Ei ole olemassa virallista syntiluetteloa vl-uskossa, mutta on sanottu joidenkin asioiden olevan vain paha tapa, mutta ei varsinaisesti syntiä.
Esim.liikenteessä törttöily ylinopeuksineen ja tupakanpoltto ovat vain pahoja tapoja.
Mutta television omistaminen ei enää ole pelkkä paha tapa, vaan synti.
Uskovaisilla on monenlaisia sallittuja "pahoja tapoja", kuten kaupassa käynti sunnuntaisin, mutta jo onkiminen tai hillassa käynti on syntiä, vaikka se verrattuna esim. tupakanpolttoon on todella pieni paha.
Moni uskovainen käy kalassa sunnuntaisinkin, joten käsitykset vaihtelee seutukunnittain.
Ja kuinka moni joutuu tekemään ansiotyötä sunnuntaina ja se ei ole mitään, mutta jos omaksi virkistyksekseen haluaa sunnuntaina mennä vaikka hillaan, se on jo enemmän kuin paha tapa.
Entäpäs sitten kiroilu. Joku uskovaiseksi tullut tai paremmin sanottuna parannuksen armon saanut on entisessä elämässään kiroillut, mutta parannus ei ole niin vahva asia, että se muuttaa vanhat tottumukset kertaheitosta.
Onkos kiroilu syntiä, vai paha tapa, jos sen tekee aivankuin huomaamattaan.
Tupakkaa saa tupruttaa ja se ei muutu sen pahemmaksi, vaikka sen kanssa värkkäis miten, mutta entäs kiroilu, kun ihminen on oikein tukalassa tilanteessa ja häneltä karkaa ilmoille ruma sana.
Milloin pahat tavat muuttuu synniksi tai muuttuuko ne uskovaiselle synniksi milloinkaan, jos hän kerta on käsittänyt parannuksen armon.
Pahoja tapoja ja tottumuksia voi olla vaikka minkälaisia, vaikkapa ruokapöydässä röyhtäily, ylensyöminen ja kova piereskely.
Syntiä ne ei varmaan ole, vaikka lähimmäinen voi niistä toisen huonoista tavoista kärsiä.
Jos asutaan saman katon alla, ja toinen vetelee jatkuvasti röökiä, eikö hänen paha tapansa ja toiselle aiheutettu kärsimys muutu milloinkaan synniksi.
Älkää vaan sanoko, että samassa perheessä, kun joku polttaa ja toiset ei, niin sekö ei muka haittaisi. Kyllä se haittaa, mutta kun on tullut käytyä vihillä ja luvattua, että rakastaa toista, vaikka tämä olisi minkälainen sottapytty hyvänsä, niin ei siinä auta itku markkinoilla, vaan on pakko kestää toisen pahoja tapoja, kun ei tullut seurustelu aikoina tarpeeksi tutkittua, minkälaisia pahoja tapoja kumppanilla oikein voi olla.
Syntiä kun eï ne ole, niin ei voi vedota siihenkään, että saisi toisen lopettamaan pahat tapansa.
Tämä oli vain yksi esimerkki kumppanin huonoista/pahoista tavoista, niitä löytyy uskovaisiltakin aivan samalla tavalla kuin maailman ihmisiltäkin, joita eroaa pilvien pimein, kun ei voida sietää toisen pahoja tapoja.
Uskovaisena oleminen merkitsee, että on elettävä tiettyjen periaatteitten mukaan, halusipa tai ei.
Kumpaahan uskovainen enemmän haluaa toteuttaa elämässään, oman uskontonsa periaatteita, vai Kristuksen esimerkkiä. Minusta tuntuu, että Kristus on toisella sijalla ja uskonnon auktoritäärinen palvominen ensimmäisellä.
Seuroissa saarnataan vaan, että kun sen yhden asian muistaa, elikkä syntien uskomisen anteeksi, niin kaikki muu on toissijaista. Elämäntavoilla ei ole väliä, sillä vaikka söis itsensä hengiltä tai vetää röökiä ikänsä ja kuoliaaksi lopussa, niin kunhan vaan synnit on anteeksi, niin kaikki on hyvin.
Jotensakin vaan tuntuu, ettei se nyt ihan näinkään ole.
No, eihän me tietenkään voida täydellisiä olla, elikkä joku paha tapa meillä jokaisella on.
Minusta uskovaisen ei pidä olla liian askeettinen, jollaisia monet todella yrittävät olla viimmesen päälle.
Uskovainen voi olla, vaikka katsois televisiota, ehkäisis, tupakoisi, kuuntelisi kevyttä musiikkia, pitäis korvakoruja, jne.
Miksi sitten jotkut "pahat tavat" katsotaan synniksi ja jotkut vain pahoiksi tavoiksi.
Onko se uskovana oleminen vaan sitä, että mun pitää uskoa vaan synnit anteeksi, vaikka eihän mun oikeastaan tarvitsekkaan uskoa, koska minähän olen jo uskovainen ja uskovainen saa synnit anteeksi pyytämättäkin, koska hän on uskovaisten kirjoissa. No, tietenkin joku sanoo kohta, etten minä ole käsittänyt parannuksen armoa, koska tällaisia pohdiskelen. Minusta koko termi, parannuksen armon käsittäminen on outo.
Minusta tuntuu, että monet meistä ovat vain käsittävinään, sillä jos kysyy jotakin asiaa, niin saa aina vastaukseksi, ettet sinä ole käsittänyt sitten oikein koko parannuksen tekoa.
Esim.liikenteessä törttöily ylinopeuksineen ja tupakanpoltto ovat vain pahoja tapoja.
Mutta television omistaminen ei enää ole pelkkä paha tapa, vaan synti.
Uskovaisilla on monenlaisia sallittuja "pahoja tapoja", kuten kaupassa käynti sunnuntaisin, mutta jo onkiminen tai hillassa käynti on syntiä, vaikka se verrattuna esim. tupakanpolttoon on todella pieni paha.
Moni uskovainen käy kalassa sunnuntaisinkin, joten käsitykset vaihtelee seutukunnittain.
Ja kuinka moni joutuu tekemään ansiotyötä sunnuntaina ja se ei ole mitään, mutta jos omaksi virkistyksekseen haluaa sunnuntaina mennä vaikka hillaan, se on jo enemmän kuin paha tapa.
