kerrota äideille edes sitä, jos lapsi kuolee!
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Muistakaa, että adoptio jättää biologisille äideille elinikäiset traumat. Se on todistettu lukuisissa ulkomaisissa tutkimuksissa. "
...ja lukuisissa tutkimuksissaon myös todistettu, että abortti jättää yhtälailla traumoja!! Eiköhän ne traumat jää joka tapauksessa, jos lapsestansa päättää luopua, oli se tapa mikä hyvänsä. Abortissa lapsi ei saa mahdollisuutta, adoptiossa saa. Lisäksi Suomessa tosiaan on huutava pula adoptiolapsista, ja ainakin vauva pääsee kotiin jossa häntä todella on odotettu ja perheet käyneet kovan syynin että sopivat vanhemmiksi.
Kannustan äitejä miettimään adoptiota vaihtoehtona, ja olen tällä palstalla kannustanut siinä aiemminkin. Itselläni on kaksi biologista lasta ja oma lehmä ei todellakaan ole ojassa. Kaikille se ei varmastikaan sovi vaihtoehdoksi, mutta jos elämänkatsomus sotii kovasti aborttia vastaan ja ei kuitenkaan ole missään tapauksessa valmis lasta pitämään, on se minusta ainakin harkitsemisen arvoinen asia. Siitä antaa todella suuren lahjan sekä lapselle että lasta odottavalle perheelle - suurimman lahjan mitä olemassa vain voi olla. Klisee, mutta tosi sellainen.
Juuri tätä en ole koskaan ymmärtänyt näissä adoptioon ruinaajissa. Pystyisitkö itse antamaan lapsesi adoptioon kannettuasi ja synnytettyäsi sen? Jos et, kuten vähän arvelen, miksi ihmeessä vaadit sitä muilta??? Keskustelun aloittaja osui mielestäni asian ytimeen. Hän ei myöskään mielestäni kehoittanut abortin tekoon, vaan keksimään muita vaihtoehtoisia apukeinoja. Esimerkiksi lapsen isovanhemmille sijoittaminen on oiva apu. Myös äiti voisi tarvittaessa muuttaa takaisin synnyinkotiinsa. Aina tämäkään ei tietenkään ole mahdollista, mutta joillekin saattaisi sopia, esim.teini-äideille, erittäin hyvin.
Ja toinen asia, jota en sitten niin millään ymmärrä. Jos perhe haluaa lasta todella kovasti, niin miksi ainoastaan suomalaiset adoptiolapset kelpaavat?! Luulisi tuossa epätoivon tilassaan suostuvan myös vaikka kiinalaisiin lapsiin tai toimimaan suomalaisille(jos nyt väkisin haluaa juuri suomalaisia) muksuille sijaisperheenä.
Itse en omia lapsia tällähetkellä edes halua, mutta sijaisperheenä toimiminen on suurena tulevaisuuden haaveena. Mielestäni siinä on kunnioitettavinta ja raskainta hommaa, mitä maa päällään kantaa. (Olettaen tietysti, että työtä tekee sydämellä, eikä esim. rahan himosta).
Tämän tekstini pointti oli siis se, että myös minua on alkanut ärsyttää nämä adoptioon ruinaajat... Suurin osa kun ei heistäkään tosipaikan tullen olisi edes kykeneväisiä noudattamaan omia ohjeitaan.
