Hei!
Olen todella innostunut purjehduksen aloittelija ja olisi mukava kuulla lajia kauemmin harrastaneilta vinkkejä ja mielipiteitä muutamaan asiaan. Meillä ei käytännössä ole yhtään kokemusta purjehtimisesta (moottoriveneilystä nuoruudessa löytyy), mutta hinku purjehtimaan sitäkin suurempi...
- Kuinka paljon Teillä on ollut kokemusta ennen oman venen hankintaa? Kuinka paljon mielestänne on välttämätöntä olla purjehtinut, ennen kuin voi turvallisesti lähteä oma-aloitteisesti purjehtimaan?
Haaveissa olisi hommata pieni matkapursi ensi kesäksi.
- Mistä näin loppukesästä ja alkusyksystä saisi parhaiten kokemusta/opetusta purjehtimisesta?
Lähes kaikilla purjehduskouluilla on kurssit olleet jo keväällä. Olen menossa Saaristolaivurikurssille syksyllä ja kirjastosta olen lainannut useita purjehdusta käsittelevää teosta, mutta käytännönkokemusta olisi tärkeää saada.
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Olen todella innostunut purjehduksen aloittelija ja olisi mukava kuulla lajia kauemmin harrastaneilta vinkkejä ja mielipiteitä muutamaan asiaan. Meillä ei käytännössä ole yhtään kokemusta purjehtimisesta (moottoriveneilystä nuoruudessa löytyy), mutta hinku purjehtimaan sitäkin suurempi...
- Kuinka paljon Teillä on ollut kokemusta ennen oman venen hankintaa? Kuinka paljon mielestänne on välttämätöntä olla purjehtinut, ennen kuin voi turvallisesti lähteä oma-aloitteisesti purjehtimaan?
Haaveissa olisi hommata pieni matkapursi ensi kesäksi.
- Mistä näin loppukesästä ja alkusyksystä saisi parhaiten kokemusta/opetusta purjehtimisesta?
Lähes kaikilla purjehduskouluilla on kurssit olleet jo keväällä. Olen menossa Saaristolaivurikurssille syksyllä ja kirjastosta olen lainannut useita purjehdusta käsittelevää teosta, mutta käytännönkokemusta olisi tärkeää saada.
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Itselläni ei ollut lainkaan purjehduskokemusta hankkiessani oman veneen. Ensimmäiselle purjehdukselle lähdin yksin kevyessä tuulessa, ja siitä harjoittelu sitten jatkui yksin, perheen kanssa ja kavereidenkin kanssa. Mitään katastrofeja tai vaaratilanteita en ole saanut aikaiseksi, vaikken kursseja olekaan käynyt. Kurssi ei siis ole mikään välttämättömyys, kuten ei aiempi kokemuskaan. Toki molemmat helpottavat harrastuksen aloitusta.
On muitakin tapoja päästä kokeilemaan purjehdusta kuin kurssit. Venesatamat ovat iltaisin ja viikonloppuisin täynnä veneidensä parissa puuhastelevia miehiä, joiden perhe ei ole läheskään yhtä innostuneita purjehtijoita kuin perheen pää. Saatat siis olla erinomainen lääke krooniseen miehistöpulaan! Rohkeasti vain kyselemään.
Olen nuorempana purjehtinut kohtuullisesti oppareilla ym. veneillä. Itse purjehtimisesta ei sinänsä ollut vaikeuksia. Kävin siitä huolimatta ennen ensimmäistä omaa (ja vähän isompaa) venettäni hankkiessani kurssin ja suoritin perämiestutkinnon. Se sopi minulle hyvin. Sain kaivattua tuntumaa isompiin veneisiin, varmuutta ja virkistystä vanhoille taidoille. Suosittelen hyvin lämpimästi.
Rannikkolaivurit ym. ovat enimmäkseen teoriaa, eivätkä mitenkään korvaa sitä kokemuksen määrää, joka tulee muutamankin päivän käytännön purjehduskurssilla.
