Noin viikon ajan on ollut suorastaan ilo silmälle seurata Israelin vähintäänkin ylimitoitetun "itsepuolustuksellisen" toimenpiteen läpivientiä. Syitä ilolleni on useita. Ehkäpä päällimmäisenä tulisi mainita yleisen tilanteeseensuhtautumistavan antama vahvistus käsityksiini kansainvälisestä politiikasta: pyhä tekopyhyys rehottaa.
Muistaako joku vielä tilanteen, joka oli seurausta muutamasta profeettahahmo Muhammedia esittävästä pilapiirroksesta?
Kautta arabimaailman kansalaiset yltyivät "spontaaneihin" mielenosoituksiin, joissa vaadittiin ainakin julkista anteeksipyyntöä. Jotkut vaativat jopa päitä vadeille. Länsimaiset yritykset joutuivat huonoon valoon potentiaalisten yhteistyökumppanien kanssa Lähi-idässä, jotkut jopa boikottiin. Länsimaiden kansalaisia saatettiin neuvoa välttämään matkustamista arabimaihin ja islamilaiseen maailmaan yleensä. Ja tietenkin kaikenkirjavat hihhulijärjestötkin jakelivat tappotuomioitaan.
Mielenkiintoista edellisessä tapauksessa oli, että paheksunnassa oli ikäänkuin viikkojen tai kuukausien "viive". Mielenkiintoista oli sekin, että "spontaaneja" mielenosoituksia ilmeni myös maissa, joissa ihmisillä ei ole oikeutta osoittaa mieltään, vaan pelkästään oikeus tulla väkivaltaisesti tukahdutetuksi jo pelkästä mielipiteen osoittamisen yrittämisestä.
Mainittakoon esimerkiksi Syyria.
Jos Syyriassa lähdettiin "spontaanisti" liikkeelle muutaman pilapiirroksen tähden, miksei siellä mouhota nyt, kun naapurimaan arabiveljiä ja -siskoja - suureksi osaksi lapsia - lähetetään raukkamaisesti satapäin silpuksi pommitettuna tuonpuoleiseen? Onko Allah kaikessa suurudessaan päättänyt, että viattomien lasten murhaaminen on oikeammin kuin fiktiivisten profeettahahmojen pilkkaaminen?
Eikä kummasteluni rajoitu nyt pelkästään Syyriaan, vaan koko Israelia ja Libanonia ympäröivään arabimaailmaan. Missä on esimerkiksi Egyptin, väestörikkaimman arabimaan, ärähdys? Onko Syyrialta ja Egyptiltä, muista puhumattakaan, edes odotettavissa mitään muuta kommenttia asiasta kuin se, etteivät nämä halua ottaa osaa konfliktiin?
Ja mitä tekee "muu sivistynyt maailma", jonka johtajat ovat kukin - ainakin periaatteessa - barbaarista ihmisten lahtaamista vastaan?
Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti on juuri käyttänyt ensi kertaa presidenttinä ollessaan veto-oikeuttaan kaataessaan senaatin selkeästi hyväksymän lain, joka sallisi hedelmöityshoidossa ylijääneiden kantasolujen käyttämisen tutkimuksessa. Perusteet veto-oikeuden käytölle olivat uskonnollisia. Tarkemmin sanottuna, arvoisan presidentin mielestä "murha on väärin".
Murhaamista ei ole jälkeenpäin tarkasteltuna syyttöminä kuolemaan tuomittujen teloittaminen myrkkyruiskeella. Murhaamista ei ole myöskään viattomien siviilien tappaminen siinä yhteydessä, kun joku valtio yksipuolisesti hyökkää toista valtiota vastaan tämän infrastruktuurin tuhoamiseksi. Murhaamista on se, kun käytetään tutkimuksessa hedelmöityshoidosta ylijäänyttä kantasolua, joka muuten menisi roskiin.
Halleluja! Tämän maailman pyhän tekopyhän logiikan vallitessa täytyy minun nyt lähteä barrikadeille tappotuomioita julistamaan vaikkapa silloin, kun joku tonttu piirtelee pornovivahteisia versioita Aku Ankasta. Ja jokaisen koskaan runkanneen miehen voin minä julistaa murhaajaksi, koska kallisarvoiset sukusolunsa, joita kehittyy vain miljoonia päivässä, eivät ole tulleet käytetyksi hedelmöittämistarkoituksessa.
Entäpä sitten, jos kävisikin niin, että Venäjä hyökkäisi vaikkapa Georgiaan ja tuhoaisi maan järjestelmällisesti "perustellen" toimenpiteen sillä, että jotkut puolisotilaalliset hölmöläiset ovat ottaneet pari venäläistä sotilasta vangiksi? Eihän minulla olisi nokan koputtamista! Ei tietenkään - kaikilla kansakunnilla on oikeus puolustaa itseään!
