Onko menestyminen elämässä jotenkin kohtalon määräämä juttu? Vaikka kuinka panostin opintoihin yhtä paljon ja enemmänkin kuin muut, silti sain huonompia numeroita. Elelin askeettisesti, istuin aamukahdeksasta iltakahdeksaan kirjastolla lukemassa tentteihin ja käytännössä minulla ei ollut muuta elämää ja rakensin kaiken opintojen varaan. Ajattelin että keskittymällä opiskeluun saan ryhmän parhaat arvosanat. En harrastanut mitään opiskeluaikana sillä ajattelin että harrastamiseen menevä aika on pois tentteihin lukemisesta. Mutta ei, kaikesta huolimatta sain vain keskitason arvosanoja. Vähitellen masennuin ja se alkoi vaikuttaa opiskeluun. Kun tuntui että mikään työmäärä ei riitä erinomaisiin arvosanoihin.
Minulle oli tärkeää että minua pidettäisiin etevänä ja "hyvänä opiskelijana". Kuitenkin se kunnia meni aina muille. Kuitenkin olen äärimmäisen kunnianhimoinen mutta tuntuu että minulla ei ole enää keinoja osoittaa sitä. Häpeän ihmisten seurassa sillä saavutukset ovat mitättömiä, mutta kukapa arvaisi sitä työmäärää minkä kaiken eteen näin.
Mietityttää että olenkohan pysyvästi rimanalittaja, ihminen jolla on suuret tavoitteet mutta joka ei koskaan tule niitä saavuttamaan ja joudun elämään loppuelämän itseeni pettyneenä ja itseäni vihaten. Vai enkö vain ole riittävän älykäs vai mistä asia oikein on kiinni?
Minulle oli tärkeää että minua pidettäisiin etevänä ja "hyvänä opiskelijana". Kuitenkin se kunnia meni aina muille. Kuitenkin olen äärimmäisen kunnianhimoinen mutta tuntuu että minulla ei ole enää keinoja osoittaa sitä. Häpeän ihmisten seurassa sillä saavutukset ovat mitättömiä, mutta kukapa arvaisi sitä työmäärää minkä kaiken eteen näin.
Mietityttää että olenkohan pysyvästi rimanalittaja, ihminen jolla on suuret tavoitteet mutta joka ei koskaan tule niitä saavuttamaan ja joudun elämään loppuelämän itseeni pettyneenä ja itseäni vihaten. Vai enkö vain ole riittävän älykäs vai mistä asia oikein on kiinni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainakin yliopistomaailmassa tuttu tilanne monelle ja syykin on ilmiselviä, opiskelija-aines karsiutuu moneen kertaan ennen kuin siellä asti ollaan.
Keskitason arvosanat osoittavat yleensä normaalisuoritusta ja siitä ylöspäin on varattu huippulahjakkaille. Arvosanojen määräytymisen perusteisiin kannattaa perehtyä, kun niissä voi piillä yllätyksiä.
Oikeasti huonon opintomenestyksen syy voi olla esimerkiksi opiskelutekniikassa, keskittymiskyvyssä, älyllisessä kapasiteetissa... Niitähän on loputtomasti.
Arvosanat, työtodistukset jne. eivät kovinkaan paljon ennusta menestystä työelämässä. Heikollakin koulutuksella ja vaatimattomilla arvosanoilla voi pärjätä, jos löytää oikean työnantajan. Työelämässä pärjää suhteilla ei papereilla. Tyytymättömyys omiin suorituksiin on kokonaan toinen juttu. Eristäytyminen ja opiskelu suorituksena kielivät tietynlaisesta persoonallisuudesta. Oletko koskaan kokenut löytäjän iloa tenttikirjaa lukiessasi? Tuoko työn tekeminen sinulle ylipäätään koskaan iloa? Odotatko aina toisten ihmisten arviointia suorituksesti laadusta vai voitko arvostaa suoritustasi itse? Jos aina toivot toisten ihmisten suosion osoituksia, tulet pettymään kerta toisensa jälkeen. Myönteistä palautetta saat parhaiten antamalla itse toisille sitä. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos opiskelet elämää varten, et tarvitse muitten ihmisten kehuja tai arviointeja vaan voit hyödyntää oppimaasi henkilökohtaisesti.