Kun pääsee käytännössä näkemään ja tekemään miehistön eri tehtäviä, solmuja, rantautumista, ohjausta, purjeita jne. olo omassa veneessä on varmempi. Mahdollista venepaikkaakin hakiessa on mukavaa, kun voi sanoa jonkun tutkinnonkin olevan tehty -- monet venekerhot sitä vaativatkin.
Viimeisimmässä Vene-lehdessä oli juuri juttu purjehduskurssilta ja muistaakseni lista myös niistä purjehdusopettajien liiton jäsenistä, jotka tarjoavat kursseja.
Itse kävin Erkki Suorlahden opissa Wilhelmina Sailingissa, eikä minulla ole pahaa sanottavaa. Näyttää tuolla heidän kotisivun listalla syksyn kurssikin vielä olevan. Kysele, onko tilaa. Jos olet nopea, niin ehkä ylihuomennakin alkavalle löytyy vielä paikkoja :-)
http://www.wilhelminasailing.fi/kurssit_retki.php
Hups, piti vastata suoraan sinun viestiisi, mutta väärin meni... noh, löytänet tuosta keskustelusatsista sen pidemmän vastaukseni.
Ja kun puhuin Wilhelmina Sailingin opettajasta, tarkoitin tietysti Erkki Salosta. Köh.
Onnea kuitenkin kurssin etsinnälle ja harrastuksen aloittamiselle.
Aikoinaan ei ollut "purjehduskouluja", kansa oli lukutaidottomia, varysteet huonompia, veneet kömpelömpiä jne. Kuitenkin opittiin purjehtimaan.
Jos hiljaisena suvi-iltana lähdet ulos moottorilla. ajalehdit purjeilla vähän aikaa, en järjen nimessä voin ymmärtää mitä sinulle sattuisi! Riski on pienempi kuin Mannerheimintien ylittäminen klo 6.00 Sunnuntaiaamuna!
Purjevene on paljon helpommin käsiteltävissä kuin moottorivene (johtuu siitä että iso köli estää sen liikkeet sivusuunnassa). Jostain sinun on aloitettavaa, mene rohkeasti peliin mukaan!
Yritä kehittää harrastustasi, kerää lisää infoa (netistä, kirjoista ja testaa pitääkö se paikkaansa?)
Aloita pienellä veneellä (vaikka olisi varaa suuremppaan), tällä tavalla ne tosiasiat tulevar esille!!
Hyviä tuulia toivoo
xxxxx?
"Aikoinaan ei ollut "purjehduskouluja", kansa oli lukutaidottomia, varysteet huonompia, veneet kömpelömpiä jne. Kuitenkin opittiin purjehtimaan."
Jep, mutta täytyy ottaa huomioon, että silloin isät opettivat poikiaan ja muutenkin oltiin paljon sosiaalisempia jokasuuntaan. Nykyään tuntuu siltä, että kurssit on ainoastaan "se juttu" ja vanhemmat ovat liian kiireisiä opastamaan jälkikasvuaan kunnon harrastusten pariin :(
Eli joo, kurssit ei välttämättömiä. Gastiksi vaan jos liikaa epäilyttää.
Hienoa ja kiitos noin asiallisista vastauksista, luin niitä mielenkiinnolla, koska itse kans olen ajatellut tuota purjehtimista.
Tosiaan kun pääsis ees kerran kokeilemaan purjehtimista ja maistaamaan sitä aivan livenä, niin sekin olisi jo paljon tällaiselle maakravulle.
Sopivana hetkenä ottaisin kyllä noviisin kokeilemaan purjehdusta, 30 jalkaisella veneelläni. Siis rohkeasti vain laiturilla esittämään asiasi.