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku.
Muistaako joku vielä tilanteen, joka oli seurausta muutamasta profeettahahmo Muhammedia esittävästä pilapiirroksesta?
Kautta arabimaailman kansalaiset yltyivät "spontaaneihin" mielenosoituksiin, joissa vaadittiin ainakin julkista anteeksipyyntöä. Jotkut vaativat jopa päitä vadeille. Länsimaiset yritykset joutuivat huonoon valoon potentiaalisten yhteistyökumppanien kanssa Lähi-idässä, jotkut jopa boikottiin. Länsimaiden kansalaisia saatettiin neuvoa välttämään matkustamista arabimaihin ja islamilaiseen maailmaan yleensä. Ja tietenkin kaikenkirjavat hihhulijärjestötkin jakelivat tappotuomioitaan.
Mielenkiintoista edellisessä tapauksessa oli, että paheksunnassa oli ikäänkuin viikkojen tai kuukausien "viive". Mielenkiintoista oli sekin, että "spontaaneja" mielenosoituksia ilmeni myös maissa, joissa ihmisillä ei ole oikeutta osoittaa mieltään, vaan pelkästään oikeus tulla väkivaltaisesti tukahdutetuksi jo pelkästä mielipiteen osoittamisen yrittämisestä.
Mainittakoon esimerkiksi Syyria.
Jos Syyriassa lähdettiin "spontaanisti" liikkeelle muutaman pilapiirroksen tähden, miksei siellä mouhota nyt, kun naapurimaan arabiveljiä ja -siskoja - suureksi osaksi lapsia - lähetetään raukkamaisesti satapäin silpuksi pommitettuna tuonpuoleiseen? Onko Allah kaikessa suurudessaan päättänyt, että viattomien lasten murhaaminen on oikeammin kuin fiktiivisten profeettahahmojen pilkkaaminen?
Eikä kummasteluni rajoitu nyt pelkästään Syyriaan, vaan koko Israelia ja Libanonia ympäröivään arabimaailmaan. Missä on esimerkiksi Egyptin, väestörikkaimman arabimaan, ärähdys? Onko Syyrialta ja Egyptiltä, muista puhumattakaan, edes odotettavissa mitään muuta kommenttia asiasta kuin se, etteivät nämä halua ottaa osaa konfliktiin?
Ja mitä tekee "muu sivistynyt maailma", jonka johtajat ovat kukin - ainakin periaatteessa - barbaarista ihmisten lahtaamista vastaan?
Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti on juuri käyttänyt ensi kertaa presidenttinä ollessaan veto-oikeuttaan kaataessaan senaatin selkeästi hyväksymän lain, joka sallisi hedelmöityshoidossa ylijääneiden kantasolujen käyttämisen tutkimuksessa. Perusteet veto-oikeuden käytölle olivat uskonnollisia. Tarkemmin sanottuna, arvoisan presidentin mielestä "murha on väärin".
Murhaamista ei ole jälkeenpäin tarkasteltuna syyttöminä kuolemaan tuomittujen teloittaminen myrkkyruiskeella. Murhaamista ei ole myöskään viattomien siviilien tappaminen siinä yhteydessä, kun joku valtio yksipuolisesti hyökkää toista valtiota vastaan tämän infrastruktuurin tuhoamiseksi. Murhaamista on se, kun käytetään tutkimuksessa hedelmöityshoidosta ylijäänyttä kantasolua, joka muuten menisi roskiin.
Halleluja! Tämän maailman pyhän tekopyhän logiikan vallitessa täytyy minun nyt lähteä barrikadeille tappotuomioita julistamaan vaikkapa silloin, kun joku tonttu piirtelee pornovivahteisia versioita Aku Ankasta. Ja jokaisen koskaan runkanneen miehen voin minä julistaa murhaajaksi, koska kallisarvoiset sukusolunsa, joita kehittyy vain miljoonia päivässä, eivät ole tulleet käytetyksi hedelmöittämistarkoituksessa.
Entäpä sitten, jos kävisikin niin, että Venäjä hyökkäisi vaikkapa Georgiaan ja tuhoaisi maan järjestelmällisesti "perustellen" toimenpiteen sillä, että jotkut puolisotilaalliset hölmöläiset ovat ottaneet pari venäläistä sotilasta vangiksi? Eihän minulla olisi nokan koputtamista! Ei tietenkään - kaikilla kansakunnilla on oikeus puolustaa itseään!
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Monilta osin näin on asianlaita. Eritoten juuri ns. Israelin-ystävien suhtautumista seuratessa nousee kylmä hiki otsalle. Luulisin, että niin käynee myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johdossa?