Entäpäs sitten kiroilu. Joku uskovaiseksi tullut tai paremmin sanottuna parannuksen armon saanut on entisessä elämässään kiroillut, mutta parannus ei ole niin vahva asia, että se muuttaa vanhat tottumukset kertaheitosta.
Onkos kiroilu syntiä, vai paha tapa, jos sen tekee aivankuin huomaamattaan.
Tupakkaa saa tupruttaa ja se ei muutu sen pahemmaksi, vaikka sen kanssa värkkäis miten, mutta entäs kiroilu, kun ihminen on oikein tukalassa tilanteessa ja häneltä karkaa ilmoille ruma sana.
Milloin pahat tavat muuttuu synniksi tai muuttuuko ne uskovaiselle synniksi milloinkaan, jos hän kerta on käsittänyt parannuksen armon.
Pahoja tapoja ja tottumuksia voi olla vaikka minkälaisia, vaikkapa ruokapöydässä röyhtäily, ylensyöminen ja kova piereskely.
Syntiä ne ei varmaan ole, vaikka lähimmäinen voi niistä toisen huonoista tavoista kärsiä.
Jos asutaan saman katon alla, ja toinen vetelee jatkuvasti röökiä, eikö hänen paha tapansa ja toiselle aiheutettu kärsimys muutu milloinkaan synniksi.
Älkää vaan sanoko, että samassa perheessä, kun joku polttaa ja toiset ei, niin sekö ei muka haittaisi. Kyllä se haittaa, mutta kun on tullut käytyä vihillä ja luvattua, että rakastaa toista, vaikka tämä olisi minkälainen sottapytty hyvänsä, niin ei siinä auta itku markkinoilla, vaan on pakko kestää toisen pahoja tapoja, kun ei tullut seurustelu aikoina tarpeeksi tutkittua, minkälaisia pahoja tapoja kumppanilla oikein voi olla.
Syntiä kun eï ne ole, niin ei voi vedota siihenkään, että saisi toisen lopettamaan pahat tapansa.
Tämä oli vain yksi esimerkki kumppanin huonoista/pahoista tavoista, niitä löytyy uskovaisiltakin aivan samalla tavalla kuin maailman ihmisiltäkin, joita eroaa pilvien pimein, kun ei voida sietää toisen pahoja tapoja.
Uskovaisena oleminen merkitsee, että on elettävä tiettyjen periaatteitten mukaan, halusipa tai ei.
Kumpaahan uskovainen enemmän haluaa toteuttaa elämässään, oman uskontonsa periaatteita, vai Kristuksen esimerkkiä. Minusta tuntuu, että Kristus on toisella sijalla ja uskonnon auktoritäärinen palvominen ensimmäisellä.
Seuroissa saarnataan vaan, että kun sen yhden asian muistaa, elikkä syntien uskomisen anteeksi, niin kaikki muu on toissijaista. Elämäntavoilla ei ole väliä, sillä vaikka söis itsensä hengiltä tai vetää röökiä ikänsä ja kuoliaaksi lopussa, niin kunhan vaan synnit on anteeksi, niin kaikki on hyvin.
Jotensakin vaan tuntuu, ettei se nyt ihan näinkään ole.
No, eihän me tietenkään voida täydellisiä olla, elikkä joku paha tapa meillä jokaisella on.
Minusta uskovaisen ei pidä olla liian askeettinen, jollaisia monet todella yrittävät olla viimmesen päälle.
Uskovainen voi olla, vaikka katsois televisiota, ehkäisis, tupakoisi, kuuntelisi kevyttä musiikkia, pitäis korvakoruja, jne.
Miksi sitten jotkut "pahat tavat" katsotaan synniksi ja jotkut vain pahoiksi tavoiksi.
Onko se uskovana oleminen vaan sitä, että mun pitää uskoa vaan synnit anteeksi, vaikka eihän mun oikeastaan tarvitsekkaan uskoa, koska minähän olen jo uskovainen ja uskovainen saa synnit anteeksi pyytämättäkin, koska hän on uskovaisten kirjoissa. No, tietenkin joku sanoo kohta, etten minä ole käsittänyt parannuksen armoa, koska tällaisia pohdiskelen. Minusta koko termi, parannuksen armon käsittäminen on outo.
Minusta tuntuu, että monet meistä ovat vain käsittävinään, sillä jos kysyy jotakin asiaa, niin saa aina vastaukseksi, ettet sinä ole käsittänyt sitten oikein koko parannuksen tekoa.
Vastaukset 66
Vanhimmat
> > > jos kysyy jotakin asiaa, niin saa aina vastaukseksi, ettet sinä ole käsittänyt sitten oikein koko parannuksen tekoa.
Jos asia on noin - kuinka kukaan uskaltaa kysyä yhtään mitään?
Jos jo pelkkä kysymyksen tekeminen osoittaa että usko ja armo onkin kyseenalainen?
Ei kukaan tahdo kysyä tai kyseenalaistaa mitään omissa kokouksissa, vaan siellä vallitsee aina rakkaudellinen yksimielisyys.
Jos joku on ollut eri mieltä, hän tekee siitä parannuksen ja alkaa uskomaan niinkuin muutkin.
Siksi on tämä palsta.
Siitä erostahan tässä juuri on kysymys.
Seurakunnan edessä vallitsee näennäinen yksimielisyys ja rakkaudellisuus, koska kukaan ei halua tulla leimatuksi vikovaksi. Tällä palstalla uskaltaa kysyä, koska ei tarvitse kysyä omalla naamallaan ja saa kysymyksiin useanlaisia vastauksia, joita voi sitten itse punnita.
...kuitenkin sen, että ei tällä foorumilla kannata paljon tuollaisia kirjoitella, jos olet vl oikeasti. Kannat kirjoituksellasi kiviä "Jumalan lasten vastustajien" linkoihin, ei muuta. :(
En siis taaskaan ymmärtänyt oikein.Oikea vl. ei missään koskaan voi suoltaa ulos tunteitaan, vaan ne olis kätkettävä sydämen sopukoihin ja heitettävä mereen kera myllynkiven.
Kapinallinenhan sellainen on, joka vastustaa hallituksen linjaa.