Vaikka adoptio olisi raskasta biologiselle äidille, niin mielestäni kuitenkin adoptio on aina parempi kuin abortti. Siinä lapselle annetaan kuitenkin mahdollisuus elää. Ja enemmän kuin usein adoptiolasten perhe-elämä on todella onnellista. Ei aina tarvitse jahkata sitä kuinka adoptiovanhemmat muka ruinaavat täällä ihmisiä laittamaan lapsia adoptoitavaksi, sillä he ehkä parhaiten tietävät sen, millaista se on kun ei saa ollenkaan lapsia ja toisille taas raskaaksi tulo on todella helppoa ja sitten päädytään keskeyttämään raskaus. Päällimäisenä asiana kuitenkin on se, että annettaisiin pienelle lapselle mahdollisuus saada elämä. Mielestäni se on todella itsekästä ajattelua kun raskaana oleva nainen päätyy aborttiin sen takia ettei AINAKAAN adoptioon lastaan voisi antaa. Siinä nainen ajattelee juuri vain itseään, eikä sitä kuinka lapselle olisi paras. Se tapaus on erikseen missä esim.nuoret tekevät abortin sen suuremmitta ajattelematta ja usein muiden esim.vanhempien painostamana. Silloin nuori ei varmasti edes tule ajatelleeksi adoptiota.
Adoptiolapsen elämän laadusta vielä sen verran, että jos vertauskuvallisesti otetaan tilanne, missä lapsi elää uusioperheessä. Elikkä jompi kumpi vanhemmista ei ole biologisesti vanhempi, niin jos uusioperheessä kasvaminen alkaa mahdollisimman pienenä, on äiti-tai isäpuoli samalla tavalla vanhempi kuin biologinen vanhempi, varsinkin siinä tapauksessa, jos ei ole koskaan edes tavannut toista biologista vanhempaa. Kuten kaverillani, jonka isä ei ole biologinen isä, mutta muuta isää hänellä ei ole ollut, kun biologinen isä jätti hänet ja hänen äitinsä alle vuoden iässä ja sen jälkeen äiti löysi uuden miehen ja on ollut onnellisesti naimisissa 20 vuotta. Niin kaverillani on aina ollut todella läheiset välit isäpuoleensa ja vaikuttaa että heidän suhteensa on pienestä asti kehittynyt siksi, että isäpuoli on ystäväni todellinen isä, joka tukee, neuvoo, rakastaa ja ohjaa.
Tämä viesti on sitten siinä mielessä puolueeton, että itselläni ei ole adoptiolasta, enkä ole tehnyt aborttia. Mutta tiedän vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat tehneet abortin ja myöhemmin miettineet, että adoptiokin olisi ollut parempi vaihtoehto. Tiedän kyllä että kumpikaan vaihtoehto ei ole helppo.
Eiköhän ole naisen oma asia miettiä nämä kysymykset. Osa pystyy yhdeksän kuukautta kantamaan lasta ja antamaan pois, osa taas ei.
tietääkö teistä kukaan miten millaisena pidetään naista joka luopuu lapsestaan. Haukut saa päälle jne. Abortista tietää vain ihan muutama ihminen, eikä tarvitse selitellä kenellekkään jos ei halua. Varsinkin perheellisten joilla on jo lapsia, ei adoptio ole vaihtoehto. Miten he selittävät jo olemassa oleville lapsille ettei vauva jää kotiin. raskaus ei ole näkymätön asia. raskaus on osalle muutenkin vaikeaa jo fyysisesti.
Ihmisen on joskus oltava itsekäs, ajateltava jo olemassa olevaa perhettä tai itseään.
Minulle on yksi hailee kuinka moni pariskunta ei saa lasta, koska en voi murehtia muiden puolesta asioita. Minä itse vastaan elämästäni ja kannan seuraukset. Kuka tulee tekemään sen puolestani, ei kukaan.