Arkkipiispa "Paarma suomi valittua kansaa" olisi hyvä otsikko näiden aikojenkin kokosivun haastattelulle esimerkiksi Helsingin Sanomissa; semmoinenhan haastattelu on toki HS:ssa ilmestynytkin , mutta jo 7.4.2002...
Siitäkin tarkemmin seuraavassa...
*************************
... ja tuskin olisi Lähi-idän sotatilanteen "ymmärtämisen" suhteen pahitteeksi, jos Suomen evankelis-luterilainen kansankirkko jälleen tekisi julkisesti hajurakoa kaikenkarvaisiin "Israelin-ystäviin", joiden taistelua "raamatullisen Israelin puolesta" on todella karseaa seurattavaa...
"Rauha olisi nytkin helppo tehdä", lienee
kirjoittanut eräskin herännäisnimimerkki "mvv" myös 18.7.2006 klo 21.33, ja jatkanut rauhantahtoista näkemyksellisyyttään vielä seuraavasti:
"Ilalla uutisissa Israelin Ulkoministeri antoi siihen ehdot. Ne ehdot eivät olleet kovin vaativia. Ainoastaan itsenäisen Libyän pitäisi ottaa oma maansa halliintaansa. Niinhän kaikkien itsenäisten maiden pitääkin tehdä.
Mutta ei se sovi arabeille eikä se sovi Ristimäelle eikä monille harhautuneille sieluille. Pitää olla terroristeillä vapaus ampua raketteja, kivittää, tehdä itsemuraiskuja.
Ristimäen asiantuntijat ovat hyvin sekalaista seurakuntaa. Toinen kirjoittaa että Islamissa ei eroteta uskontoa ja politiikkaa, toinen lausuu, kyse on pelkästä politiikasta. Oli kyse sitten mistä tahansa niin kysymys on arabien heikkoudesta hallita omia asioitaan. Ei osata vastata omien maiden sisäisistä asioista, vaan annetaan pienryhmien terrorisoida ihmisiä. Sitten jopa minet "viisaatkin " ihmiset ympäri mailman eivät osaa erottaa oikeaa ja väärää. Ristimäellä on tämä ongelma tavallistakin vaikeampi.
Ristimäellä on ollut varmasti tarmokas äiti, hän on kouluttanut poikansa myymillään kananmunilla. Niillä munarahoilla olisi ollut monta muutakin hyödyllistä käyttöä. Hän kuitenkin valitsi Timon koulunkäynnin tärkeimmäksi, viisas teko. Nyt Timonkin pitäisi käyttää tätä äitinsä maalaisjärkeä, ja miettiä mistä todella on kyse Lähi-Idässä."
********************
Moisten mvv-läisten munajuttujen jälkeen lienee sangen kohtuullista arvioida sitä "sekalaista seurakuntaa", jonka "asiantuntijuuteen" niin syvän Pohjanmaan herännäisnimimerkki "mvv" kuin toisaalla milloin minkäkinkaltaisella anatomisesti adekvaatilla aikuisuudellaan heresiologisoiva "Citizen" kirjoittelunsa tuntuvat perustavan.
Aloitetaanpa nyt vaikka helluntaiherätyksen saaneesta Vapaa sisälähetys ryn sivustojen kautta löytyvästä ajanteos-artikkeliagitaattorista nimeltä Pekka Sartola, joka esittäytyy po. sivustolla "Lähi-idän asiantuntijaksi" sekä "pastoriksi ja kirjailijaksi"
Hänen viimeisin "asiantuntija"-artikkelinsa näkyy olevan otsikoitu 14.7.2006 "Lähi-idän kesäiset sateet" alkavan seuraavasti:
"Kolumnin otsikko ei suinkaan viittaa erääseen maatalouden kannalta tärkeään ilmiöön, sateeseen, vaan Israelin armeijan Gazassa käynnistämään operaatioon nimeltä Summer Rains – kesäsateet."
Ja jatkaa Israelin nykyjohdon arviointia sitten vielä seuraavasti:
"- - Kokeneet politiikan asiantuntijat ja entisten hallitusten ministerit tuntuvat olevan hyvin yksimielisiä siitä, että Israel yllätettiin jälleen kerran ”housut kintuissa.” Maan hallinnon kolme korkeinta avainpostia on miehitetty lähes kaikkein kokemattomilla henkilöillä mitä maan itsenäisessä historiassa on milloinkaan tapahtunut. Seuraavassa jonkinlainen koste, tiivistelmä heidän arvioistaan ja maan johtotroikan edesottamuksista ja kyvykkyydestä, kolumnisti ei itse ota kantaa siihen ovatko arviot oikeita tai vääriä. Lausumat ovat luettavissa Israelin lehdistön sivuilta, pääkirjoituksista ja kolumneista.