...ilvehtimismielellä ja se on murheellistakin murheellisempaa! :(
Sanotaanko, että vähän huumorimielellä. Kuka sitä nyt jaksaa aina niin totinen torvensoittaja olla.
Arvasinhan, että jos purkaa sydäntään, saa vastaansa paheksunnat.
täällä puhumaan ja purkamaan itseäni. Mutta reagointi oli sellainen, että sain huonon omantunnon.
Sen jälkeen olen päättänyt pitää parempana olla puhumatta.
Olen pannut täällä merkille, että kritiikkiä ei kestä mistään antaa. Minusta se ei saa olla este terveelle keskustelulle. Itse en ymmärrä, mistä järkähtämättömät puolustelut nykyelämän malleille vl:issa johtuvat. Ne mitä suurin osa meistä koemme ihmisen opeiksi pitäisi pitää vakan alla ei ole oikein. Kun jokin perimmäissääntö määritellään, perustelut pitää olla puolin ja toisin selvät. Nyt elämme ristiriitojen valtakunnassa, jossa tv on synti, mutta netti on itsestään selvä. Korut on synti korvassa, muttei ranteessa. Parta on ollut synti reilu kymmenen vuotta sitten, nyt täysin sallittua. Jos ei keskustelua pidetä yllä, niin ahdistus kasvaa sisältä päin ja jossain vaiheessa kaikki räjähtää silmille. Mielestäni tämä ei ole kivien asettamista vihollisen linkoihin, kuten eräät tuolla toisaalla kirjoittavat vaan ahdistuneiden ajatusten purkamista, mikä on tervettä. Täällä olevien uskonveljien pitäisi olla selittämässä näitä asioita ja kirkastamassa eikä vääntämässä siltaan tai pimentämässä asioita tarkemmalta tarkastelulta. Piilottelemalla asiat vain pahenevat. Nykypäivän tietoyhteiskunnan avoimuuteen pitää vastata avoimesti.
Pidä keskustelua rohkeasti yllä. Älä anna pilkkakirveiden satuttaa vaan käännä toinen poski, kuten Jeesuskin opettaa ja jatka keskustelua. Yritetään olla kuitenkin katkeroitumatta ja elää parhaan kykymme mukaan keskellä ajallisia kiusauksia.
Ihan kestämätön on nykyinen vaikenemislinja ja tiedottamisen keskittäminen SRK:lle. Avoin keskustelu on ainoa tie netin aikakaudella.
Tekniikkaa meillä jo on riittämiin. Miksi sitä ei nyt oteta haltuun meikäläisyydessä? Kkun suviseuroihin otettiin käyttöön ensi kerran äänen siirto, kun kovaäänisillä vahvistettiin saarnat kuulumaan ison teltan ulkopuolellekin, se mahtoi olla suuri edistysaskel ja tuntui ihmeelliseltä.
Miksi nyt emme ottaisi käyttöön avointa keskustelufoorumia netissä?
Internetin keskustelupalstoista on keskusteltu ja keskustellaan edelleen eri siioneissa. Tuon keskustelun sisältöä on tullut julki monissa saarnoissakin, päivämiehessä, jne.
Ei tule asettaa omaa ajatusta seurakunnan edelle. Kristus on seurakunnan pää ja OIKEASSA seurakuntayhteydessä tulee tästäkin keskustella ja ottaa tämä kysymyksesi esille. Kyllä Jumalan tahto tulee esille ja siihen olkoon jokaisen tyytyminen.
Kärsivällisyyttä ja rakkauden mieltä vaaditaan siis tässäkin asiassa.
>> > Ei tule asettaa omaa ajatusta seurakunnan edelle. - -
Kärsivällisyyttä ja rakkauden mieltä vaaditaan siis tässäkin asiassa.> >
Anteeksi vain suorapuheisuuteni - mutta joskus minusta tuntuu että oletkohan sinä tosissasi?
Lukijana tuntuu että sinulla on annettavana Raamatun katkelmien lisäksi kaavamaista muka-kristillistä fraseologiaa.
Ihan kuin meikäläisillä ei olisi lupa ihan tavallisella tavalla keskenämme keskustella, vaan meidän pitäisi jotekin odottaa jostain Oulusta lupa keskustelulle.
Uskovainen on mielestäni ihan vapaa käymään keskusteluja vapaasti.
Kun aletaan esim.täällä keskustelemaan, mikä on syntiä ja mikä ei, silloin ollaan helposti ihan hakoteillä. Tämä on kyllä oleellinen kysymys ja aivan oikeakin, mutta sen tulisi liittyä niihin kysymyksiin, jotka kaikuvat etsijän paikalta eikä lihan mielen tarpeista elää synninluvallisuudessa tai kulkea synnin ja kuoleman lain hengessä.
Kysellä siis tulisi, miten minä pelastun? Miten tullaan autuaaksi? Mistä löytyy elävän Jumalan seurakunta? Mitä minun pitää tekemän, että minä kerran iankaikkisen elämän perisin? Kun Jumala saa näitä kirkastaa, silloin ihminen saa elää vapaana armolapsena ja Kristuksen rakkauden osallisuudessa.
Tit. 2:11-12:" Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,"
Miten me voimme, millä oikeudella, alkaa määritellä, millaisilla kysymyksillä keskustelua täällä netissä on sopivaa käydä?
Eikö meille riitä että on olemassa yleiset sopivaisuussäännöt miten ihmisten kanssa talostellaan? Kuten keskinäinen kunnioittava asennoituminen, toisen perustelujen kuunteleminen ja huomioiminen, vastuullisuus kaikin tavoin. Suomi24:llä on kirjalliset säännöt keskustelulle.
Minusta emme voi sanella mitä _kysymyksiä_ täällä saa esittää ja mitä ei.
Olkaat vapaat kaikessa puheessanne ja elämässänne!
Mutta katsokaa ettei se teidän vapautenne tule muille pahennukseksi. Silloin te Kristusta ylönkatsotte ja syntiä teette häntä kohtaan.
Minä, eikä kukaan muukaan Jumalan lapsi ole koskaan odottanut mitään Oulun lupaa tai muutakaan virallista kantaa, kun olemme tahtoneet uskonperusteita selvittää tai kysellä.
