En tule enää toimeen kummilapsieni äidin kanssa. Haluan lopettaa ystävyytemme, koska en kestä hänen käytöstään. Yleensä tällainen tilanne hoituu vähin äänin, kun vaan lopettaa yhteydenpidon, mutta olen tosiaan hänen molempien lapsiensa kummitäti niin ei se ihan tuosta vaan onnistu. Lähetin hänelle kirjeen, jossa selitän tilanteen, etten enää halua olla ystävä hänen kanssaan ja että voivat valita uudet kummit lapsille. Voinko minä mennä kirkkoherranvirastoon ja sanoa itseni irti kummiudesta? En näe siinäkään mitään järkeä, että olisin kummi lapsille ja kävisin niitä tapaamassa vaikka en siedä lasten äitiä enää.
Haluan irtisanoutua kummin hommista
Kummi kahdelle
82053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...tunnu velvoittavan yhtään mihinkään.
äitiä, niin ei se tarkoita sitä, etteivätkö kummilapsesi sietäisi sinua. Sinä saatat olla heille hyvinkin tärkeä. Entäs sitten, jos lapset jäävät kaipaamaan sinua?
mutta mikään ei pakota sinua pitämään yhteyksiä. Elämä kuljettaa ihmisiä erilleen ja tuo kummius on nykyään aika usein vaan pinnallinen velvollisuus. Olen itse sitä mieltä, että kirkko tekee väärin velvoittaessaan ,että lapsella pitää olla kummit. Meille on ainakin ollut hankalaa valita ja sitten kun tehtiin valinta, osui se niin väärään kun olla vain ja voi. Lapsia ei tarvitse välikapulana pitää ja voit vallan mainiosti vapauttaa itsesi tehtävästä pysymällä vain erossa koko perheestä. Et ole lasten vanhempi ja se siitä jos ei hyvältä maistu. Meidän esikoisen kummit eivät enää muista mitenkään eivätkä pidä yhteyksiä. Se on vain helpotus, koska yhteydenpito oli vain enää kummilapsen ympärillä tapahtuvaa vaivautunutta pakkopullaa. Helpotus ,että se päättyi. Elämässä vaan ajaudutaan tosiaan erilaisille uomille eikä siinä ketään tarvitse sen kummemmin syytellä. Itse en ainakaan syytä ketään, asioita vaan tapahtuu.
Sitten tapahtuu myös eroja, eli kummiparit eroavat ja useimmiten mieskummi jättää tehtävän kokonaan. Ei kummiparin kummilapsensa takia tarvites yhteyksiä pitää. Kummius on mielestäni turha juttu. Nimim. 15 vuotta äitinä ja kummina ollut paljon sivusta myös seuraillut.
niin. Siis tietenkin voit lähettää molemmille kummilapsille vaikka joululahjan joka vuosi ja synttärinä kortin- tai päinvastoin. Itselläni on kaksi kummilasta, toisen kanssa synkkaa ja pidämme paljonkin yhteyksiä, mutta toinen on todella vieras ja välit äidin kanssa muuttuneet. Hänelle lähetän lahjan synttärinä ja jouluna kortin koko perheelle. Aion hoitaa ns. velvollisuuteni rippi-ikään saakka.
Kummilapsi ei välttämättä tule olemaan se läheisin tuttavuus ja toisaalta taas joku muu sukulaislapsi (tai ystävän lapsi) saattaa ajan kuluessa tulla hyvinkin läheiseksi, vaikkei olisikaan kummilapsi. Mielestäni olisi hyvä (jos kummeja pitää olla), että ne valittaisi vasta lapsen ollessa muutaman vuoden ikäinen.
juu,meilläkin kävi niin, että tuli valittua "väärät" kummit vanhemmalle lapselle ja kun oli rippijuhlien aika, niin sylikummit eivät tulleet ees paikalle, kun oli muka jotain omien lasten juttuja. heitä on perheessä 2 aikuista ja 5 lasta.
Mun olisi kuulemma tiedottaa reilu puolivuotta aiemmin, milloin lapsi pääsee ripille, mutta enhän minä sitä voinut tietää,milloin se on.
Ilmoitin heille heti, kun tiesin että joko sinä tai sinä päivänä ja sitten kun meni kutsu, niin oli jo kuulemma muuta jotain heidän lasten juttuja ja valittivat äidlleen että en oo muka kertonut ajoissa. Se ei pidä paikkansa.
meillä vanhemman lapsen kummit eivät pidä mitään yhteyttä kummilapseensa, toisetkin tulevat vain "pakosta" juhliin.
mut tätäkään ei voi yleistää, sillä taas nuoremman lapsen kummit pitävät kiitettävästi yhteyttä kummilapseensa. (yhtä lukuunottamatta). ja käyvät ja soittelevat muutenkin kuin "juhlina".
On tosiaan ahdistanut tämä asia, kun ystäväni käyttää nyt aseena lapsia sanoen, että eikö sua kiinnosta edes tietää mitä lapsille kuuluu. Tottahan minua kiinnostaa, mutta nyt ei olekaan kyse lapsista vaan aikuisten välisestä ystävyydestä. Harmittaa tietysti, etten tule sitten enää tapaamaan lapsia, mutta se on hinta mikä minun pitää maksaa siitä etten kestä enää heidän äitiään. Lapset ovat vielä pieniä ja varmasti unohtavat, kun en ole nyt yli puoleen vuoteen siellä käynyt. Tosiaan ystäviä tulee ja menee, mutta vanhemmat ne tärkeimmät lapselle ovat. Hän on naapurilleenkin näyttänyt lähettämääni kirjettä ja naapurin kommentti oli, että "kyllä huomaa ettei sillä ole lapsia..." Että miten ne lapset tai minun lapsettomuus liittyy tähän asiaan mitenkään?? Kun mun mielestä aikuinen ihminen voi valita ystävänsä ja jos ei joku nappaa, niin ei tarvii sellaista ihmistä kattella.
Aikuisen ihmisen pitää vapaasti saada valita ystävyyssuhteena, ja turha siinä on mitään kummiutta verukkeena, tai kuten joku jo osuvasti sanoikin, välikapulana, pitää.
Pitäisi silti voisa sanoutua irti tästä tehtävästä oikein virallisesti, ainakin kirkosta eroamalla jos ei muuta.
Tiedän mistä puhun ja kaikki sympatiat sinulle!!
Minusta sinun kannattaisi yrittää edes otenkin pitää yhteyttä kummilastesi kanssa, koska se voi olla heille todella tärkeää.
Itse olen kummilapsi ja minulle kummit ainakin ovat todella tärkeitä. Minä en nähnyt kummiani 7 vuoteen, kunnes nuorena minua alkoi kyseinen henkilö kiinnostaa ja sain häneen tutustua, mistä olen todella kiitollinen. Voihan se olla, että ne lapset sinut unohtavat tai sitten eivät ja se voi aiheuttaa heille paljonkin surua ja ihmetystä.