Ehud Olmert, pääministeri ja ”sesonkipoliitikko”, tunnetaan talousasiantuntijana ja puoluekonkarina, mutta hän ei ole milloinkaan ollut tekemisissä terrorismin, tiedustelun tai edes toiminut yhteistyössä kenraalien kanssa. Hän pääsi puolivahingossa valtaan Ariel Sharonin kaaduttua sairasvuoteelle ja Kadima puolueen saatua niukkaakin niukemman vaalivoiton viime maaliskuun vaaleissa.
Amir Peretz, puolustusministeri, oikeastaan selkeä populistipoliitikko ja täysiverinen ammattiyhdistysmies ilman minkäänlaista kokemusta hallitustehtävistä ja vielä vähemmän sotilaallisista ja terrorismin vastaisista toimista. Jopa Olmertiakin kehnompi sotilas, joka sai erään kaikkein vaikuttavimmista positioista koko Lähi-idässä ilman minkäänlaista kyvykkyyttä tehtävään. Se, että Olmertin Kadima puolue tarvitsi Labor puoluetta kyetäkseen muodostamaan hallituksen, sai Peretzin kiristämään itselleen puolustusministerin salkun. Hänen tavoitteenaan on mitä ilmeisimmin tavoitella pääministerin paikkaa seuraavien vaalien jälkeen, jo tähänastiset toimet tai sellaisten puuttuminen osoittaa että hänen olisi syytä palata takaisin ay-liikkeeseen. Silloin kun tarvitaan nopeita päätöksiä ja tekoja, kuten Kerem Shalomin tapauksessa, Peretz aloittaisi mieluimmin neuvottelut terroristien kanssa ja yrittäisi voittaa heidät kaunopuheisuudella ja hyvällä tahdolla.
Kolmas avainhenkilö, Tzipi Livni, ulkoministeri, ei hänkään omaa juuri minkäänlaista meriittiä tehtäväänsä. Lakinainen joka on palvellut Mossadissa, mutta vain lainopillisena neuvonantajana, ei milloinkaan kentällä eikä missään sotilaallisessa tai poliittisessa tehtävässä maassa joka on koko ajan jonkinasteisessa sodassa jonkun ympäröivän arabivaltion kanssa. Sotilaan ura on aina ollut eräs painava meriitti Israelin hallinnollisissa ja poliittisissa avainpositioissa, se on hyvin ymmärrettävää, ja siksi myös kenraalit ja tiedustelujohtajat ovat raivoissaan Peretzin lähes täydelliselle kyvyttömyydelle hoidella tehtäväänsä. Livni pyrkii pysymään erossa päivänpolttavista päätöksistä ja yrittänee hänkin petata itselleen asemia seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.
Nyt maksetaan virheistä.
Jälkiviisaus on eräs yleisimmistä viisauden osoituksista, siihen on tavattoman helppo syyllistyä ja käyttää - mitäs minä sanoin – fraasia. Kolumnisti ei kuitenkaan katso syyllistyvänsä sellaiseen todetessaan että nyt Israel maksaa niistä virheistä jotka tehtiin vuosi sitten. Useissa aikaisemmissa kolumneissa olen nimenomaan ennakoinut tämänkaltaisten tapahtumien, jotka Gazassa ovat nyt käynnissä, olevan pikemminkin suora seuraus kuin vain mahdollisuus. Gazan luovutus oli virhe. Siitä ollaan jo nyt hyvin laajalti yhtä mieltä, niin Israelissa kuin kriittisesti islamiin suhtautuvissa piireissäkin. Kuinka paljon maata Israel sitten antaakin palestiinalaiselle osapuolelle, mikään ei tule riittämään vaan samat toimenpiteet tulevat jatkumaan kunnes ei enää ole maata mitä antaa pois.- -"
Ja kolumninsa 14.7.2006 Pekka Sartola päättää "asiantuntevasti":_
"- -Tapahtui Lähi-idässä sitten mitä tahansa, Israel on aina tavalla tai toisella vedetty mukaan, ja aina mitä kielteisemmässä mielessä. Puolustaa se maataan ja kansalaisiaan sitten millä tavalla tahansa, se on aina tuomittu. Gazan tapahtumat eivät olleet Israelin syytä, se ei aloittanut mitään provokaatiota, silti sen kimppuun hyökättiin, mitä todennäköisemmin juuri siksi että saataisiin Israel provosoitumaan ja aloittamaan sotilaalliset operaatiot. Hamas, Iran ja Syyria onnistuivat tässä tavoitteessa Gazassa.
Sama toistui Libanonissa, Israel ei taaskaan ollut aloitteellinen eikä provosoinut tapahtumia millään tavalla. Se ohjattiin vastaamaan sitä vastaan suunnattuihin iskuihin, tiedettiin että IDF pitää omistaan huolta eikä Israel suostu milloinkaan neuvottelemaan terroristien kanssa.