On typerää ajatella aina niin pirusti että mitä muut ajattelvat siitä, jos teen niin tai näin. Järkevää on ajatella sitä, mikä on oikein tai väärin. Vaikka abortista ei ulkopuoliset saisikaan tietää, niin sinä itse tiedät. Ja usein se vaikuttaa itsetuntoon todella paljon. Se tieto, että on keskeyttänyt oman lapsen elämän. Ja yleensäkin ottaen, ihmiset ajattelevat hyvällä niitä, jotka ovat olleet tarpeeksi hyviä ihmisiä ajttelemaan niin, ettei halua keskeyttää raskautta, mutta ovat valmiita antamaan lapselleen elämän ja tehneet ison hyvän työn siinä mielessä että ovat antaneet lapsensa adoptioon. Usein voi käydä myös niinkin, että sen raskauden aikana kypsyy myös ajatus siitä, ettei halua antaa lastaa adoptioon. Tärkeintä kuitenkin olisi, että antaisi lapselle mahdollisuuden elää. On tosi itsekästä miettiä tollasessa tilanteessa, mitä muut ajattelee. Voin sanoa, että abortin tehneistä naisista useat yhteiskunnan jäsenet eivät välttämättä ajattelee niinkään hyvää. Ainakaan silloin, jos abortin tehnyt ei asiaa millään tavalla kadu tai sure.
...siis? Puhut hieman ristirittaisesti: ensin kehotat kaikkia tekemään oikein ja olemaan välittämättä siitä mitä muut ajattelee ja heti perään kerrot miten yhteiskunta pitää sinusta jos teet jalosti ja annat lapsesi adoptioon, mutta jos teet abortin JA ETENKIN jos et kadu (näin keskiaikaiseen tyyliin) niin yhtesikunta ei ajattele sinusta hyvää..... jooh...
Luuletko ihan oikeasti että kaikki ajattelevat noin. Mielestäni nainen, joka ei kadu aborttiaan on nimen omaan ihminen, jolle se on ollut oikea vaihtoehto. Aborttiin ei tule suhtautua kevyesti sillä siinä todellakin tapetaan alkio, josta olisi voinut tulla vauva, mutta turha odottaa katumusta ja surullisuutta jos nainen on sinut päätöksensä kanssa.
"Tärkeintä kuitenkin olisi, että antaisi lapselle mahdollisuuden elää." Naiset on suunniteltu tuottamaan lapsia. Koko luomakunta painostaa meitä siihen: miehet himoineen, omat halumme, hormonimme, ehkäisykeinojen viat... kaikki! Pitäisikö meidän siis vaan tuottaa vauvoja niin paljon kuim elimistömme kestää? Kärjistetty esimerkki, mutta tarkoitan sillä vain raadollisesti sitä, että niitä lapsia tulee jos niitä tehdään. Jos annamme kaikille potentiaalisille lapsillemme tilaisuuden elää ei tässä muuta ehdi tekemäänkään!
Kyllä tässä maailmassa on vain ajateltava itseään, kukaan muu ei sitä tee puolestamme. MInä todellakin tein abortin, kuin olisin antanut sen esim. adoptoitavaksi. Ja todella, mieluummin näin, kun selitellä yhteiskunnassa miksei lasta pidetä tai lapsilleni miksei vauva jää kotiin. Enkä ole katunut tekemääni. Yhteiskunnassa todellakin on niitä jotka tuomitsevat abortin, no sitä ei mieheni lisäksi muut tiedä, joten eipä ole kukaan tuomitsemassa. Näin anonyymisti on sitten ihan sama mitä ihmiset ajattelevat, koska se ei täällä hetkauta minua.
Todellakin raskausaika varmasti muuttaa ajatusta, ettei voi/halua luopua lapsesta. Mutta en ainakaan minä ottanut riskiä tästä. Koska vaikka lasta rakastaisimme, se olisi tehnyt elämän todella vaikeaksi.
Miksi ihmeessä pitäisi aborttia katua ja surra loputtomiin. En ymmärrä miten voidaan pitää jotenkin huonompana ihmisenä, jos näkee asioissa myös hyviä puolia, eikä jää mennyttä surkuttelemaan.
Jotkut täällä todella haluaisivat että kaikkien abortin tekijöiden elämä menisi pilalle mutta näin ei todellakaan ole. Minä rakastan ja hoidan olemassa olevia lapsia ja miestäni. Ja elämä on nykyään todella ihanaa, enkä tuhlaa sitä murehtimalla menneitä.