Kokeilin kerran firman tilaisuudessa Match Racea NJK:n Koivusaaren rannassa. Mennään pienillä veneilla lyhyttä kisaa. Jos haluat harjoitella veneen käsittelyä tai harrastusta ennen oman veneen ostoa, tämä voisi olla myös yksi helppo ja turvallinen tapa kokeilla hommaa. Alla on linkki esittelysivulle.
http://www.matchracing.net/mukaan.htm#
Toteasin vielä, että tiedän lukuisia purjehduksen itseopiskelleita, joten eivät ne kurssit välttämättömyys ole. Useimmat ovat kuitenkin aloittaneet nuorena tai purjehtivien perheiden vesoja. Tällöin tehtävät oppii luonnostaan ja päivät merellä tuovat kokemuksia eri tilanteista.
Jos olet liikenteessä jokseenkin pystymetsästä tyylillä "ryhdynpä tästä purjehtimaan", on sekin varmaan mahdollista, mutta ei mielestäni suositeltavaa. Varsinkin jos veneessä ei ole yhtäkään kokenutta henkilöä, vaikkapa kelin yllättäen kovetessa voi tulla haavereita ja harmaita hiuksia. Kirjasta et voi oikeasti oppia ja sisäistää asioita ja jos tulee kiire, silloin ei ole aikaa kaivaa opuksia esiin.
Lähde ensin gastiksi tai ota mukaan kokeneita tuttuja. Ja nimimerkki Maakrapukin voi mennä pujehduskurssille ihan kokemaan koko jutun, tavoittelematta mitään vakavaa tutkintoa.
Kun olin itse kurssilla, siellä oli useita "purjehtija"-tasoa olevia. Tämä taso on tarkoitettu nimenomaan vierihoidoksi vaikkapa täysin nollakokemuksella varustetuille tai vaikka purjehtijaperheiden niille puoliskoille, joita koko homma vähän pelottaa tai epäilyttää. Pääasia on saada asiallista, muutenkin kuin naama punaisena huudettua "ohjausta", nauttia purjehduksesta ja oppia gastin tehtäviä, esim. perussolmuja, kiinnittymistä tai keulapurjeen kiristelyä vendaillessa.
Purjehduskurssin etu on mielestäni vielä se, että joku on miettinyt ohjelman ja että ennen kaikkea joudut tilanteisiin, joita ei helposti tule tehneeksi. Kuinka moni itsekseen on esim. harjoitellut mies yli laidan -tilanteita tai joutunut ajamaan 42-jalkaista ahtaaseen aisapaikkaan. Harvalla on tarvittavaa itsekuria, mahdollisuuksia tai viitseliäisyyttä, sitä sysää kaikki vaikeat tai epätodennäköiseltä tuntuvat hommat "ei nyt ehdi" tai "opiskelen sitten joskus" -kastiin.
Kun saa yhdessä käydä rutiineja läpi, näkee mitä toiset tekee ja vielä tärkeää jälkipeliä päälle, niin homma menee heti veriin. Pelkästään hermojen säästyminen ja mahdollisesesti vältetyt vaaratilanteet ovat mielestäni kurssin hinnan väärti.
Ja ei, en ole purjehduskurssia järjestävien tahojen edustaja tai sukulainen, vaan aidosti tätä mieltä :-)
"Kuinka moni itsekseen on esim. harjoitellut mies yli laidan -tilanteita tai joutunut ajamaan 42-jalkaista ahtaaseen aisapaikkaan"
Aiva epärealistinen harjoitusvene 42 feet pursi!!! Jos purjehduskoulua ajattelee, niin kannattaa ottaa SELLAINEN koulu, jonka venevalikoimasta SELLAINEN vene jota itse on ajatellut ensiveneeksi, siis KOKONSA PUOLESTA.
Aivan pöyristyttävää ajatella, että 'kun on ajanut isompaa, osaa pienempää'. Jos koulutat itsesi vaikkapa Bavaria 42:lla, jossa on 2 ruoria ja levanki katiolla, ei ole mitään yhteyttä esim H-veneeseen (monen ensivene) jossa on pinna, ison skuutti 'suussa' ja ersepaikka sitloodassa. Haloo!!!
Mielestäni kouluvene ei saa olla isonpi kuin noin 32 feet (noin 10m) koska siitä suurempaa venettä opettelija/harjoittelija ei tarvitse ainakaan ensiveneeksi.