Nyt maa on sodassa kahdella rintamalla, eikä paljoa puutu etteikö se lähde rankaisemaan myös Syyriaa sen tekosista koko kidnappausdraaman taustavaikuttajana. Se puolestaan toisi mukaan Iranin, jolla on YYA sopimus Syyrian kanssa. USA ei voisi katsella sivusta vaan rientäisi mukaan leikkiin, ja täysimittainen sota olisi valmis.
Voittaja olisi Iran, sillä se voisi kuvitella saavansa jälleen aikaa rikastaa uraania, valmistaa ydinaseen ja uhata sillä koko sivistynyttä maailmaa, johon se, mitä ilmeisimmin ei itse kuulu. Toisaalta, mikäli tilanteet eskaloituisivat sodaksi, jossa Iran on mukana, niin sekä Israel että USA, tai molemmat pommittaisivat tuusan nuuskaksi kaikki Iranin ydinlaitokset. Samalla Syyria joutuisi myös sotatoimien kohteeksi ja maahan ilmaantuisi ylikansallisia joukkoja jotka voisivat hyvässä lykyssä löytää koko joukon Saddam Husseinin sinne toimittamia joukkotuhoaseita.
Skenaarioita voisi jatkaa loputtomiin. Miten tilanteet tästä eteenpäin kehittyvät, sen aika näyttää. Kolumnisti arvelee että viikonvaihteessa tai heti sen jälkeen Israel lopettaa tai ainakin vähentää iskuja Libanoniin, ja antaa aikaa niille jotka luulevat neuvottelujen tuovan ratkaisun tämän hetkiseen sotaa muistuttavaan tilanteeseen."
Kertakaikkiaan "asiantuntevaa" - ja samalla myös hyvin objektiivisesti rauhaan tähtäävää! - kirjoitusta niille, "jotka luulevat neuvottelujen tuovan ratkaisun..."
******************
Poimitaanpa sitten Lähi-idän "asiantuntija" Pekka Sartolan netmission-kolumni kesäkuulta 2004 (23.6.2004).
Se on otsikoitu "Israel ja Palestiina". Kyseisen kolumnin loppukappaleen otsikko on "Väärin asetettu kysymys" ja sisältää mm. "johtopäätökset".
"- - Mikä sitten tekee tuon pienen maan (siis Israelin) niin tärkeäksi islamisteille? Vastaus on Jerusalem. Kaupunki jonka Jumala on pyhittänyt nimelleen ja jonka islam haluaa väkisin omakseen ja Allahilleen. Lopultakin on kyse hengellisestä taistelusta Jumala vstaan Saatana, hyvä vastaan paha. Ymmärtämättä näitä hengellisiä taustatekijöitä ei koko ongelmaa voida ymmärtää laisinkaan. Me olemme siis Jumalan puolella silloin kun olemme Israelin puolella, lohduttaen ja siunaten, niin kuin meitä siihen Raamatussa kehotetaan."
Siinäpä sitä kerrakseen fundamentalismia, minkämoiseen tuskin edes Islam yltää! Tuommoisista asetelmistako ja asenteista voitaisiin olla viemässä "Rauhaa Galileaan" (1980-luvulla), "Kesäsateita", "Oikeudenmukaista rauhaa" (Libanoniin ja Gazaan 2000-luvulla) tai vastaavia muka rauhantahtoisia operaatioita?
Voisivatkohan niin "mvv", "Aikuinen" tmv. "Citizen" jne. - puhumattakaan ex-sinibaretti "JormaKKorhosesta" - kertoa ystävällisesti kaikille, minkälaista asiantuntijuutta, objektiivisuutta ja lähdekritiikkiä heidän niin kovasti ihannoimansas pastori-kirjailija Pekka Sartola mahtaakaan edustaa?
*********************
Eipä siis ihme, että arkkipiispa Jukka Paarma jo toisen intifadan aikoihin 7.4.2002 antoi Helsingin Sanomille kokosivun haastattelun, joka oli otsikoitu: "Paarma suomii valittua kansaa".
Aihe haastatteluun lienee saatu tuolloin ilmestyneestä Tapio Kujalan toimittamasta kirjasta "Pommeja ja puskutraktoreita - palestiinalaiset rauhan vankeina", mihin arkkipiispa oli kirjoittanut esipuheen.
