olen muutaman päivän pääästä 18 täyttävä nuori nainen ja äiti,tapasin lapseni isän ollessani vasta 14 ja hän oli jo 27 ja pakosta olemme olleet erossa koko tämäbn ajan ja edelleenkin olemme lupautuneet toisillemme ja ja naimisiin menemme heti kun vaan saamme siihen mahdollisuuden,kunnioitus vanhempiani kohtaan on mennyt ja ainoa asia jonka takia olemme erossa on lapsi,jos en olisi tullut raskaaksi 14 vuotiaana emme olisi paljastuneet,siis minun vanhemmilleni,jotka uhkailivat miestä ja pakottivat hänet lähtemään elämästämme,vanhenpani luulevat minun antaneen anteeksi muuta luulevat väärin,ensi kuun alusta muutan omaa asuntoon ja vanhempani eivät tiedä tästä mitään,mutta se kyllä heille tulee selväksi kun muutan ja mies muuttaa samalla yhteiseen kotiimme ja saamme vihdoin olla yhdessä,ikävä on raastava,muutama hätäinen puhelinsoitto näiden vuosien aikana on perseestä.
teksti on sekavaa mutta yrittäkää saada selvää,halusin vain tuoda esille että tunteet ei kuole jos ne ovat vahvat ja aidot,ja onhan meillä side toisiimme,pieni tyttömme joka ei ole isäänsä nähnyt kuin vauvana mutta se tulee muuttumaan kuukauden sisällä,vuosien piina ja tuska on päättymäisillään viimeinkin..eläköön täysi-ikäisyys.
teksti on sekavaa mutta yrittäkää saada selvää,halusin vain tuoda esille että tunteet ei kuole jos ne ovat vahvat ja aidot,ja onhan meillä side toisiimme,pieni tyttömme joka ei ole isäänsä nähnyt kuin vauvana mutta se tulee muuttumaan kuukauden sisällä,vuosien piina ja tuska on päättymäisillään viimeinkin..eläköön täysi-ikäisyys.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Veikkaan että vanhempasi nostavat asiasta hirmuisen äläkän. Eivät saata tajuta, että täysi-ikäisenä voit määrätä elämästäsi. Pidä puolesi, sinulla on nyt oma elämä. Toivon onnea ja kaikkea hyvää elämääsi :)
Pidä tytöstäsi huoli.
mies ole pitänyt yhteyttä lapseen? Kyllä hänellä lain puitteissa siihen olisi ollut mahdollisuus, vai kuinka? No, kunhan ihmettelen.. onnea matkaan vaan. Toivottavasti pitkä odotus palkitaan ja elätte onnellisesti elämänne loppuun asti. :)