Jos koululla on ainoastaan ja vain joku 42 feet vene, se tarkoittaa sitä että ajavat charteria päätyökseen ja 'täydentää' tulojaan koulutuksella.
Valikoi sellainen koulu joka on hankkinut veneensä koulutusta ajatellen, ei chareter-ajoa ajatellen.
Ei siellä kaikki 42-jalkaista "joudu" ajamaan, minä ajoin, koska se oli kiinnostavaa, eikä moista yleensä pääse kokeilemaan. Tämä oli enemmänkin pointtini esilletuomiseksi tehty kommentti.
Ollessani kurssilla, meillä oli kaksi purjevenettä (toinen oli pinnaohjattava barduunoilla varustettu, ehkä 34-jalkainen, häpeäkseni en nyt muista mikä) ja miehistöä vaihdeltiin paitsi tehtävissä, myös veneissä. Itse oleilin enimmäkseen tuossa pienemmässä.
Osittain olen samaa mieltä kanssasi. 42-jalkainen oli melko laiska ja iso cruiseri ja pienempi oli herkempi ja hallittavampi, siis parempi kouluvene. Oma ensiveneeni oli vaatimaton alle seitsenmetrinen nostokölivene -- on siinä eroa.
Mutta yhden veneen suuruus ei mielestäni mitenkään invalidoinut kurssin hyödyllisyyttä, vaan erilaisuus oli virkistävää. Koulutuksen kannalta vielä parempi olisi mielestäni jos laivueessa olisi vaikkapa kolme erikokoista ja -ikäistä venettä. Sellainen auttaa näkemään olennaiset asiat ja opettaa vähän spektriä siitä, mitä kaikkea systeemiä voi olla ja mitä pitää ottaa huomioon. Nytkin jo kävi näin ja vielä yksi vene olisi vain parantanut tilannetta.
Ja kyllä, veikkaan että 42-jalkaisella mennään myös charteria. Harva tulee toimeen pelkällä purjehduskoulun pitämisellä. Ei tässä asiassa ole mitään katastrofaalista, peiteltyä pahaa :-)
Siispä edelleen: Kurssi oli hyvästä, tämä oli mielestäni hyvä tarjoaja ja uskoakseni PORY:n jäsenet ovat kaikki hyviä purjehduskouluja. Go for it.
...vaan sitä, että jos on 42 feet kouluveneenä peruskurssilla, on se ihan turha. Se oli pointtini. Jos kolun tapa on esim antaa kokeilla 42 feet purttta, niin itse en siihen kokeiluun lähtisi oppilaana, koska maksan purjehduskoulutuksesta enkä mistään 'kokeilusta'. Jos haluan kokeilla vaikkapa 42 feet Elania, soitan Kapukaijaan ja kokeilen sitä maksutta. Jos teen sen purjehduskoulussa, maksan siitä.
Tämä siis esimerkki eikä kannanotto.
En ehkä itsekään ollut tarpeeksi selkeä: Kyllä se 42-jalkainen oli minunkin mielestäni liian iso tehokkaaseeen koulukäyttöön, vaikka siitä nyt minulle henkilökohtaisesti olikin jotain iloa.
Isossa veneessä toki mahtuu asumaan ja yöpymään mukavasti, mutta tutkintoa ja laajaa kokemusta hakevat, ensiveneen hankitaa suunnittelevat, ovat kyllä ison massan ja mainitsemiesi juttujen (mm. kajuutan päällä oleva ison levanki) vähän ihmeissään.
Kaikki eivät ehkä kuitenkaan ole hakemassa täyttä oppimäärää. Purjehtija-kurssille menijä (esim. nimim. maakrapu) voisi olla hyvinkin tyytyväinen... vähän makuun pääsyä, leppoisaa kyytiä, merta, aurinkoa, taulutelevisio ja iso vuode :-)
Vakavissaan kouluttautuville eniten tekemisen makua ja sopivaa vastuuta olisi varmaankin jaossa juuri tuossa mainitsemassasi 32-skaalassa, siihen ei edes mahdu niin montaa ihmistä, että joku ei pääsisi kokeilemaan kaikkia tehtäviä.