En ole mikään kehujen kerjääjä, joten en odota toisten arviointia suorituksistani. Mutta olen huomannut, että ihmisiin, jotka saavat jatkuvasti hyviä arvosanoja ja pääsevät elämässä eteenpäin, suhtaudutaan jotenkin kunnioittavammin kuin ihmisiin jotka saavat keskitasoisia arvosanoja. Heistä sanotaan että he ovat päteviä omalla alallaan, todella hyviä siinä ja siinä asiassa, ynnä muuta vastaavaa. Sitä kun itsekin haluaisi tuntea olevansa hyvä jossain mutta huomaa että omat taidot ovat yhtä tyhjän kanssa sen rinnalla mitä toinen osaa. Ja jostain sanotaan arvosanojen perusteella että hän on kunnianhimoinen ja pätevä omalla alallaan niin mitä sanon tällaisen väitteen esittäjälle kun itse olen samalla alalla, istun hiljaa ja ihmettelen vain? Tuntuu nimittäin äärimmäisen loukkaavalta kun toista kehutaan ja itse on lukenut yötä päivää jotta onnistuisi. Vai onko näillä ihmisillä jotka arvottavat toisia jokin tarve pistää ihmisiä arvojärjestykseen?
Pohjimmiltani olen sitä mieltä että ihminen joka opiskellessaan saa parhaita arvosanoja ei välttämättä olekaan paras mahdollinen työntekijä. Eihän työelämä ole pelkkää suorittamista, on oltava joukkoon sopiva tyyppi ja pystyttävä toimimaan erilaisissa tilanteissa, opittava käytännössä uutta, oltava aloitteellinen, ryhmätyökykyinen, itsenäinen, rakentava jne. Mutta mistähän sitten johtuu että hyvin koulussa suoriutuneet pärjäävät hyvin opinnoissa, saavat parhaat työpaikat ja muutenkin elämä kantaa? Suhteillako vain vai onko heillä vain erityisen hyvä ulosanti? Eikö ahkeruus, tunnollisuus ja vastuuntuntoisuus merkitse enää mitään työnantajille?
Sinä siis olet sitä mieltä, että toiset ovat parempia kuin sinä itse mutta toisaalta epäilet, etteivät ne paremmat sittenkään ole parempia työntekijöitä. Yleisestä suhtautumisesta en pysty sanomaan mitään. Onko sellaisia tutkimustuloksia käytettävissä?
Sitä en tiedä, löytyykö vielä työnantajia, jotka arvostavat ahkeruutta, tunnollisuutta ja vastuuntuntoisuutta. Mutta työpaikan saamisen kannalta työnantajan asenteet ovat huomattavasti paljon merkittävämmät kuin yleinen suhtautumistapa.
Ehkä lopulta on niin, että jokaisen on itse löydettävä työn ilo työtä tekemällä eikä vertailemalla toisiin.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta työasiasta. Itselleni suurin ongelma on se että olen liian vastaanottavainen eli sillä mitä muut sanovat, ajattelevat ja arvostavat on aina enemmän merkitystä kuin sillä mitä itse ajattelen enkä voi sille mitään sillä tuntuu että en kelpaa joukkoon jos olen eri mieltä. Nykyään törmää liikaa ajatteluun että kukaan ei ole mitään eikä mikään ole mitään eli jos työ ei ole jotenkin "hienoa" ja "merkittävää" niin se ei sitten ole mitään eli se että tekee rehellistä työtä ja ansaitsee jotenkin elantonsa ei ole nykypäivänä arvossaan. En tiedä mistä tämä kukaan ei ole mitään ja mikään ei ole mitään- ajattelu on lähtöisin mutta minua se ainakin loukkaa.
Työelämässä keskivertotyöntekijä voi kuitata kiitoksen hyvin tehdystä työstä tilipäivänä ja siihen se jää. Pomot ja suosikit korjaa koko potin, niin se systeemi toimii. Parempi on ryhtyä yrittäjäksi, jos jotain extraa haluaa.