Baltic Star
Television uutisissa Baltic Star:n Suomeen tuomien mielenosoittajien varapuheenjohtaja perusteli mielenosoitustaan. Hän sanoi mielenosoituksella annettavan tukea Viron, Liettuan ja Latvian vapaustaistelulle ja että he puolustavat myös suomalaista veljeskansaa. En ole huomannut, että Suomesta olisi pyydetty näiden matkalaisten tukea itsellemme minkäänlaisissa asioissa.
Suomen lain ja poliittisien johtajien avaruutta osoitti se, että tämä provokatoorinen mielenosoitus saatiin Suomessa järjestää. Arvelen jokaisen tv-uutisten katsojan ymmärtäneen mielenosoittajien tarkoitusperät ja asettaneen ne omaan sarjaansa.
Mielenosoituksen suomalaisena järjestäjänä ja luvan hakijana toimi eräs SMP:n kunnallisvaalilistoilta valittu kunnanvaltuutettu. SMP:n edustajat sanoutuivat tästä henkilöstä erilleen ja selittivät hänen olevan puolueen ulkopuolisen. Vaalien jälkeen kyllä kai tämänkin "sitoutumattoman" äänet ja valtuustopaikka laskettiin SMP:lle annetuksi äänestäjien tueksi.
Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan. Eräs ETYK-prosessin kulmakivistä on sodanjälkeisen tilanteen tunnustaminen. Toinen Suomen linjaan liittyvä erityispiirre on se, että me emme lausu mielipidettämme meihin ystävällisissä väleissä olevien muiden maiden sisäisistä asioista.
En tiedä olisivatko mielenosoitusluvan hakijat olleet yhtä lailla innokkaita jos laivalastillinen eri Neuvostotasavaltojen kommunisteja olisi tullut tänne ja muihin Pohjoismaihin antamaan tukea Pohjoismaiden "vapauttamiselle".
Monet Suomessakin veljeskansojemme asioista huolta kantavat näkevät aiheensa huoleen Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmässä. Minusta paljon parempaa veljeskansojen yhteistyötä on esimerkiksi se työ, jota sadat kielen tutkijat tekevät parhaillaan Komin Neuvostotasavallassa suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Myös Tallinnan valtava laulufestivaali osoitti juuri, että Neuvostovirossa vallitsee voimakas kansallinen kulttuuri. Eikä veljeskansojen monituhatvuotisessa historiassa kapitalismin ja sosialismin välinen ero ole merkitsevä.
Minua harmitti, että joku tanskalainen ns. pakolainen tuli tänne sanomaan, että hän puolustaa suomalaista veljeskansaansa ja samaan hengenvetoon puhuu jostakin taistelusta Neuvostoliiton sisällä. Kaiken lisäksi he järjestivät laittoman mielenosoituksen Neuvostoliiton lähetystön vieressä.
Muistan, kun rikollista mainetta saanut herra Roosna pakeni kotimaastaan. Muistaakseni neuvostoliittolaiset lähteet mainitsivat kyseessä olevan huliganismiin ja pikkurikoksiin taipuvaisen henkilön. Pohjolassa hänen pakonsa nähtiin poliittisena mielenosoituksena. Nyt hän ryösti Suomessa ja sanoi tarkoituksenaan olevan auttaa muita "pakolaisia".
Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.
Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen.
Matti Vanhanen Suomenmaa-lehdessä 30.7.1985
Television uutisissa Baltic Star:n Suomeen tuomien mielenosoittajien varapuheenjohtaja perusteli mielenosoitustaan. Hän sanoi mielenosoituksella annettavan tukea Viron, Liettuan ja Latvian vapaustaistelulle ja että he puolustavat myös suomalaista veljeskansaa. En ole huomannut, että Suomesta olisi pyydetty näiden matkalaisten tukea itsellemme minkäänlaisissa asioissa.
Suomen lain ja poliittisien johtajien avaruutta osoitti se, että tämä provokatoorinen mielenosoitus saatiin Suomessa järjestää. Arvelen jokaisen tv-uutisten katsojan ymmärtäneen mielenosoittajien tarkoitusperät ja asettaneen ne omaan sarjaansa.