...itsekästä kuvitella tietävänsä, mitä toiset ihmiset ajattelevat! Ja on todella itsekästä määritellä abortintehnyt nainen hyväksi tai huonoksi ihmiseksi sen perusteella katuuko hän vaiko ei.
Mitä hemmettiä sinulle kuuluu, onko joku sinulle tuntematon ihminen keskeyttänyt raskautensa vaiko ei? Itsekäs olet, oikein todella todella itsekäs, koska et ilmeisesti kykene ymmärtämään omasta ajatusmaailmastasi poikkeavia mielipiteitä. Kaikkien mielestä abortti ei todellakaan ole väärin. Minä ainakin arvostan enemmän elämän laatua kuin pelkästään elossa oloa.
pitääkö sen takia mun ny ruveta katumaan, ettei yhteiskunnan jäsenet ajattelis musta pahaa?
Sori, en päässyt ihan heti vastaamaan.
En pystyisi antamaan lastani adoptioon. Enkä pystyisi tekemään aborttia. Jos olisi jostain käsittämättömästä syystä pakko valita näistä kahdesta, niin valitsisin ilman muuta kuitenkin adoption. Tunnen molempien päätöksen tekijöitä, ja kuten kirjoitinkin, adoptio voi sopia joillekin ihmisille. Enkä missään tapauksessa vaadi adoptioita muilta, en vain usko, että kaikki adoption esilletuojat odottava omaa suomalaista adoptiolasta kuten aloittaja epäili.
Ja ulkomailta adoptointi lienee suurimmaksi osaksi siksi "epäsuositumpaa" kuin suomalaisen lapsen, että ulkomailta lapsen saa kaikkien koukeroitten jälkeen Suomeen aikaisintaan vasta 1-2 vuotiaana, suomalaisen vauvan hyvällä tuurilla lähes vastasyntyneenä. Lisäksi moni vanhempi ehkä ajattelee, että ulkomaalaisen lapsen on rasismin ja ennakkoluulojen vuoksi vaikeampi asua Suomessa ja siksi toivoo suomalaista tai valkoista lasta. Sijaisperheenä oleminen taas on aika eri asia kuin oma lapsi - nämä lapset ovat vain lainassa ja ovat usein kurjista oloista ja kehittäneet itselleen monenlaista psyykkistä ongelmaa. Olen tehnyt työtä myös sijaisperheiden kanssa, olen samaa mieltä työn kunnioitettavuudesta.
Adoption "ruinaajaksi" en itseäni laske - minusta se on vain vaihtoehto jota ei pidä jättää laskuista. Etenkin (anteeksi että toistan itseäni) mikäli oma maailmankatsomus on kovasti aborttia vastaan. Muualla maailmassa adoptioon antamista käytetään paljonkin, Suomessa vallitsee ajatus, että lapsen pois antaminen olisi suurempi synti kuin abortin tekeminen. Tai vaikeampaa äidille. Omakohtaista kokemusta ei ole abortista/adoptiosta niin että voisin vertailla, ja epäilenpä, että ei ole kovin monella muullakaan, joten nämä ovat vain ajatuksia.
Mielestäni se on vähemmän itsekästä, että päättää pitää lapsen kuin se että tekee abortin, ja siitä ei pääse mihinkään. Mielestäni se osoittaa ihmisessä jonkinlaista kovaa omatuntoa ja lasta kohtaan olevaa rakkautta jos asiaa katuu. Tietenkin toivon, että abortin tehnyt ei jää asian kanssa loppuiäksi suremaan vaan käsittelee teon mielessään loppuun asti, että pystyy sitten elämään loppuelämänsä hyvässä balanssissa ja onnellisesti. Mutta mielestäni ne ihmiset, jotka neuvovat tällä palstalla tekemään abortin sen takia, että pitäisi ajatella itseään eikä vauvaa, niin se on mielestäni kylmää ja pahansuopaa, myös itsekästä.