Jumalan valtakunnassa ei todellakaan lakaista mitään maton alle vaan vapaita armolapsia olemme jokainen. Kysymään, neuvomaan jne. Raamattu kuitenkin opettaa meitä selkeästi, ettemme turhiin juttuihin poikkeaisi, filosofisia jaarituksia viljelisi jne. vaan jaksaisimme nöyrällä ja kuuliaisella mielellä olla kysyen, mitä Jumala meille tahtoo sanoa eikä mitä itse haluaisimme sanoa tai olla mieltä.
Kysyä saa ihan vapaasti. Nytkin, jos joku asiaa painaa mieltäsi.
Kyse on uskonkuuliaisuudesta Jumalan sanalle. Jumalan sanan mukaan eläminen tuo mukanaan oikean arkuuden ja oikean Jumalan pelon, jolloin kysymyksetkin ja mieli kysellä ovat oikeat ja joilla tahdotaan olla kirkastamassa Jumalan pyhää tahtoa.
SRK:n päämies on Aimo Hautamäki, joka jumalan sanana omia ja hallituksensa mielipiteitä julistaa.
Anteeksi että puutun keskusteluunne, mutta kiinnitin huomiota tähän, kun kirjoitit:
"Minä, eikä kukaan muukaan Jumalan lapsi ole koskaan odottanut mitään Oulun lupaa tai muutakaan virallista kantaa, kun olemme tahtoneet uskonperusteita selvittää tai kysellä."
Tuolla toisaalla taas kerrotaan, että koulutelevision katselu kiellettiin kaikilta uskovaisilta vuonna 1978 (tai 1979, vuodesta oli epäselvyyttä).
Sitten kun se uudestaan sallittiin, lienee ollut 1981, siitä lähetettiin erikseen kirje rauhanyhdistykselle SRK:n toimesta.
Eikö tämä osoita, että paikallisissa rauhanyhdistyksissä todellakin "odotettiin Oulun lupaa" ennen kuin lapset taas päästettiin osallistumaan normaaliin kouluopetukseen?
VL-uskon keskeisin opetus perustuu perinnäissääntöjen noudattamiseen, minkä sinä Aabraham jo melko suoraan myönnätkin...
Jumalan kansa on kullakin ajallansa kohdannut sen ajan vaikeudet ja maailmalliset houkutukset. On haluttu kantaa toinen toisemme kuormia ja ajatella toinen toisemme parasta. On haluttu tukea heikkoja veljiä ja sisaria. Ei oikeastaan olekaan muita kuin heikkoja Jumalan lapsia. Miksi? Jotta Kristus olisi vahva meissä, sanoo Raamattu.
Jos minä siis käsitän Jumalan lapsen vapauden jossakin asiassa ja se tuleekin sitten jollekin toiselle paulaksi ja pahennuksen matkaan saattajaksi. Silloin minä tahdon rakastaa tuota heikkoa veljeä/ sisarta ja haluan siitä luopua. TV-asiassa on koettu laajaa huolta kristillisyydessä ja siksi se on aivan Jumalan sanan ja rakkauden mukaista, että silloin tuemme toinen toistamme ja haluamme ihan yhdessä luopua jostakin. Ei ole tällaiset rakkauden päätökset ollenkaan lakihenkeä. Pois se! Ja eivät ole tällaiset päätökset sitomassa ketään. Jumalan lapsi haluaa vapaasta sydämen tahdosta yhteistä rakkautta vaalia ja toinen toisen kuormaa kantaa, jolloin aikoinaan toiset luopuivat TV:stä ja toiset eivät sitä edes koskaan hankkineet.
Ei heille kenellekkään ennen päätöstä eikä päätöksen jälkeenkään luettu TV:tä synniksi. Päätöksen jälkeen on kuitenkin tietoinen TV:n hankinta Jumalan seurakunnan ylönkatsomista ja siten syntiä Jumalaa ja Hänen seurakuntaa kohtaan. Pohjimmiltaan siis syntiä yksin Jumalaa kohtaan, sillä Jumala on Pyhän Hengen kautta osallisena Hänen seurakunnassaan.
Oulun eikä "Oulun" lupaa ole siis koskaan odotettu vaan sellainen ilmestyessään on vain julkinen kanta ja muistutus meille kaikille Jumalan lapsille, että näin on haluttu päättää yhteisen matkamme helpotukseksi. Sillä on ollut Jumalan siunaus ja sellainen päätös on uskonvahvistukseksi. Keskinäinen rakkauskin näkyy tässä niin suurena, että suuri kiitos ja ilo täyttää sydämen.
"Päätöksen jälkeen on kuitenkin tietoinen TV:n hankinta Jumalan seurakunnan ylönkatsomista ja siten syntiä Jumalaa ja Hänen seurakuntaa kohtaan. "
Kyse on edelleen pohjimmiltaan TV:n ohjelmista eikä itse TV:stä.
Oletko huomannut, että täällä meikäläisten kesken käytävä keskustelu koskee hyvin usein juuri kuuliaisuutta Jumalan sanalle?
Moni näkee elämäntapanormit Jumalan sanan vastaisina ja uskovaisia orjuuttavina. Eikä nyt ole kysymys synnistä tai syntielämästä, jota uskovaisen luonnollisesti tulee karttaa, vaan merkityksettömistä ja ehdottomista tapasäännöksistä.
Sellaisesta Raamattu paljon varottaa.
On tärkeätä, että noista asioista käydään avointa keskustelua.
Täytyy sanoa, että yllät uskomattomiin suorituksiin mannipuloivassa sanojen pyörityksessä.
:-)
Jos ei olisi kyse vakavasta, suorastaan kuolemanvakavasta asiasta, minua naurattaisi. Nyt ei.
Pidän sinua häikäilemättömänä manipuolaattorina, hyvä nimimerkki 1776. Paha sano näin, mutta päädyn tällaiseen käsitykseen, kun luen seuraavaa tekstiäsi:
>>Ja eivät ole tällaiset päätökset sitomassa ketään.
Ei pidä paikkaansa: televison hankkimisen kielto nimeomaan sitoi ja sitoo yhä jokaista vl-uskovaista, joka haluaa vaeltaa elävässä kristillisyydessä.