Mielenosoituksen suomalaisena järjestäjänä ja luvan hakijana toimi eräs SMP:n kunnallisvaalilistoilta valittu kunnanvaltuutettu. SMP:n edustajat sanoutuivat tästä henkilöstä erilleen ja selittivät hänen olevan puolueen ulkopuolisen. Vaalien jälkeen kyllä kai tämänkin "sitoutumattoman" äänet ja valtuustopaikka laskettiin SMP:lle annetuksi äänestäjien tueksi.
Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan. Eräs ETYK-prosessin kulmakivistä on sodanjälkeisen tilanteen tunnustaminen. Toinen Suomen linjaan liittyvä erityispiirre on se, että me emme lausu mielipidettämme meihin ystävällisissä väleissä olevien muiden maiden sisäisistä asioista.
En tiedä olisivatko mielenosoitusluvan hakijat olleet yhtä lailla innokkaita jos laivalastillinen eri Neuvostotasavaltojen kommunisteja olisi tullut tänne ja muihin Pohjoismaihin antamaan tukea Pohjoismaiden "vapauttamiselle".
Monet Suomessakin veljeskansojemme asioista huolta kantavat näkevät aiheensa huoleen Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmässä. Minusta paljon parempaa veljeskansojen yhteistyötä on esimerkiksi se työ, jota sadat kielen tutkijat tekevät parhaillaan Komin Neuvostotasavallassa suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Myös Tallinnan valtava laulufestivaali osoitti juuri, että Neuvostovirossa vallitsee voimakas kansallinen kulttuuri. Eikä veljeskansojen monituhatvuotisessa historiassa kapitalismin ja sosialismin välinen ero ole merkitsevä.
Minua harmitti, että joku tanskalainen ns. pakolainen tuli tänne sanomaan, että hän puolustaa suomalaista veljeskansaansa ja samaan hengenvetoon puhuu jostakin taistelusta Neuvostoliiton sisällä. Kaiken lisäksi he järjestivät laittoman mielenosoituksen Neuvostoliiton lähetystön vieressä.
Muistan, kun rikollista mainetta saanut herra Roosna pakeni kotimaastaan. Muistaakseni neuvostoliittolaiset lähteet mainitsivat kyseessä olevan huliganismiin ja pikkurikoksiin taipuvaisen henkilön. Pohjolassa hänen pakonsa nähtiin poliittisena mielenosoituksena. Nyt hän ryösti Suomessa ja sanoi tarkoituksenaan olevan auttaa muita "pakolaisia".
Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.
Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen.
Matti Vanhanen Suomenmaa-lehdessä 30.7.1985
Vastaukset 8
Vanhimmat
... ihailtu. Kirjoitus oli sinänsä siihen aikaan sopiva. Ei Suomella ollut silloin varaa sekaantua N-liiton sisäisiin asioihin. Me itsekin kuuluimme N-liiton etupiiriin sodan seurauksena. Tuota asemaamme saatiin ohjattua "ystävyyspolitiikalla" ja suomettumisella sellaiseen suuntaan, että ei siitä meille suurtakaan haittaa ollut. Pidettiin vai huoli, että hallituksessamme ei ollut sellaista jäsentä tai puoluetta, joka avoimesti kävi neuvostovastaista kamppailua.
Kekkosta arvostetaan Virossa kuin kummisetää.
