Vanhemmista luopuminen

.. kuin joskus olis tullut jo kerran aijemminkin tuon asian ajateltua,...
tosin itteltä isä kuoli jo kun olin seitsemän ikäinen äiti tosin elää vieläkin,
mutta ei varmasti loputtomiin,..?

Minulta on entisiä tuttuja "kavereita" kuollut jo useita, jotka olivat melkein saman ikäisiä.
Siis nuorempiakin kuin itse.(ja alle 50v ja yli 50v kun kuolivat)

Nythän aivan hiljan minun naapurista kuoli 2kk ikäinen vauva.

anonyyminä, osanottoni lähiomaisesi poismenon johdosta.

Juuri samoin koin oman isän kuoleman jälkeen, koska siihen sai jo valmistautua pidemmän ajan.

Sisarusten kanssa on helpompi käydä aioita läpi niin tunteiden, kuin kuoleman tuomien järjestelyjen suhteen.

Vaikka kuolema vie fyysisesti läheisen pois, niin hänen muisto elää mukanamme ja hänen lapsinaan te sisarukset viette hänen tapojaan,jopa tunteitaan ketjun seuraavana lenkkinä eteenpäin.

Elämän kierto ei onneksi lopu, vaikka kukin meistä vuorollaan siitä pois otetaan.

kuoli yli kaksikymmentä vuotta sitten, isäni yli kymmenen vuotta sitten.


Mieheni isä yli 30, äiti 20 vuotta sitten.

Silti ollaan ikätovereita.

Surunvalitteluni minulta myös, molemmat vanhempani ovat jo lähteneet. Jos läheinen pääsee täältä kärsimättä lähtemään, antaa se jäljelläoleville voimia jatkaa eteenpäin.

kun ihminen pääsee,on varmaan helpompi luopua...Omasta äidistäni luopuminen ei ollut helppoa...väkisinkin ajattelee,että hänellä olisi iän puolesta ollut vielä paljon aikaa...:(

Osanottoni....

Oman isäni kuolemasta tulee syksyllä kolme vuotta. Isä oli sairaana monta vuotta ja äiti omaishoitajana. Siinä monesti usko loppui niin äidiltä, isältä kuin tyttäreltäkin. Sitä arjen vaikeutta oli vaikea seurata, itse kun ei paljoa työssä olevana voinut auttaa.
Kävin juuri nyt kesällä pirauttamassa isän haudalla pienet itkut viedessäni sinne nimpparikukkia. Sekin on yksi rituaali muistella isää.
Aika vie suurimman surun. Suurimmalla osalla ikäisistämme on vanhempien poisnukkuminen lähellä. Itseäni pelottaa jo se aika kun äitiä ei enää ole. Sitten on viimeinen side kotiin pois. VAnhan ihmisen kuolema on kuitenkin luonnollista.
Surua ei tarvitse kätkeä, itke kun itkettää ja muistele hyviä asioita poisnukkuneesta. Näin huomaat jopa nauravasi.