Jo tuolloin ilmestyneen haastattelun mukaan "arkkipiispa Jukka Paarman mielestä kristittyjen suhde Israeliin on käynyt entistä tuskallisemmaksi. Rakkaus valittuun kansaan on nyt koetuksella". " - - Raamatun kautta Israelin maa ja kansa ovat tulleet suomalaisille kristityille läheisiksi ja rakkaiksi. Kun katsomme Israelin nykyistä politiikkaa, me kristitytkin joudumme kuitenkin tekemään tiliä tästä rakkaussuhteesta. Siellä tapahtuu nyt paljon sellaista, jota ei voi hyväksyä.- -"
Noin siis jo kesäkuyussa 2002 Helsingin Sanomien haastattelusssa, jossa "Paarma muistuttaa Israelin ystäville, että palestiinalaisten joukossa on myös kritittyjä. Sitä paitsi juutalaiset eivät aina ole katsoneet kovinkaan hyvällä kritittyjen toimintaa Israelissa. - - Uskonveljemme ovat nimenomaan palestiinalaisten piirissä. Heihin meillä on läheisemmät suhteet. Monet Israelin ystävät tahtovat myös unohtaa, että Israelin valtio on suhtautunut hyvin kovalla ja tylyllä tavalla kristilliseen työhön alueellaan."
Lienee kutakuinkin selvää, että "Lähi-idän asiantuntijana" esiintyvän helluntaiherätyksen "pastorin ja kirjailijan" Pekka Sartolan ja kaltaistensa "Elämme tulessa"-ilmestyskirjureitten silmissä arkkipiispa Paarma on "merkitty mies". Mutta miten ihmeessä Suomen evankelis-luterilaisen kansankirkon piirissä tiettävästi saldotiedustelujaan tekevä herännäisnimimerkki "mvv:kin" hurahtaa moiseen muutaman kymmenen tuhannen lahkolaisporukan matkaan?
Sitä pitänee pohtia paremmalla ajalla ja vielä aivan toisissa jutuissa, sillä kokonaan toisen messun arvoinen onkin se, miten "muutamaa tuhatta ihmistä liikuttavat Karmel ja muut Israelin tukemista korostavat järjestöt" (HS 7.4.2002) saattavatkin saada Suomessakin ihmisiä "taistelemaan raamatullisen Israelin puolesta"...
"He eivät katso nykytodellisuutta täällä. He eivät näe, että Israel on miehitysvalta. Se on minulle ongelma", sanoo palestiinalainen pastori Mitri Raheb Jeesuksen syntymäkaupungissa Betlehemissä Länsirannalla. Raheb on pastorina luterilaisessa Joulukirkossa. Pyhän maan kristityistä lähes kaikki ovat palestiinalaisia.
- -Monet sekoittavat mielessään Raamatun Israelin ja nykyisen valtion." - - Pastori Rahebin mielestä kiista pyhästä maasta pitää ratkaista maallisen todellisuuden eikä uskonnollisten kertomusten perusteella. - - "Joskus sanon ihmisille, että älkää lukeko vain Raamattua. Lukekaa myös kansainvälistä lakia ja historiaa", Raheb sanoo. "Täällä on kaksi kansaa, joiden pitää jakaa tämä maa". (HS 7.4.2002, sivu D 4)
************************
Ja entäpä sitten tilanne Lähi-idässä tänä päivänä, yli neljä vuotta kyseisen "Paarma suomii valittua kansaa" -haastattelun julkaisemisen jälkeen? Jatketaanpa sitten edelleen Helsingin Sanomilla, joiden muka liian palestiinalaismyönteisestä kirjoittelusta Pekka Sartolan "uskonveljet" ovat taannoin tehneet kanteluita aina Julkisen sanan neuvostoa myöten...
Linkit kirjoituksiin avautunevat tuosta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000018019255
.. tai tuolta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017595197
sije se et sitte kaikesta huolimatta saavuta ADEKVAATTIA tasoa tässä kaikessa, vaan aina sorrut lahkolaisen HERESIOLOGIAN kautta argumentoimaan -hädissään vielä kenties- tyhjää...
se on liian pitkä. Olisi riittänyt, jos olisit sanonut, että USA haluaisi syyn hyökätä Syyriaan ja Iraniin, ja on laittanut juoksupoikansa, nämä välimerenjuutalaiset taas asialle.
Ei maailmampolitiikassa ole mitään moraalia, ja voittaja sanelee sen kulloisetkin tulkinnat, tai se, jolla on eniten amitsiooneja.
eiköhän se ole tämä PNAC ryhmä joka haluaisi ja sehän muodostuu pääosin juutalaisista - ainakin Perle, Wolfowitz, Rumsfeld ja Libby ovat juutalaisia ja tiettävästi moni muukin. Ja kaikki ei-juutalaiset ovat kai aika sionistimielisiä.
Monilla heistä on kaksoiskasalaisuus eli he ovat sekä Israelin että USAn kansalaisia.
Voiko nyt sanoa, että USA haluaa hyökätä vai pitäisikö sanoa että Israel haluaa hyökätä USAn tukemana?