Television hankkinutta pidetään SRK:n puhujainkokouksessa ja vuosikokouksissa tehtyjen yhteisten päätösten mukaan pakanana ja publikaanina. Ts. ei tervehditä eikä pidetä uskovaisena muutoinkaan. Hän on helvettiin menossa.
>> Ei heille kenellekkään ennen päätöstä eikä päätöksen jälkeenkään luettu TV:tä synniksi.
Niin, ei sitä asiaa NIIN ilmaista, vaan ratkaisu muotoillaan näin: erotetaan kun asianomainen on OSOITTANUT tottelemattomuutta Jumalanvaltakunnan NEUVOILLE - mutta käytännössä ratkaisu tarkoittaa sitä että television hankkimisen TAKIA uskovainen tulee erotetuksi seurakunnasta.
Täten televion hankkimiskielto on vl-normi, kun siitä seuraa sanktio - tämä on normin tieteellinen määrittely.
Hävettää että viitsit harjoittaa moista kieroa manipuloivaa keskustelutyyliä.
Jumala on antanut meille sydämen ja järjen, jotta niitä käytämme yhteiseksi rakennukseksi.
Mutta ei siksi että yrittäisimme kieroillen muokata mustaa vakoiseksi ja valkoista mustaksi.
Minä siinä viestissäni kyllä selvästi sanoin, mistä on kyse pohjimmiltaan (eli sydämen uskosta ja vapaasta sydämen halusta). Se voidaan kyllä sanoa sitomisena, mutta silloin ollaan helposti väärin asia ymmärtämässä. Kyse on siis Jumalan lapsen vapaasta sydämen tahdosta. Tätä kirkastaa Paavali, kun hän puhuu seurakunnan yhteisestä elämästä ja tästä Lutherkin aikanaan kävi väittelyä, kun aikalaiset pyrkivät uskon pukemaan lain henkeen.
Ja ei Jumalan valtakunnasta eroteta. Synti siitä erottaa. Synti erottaa Jumalasta ja kun syntiä ei pois panna, silloin ei jaksa kuormien alla uskoa vaan tilalle tulee epäusko.
Yrität niin paljon kääntää tätä asiaa päälaelleen, että minun on parempi vaieta. Jumalaan luotan tässäkin asiassa.
Siis tosi imelää tekstiä, suoraan kuin jonku meikäläisen puhujan suusta. Juuri TUOLLAISTA ei monikaan (ainakaan nuori) halua kuunnella!!
Tulee ihan lässytyskieli vauvoille mieleen.. Puhuttaisiin niinkuin aikuiselle ihmiselle puhutaan..
Kiitän sinua ystävällisestä vastaamisesta.
Jatkan vielä sen verran, että kysyn: Mitä me tarkoitamme kun puhumme ihmisen vapaudesta?
Sinä kirjoitat:
>>kyse pohjimmiltaan (eli sydämen uskosta ja vapaasta sydämen halusta). Se voidaan kyllä sanoa sitomisena, mutta silloin ollaan helposti väärin asia ymmärtämässä. Kyse on siis Jumalan lapsen vapaasta sydämen tahdosta.>>
Väitätkö, että jokainen uskovainen voi vapaasti omantuntonsa perustalta harkiten ratkaista sen, hankkiiko kotiin television vai ei?
Minätaas väitän, että näin ei asia ole. Perustelen. Vaikka uskovaisen omatunto ei pitäisi televisiota lainkaan synnillisenä vaan katsoisi, että se tarjoaa sisällöltään vältettäviä ohjelmia, hän ei voi hankkia televisiota kotiinsa ja samalla säilyttää oikeutensa tulla pidetyksi uskovaisena vl-yhteisössä. Miksi? Koska hän tietää, ja me tiedämme, että häntä sitoo virallisesti laadittu päätös, joka on osa vl-liikeeen hengellistä opetusta ja seuroissa usein toistettu: sitä, joka television kotiinsa hankkii, on pidettävä "pakanana ja publikaanina". Tästä päätöksestä on olemassa kirjallinen dokumentti.
Asiaintilan näin ollessa on täysin selvää, että emme voi puhua tässä omantunnon vapaudesta, emme siis kristityn vapaudesta.
Mistä syystä sinun on vaikea myöntää tällaista aivan selvää asiaa?
Harjoittamasi manipuloiva kielenkäyttö juuri tekee hallaa lestadiolaisuuden aikaisemmalle maineelle rehellisenä ja asiat suoraan sanovana herätysliikeenä, mitä se kai pääasiassa on ollut.
Ja yleisempää kuin sinun osaltasi vain, että näin koetaan.
Sanotte useat olevanne ainakin nimikristittyjä kanssani ja ei minun ole tarvetta lähteä edes arvuuttelemaan eikä saakaan, olemmeko kuitenkin saman Isän lapsia. Tiedän, että etenkin nuoria maailma ja vihollinen kiusaa ja piirittää ja omasta nuoruudestani muistan, kuinka niin usein tuli sanottua sellaista, jota katui ja on katunut.
Tahdon siis vain teille rakkaat todeta, että kovin nämä puheenne hämmästyttää. Kehotan teitä pois pysymäänkin tällaisilta palstoilta. Sitä enempi mitä enempi se vihollinen teille kuiskuttelee, sanoiko Jumala todella niin ja niin.
Jumalan lapsen vapaus ei ole sama asia kuin tässä maailmassa käsitettävä vapaus.
Luukas 8.luku: "5 Kylväjä meni ulos siementänsä kylvämään; ja kuin hän kylvi, lankesi muutama tien oheen, ja se tallattiin, ja taivaan linnut söivät sen.
6 Ja muutama lankesi kivistöön, ja kuin se tuli ylös, kuivettui se, ettei ollut märkyyttä.
7 Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat ynnä kävivät ylös ja tukahduttivat sen.
8 Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kuin se kävi ylös, teki se satakertaisen hedelmän. Kuin hän tämän sanoi, huusi hän: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: mikä olis tämä vertaus?
10 Niin hän sanoi: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaudet, mutta muille vertausten kautta, ettei heidän sitä pitäis näkemän, vaikka näkisivät, eikä ymmärtämän, vaikka he kuulisivat.
11 Mutta tämä on vertaus: siemen on Jumalan sana.
12 Mutta jotka tien oheen, ovat ne, jotka kuulevat; sitte tulee perkele ja ottaa sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskoisi ja vapaaksi tulisi.