Kun lukee noita stooreja täällä mitä ongelmia abortin tekeminen on monille tuonut, niin en voi muuta kuin neuvoa empivää pitämään lapsen. Jos asiaa joutuu ennen aborttia miettimään pitkään eikä ole yhtään varma asiasta mitä tehdä, voin satavarmasti melkein sanoa, että myöhemmin harmittaa ettei tullut lasta pidettyä.
Kun kirjoitit, että mitä hemmettiä se minulle kuuluu onko joku keskeyttänyt raskautensa vai ei?. Niin tässä tulee vastaus:jos saan yhdenkin raskaana olevan aborttia harkitsevan naisen pitämään lapsensa, niin tunnen onnistuneeni. Sillä kuten sanoin, ei tänne sivuille sellaiset neuvoa hakevat ihmiset kirjoita, jotka eivät oikeasti olisi kahden vaiheilla. Toinen syy on se, että pyrin estämään sen tilanteen, että abortin tehnyt joutuisi sitten myöhemmin kamppailemaan omien tunnontuskien kanssa. Sinun on vissiin vaikeaa kuvitella, että joku voisi haluta hyvää muille.
Se vielä, että ymmärrän, että kaikkien mielestä abortti ei ole väärin. Ja hyväksyn sen. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä olen asiasta tätä mieltä.
Sinäkö kehotat heitä sitten tekemään abortin?
Aukaise silmäsi ja lue mitä täällä on lähiakoina abortin tehneet kirjoittaneet.
Jos nainen päättää antaa raskauden edetä niin hänellä on useampi vaihtoehto, mutta jos tekee abortin niin vaihotehdot jää siihen.
Ja aborttia ei voi niin vain unohtaa. Siinä tuleva lapsi kokee lopun.
Jos nainen ei halua ottaa lasta koko elämäkseen kasvatettavaksi, niin miksi hän haluaisi antaa lapsen koko lapsuuden ja nuoruuden ajakso jollekin toiselle hoitoon? Mitä lapsi ajattelee siitä että hänellä on äiti, yksi äiti joka ei häntä huoli, vaan antaa kasvaa toisten hoidettavana ilman omaa perhettä? Sijaisperhe tekee työtään kasvattamalla toisten lapsia, siitä heille maksetaan korvaustakin.
Adoptiossa perheelle ei makseta korvausta, vaan lapsi saa ikioman perheen, joka kasvattaa ja pitää häntä aina omana lapsenaan.
On erilaisia tapauksia ja on erilaisia vaihtoehtoja. Mikä sinä olet tuomaroimaan että mikä niistä on kennellekin paras?
Alkuperäinen kirjoittaja ei kehottanut aborttiin. Vahingossa raskaaksi tulleella naisella on monta vaihtoehtoa, joista jokaisen täytyy päättää itselleen sopiva ratkaisu. Aina ei vaan muisteta, että on muitakin ratkaisuja kuin abortti ja adoptio.
Vaihtoehdot:
1. Abortti (mikäli se on mahdollista)
2. Lapsen pitäminen itsellään
-2a Perheen perustaminen tai kasvattaminen lapsen isän kanssa
-2b Äitiyden aloittaminen ensikodissa tai lapsuudenkodissa
-2c Äitiyden aloittaminen tai uuden lapsen vastaanottaminen itsenäisesti tai tukitoimien (tukiperhe, tukihenkilö, yhdistykset, avohuollon tukitoimet) avulla
3. Lapsen antaminen sijaishoitoon, joka voi olla määräaikainen, jatkua koko lapsen alaikäisyyden ajan tai muuttua adoptioksi.
