tuntuu ettei millään pääse yli edellisestä suhteesta tai sen loppumisesta, ei varsinkaan kun ei oo yhtään todellista ystävää jolle vois puhua ja pelottaa ettei koskaan löydä yhtä sopivaa tyttöystävää kuin tää edellinen oli, ikääkin on jo 30 ja vaikka yleensä tunnenkin itseni nuorekkaaksi niin nyt tunnen itseni niin vanhaksi ja pelottaa että aika käy vähiin löytää se oikea tai edes ystäviä, en tiedä mitä tehdä, tuntuu kuin ois ihan lamaantunu päivästä toiseen... [email protected]
yksin ja pelko
yksinäinen "poika"
3315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokemukseta voin kertoo. LÖYDÄT VARMASTI.
Minä hukkasin rakkauden mukana elämäniloni. Päivästä toiseen nousen sängystä vain siksi että on pakko, ja toisinaan en nouse ollenkaan. Tuntuu, että tässä iässä ovat ne parhaat jo naimisissa ja saaneet lapsia. Ja toisaalta, miksi minua kukaan haluaisi. Ei halunnut ex miehenikään. Haluaisin herätä aamulla jonkun sylistä ja olla onnellinen. Miten turha maailma on ilman rakkautta.
täsmälleen Sara, herään myös vaan "pakosta" ja toivon että ilta tulis äkkiä ja yks päivä kurjuutta ois taas takana , ja mikä vielä pahentaa asiaa on että näen melkeen joka yö unia missä kaikki on vielä ok ex tyttöystävän kanssa ja aamulla herääminen todellisuuteen on joka kerta yhtä karu...hmm ois mukava vaihtaa enemmänkin ajatuksia, jos sulla huvittaa niin mun email oli tuossa alkuperäsessä viestissä....no heitän sen vielä tähän [email protected]