13 Mutta jotka kivistöön, ovat ne, kuin he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan; ja ei heillä ole juurta, hetkeksi he uskovat, ja kiusauksen ajalla lankeevat pois.
14 Mutta se mikä orjantappuroihin lankesi, ovat ne, jotka kuulevat, ja menevät pois, ja tukahutetaan surusta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikä kanna hedelmää.
15 Mutta jotka hyvään maahan, ovat ne, jotka sanan kuulevat ja kätkevät hyvällä ja toimellisella sydämellä, ja saattavat hedelmän kärsivällisyydessä."
on keksinyt, että "voi käsittää Jumalan lapsen vapauden jossakin asiassa, mutta jos heikompi veli siitä pahentuu, asiasta on syytä luopua rakkauden tähden". Ei sitä minun vl-aikanani 60-luvulla vielä käytetty. Se vaikuttaa tahallaan rustatulta: ei ole syntilistoja, voi elää vapaana Jumalan lapsena, mutta (ja nyt vedetään matto jalkojen alta) jos heikompi veljesi pahentuu... Väitetään, että näin on, mutta, hupsis, ei olekaan... Tässä on jotakin umpikieroa.
Kiitos vastauksestasi. Haluat nostaa tähän keskusteluun käsitteen kristityn vapaus.
Huomautan,että suomen kieltä käytettäessä ei kirjoittaja voi ihan itse päättää eikä määritellä mitä sanoilla tarkoitaa. :-)
Jos annat sanoille kokonaan uusia merkityksiä, sinun tulee selittää tämä uusi merkitys toisille. Ilman selitystä oma kantasi ää ymmärtämättä ja vastaanottamatta.
Kun sanot:
>>Jumalan lapsen vapaus ei ole sama asia kuin tässä maailmassa käsitettävä vapaus. >>
silloin lukija olettaa, että joko viittaat johonkin Raamatun kohtaan, tai olet keksinyt lauseen omasta päästäsi.
Jos viittaat Raamattuun, ei valitsemasi kylväjä-vertaus kuvaa sitä asiaa tarkasti ottaen. Ainkin sen esiin nostamine kaipaa sinulta Jumalan sanaan nojaavia opillisia perusteluja.
Sen sijaan kylväjä-vertausta osuvammin apostoli Paavali kuvaa kirjeessään galatalaisille kristityn vapautta perinnäissäännöistä.
Raamatun mukaan kristitty ei ole lain orja, vaikka siihen tuon tuostakin harhaudutaan häntä asettamaan. (Gal 2: 4, 16)
”Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen.”
Paavali vakuuttaa (Gal 5: 1-6; 13-15), että kristittyä nimenomaan eivät sido ”perinnäissäännöt”, jollaisena vl-liikkeen televisionhankkimiskieltoa voidaan pitää.
”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä.
Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.
Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.
Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.”
Gal 5:1 -6 ; 13-15
Joskus tuntuu, että seurakunnan ajatus on yhden tai muutaman ihmisen ajatus. Joskus ajatus tuntuu mukamas hyvältä, mutta tuo ristiriitaisuutta toisaalla. Tällainen seurakunnan ajatusten ailahtelu tuntuu kestämättömältä.
Ei sen enempää eikä vähempää kuin Jumalan sanan opetus oikeasta Kristuksen rakkaudesta, jota Paavalikin kirkastaa mm.Roomalaiskirjeessä ja Korinttilaiskirjeessä.
Room. 13:9 "Sillä se: ei sinun pidä huorin tekemän; ei sinun pidä tappaman; ei sinun pidä varastaman; ei sinun pidä väärää todistusta sanoman; ei sinun pidä himoitseman, ja mitä muuta käskyä on, se tähän sanaan suljetaan: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itsiäs"
Room. 15:5 "Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään:"
1. Kor. 8:9 "Vaan katsokaat, ettei tämä teidän vapautenne tulisi heikoille pahennukseksi;"
1. Kor. 9:21-22: "Niille jotka ilman lakia ovat, niinkuin minä ilman lakia olisin, (vaikka en minä ilman lakia Jumalan edessä ole, vaan olen Kristuksen laissa,) että minä ne, jotka ilman lakia ovat, voittaisin; Heikoille olen minä tehty niinkuin heikko, että minä heikot voittaisin. Minä olen kaikille tehty kaikiksi, että minä kaiketi muutamat autuaaksi saattaisin."
Veljet ja sisaret täydentäkööt.
Kyse ei ole siis siitä, että Jumalan sanan ylitse käveltäisiin jossain kohdin ja joku pahennus olisi lähtöisin orjuuden hengestä ja siinä pyrittäisiin elämään. Sellaista matkaystävää tulee silloin neuvoa rakkaudella, kuinka Jumalan sana opettaa.
Varsinkin nuorena.
Se on ollut ajamassa Jumalan sanan tutkimiseen, mutta myös huokamaan Jumalan puoleen, että Hän kirkastaisi pyhää tahtoaan. Mitä enempi on Jumalan sanaa tutkinut ja halunnut vain uskoa sen, mitä seurakunnassa on opetettu, sitä enemmän on saanut huomata, kuinka Jumala on hoitanut ja varjellut ja monissa kohdin on sitten huomannut, että näinhän se asia todellakin on. On se "oma ajatus / oma mieli" jotenkin vain hävinnyt ja ihastellut, kuinka Jumala on monilla eri lahjoilla ja taidolla sanaansa, tahtoansa kirkastanut. On saanut elää lapsen paikalla ja ei ole ollut tarvetta "ymmärtääkään" kaikkea. Uskoa vain kuin lapsi ja luottaa Jumalaan kaikissa asioissa.
Tarkoitasko siis, että tämä meikäläisyyden "uskon kuulaisuus" tuottaa keskusteltavaksi vain tietynlaisia kysymyksiä?
Sinä kirjoitat:
"... jolloin kysymyksetkin ja mieli kysellä ovat oikeat"
On siis olemassa "oikeita kysymyksiä" ja "vääriä kysymyksiä"?
Minusta tuntuu, että hän onkin puhuja.