-3a sijaishoito sukulaisilla esim. lapsen isovanhemmilla
-3b sijaishoito vieraassa sijaisperheessä
-3c sijaishoito ammatillisessa hoitopaikassa kuten perhekodissa, pienryhmäkodissa tai sos-lapsikylässä
4. Lapsen antaminen adoptioon
-4a lapsen antaminen adoptioon vastasyntyneenä vieraalle adoptiovanhemmille
-4b lapsen antamineen adoptioon vastasyntyneenä ennestään tutuille ihmisille tai sukulaisille
-4c lapsen antaminen adoptioon vastasyntyneenä avoimen adoption kautta, jolloin biologinen äiti voi pitää yhteyttä lapseensa ja tietää, millaiseen perheeseen lapsi pääsi
-4d lapsen antaminen adoptioon myöhemmin esimerkiksi niin, että lapsi on ensin ollut sijaishoidossa ja myöhemmin äiti antaa perheen adoptoida lapsen. äiti voi myös ensin kokeilla lapsen kanssa elämistä esimerkiksi ensikodissa ja päätyä adoptioratkaisuun vasta jos toteaa sen parhaaksi ratkaisuksi lapselleen ja itselleen.
5. Lapsilla on myös isä. Tiedän tapauksia, joissa lapsen biologinen isä on ottanut vastasyntyneen lapsen yksinhuoltajuuden itselleen tai vastasyntyneen lapsen huoltajuus on järjestetty yhteishuoltajuutena. Ensin vauva on tietenkin kiinni äidissään esim. imetyksen takia, mutta tilanne muuttuu pian ja miehetkin osaavat "imettää" tuttipullon avulla. Joka vuosi Suomessa siirtyy vastasyntyneitä adoptio- ja sijaisvanhemmille, jolloin nämä lapset siirtyvät suoraan äidinmaidonkorvikkeisiin. Totta kai vauvan huoltovastuun voi jakaa myös jonkun muun kuin isän kanssa, esimerkiksi oman äidin kanssa. Tiedän myös yhden lapsettoman kummitädin, joka on toimi kummityttärensä lapselle kakkosäitinä ensimmäiset vuodet. Kummitytön avioiduttua kakkosäidin rooli vähentyi, mutta edelleen hänellä on erittäin läheinen suhde nyt 16-vuotiaaseen lapseen.
Sinä kirjoitat sijais- ja adoptiovanhemmuudesta kuin ne olisivat täysin erilaisia asioita. Lapsen kannalta suurin ero on kuitenkin se, että adoptiossa lapsi perii adoptiovanhempansa ja hänellä on heidän sukunimensä. Sijoitettu lapsi sen sijaan kantaa biologisen vanhempansa tai biologisten vanhempiensa sukunimeä ja perii heidät tai ainakin äitinsä. Adoptio on lisäksi purkamaton paitsi voidaanhan adoptiolapsiakin esimerkiksi huostaanottaa. Sijoitus voidaan purkaa, mutta erittäin suuri osa sijoituksista kestää lapsen täysi-ikäistymiseen asti. Sijoitettu lapsi saa olla yhteydessä biologisiin vanhempiinsa ja vanhemmat häneen. Adoptiolapsi ei kuitenkaan (avointa adoptiota lukuunottamatta) voi pitää alaikäisenä yhteyttä biologisiin vanhempiin, eivätkä biologiset vanhemmat häneen. Molemmissa tapauksissa lasta kasvattaa ja rakastaa biologisesti vieras ihminen, jota katsoessaan lapsi ei näe tuttuja piirteitä eikä keksi, keneltä hän on mitäkin asioita perinyt.