http://www.tuglas.fi/estfin.html
Uusi vaihe suomalais-virolaisissa suhteissa alkoi, kun Suomen ja Neuvostoliiton välille solmittiin tieteellis-tekninen yhteistyösopimus vuonna 1955. Sopimusta ryhdyttiin soveltamaan myös Suomen ja Neuvosto-Viron suhteisiin ja vuonna 1956 alkoi maiden välillä tieteellisten- ja kulttuurivaltuuskuntien vaihto. Käytännössä koko Suomen ja Viron välinen kulttuurivaihto keskitettiin Suomi-Neuvostoliitto -seuraan perustettuun Eesti-jaostoon. 1950- ja 1960-luvulla syntyi usein kilpailutilanteita pakolaisvirolaisten ja Neuvosto-Viron välille suomalaisesta yleisöstä. Esimerkiksi vuonna 1957, kun Säätytalossa järjestettiin neuvostovirolaisen kirjallisuuden näyttely, jonka avasi opetusministeri Johannes Virolainen, avattiin samanaikaisesti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kirjastossa pakolaisvirolaisen kirjallisuuden näyttely. Vastaavasti vuonna 1967 Helsingissä vietetyn Neuvosto-Viron kulttuuriviikon jälkeen avattiin Suomalaisen kirjallisuuden seurassa ulkovirolaisen kirjallisuuden näyttely. Presidentti Urho Kekkosen Viron vierailu vuonna 1964 muodostui vedenjakajaksi suomalais-virolaisissa suhteissa. Vierailun seurauksena vilkastuivat Suomen ja Viron väliset suhteet huomattavasti, kun taas suomalaisten suhteet ulkovirolaisiin jäivät vähemmälle. Palattuaan Virosta keväällä 1964 Kekkonen kutsui luokseen Tamminiemeen useita tunnettuja Viron ystäviä. Kekkonen sanoi saaneensa lupauksia Suomen ja Viron välisen kanssakäymisen laajentamisesta, mutta ehtona oli, että suomalaiset katkaisisivat suhteensa ulkovirolaisiin järjestöihin. Kekkonen sai taustatukea Pravdalta, joka hyökkäsi voimakkaasti J.V. Sukselaista vastaa. Sukselainen oli osallistunut samana keväänä Tukholmassa pakolaisvirolasten ylioppilasjärjestön juhliin, josta Pravda sai aiheen syyttää Sukselaista neuvostovastaisesta toiminnasta. Pravdan hyökkäys olikin osaltaan vaikuttamassa siihen, että Keskustapuolueen johtoon valittiin Johannes Virolainen eikä Sukselaista. Sukselaisen yhteydet virolaisiin olivat muuten peräisin 1930-luvulta, jolloin hän toimi Suomalais-virolaisen seuran sihteerinä. Saman seuran puheenjohtaja oli Urho Kekkonen vuosina 1938-44. Kekkosen puhuttelun seuraksena useat järjestöt katkaisivatkin suhteensa ulkovirolaisiin. Tämä näytti tyydyttävän Moskovaa, sillä Helsingin ja Tarton yliopistojen välillä aloitettiin opiskelijavaihto ja seuraavana vuonna avattiin säännöllinen laivayhteyskin Helsingin ja Tallinnan välille. Pari vuotta myöhemmin järjestettiin jo edellä mainittu Neuvosto-Viron kulttuuriviikko Suomessa ja vuonna 1968 Suomen kulttuuriviikko Virossa. Suomen valtiovallan panostuksesta Suomen ja Neuvosto-Viron suhteisiin kertoo sekin, että vuonna 1969 100-vuotislaulujuhlille Tallinnaan lähti Suomesta virallinen valtuuskunta pääministeri Koiviston johdolla.
setamummu (presidentti) ja muu stalinistien ja lesbojen sd ja muu eliitti tietää hyvin että matti on ihan matti. Kiekuu aina mitä käsketään. Vähän niinkuin maurikin, ministerin pallilla myy vaikka ...
Kuvottavaa imperialistin nuolentaa, mutta samalla toki aivan normaalia kepulaista toimintaa.
omaa saittias.
ja ovat sitä edelleenkin ...
Kyseiselle kirjoitukselle ei löydy vahvistusta googlesta paria keskustelupalstaa lukuunottamatta. Onko kyseessä samanlainen mustamaalausvale kuin Halosen "vappupuhe"-jupakassa? Esitä viittaus tekstiin jossain uskottavassa lähteessä tai valokuvaa kyseinen Suomenmaan sivu ja laita kuva nettiin. Muuten ei ole aihetta uskoa moista akkojen kyläjuorua.
Helsingin kaupunki
Kaupunginjohtaja
25.2.1980
Herra Tasavallan Presidentti
Kunnioitettava Herra Presidentti
Tiedoksenne aiemmin saatettuihin patsasvaihtoa koskeneisiin
keskusteluihin viitaten lähetän oheisen muistion, joka selvittää
tilanteen nykyvaihetta. Kun mielestänne sovelias ajankohta
koittaa, jatkaisin mielelläni keskustelua kysymyksestä Teidän
henkilökohtaisen näkemyksenne selvittämiseksi.