Miksi kehoitat muita uskovaisia pysymään poissa, mutta itse vietät täällä paljon aikaa? Eikö se ole sinun mielestä vapautta, että saa puhua uskostaan ja ahdistuksestaan muiden kanssa?
Ajasta puheenollen se loppui nyt.
Veljet ja sisaret vastatkoot puolestani. Uskon täysin siihen, että he vastaavat juuri niin kuin itsekin olisin vastannut. Sanat voivat olla erit, mutta sisältä ja henki sama.
Väitän että liioittelet tai idealisoit totuutta, kun kerrot, että olet itse päässyt irti "omasta mielestäsi". Tämähän tarkoittaisi että et ole enää ihminen vaan henkiolento! :-)
>> On se "oma ajatus / oma mieli" jotenkin vain hävinnyt ja ihastellut, kuinka Jumala on monilla eri lahjoilla ja taidolla sanaansa, tahtoansa kirkastanut.>>
En ole samaa mieltä kanssasi. En usko että inhimillisesti toimivan ihmisen on mahdollista irottautua "omasta itsestään" ja omasta mielestään tässä ajassa. Me olemme sidoksissa itse kukin ihmisyyteemme.
On itse asiassa vaarallista ja harhaisen omahyväistä alkaa kuvitella, että sen enempää pappi kuin saarnamieskään pääsisisi jotenkin enemmän kuin muut ihmiset irti omasta inhimillisyydestään.
Kyllä me kaikki olemme tässä suhteessa aina ehdottomasti raadollisia ihmisiä ja kiinni inhimillisissä haluissamme, toiveissamme ja peloissamme. Olemme samanveroisia eläviä ihmisiä kaikki.
Minusta tuntuu, ettet sinä löydä sanoja tähän kysymykseen tai yhtään perusteltua ajatusta.
kontrolloida ja alistaa ihmisiä, riistää heiltä omantunnonvapaus. Alhainen se on siksi, että siinä käytetään keppihevosena pyhää ja oikeaa asiaa: lähimmäisenrakkautta. Kuka tahansa voi esiintyä "heikkona veljenä" ja tyrannisoida muuta joukkoa. Minä ymmärrän niin, että heikkoa veljeä tulisi tukea, jotta hän pääsisi vahvistumaan, eikä niin, että muu joukko rupeaisi elämään hänen tasollaan. Se on nimenomaan orjuutta.
Elin vl-liikkeessä 50-luvulla lapsena ja 60-luvulla ja 70-luvun alussa nuorena. Ei silloin tällaista asiaa ollut, joten se on myöhemmin kuvioihin otettu. Vaikuttaa hoitokokousvuosien aikaansaannokselta.
Miten osuvasti kuvaatkaan tilannetta, joka nykyisin herätysliikkeessä vallitsee. Vilpittömät uskovaiset eivät muuta halua kuin elää puhtaalla omallatunnolla.
Nykytilanteessa me kaikki kuitenkin olemme velvollisia orjailemaan koo ajan varuillamme ollen toisiamme.
Kristityn vapaus on nykyään orjutta "heikon veljen" ounasteluille ja epäilyille.
Siihen kulutamme sen mikä meisäs voisi kauneinta Kristuksen armosta olla.
netistä.Siellä yksi kaiketi 40-50-luvuilla lapsi ollut puhuja kertoi: Hän oli pienenä ollut seuroissa äidin kanssa.Eräs puhuja oli sanonut, tulee aika että ihmiset silmät pyöreinä kysyvät mikä on synti.
Minä aijon kumminkin mennä Ranuan maakunnallisiin seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa, vaikken siitä mitään irti saisikaan.
Sehän menee kuitenkin lomasta seuroissa oleminen ja muuten hauskaa olla, vaikkei turmeluksen tunteet mihinkään häviä
et sinä yksin näitä asioita kummastele. suurin osa meikäläisistä ajattelee samoja asioita, niistä vain ei puhuta. täällä muutama yrittää vetää verhoja eteen, ei kannata välittää. jatka vain kirjoittelujasi, luen niitä mielenkiinnolla.
Kaikki ihmisen toimet perustuvat uskoon. Kun menet kauppaan ostamaan maitoa, teet sen siksi, että uskot kaupassa olevan maitoa. Jos maitoa ei ole, on uskosi väärä. Mitä tärkeämpi asia on, sitä tuhoisampia ovat väärän uskon seuraukset. Kysymys on luotettavuudesta.
Uskon lähtökohta on tieto. Tieto herättää uskon. Teot ovat uskon seurausta.
Eräät teot ovat epätoivottavia, toiset mahdottomia ihmisen suorittaa. Vastuutaan vääristä teoistaan ihminen ei pysty kantamaan. Syntejä antaa anteeksi vain Jumala. Toisille asioille emme voi mitään, mutta Jumalalle asia kuin asia on mahdollinen. Käännymme luonnollisesti sen puoleen, jolta uskomme saavan apua asiaamme. Uskomme Jumalan tekevän sen, mihin yksin emme pysty.
Jumala hyväksyy, ”vanhurskauttaa” ihmisen joka tunnustaa syntinsä ja suostuu niistä luopumaan. Jumala ei tee kompromisseja. Jos jätät jonkin asian oman määräysvaltasi alle, ei ole mitään hyötyä siitä, että sanot Jeesuksen olevan Herrasi. Jumala tuntee, oletko aito.
Jumalan siunaukset seuraavat niitä, jotka vaeltavat hänen tahtonsa mukaisesti. Jos Jumalan ihminen tietää asian olevan Jumalasta, hän voi olla varma asian toteutumiskelpoisuudesta. Jumalan siunauksia voidaan välittää edelleen kolmansille henkilöille. Tätä varten Jumalan ihmiset, sen lisäksi että käyvät käsiksi omiin töihinsä, siunaavat myös kolmansien henkilöiden töitä silloin, kun ne ovat Jumalasta.
Niille, jotka ovat saaneet armon Kristuksessa, ei tuomiota enää tule. Heidän tuomionsa otettiin pois Golgatalla, kun Kristus kärsi heidän puolestaan. Pakanakansat tuomitaan sen mukaan, mitä he itse ja yhteisönsä osana ovat tehneet seurassaan eläneille Jumalan ihmisille.
