VASTATKAA OLKAA KILTTEJÄ

"Onkohan minulle tulossa skitsofrenia? Olen vasta 14 vuotias nuori nainen. Mutta olen aina pelännyt skitsofreniaa. Minun mummolla ja hänen veljellään on skitsofrenia. He ovat kummatkin mielisairaalassa koska heidän skitsofrenia on vaikea asteinen. Minun isänikin on alkanut sekoilemaan ja syö nyt psyyke lääkkeitä."

Näyttää vähän siltä, että olet ikäänkuin "pakottanut" itsesi uskomaan, että SINULLAKIN pitää olla skitsofrenia, koska sukulaisillasikin on se. Ei sen välttämättä sinulle tarvitse tulla!

"Minulla on aina ollut huonoitseluottamus ja olen aina ollut erittäin herkkä. Olen nyt noin kahden vuoden ajan saanut paniikkihäiriö kohtauksia. Ennen sain kerran kuukaudessa tai kerran viikossa. Nykyään saatan saada monta kertaa päivässä. Pelkään melkein kaikkea."

Paniikkihäiriö on eri asia kuin skitsofrenia.


"Minulla on kaksi ystävää mutta olen mielummin yksin omassa huoneessani kuin ystävieni kanssa ulkona. Joskus tuntuu kuin 100 ajatusta pyörisi päällekkäin päässä ja tuntuu että apua nyt mä sekoan mä en jaksa enään! Olen melkein aina vähän masentunut ja omiin sairaisiin ajatuksiin sulkeutunut. Naureskelen monesti yksikseni ilman mitään syytä. Ja saatan hymyillä sillon kun kerron jotain tosi surullista asiaa."

Itse asiassa ihmisen itku- ja nauru"kanavat" ovat samoilla kohdilla aivoissa. Siitä johtuu sekin, että jotkut "itkevät ilosta" jne...


"Olen usein ahdistunut ja ärtynyt. Minulla on monesti jotain ruumiillisia vaivoja esimerkiksi kauheaa mahakipua melkein jokapäivä ja hengenahdistusta, mutta kun menen lääkäriin ja tutkimusten jälkeen on aina sama vastaus: "sinä olet ihan terve". Viimeksi eilen tulin lääkäristä jossa todettiin että minulla ei ole astmaa. Minulla ei mene koulussa hyvin, koska en pysty keskittymään. Stressaan melkein koko ajan jotakin, enkä voi sille mitään. En uskalla lähteä luokkaretkille enkä elokuviin tai paljon mihinkään. Mulla menee sanatkin koko ajan sekaisin kun puhun. Mutta kaikista kauheinta on se että pelkään paljon, pelkään lähes kaikkea."


Mieti, mikä sinua ihan oikeasti RAUHOITTAA? Onko se kotieläimet tai esim. hauska elokuva? Tai piirtäminen tai musiikki? Kun löydät jotain rauhoittavaa ja kivaa puuhaa, keskity siihen mahdollisimman paljon.

skitsofreniasta mitään. Mielestäni Sun ei tarvitse pohtia sitä, vaikka suvussanne sitä esiintyisikin. Monet skitsofreenkot pystyy nykyisen lääketieteen avulla elämään ihan normaalia elämää. Ennemminkin Sun pitäisi panostaa noihin ihmis-suhteisiin eli ystäviin ja yrittää elää normaalia nuoren elämää, niillä voimavaroilla mitä Sulla nyt on. Voisit kyllä varata ajan mielenterveystoimistoon ja pääsisit sitä kautta keskustelemaan mieltäsi askarruttavista kysymyksistä. Ja kerroitko sille lääkärille paniikki-oireistasi, ahdistuksestasi yms.? Sieltä ois silloin pitänyt Sulle kyllä jotain neuvoja ja avunsaanti kanavia löytyä! Ihmettelen jos kerroit eikä lääkäri todennut muuta, kuin "olet ihan terve"? Etsi tuolta netistä mielenterveyspalveluita, kriisi ja vertaistukiryhmiä, josko sellasia ois paikkakunnallasi, mutta ikäsi huomioon ottaen kuulut kyllä kunnallisen nuorten psykiatrisen poliklinikan piiriin. Jos paikkakunnallasi kriisikeskus voisit soittaa sinne tai mennä käymään ilman ajanvarausta. Katso puhelinluettelosta.

