monelle:
http://www.vhkk.fi/ukh/9232.htm
"Minna Canthin mieltä askarrutti naimattoman äidin vaikeudet. Hän suhtautui myötätuntoisesti nuoriin äiteihin, jotka kulkivat mierolla yhdeltä ovelta toiselle lapsi käsivarrellaan väsyneinä, riutuneina, nälässä ja vilussa kohdaten ylenkatsetta sekä nuhdetta, mutta sääliä aniharvoin. Eräs Canthin tapaama 17-vuotias hiljainen, kaino ja lempeäkasvoinen äiti istui terveennäköinen kaunis lapsi sylissään. Äitiparka ei uskaltanut nostaa silmiään, eikä kyennyt juuri puhumaan mitään, sillä sydän oli niin täysi. Kyyneleet virtasivat pitkin naisen poskia valuen lapsen kasvoille, joka jokelteli, potki pyöreillä jaloillaan, nauroi ja katsoi äitiään silmiin. Minna Canthin sydän oli sulaa ja hän kysyi naiselta: Eikö lapsen isä teitä ollenkaan auta? (Talvi oli kylmä ja nuori äiti kävi kerjuulla.) Eihän se, oli vastaus. Canth jatkoi: Eikö hän luvannut teitä naida? Häpeänpuna lehahti kerjäläisnaisen kasvoille ja hän sanoi nöyrästi: Lupasi - mutta, mitä hän minusta nyt enää huolisi. He olivat molemmat palvelleet samassa talossa. Sitten kun tytölle kävi hullusti, hänet ajettiin pois, kun taas mies sai jäädä palveluspaikkaansa. Minna Canthin mukaan senkaltaisia esimerkkejä löytyi runsaasti"
http://www.vhkk.fi/ukh/9232.htm
"Minna Canthin mieltä askarrutti naimattoman äidin vaikeudet. Hän suhtautui myötätuntoisesti nuoriin äiteihin, jotka kulkivat mierolla yhdeltä ovelta toiselle lapsi käsivarrellaan väsyneinä, riutuneina, nälässä ja vilussa kohdaten ylenkatsetta sekä nuhdetta, mutta sääliä aniharvoin. Eräs Canthin tapaama 17-vuotias hiljainen, kaino ja lempeäkasvoinen äiti istui terveennäköinen kaunis lapsi sylissään. Äitiparka ei uskaltanut nostaa silmiään, eikä kyennyt juuri puhumaan mitään, sillä sydän oli niin täysi. Kyyneleet virtasivat pitkin naisen poskia valuen lapsen kasvoille, joka jokelteli, potki pyöreillä jaloillaan, nauroi ja katsoi äitiään silmiin. Minna Canthin sydän oli sulaa ja hän kysyi naiselta: Eikö lapsen isä teitä ollenkaan auta? (Talvi oli kylmä ja nuori äiti kävi kerjuulla.) Eihän se, oli vastaus. Canth jatkoi: Eikö hän luvannut teitä naida? Häpeänpuna lehahti kerjäläisnaisen kasvoille ja hän sanoi nöyrästi: Lupasi - mutta, mitä hän minusta nyt enää huolisi. He olivat molemmat palvelleet samassa talossa. Sitten kun tytölle kävi hullusti, hänet ajettiin pois, kun taas mies sai jäädä palveluspaikkaansa. Minna Canthin mukaan senkaltaisia esimerkkejä löytyi runsaasti"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.