Minusta näyttää siltä että USAa ei oikeastaan taida olla pian olemassakaan kuin paperilla, se on vain israelin suuri osavaltio, jota juutalaiset hallitsevat käytännössä.
http://www.oldamericancentury.org/pnac.htm
http://www.stormfront.org/jewish/whorules.html
Ja katso: minä toin julki peittelemättömän ihastukseni kansainvälisen politiikan pyhään tekopyhyyteen; minä en tuonut - tiivistetystikään - julki, että mielestäni "USA haluaisi syyn hyökätä Syyriaan ja Iraniin, ja on laittanut juoksupoikansa, nämä välimerenjuutalaiset taas asialle".
Jos haluaa referoida kirjoittamaani, kannattaa lukea kirjoittamani kokonaisuudessaan ikäänkuin "ajatuksen kanssa". Vasta tämän jälkeen kannattaa miettiä, josko tuomitsee sen "liian pitkäksi" ja tekee siitä liian yksinkertaistavia ja jopa suorastaan vääriä johtopäätöksiä.
Ja mitä moraaliin tulee, itsestäänselvää on, että "voittajat" - tai vahvimmaksi katsotut - sanelevat maailmanpoliitiikassa moraalisen ja moraalittoman tulkinnat. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. Näin banaaleja toteamuksia ei kannattanut mielestäni kirjoitukseeni sisällyttää.
KUKA siellä nimenomaan tätä konfliktia ajaa, sillä lopputulemahan on, että USA näyttää tahtovan, ja ilmaisevan tahtoaan - ja lopulta tahtookin sotaa. Aika monihan hyötyy esimerkiksi öljyn maailmanmarkkinahinnan noususta, ja eniten juuri amerikkalaiset öljymiljonäärit, jotka saavat näin ylimääräistä voittoa, ja ovat ottamassa osinkojaan esimerkiksi Irakin öljykentillä, ja toivovat pääsevänsä myös Iranin puolelle.
Toisaalta amerikkalainen aseteollisuus vaatisi taas uutta sotaa, ja nyt sellainen taas näyttäisi olevan tajolla. Melkoinen osa USA:n teollisuudesta liittyy nimenomaan asetuotantoon.
Tässä voi lopultakin käydä niin, että moni täällä Euroopan puolella alkaa "ymmärtää" noita hamasien ja hisbollahien motiiveja, ja muuttua niin sanotusti erittäin antisemitistiseen suuntaan, ja ymmärtää aatulaisten motiiveja aikanaan. USA siis alkaa näyttäytyä yhä useammille imperialistisena vihollisena, joka, ajaessaan vain omia etujaan, vie muun maailman mukanaan katastrofiin. Samalla kun muut maat, kuten Ruotsi, pyrkivät eroon öljyriippuvuudestaan, ei USA tee asialle mitään, ja kulkee kun pässi narussa öljyntuottajien ja rahapiirien johdatuksessa. Jos juutalaisilla on tässä osuutensa, sitä pahempi heille.
voisi kai sanoa että sionismi ja usa kohtaavat toisensa näissä hankkeissa, samat intressit yhdistävät vaikka usalla painaa öljy enemmän.
Mutta tuo PNAC hanke kai on silti jonkinlainen ylin ohjaaja tai yhteinen nimittäjä joka työllistää aseteollisuutta ja pitää usan kiinni isaraelilaisten aggressiossa ja hankkeessa kaapata valta omiin käsiin yhä laajemmassa mittakaavassa.
tehty kommentti. Otapa selvää vaikka käsittestä E-85 ja mikä maa on johtavassa asemassa tässä uraauurtavassa uusiutuvan energian tuotannossa.
"Edistyksellisen" Suomen vaikutusvaltainen ministerihän äskettäin sanoi, että "mistä me nyt yht'äkkiä sitä etanoolia voitaisiin tuottaa". Varsinainen takapajula.
Sinulla lienee tämä kuulu, va samalla valheellinen Wikipedia tietojesi lähteenä, vai? Katsopa tällaisia, ihan oikeita arvioita ja raportteja, joiden mukaan maailma kulkee:
http://www.kauppapolitiikka.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=43605
USA kuuluu edelleen siihen viiden maan koplaan, joka kuluttaa lähes puolet maailman öljyntuotannosta, ja on itsekin merkittävänä öljyntuottajamaana. Ja vauhti vaan kasvaa.
Synkkä tosiasia on, että mikään ei viesti siitä, että uusiutuvien energiavarojen hyödyntäminen etenisi ripeästi - edes USA:ssa (ja ei varsinkaan siellä). Kuten tiedät, pidetään paljonkin erilaisia juhlapuheita, joilla jymäytetään yksinkertaista.
Ei pitä lukea nettiä ihan täysin sokeasti, ja kaiken lukemansa uskoen, ja vielä tulla elvistelemään niin sanotulla tiedollaan - joka sinunkin tapauksessasi on vain näennäistietoa.