Taidat pelätä tosissasi, että sairastut itse siihen skitsofreniaan ja alat liikaa kytätä itseäsi.Sinä olet vielä nuori tyttö ja sinun iässäsi varsinkin tytöt ovat herkempiä ajattelemaan "kohtalokkaita" asioita. Oletko kertonut lääkärille, että pelkäät skitsofreniaa ja luulet saavasi paniikkioireita (tai saat niitä oikeasti). Joskus ihmiset ylihengittävät eivätkä ne ole paniikkioireita välttämättä. Onko sinulla ketään jolle puhua ongelmista, esim.luotettava sukulainen, äiti ym.Minunkin vanhempani olivat alkoholisteja ja sisarukseni samaten ja heillä kaikilla on skitsofrenia, mutta en pelkää että saisin sen itselleni. Käyppä kertomassa lääkärille peloistasi.

... juttelemaan vaikka kouluterkkarille? Hänelle voi vapaasti puhua kaikesta mahdollisesta.
Kerro hänelle kaikki, mitä olet viestiisi kirjoittanut meidän luettavaksi.

Ole rohkea, et ole mielisairas...olet yksinäinen ja herkkä. Liian yksinäinen!

Mene lääkärille ja kerro aivan kuten kerroit tässä.

Skitsofreenie ole nykyään vaikea sairaus ollenkaan. Lääkkeet ovat hyvät ja useimmat voivat lääkityksen avulla toimia aivan normaalisti töissä ja yhteiselämässä.

Älä pelkää! Ota selville, onko sinulla tämä sairaus, ettet huolehdi turhaan. Jos on, niin saat hoidon, jos ei ole, niin voit huokaista helpotuksella!

Hyvää tulevaisuutta!

Siltä varalta, ettei tilanteesi jostain syystä helpota neuvoisin pitämään mielessä rauhoittavat lääkkeet, esim. diapamin, sillä ne ovat juuri sopivia tuskaiseen stressiin, jota on muuten mahdotonta saada laukeamaan. Diapamien käytössä on olemassa ns. intervallilääkitys, jolloin annos otetaan vaikkapa joka toinen päivä, jottei elimistö liiaksi tottuisi lääkkeeseen. Monet sanovat, ettei rauhoittava lääke voi olla ratkaisu kuin tilapäiseen ahdistuneisuuteen, mutta mielestäni tämä sotii tervettä järkeä vastaan, sillä mitä mieltä olisi jättää pitkään tuskasta kärsinyt hoitamatta sillä perusteella, että hänen tuskansa on kestänyt pitkään?! Olen itse joutunut kokemaan suomalaisesta lääketieteestä lähinnä sen pimeän puolen, ja kehotankin sinua käyttämään tervettä järkeä ja harkintakykyä kun asioit lääkintäviranomaisten kanssa.

Toivottavasti säästyt skitsofrenialta, siis pitkittyneen henkisen tuskan äärimmäiseltä muodolta. Mielenkiintoista on, etteivät siihen syötävät neuroleptilääkkeet sisällä lainkaan ahdistuneisuutta lieventävää ainesosaa, ja muutoinkin ne ovat sivuvaikutuksiltaan sitä tasoa, että heikompia huimaa..