Kunnioittaen
Raimo Ilaskivi
EI JULKISUUTEEN
MUISTIO PATSASTEN VAIHTOA MOSKOVAN JA HELSINGIN VÄLILLÄ
KOSKEVISTA NEUVOTTELUISTA
Käydessään 23.1.1980 tervehdyskäynnillä luonani, Neuvostoliiton
suurlähettiläs Sobolev palautti mieliin, että ylipormestari
Auralle oli 1970-luvun puolivälissä tehty esitys Leninin patsaan
sijoittamisesta Helsinkiin. Patsas olisi Moskovan kaupungin
lahja Helsingin kaupungille. Suurlähettiläs tiedusteli, onko
Helsinki valmis vastaanottamaan tarjotun patsaan. Neuvotteluissa
läsnäollut osastopäällikkö Sormunen totesi, että kysymyksestä
oli keskusteltu ja että patsaan paikaksi oli alustavasti
suunniteltu Kulttuuritalon ja Linnanmäen takana olevaa Leninin
puistoa. Ylipormestari Aura oli tuolloisen suurlähettilään
kanssa käynyt paikan päällä tutustumassa sijoitus-
mahdollisuuksiin.
Allekirjoittanut lupasi selvittää kysymystä poliittisten ryhmien
kanssa voidakseen ilmoittaa vastauksena Helsingin kaupungin
virallisen kannan. Samalla tiedustelin, olisiko Moskova valmis
vastaanottamaan Helsingin kaupungin vastalahjana patsaan, joka
voisi olla joko nykyisen ulkopoliittisen linjan perustajan
presidentti Paasikiven taikka sen jatkajan ja syventäjän,
presidentti Kekkosen patsas. Kahdenkeskiset neuvottelut kaikkien
ryhmien puheenjohtajien kanssa päätyivät tulokseen, jonka mukaan
Helsinki on valmis myöhemmin sovittavana ajankohtana
vastaanottamaan Moskovan lahjan edellyttäen, että Helsinki
vastavuoroisesti voi lahjoittaa patsaan Moskovan kaupungille.
Koska kysymyksessä on valtakunnallisestikin merkitystä omaava ja
ulkopolitiikkaan liittyvä hanke, on se saatettu tiedoksi myös
tasavallan presidentti Kekkoselle, jonka kannanotosta
suomalaisen patsaan henkilö tulee ratkaisevasti riippumaan.
Ryhmien kanssa käytyjen neuvottelujen tulokset saatettiin
Neuvostoliiton suurlähetystössä 15.2.1980 suurlähettiläs
Sobolevin tietoon. Samalla esitettiin, että patsaiden vaihto
joko toteutettaisiin tai julkistettaisiin kesällä 1981
pidettävän ystävyysviikon tai kaupunkikokouksen aikana.
Suurlähettiläs esitti lukuisia kysymyksiä Leninin puistosta ja
muista mahdollisista sijoituspaikoista samoinkuin palasi
kysymykseen siitä, ketä suomalainen patsas esittäisi. Molemmat
esitetyt vaihtoehdot saivat hänen henkilökohtaisen lämpimän
hyväksymisensä.
Suurlähettiläs ilmoitti saattavansa Helsingin kannan Moskovan
tietoon ja oletti, että jatkokeskustelut tullaan käymään
Moskovan ja Helsingin kaupunkien edustajien välillä. Koska
presidentti Kekkonen tulevana vuonna täyttää 80 vuotta, olisi
Helsingin kaupungille luonnollisesti mieluisaa saada juhlistaa
hänen syntymäpäiväänsä tiedustelemalla lupaa nimenomaan
presidentti Kekkosta esittävän patsaan lahjoittamiseksi
Moskovalle. Patsaan - tai pikemminkin veistoksen - voisi tehdä
esim. kuvanveistäjä Laila Pullinen, jonka työ edustaisi modernia
suomalaista kuvanveistotaidetta.
22.2.1980
Raimo Ilaskivi