Helsingin Sanomat ei julkaissut profeetta Muhammedia pilkkaavia pilapiirroksia. Sen sijaan Helsingin Sanomat julkaisi Jeesus Kristusta pilkkaavan piirroksen jutun yhteydessä, jossa uutisoitiin uskonrauhapykälän mahdollisesta rikkomisesta.
Onko Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen islamisteja pelkäävä paskahousu vai saako hänen mielestään vain muiden uskontojen kuin islamin pyhiä hahmoja pilkata?
Minullehan on sinänsä samantekevää, mitä Helsingin Sanomat julkaisee. Tuskinpa tuolla "totuuden" torvella on sen suurempia intressejä tarkoitusperäiseen rienaamiseen kuin muillakaan vastaavilla, jokseenkin vakavasti otettavilla medioilla. Eikä tarkoitusperäiseen sensuuriinkaan intressejä liene, vaikkakin täytyy todeta, että selkeästi on tähänkin "totuuden" torveen asennettu "sordiino" pilapiirroskohun aikana.
Oli miten oli, minä en todellakaan ota kantaa siihen, mitä jonkun vastaavan päätoimittajan mielestä saa tai ei saa tehdä. Kantaa en ota siihenkään, onko joku tietty yksilö sen paskahousuisempi kuin muutkaan. Mielestäni suurin osa koko ihmiskunnasta koostuu yksinomaan erilaisista paskahousuista. Jos joku on kiihkoislamisteja pelkäävä paskahousu, lienee hän "tervejärkinen", mitä tulee puhtaasti itsesuojeluvaistolliseen toimintaan. Toisaalta, yksikään älyllisesti rehellinen ihminen ei voi alistua elämään jatkuvasti sellaisen pelon vallassa, joka kumpuaa idioottien häntä kohtaan hypoteettisesti tekemistä typeryyksistä.
Elämä on täynnä valintoja.
Valittakoon se, joka vaikuttaa mielekkäämmältä. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.
Tänään on arabimaissa osoitettu kovasti mieltä. Mielenosoitukset eivät lopu tähän. Älä siis ainakaan siitä ole huolissasi.
Jotkut, pilapiirroskohuun nähden vähäpätöiset, uutisoinnit joistain mielenosoituksista on luettava tietenkin siihen vähäpätöiseen hyvien uutisten joukkoon, joka tästä konfliktista kumpuaa.
Mutta politiikan - ja poliitikkojen - nihkeys tarttua asiaan asiallisella tavalla kuvastaa vallitsevaa, mitäänsanomatonta mitättömyyttä silloin, kun ei pitäisi voida olla hiljaa. Paljoa ei lohduta sekään, että ranskalaiseen tapaan korskeasti esiintynyt Chirac on todennut Israelin menneen "ehkä jo liian pitkälle". Siis korostettakoon sanaa "ehkä".
Yksi harvoista avautujista, YK:n pääsihteeri Kofi Annan, ei ole poliitikko sinänsä, vaan periaatteessa puolueettoman tahon edustaja. Mutta ei se tee hänestä sen vähäisempää arvioijaa päätellessä voimatoimien suhteellisuutta niitä "perusteleviin" tavoitteisiin nähden. Järjen ääntä saisi kuunnellakin.
Mutta kun! Kun kun!
Yhdysvaltain ja Israelin YK-lähettiläät paasaavat vain tästä: "on hankalaa saada neuvoteltua aselepoa terroristijoukkion kanssa" (USA) ja siitä, että Kofi Annanin raportissa "ei ole tarpeeksi selkeästi mainittu sanaa 'terrori'" puhuttaessa Israelin valtion vastapoolista.
Onko aselepoa muka edes yritetty neuvotella? Ja miksi olisi luonnehdittavissa Israelin valtion toiminta viime vuosikymmeninä naapurimaita sekä esimerkiksi laittomasti miehitettyjen alueiden palestiinalaisia kohtaan, jollei juurikin terroriksi?
Mitä muuta kuin kaksinaamaisuutta on havaittavissa tässäkin asetelmassa, jossa yhdet kaksinaamaiset paskanaamat eivät kykene asettumaan neuvottelupöydän ääreen ennen kuin kaikki on jo etukäteen "neuvoteltu" heille parhain päin? Huomattakoon, että nykyisessä maailmantilanteessa on kaikki "neuvoteltu" parhain päin yhden osapuolen kannalta siinä vaiheessa, kun toinen on yleisesti leimattu "terroristiseksi", siis demonisoitu. Ja pöytäänhän ei voi missään tapauksessa käydä, kun ollaan vielä ikäänkuin tasavertaisia neuvottelijoita.
Mahdollisimman pikaisesti luotavaa YK:n mandaattia Libanonin koko infrastruktuurin ja populaation tuhoamiseksi odotellessa,
Johannes
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.