Optimitilanteessa parasta olisi varmasti joku kolmen veneen laivue, jossa olisi pinnaa, ruoria, barduunaa, rullafokkaa ja perinteistä käsinnostettavaa, jopa ulkolaitamoottori. Esim. 28-32-38 jalkaiset. Silloin voisi todella kokea erilaisten veneiden käyttäytymistä ja ehkä oppisi myös ostamaan itselleen sopivamman veneen tai ymmärtämään muita väylälläliikkujia paremmin.
Mutta asiaan, eli lähdenpä tästä veneelle... :-)
Kyllä purjehtimaan voi lähteä 'kylmiltään' jos oj kohtuukokoinen vene ja kelit ovat enemmän suotuisat lomailuun kuin purjehdukseen :) Mutta paljon nopeammin pääsee sinulsi purjehtimisen kautta kun menee kursseille. Purkejhduksen opettajat ry (PORY) sivuilta näet kaikki auktorisoidut koulut. Asiasta on ollut lukematon kerta aiheesta juttua kevään-kesän timoilta. Kannattaa selata niitä.
Tuossa tuli mainittua jo Wilhelmiina jolla on loppukesänkursseja, mutta näemmä myös M2 Sailing & Charterilla on elokuussa 3 kurssia ja syyskuussa loppupuolella vielä kursseja. Mahdollisuuksia siis on kursseille tai vaan ihan ostaa vene ja lähteä koettamaan.
Saaristolaivurikurssi on hyvä ja purjehdusteokset kanssa, mutta koetapa opetella autoa ajamaan kirjasta... miten onnistuisi?
Ja sitten on toki niitä ulkomaankursseja, mutta ne on mielestäni enemmän lomaa ja ne ei vastaa 'tehioltaan' purjehduskoulutusta Suomessa.
Kursseille tai ei, pääasia että merelle :)
Moi
Olen purjehtinut 5 kesää. Ennen veneen hankkimista ei ollut mitään kokemusta veneilystä. Kävin kuitenkin rannikko-ja saaristolaivurikurssit ennen kuin oli vene edes hankittu. Merellä kyllä oppii parhaiten, pikkuhiljaa aina vaan edemmäs ja edemmäs. Viidessä vuodessa on tullut käytyä jo Jurmossa,Maarianhaminassa ja Isokarin majakalla.Vene on vain käynyt kovin pieneksi lasten kasvaessa. Niimpä jos tarvitset pienen 7,3 m pitkän purjeveneen, niin meidän vene on myytävänä 6000 €:lla.
T:Jouni
Hei!
Kiitos kaikille hyvistä ja asiallisista vastauksista! On ollut todella kivaa,hyödyllistä & rohkaisevaa kuulla kokemuksianne purjehduksen aloittamisesta.
Mikä vene teillä, Jouni, on? Ja missä päin?
Me ollaan alustavasti ajateltu Avance 245, Albin Viggeniä tai Finn 26 hankintaa. Me asutaan pääkaupunkiseudulta.
Moi
Vene on Salossa. Merkki on Matilda 7. 7,3x2,5m. Syväys 80/170 cm, veneessä on kääntököli, erittäin käytännöllinen saaristossa. Kölin osuessa pohjaan tai kiveen, köli antaa periksi eikä mikään rikkoudu ja sillä pääsee mataliinkin paikkoihin.
Vene painaa 1500kg, josta kölipaino on 860kg.
Masto on 10m pitkä ja sen voi kaataa ajon aikana, joten siltojen alitse pääsee helposti.
Purjeet: iso, fokka, genua ja spiaakkeri(ei kertaakaan ole ollut mulla käytössä).
Lisäksi veneessä on jääkaappi, keitin ja wc.