Heippa sinulle,

ymmärrän, että skitsofreniaan sairastuminen pelottaa sinua, minulla on itsellänikin ollut kauheaa ahdistusta, syvää kipua, pelkoa, pelännyt hulluksi tulemista ja sekoamista. Hyvä ystäväni sairastui skitsofreniaan 18-vuotiaana, nyt hän on 25, ja täysin terve, lääkkeet auttoivat pahimman yli, sen jälkeen psykoterapia. Pari vuotta oli tosi raskasta, karmivan vaikeaa, mutta siitä hän pääsi ylös. Jotenkin pahastakin sairastumisesta voi todella selvitä ja parantua!!!

Olen lukenut paljon E-EPA:sta , siitä on tutkimuksissa todettu olevan apua vaikeaan masennukseen ja skitsofreniaan, kuulemma myös sinkistä ja B-vitamiineista on apua mielisairauksissa (luin kerran, että eritoten skitsofreenikoilla on todettu todella alhaiset sinkkiarvot, ja sinkkilisät ovat auttaneet). Bachin kukkatipoista (saa luontaistuotekaupoista) cherry plum on hyvä kontrollin menettämisen pelkoon, kun tuntuu että pää pamahtaa, sekoaa, hulluksi tulemisen pelkoon, siihen kun pelkää tekevänsä jotain mitä ei halua tai myöhemmin katuu. Rock rose on paniikinomaiseen pelkoon, kauhuun, ja mimulus tiedettyihin pelkoihin (esim. sosiaaliset tilanteet, avoimet paikat, puhuminen yms.). Ehkä näistä voisi olla sinulle apua. Olen itse myös herkkä, pidän siitä, en haluaisi kovettua, mutta nykyään olen vahvempi, ja jaksan ja kestän enemmän. Minulle noista edellämainitsemista jutuista on ollut tosi paljon apua.
Kaikkea hyvää sinulle.

Vanha totuus on se että"jos pelkäät että olet tulossa hulluksi,et ole tulossa hulluksi"näin ovat psykologit minullekin sanoneet.
On ihan tavallista että pelkäät sairastumista,tosi moni pelkää varsinkin sinun iässäsi!
Itse pelkäsin sydänkohtausta sen jälkeen kun mummoni kuoli sydänkohtaukseen,sen jälkeen pelkäsin sairastuvani tuberkuloosiin koska tätini kuoli siihen.
Kehitin kaikenmoisia oireitakin,joita sitten itsessäni kuulostelin,olin hyvin huolissani!
Tuo on niin normaalia ja ymmärrettävää,älä huoli!
Paniikkioireitakin on niin usealla nykyään eli et ole "hullu" ollenkaan...
Koita silti saada psykologilta keskusteluapua että olosi helpottuisi ja paniikit vähenisi.
Ongelmasi nimi ei ole skitsofrenia vaan murrosikä.
Lisäksi omaat herkän ja hienon luonteen joka vaikeuttaa murkkuikääsi vielä vähäsen...
Onhan kuitenkin upeaa tuntea vahvasti,olla herkkä ja syvällinen ihminen,sinusta voi kasvaa jotain hienoa...ehkä oletkin tulevia suuria naiskirjailijoitamme?Vai kenties taidemaalari tai näyttelijä?Etsi itsellesi tapa purkaa itseäsi,se on herkälle ihmiselle tärkeää!Itselleni se tapa on maalaaminen,kokeilepa vaikka sitä!
Onnea nuorelle elämällesi ja voimaa tuova halaus tuntemattomalta.

Huolehdi fyysisestä kunnostasi. Liikuntaa ja tervellistä kasvispitoista ruokaa, se auttaa.

Oletko saanut apua vastauksista? Toivottavasti olet lähtenyt avunhakuun mieltäsi askarruttaneiden kysymysten ja tuon paniikkihäiriön hoitamiseen. Olet kyllä nuoreksi ihmiseksi harvinaisen paljon asioista perillä, joskin vanhempien velvoite ois auttaa Sua asioidesi kuntoon saattamisessa. Tosin tunnut hyvin omatoimiselta joten varmaan rohkenet myös itsellesi noista ehdotuksista ja neuvoista apua hakea. Valoisampaa tulevaisuutta Sulle!

on vain sana.