Omasta mielestäni sijaisvanhemmat ovat suvaitsevaisempia kuin adoptiovanhemmat, jos ei oteta huomioon niitä sijaisvanhempia, jotka hoitavat lapsia rahan takia. Rahan takia sijaisvanhemmuudessa mukana olevia ihmisiä ei todellakaan ole niin paljon, kuin annetaan ymmärtää. Monet sijaisvanhemmat eivät voi saada biologista lasta eivätkä ehkä adoptiolastakaan esimerkiksi ikänsä, varallisuutensa tai sairautensa takia. Toisilla sijaisvanhemmilla on jo biologisia lapsia, mutta heidän kodeissaan ja sydämessään on tilaa vielä uusille. Mielestäni merkittävin ero sijais- ja adoptiovanhempien välillä on se, että sijaisvanhemmat pystyvät paremmin hyväksymään sen tosiasian, että lapsella on myös toiset eli biologiset vanhemmat. Adoptiovanhemmilla on yleensä taipumus omia lapsia ja jopa estää yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin. Tästä kertoo mielestäni myös sinun kirjoituksesi ja mainintasi siitä, että adoptiossa lapsi saa "ikioman perheen" joka kasvattaa ja pitää häntä "omana lapsenaan".
Tässä on sinulle ja muille pari kirjoitusta ja haastattelua sijaisperheistä. Heillä ei ole tarvetta saada perillistä ja ikiomaa lasta, vaan he pystyvät rakastamaan lapsia huolimatta siitä, etteivät ole näitä synnyttäneet eivätkä saaneen oikeudenpäätöstä siitä, että ovat lapsen ainoita huoltajia (kuten adoptiossa).
http://members.surfeu.fi/sijaisvanhemmuus/perhehoito.htm
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/esimerkit/sijaisperhe.html
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/esimerkit/tuoreaiti.html
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/esimerkit/kokeneet.html
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/esimerkit/valmennettava.html
Erään sijoitetun tytön sivut: http://www.yle.fi/radiosooda/sonja.html
Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi on pelastettu!!!!!
Tilanteessa on kuitenkin kaksi, tulevan lapsen lisäksi myös äiti. Jos ei voi lasta pitää, täytyykö silloin mahd.keskeyttää työ tai opiskelu lähes vuodeksi, kestää raskauden vaivat, ottaa haukut ei-toivotusta tilastaan ja sitten antaa lapsi pois ja miettiä seuraavat 20v. miten hän on elämässään pärjännyt? Jos raskaus on niin alussa ettei sikiöllä ole toimivaa aivotoimintaa ja keskushermostoa, menee siinä jo ajattelevan ja tuntevan puolen oikeudet ohi(vaikka samanarvoisia periaatteessa kumpikin ovat).
Mutta paskat äidistä kun (tiedostamaton) lapsi vaan pelastetaan hinnalla millä hyvänsä!
abortoitu ennen kuin sinulla olisi ollut aivotoimintaa, etkä olisi koskaan saanut syntyä ja elää. Jokainen alkio on ihmisen ja uuden elämän alku, siitä et pääse mihinkään!
...äiti voi keskeyttää opiskelut/työn kuukaudeksi, ei tarvitse vuodeksi keskeyttää jos lapsen antaa adoptioon :). Raskaana voi opiskella vaikka synnytykseen asti jos raskaus sujuu normaalisti, ja töitäkin voi tehdä viimeistä kuukautta lukuunottamatta. Synnytyksen jälkeen pystyy jatkamaan "normaalia" elämää aika pian, jotkut parin päivän päästä, toisen parin viikon.
Ja minä ainakin (ensimmäinen vastaaja alkuperäiselle) murehdin enemmän äidistä kuin lapsesta; uskon, että esim. vakaumuksellisista syistä aborttia vastustavat saavat nopeammin rauhan antaessaan lapsensa adoptioon.
Mutta hei - paskat lapsesta, kunhan vain (ajattelematon) äiti pääsee pian "siitä" eroon, hinnalla millä hyvänsä! Jotta et ymmärrä väärin: lapsen paras on myös äidin paras, myös tässä tilanteessa. Abortin hinta voi olla myöhemmin tosi kallis ja se pitää harkita tarkkaan. Joillekin se on paras mahdollinen ratkaisu, toisille sopii joku toinen.
Myös adoption hinta on monille lapsen adoptioon antaneille äidille kallis.