Matilda on mukava pikku vene, jossa on kuitenkin kaikki purjeveneen ominaisuudet.Sillä on ollut mukava harjoitella purjehtimista.Muistuu mieleen alkuajat, jolloin pelättiin veneen kaatumista, mutta myöhemmin ollaan totuttu veneilyyn ja Matildakin tuntuu turvalliselta.
Itsekkin olen etsiskellyt käytettyä venettä, myös Avance 33 on ollut harkinnan alla, lapset tietysti haluaisivat uuden Bavarian.
Hyviä purjehdusreissuja teille.
T:Jouni
Moi,
Me oltiin muutama viikko sitten Maarianhaminassa, jonka vierasvenesatamassa oli aika paljon Bavaria-pursia. Olivat kyllä tosi hienon näköisiä.
En tiennytkään että osassa veneitä on kääntököli, varmaan aika kätevä, varsinkin aloittelijan veneessä. Tosi hyvä tietää.
Samoin, oikein hyviä purjehdusreissuja koko perheelle. Toivottavasti hyvät ilmat jatkuisi mahdollisimman pitkälle.
Terve
Olen hankkimassa purjevenettä ja veneesi vaikuttaa kiinostavalta. Voitko pistää yhteystietosi sähköpostiin : [email protected]
Esa
Kääntyykö köli niinpaljon, että saa trailerilla nostettua ?
Kokemuksenani vain 4 päivän purjehtijakurssi. Nyt minulle on ilmestynyt 22 jalkainen vene. Olen aloittamassa muori-ikään ehtineenä eikä hommaan ole kavereita. Yritän ratkoa perusongelmia: miten tulla yksin laituriin yms. Hyvät neuvot ja rohkaisu kelpaisivat. Haluaisin kuulla keinoja, miten lähes avuton pääsisi toisten mukaan. En haluaisi jäädä laiturille katselemaan venettäni.
Moi,
Laituriin tulosta on keskusteltu myös täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=111&conference=669&posting=22000000017986995#22000000017986995
Mä veneilen myös paljon yksin. Omasta mielestäni poijupaikkoihin on tuleminen on helpointa. Kotisatamassa olen merkinnyt peräköyden, joten osaan kiinnittää sen oikean pituiseksi jo valmiiksi. Rantaan tullessa lyön vain haan kiinni poijuun ja kun keulan alkaa lähestyä laituria kipaisen keulaan ja siitä laiturille. Peräköysi kiristyy juuri sopivasti. Pinna kannattaa myös sitoa suoraan, jotta se käänny kun paino siirtyy sivukannelle keulaan mentäessä.
Yksinpurjehdusessa kannattaa muutenkin kaikki mahdollinen laittaa valmiiksi käsille. Etukäteisvalmistelut ovat siis tärkeitä.
Mukaan pääsemiseen ei ole mitään poppakonsteja. Täytyy olla sosiaalinen ja jutella ihmisten kanssa aina kun sopiva tilanne tulee laitureilla yms. Sitä kautta verkosto kasvaa ja mahdollisuuksia alkaa ilmestyä. Kuten monesti on todettu monet kilpailijat kokevat kroonista miehistöpulaa. Innostunut ja hommaan panostava noviisikin otetaan yleensä ilolla vastaan. Ja jos olet käynyt neljän päivän purjehduskurssin, niin kyllä sinä jo jotankin osaat. Purjehtimaan oppiin vain purjehtimalla ja kun sinulla on vielä omakin vene, niin oppimiskäyrä on varmasti jyrkkä.
Kaptah
Itse aloitin lukemalla muutaman kirjan. No ostin kyllä venneenkin. Mentiin kotalaisen heikolla tuulella vaimon kanssa isolle selälle ja vedettiin purjeet ylös. Sen jälkeen on kulkenut ihan kivasti 30 vuotta.
Jos Sinulla on suinkin mahdollisuutta, tingi veneen oston yhteydessä yksi opastuspurjehtus myyjältä. Auttaa kummasti tuskaa. Voin kokemuksesta sanoa, että turvallinen navigointi on vaikeampaa kuin veneen käsittely.
Mikä on hyvä purjehduskoulu pääkaupunkiseudulla ?