-mistä tietää, että adoptioperhe pystyy rakastamaan lasta ja hyväksymään tämän itsenään?
-mistä tietää selviääkö lapsi sen kanssa, että oma äiti antoi hänet pois?
-mistä tietää, mitä lapselle todellisuudessa kuuluu ja miten hänellä sujuu? (sossut välittävät aina vain hyviä kuulumisia)
-mistä tietää, vaikka törmäisi omaan lapseensa kadulla?
-miten äidin perhe ja suku kestävät sen, että heidän pikkusukulainen on maailmalla?
-mitä lapsen isä ja isän suku ajattelee siitä, että heillä on yksi sukulainen maailmalla?
-miten äiti voi jatkaa elämäänsä sen jälkeen, kun ensin 9 kuukauden aikana kiintynyt omaan vauvaansa? sinä saat sen kuulostamaan siltä, että äiti pystyy heti synnytyksen jälkeen jatkamaan elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
-lapsen adoptioon antaneille äideille ei ole olemassa vertaistukea, ei kirjallisuutta eikä kukaan tunnu olevan kokenut samaa. abortin tehneille sentään on näitä apuja.
-mitä vastata lapselle, jos hän parinkymmenen vuoden jälkeen tulee tapaamaan ja kysymään elämänsä alusta?
-mitä kertoa tulevalle miehelle ensimmäisestä lapsestaan?
-mitä kertoa tuleville lapsilleen siitä, että heillä on sisarus maailmalla?
-mitä vastata niille uteliaille, jotka kysyvät mihin vatsassa kasvanut ihminen joutui?
-mitä vastata adoption jälkeen ihmisille, jotka kysyy "onko sulla lapsia?"
-miten kestää adoption jälkeen äitienpäivä, lapsen syntymäpäivä, joulu ja moni muu juhla, jolloin muut viettävät juhliaan perheistään nauttien?
ps. olen itse antanut lapsen adoptioon joten olen kokenut kaikki nuo ajatukset. ne eivät jätä minua rauhaan, vaikka adoptiosta on vuosia. kaipaan lastani joka päivä ja ainoa mitä olen saanut kuulla hänestä on: "lapsi voi hyvin uudessa perheessään". lapseni on adoptioperheessä ainoa lapsi. en tiedä missä päin Suomea hän asuu enkä sitä, mikä hänen nimensä nykyään on. en voi kertoa hänelle, että hänellä on sisaruksia ja minä olen selvinnyt kaikesta huolimatta aika hyvin. rakastan häntä ja kaipaan häntä joka päivä. en voi lähettää hänelle syntymäpäivätervehdystä. lähetän sen taivaan tähdille joka vuosi ja toivon hänen kuulevan sen joskus.
Olen miettinyt asiaa tältäkin kannalta ja tullut siihen tulokseen, että se olisi tosiaan silloin ollut äitini päätös. Tuskin olisin kärsinyt siitä jälkeenpäin, kun minua ei olisi edes olemassa? Sen sijaan siitä olisin voinutkin jo kärsiä, jos minun synnyttäminen olisi ollut täysin väärä vaihtoehto!
Sellainen työ, mihin liittyy työturvallisuusriskejä ei ole suositeltavaa mennä raskaana! Oma ammattini on sellainen. Ja koulutusta tai riittävää kokemusta/osaamista ei läheskään aina ole "turvallisiin" tehtäviin, ainakaan kovin nuorella henkilöllä. Eli joissain töissä voit olla vaikka viime metreille asti, mutta on paljon niitä jotka eivät riskien takia voi jatkaa töitä koko raskausaikana.
Myös adoption hinta voi olla kallis, siinä missä jollekulle muulle abortin tai vaikkapa lapsen pitämisenkin. Siinä olen samaa mieltä. En vain oikein ymmärrä tätä elämän "puolustamista", että lapsi pitäisi saada maailmaan, millä keinolla hyvänsä...