Onko kokemuksia esim baltic Cruisingista ?
pitkältä aikavälilätä on kokemusta moottoriveneilystä joten perämieskurssi olisi ilmeisesti se mihin kannattaisi osallistua ?
Miksi "perämieskurssille" tai muille kursseille?
Kyllä se on purjehtijakurssi minne moottorivenepohjalta kannattaa mennä. Purjehtijakurssi on nimenomaan purjeveneen hallinnan ja itse purjehtimisen opettelua. Purjehtijakurssin ohjelmassa on hyvin vähän sellaista, minkä voisit kuitata opituksi moottorivenekokemuksella. Perämieskurssilla tulee sitten navigointia ja muuta sellaista, joka on enemmän päällekkäistä moottoriveneilyn kanssa. Mutta perämieskurssilaisen pitää osata purjehtia jo kurssille tullessaan.
Minulla on ollut onni oppia purjehdus käytännössä "äidinmaidossa", mutta kun kaikille tätä mahdollisuutta ei ole suotu, niin suosittelen lämpimästi purjehduskurssille osallistumista. Purjehduksessa on paljon sellaista mitä omatoimisesti ei vain opi - ta ainakin tie on pitkä. Nopeimmin harrastukseen sisälle pääsee kunnollisen kurssin kautta. Kehoittaisin kurssin jälkeen, vaikka olisikin hankkinut oman veneen jolla jatkaa harrastusta, olemaan aktiivinen ja kyselemään oman seuran muilta purjehtijoilta sekä muilta purjehtijoita ihan kaikkea mikä purjehduksessa askarruttaa mieltä. Ei ole olemassa "hölmöjä" kysymyksiä, ainoastaan hölmöjä vastauksia. ja kun purjehtijat eivät tunnustaudu hölmöiksi, me neuvomme kysyvää. Edelleen kehoittaisin lähestymään oman seuran, ja miksei muidenkin seurojen, kilpailevia miehistöjä ja kyselemään gastin paikkoja. Gasteille on aina tarvetta, tehtävät muuttuvat sitten vaativimmiksi taidon kehittymisen myötä. Lähtemällä mukaan kilpaveneisiin oppii nopeasti kokonaan uusia asioita. Purjehduksen aloittamisessa on varmaan sama ongelma kuin minkä muun hyvänsä aloittamisessa - ei tiedä mitä ei osaa ja mitä voisi osata, joten oppiminen on nopeinta esimerkin kautta. Tämä näin kesää odotellessa, vene menee veteen ihan kohta ja kausi alkaa, pitäen sisällään ratakisoja, avomerikisoja sekä matkapurjehdusta
itse joskus kävin Wilhelmiina Sailingin purjehtijakurssin. Myöhemmin Baltic Cruisingin perämieskurssin Kroatiassa - mainio tapa oppia ja lomailla samalla! Ostin 22-jalkaisen purkkarin, minulle sopi hyvin koon puolesta alkuun.
Itse olen vielä teoria-asteella oleva opettelija, vaikkakin vene jo odottaa laskua vesille. Paras kirja kaikista jotka olen lukenut tähän mennessä purjehduksen aloittamisesta on Purjehtijan käsikirja , Täydellinen opas kaikille purjehtijoille aloittelijasta kokeneeseen kippariin. Löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista aika hyvin. ISBN 978-952-220-175-1 . Jos yksi kirja täytyy lukea niin tämä on se. Kuvia on paljon ja kirja on johdonmukainen.
Myös saaristolaivurikurssin oppikirja Veneilijän merenkulkuoppi 1 on hyvä, vaikka käsitteleekin veneilyn sääntöjä eikä lainkaan purjehdusta itseään( ISBN 978-952-9503-82-7 ). Laitoin kirjojen tunnukset, koska ne helpottavat hakua kirjakaupoista ja kirjastoista. Tämä viestiketju on hieno ja rohkaiseva purjehduksen aloittamiseen. Kiitos siitä kaikille vastaajille.