Jumalan tuomioita ei pidä sekoittaa niihin maailmantapahtumiin, joilla on ainoastaan opettavainen sisältö. Jumalan tuomio tulee kullekin yksilölle vain kerran.
”Kristuksen opin alkeet” voidaan mieltää paitsi merkityksessä ”ensimmäiseksi opittavat asiat”, myös merkityksessä ”pääasiat”. Pääasioita ovat:
1.Jumala on Rakkaus, Totuus ja Elämä.
2.Ihminen ei omin avuin pysy Rakkaudessa, ei pysty tuntemaan tai noudattamaan Totuutta eikä saavuttamaan Elämää.
3.Jumala on ilmaissut itsensä Luojana, Herrana Kristuksena ja Pyhänä Henkenä. Jumalan ilmoituksen tarkoituksena on palauttaa puuttuva yhteys hänen ja hänen luomakuntansa välillä.
4.Ihmisen erottaa Jumalasta ihmisen synti. (Synti on mikä tahansa poikkeama Rakkaudesta, Elämästä tai Totuudesta). Syntiänsä ihminen ei voi sovittaa, ainut tapa selvitä ilman lopullista ja oikeudenmukaista rangaistusta on armahdus.
5.Jeesus Kristus, Jumalan poika, on ristinkuolemallaan luonut edellytykset armahdukselle.
6.Jumala armahtaa sellaisen ihmisen, joka tunnustaa Jeesuksen Herruuden. Armahdettujen ihmisten yhteisöä kutsutaan seurakunnaksi.
7.Kun ihminen kasteen kautta siirtyy Jumalan Valtakuntaan, Jumala antaa ihmiselle Hengen. Henki johtaa ihmistä Jumalan täydellisyyteen, lopulliseen lepoon Elämän, Rakkauden ja Totuuden täydellisyydessä.
Vastaan Raamatun pohjalta sen, mitä Jumala minulle suo. Rukoilen Jumalaa, että teidän korvanne kuulisivat ne Jumalan sanat ja ette kääntäisi päätänne pois totuudesta.
**************************
"Ei ole olemassa virallista syntiluetteloa vl-uskossa, mutta on sanottu joidenkin asioiden olevan vain paha tapa, mutta ei varsinaisesti syntiä."
Aivan oikein olet ymmärtänyt eli syntilistausko on lakiuskoa, jolla ei pelastu. Jumalan valtakunnan ulkopuoliselle saattaa uskomme näyttää syntilistauskolta. Miksi näin? Siksi, että jumalaton on synnin ja kuoleman lain alla. Sen lain tehtävä on ajaa vain Kristuksen luo. Ei mitään muuta (Gal. 3:24). Sieltä ei voi nähdä Hengen lakia. Hengen laki, joka meitä kehottaa täydellisyyteen tulee ilmi täydellisesti rakkauden kaksoiskäskyssa. Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja profeetat riippuvat (Matt.22:40).
Room. 8:2 "Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."
Johannes todisti Jeesuksesta: "Sillä laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.(Joh.1:17)"
Paavali jatkaa, että uskon kautta me täytämme lain (Room. 3:31). On siis täysin eri asia pitää ja täyttää lakia.
********************
"......television omistaminen ei enää ole pelkkä paha tapa, vaan synti."
Tänäkään päivänä television omistamista ei lueta synniksi. Ei ihmisten eikä Jumalan edessä. Kyse on aivan muusta.
Hepr. 10:25 "Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän"
Hepr. 13:17 "Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen"
Ilm. 2:7 "Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo "
1.Kor. 10:32-33: "Olkaat ilman pahennusta sekä Juudalaisille että Grekiläisille ja Jumalan seurakunnalle, Niinkuin minä kaikissa kaikille kelpaan ja en etsi omaa parastani, vaan monen, että he autuaaksi tulisivat."
Vaikka kyse olisi isien perinnäissäädystä/tavasta, sitä tulee noudattaa, kunnes se sääty/tapa tehtäisiin kaikille tiettäväksi, että siinä ei ole tarvetta pitäytyä.
Paavali tätä kirkastaa ja se yhtyy hyvin siihen Jeesuksen opetukseen keskinäisestä rakkaudesta, että emme pahentaisi toinen toistamme. (1. Korinttolaiskirje 8.luku)
Raamattu kyllä opettaa, että isien perinnäisäädyissä ja laissa ei tulla autuaaksi, mutta tässä kohdin, josta puhuin, on kyse muusta, sillä TV koettiin ja koetaan edelleen sellaisena "huonekaluna", joka on aiheuttanut paljon väsymistä matkamiehissä ja saanut aikaan rakkaudettomuutta. Eli kaikkea muuta kuin Jumalan sana puhuu oikeasta kilvoittelusta.
************
"Uskovaisilla on monenlaisia sallittuja "pahoja tapoja", kuten kaupassa käynti sunnuntaisin, mutta jo onkiminen tai hillassa käynti on syntiä, vaikka se verrattuna esim. tupakanpolttoon on todella pieni paha."
Jumala antakoon jokaiselle lapselleen Kristuksen mieltä. Kirkastakoon pyhiä kasvojaan ja tahtoaan. Tällöin ei koe tarvetta lähteä näissä asioissa valvomaan kuin raittiissa hengessä.
Kaikessa tulee kirkastaa Kristusta. Niin kuin Jeesus itse teki hyvää pyhänä, niin on Jumalan lapsenkin oikeus ja vapaus tehdä. Tästä voi lukea Matt.12.luvusta.
Kyllä Jumalan lapsi ahkeroitsee elää yhteisessä rakkaudessa Jumalan seurakunnan kanssa ja pyrkiä elämään siten, että ei aiheuta pahennusta. Edelleen Henki meitä kehottaa myös pyhäpäivää viettämään ja Jumalan sanan alla virvoittumaan aina kun mahdollista.
Ei ole siis kaupassakäynti, onkiminen, hillassa käynti, jne. yksioikoinen synti tai edes paha tapa vaan asiassa tulee valvoa Jumalan sanan mukaisesti. Kristuksen mieltä pyytää Isältä.
Synniksi joku asia tulee vain silloin, kun se ei ole Jumalan mieleen. Jumalan mieleen ei ole esim.veljen / sisaren tahallinen tai tahatonkaan pahentaminen. Sisar / veli on kyllä velvollinen käymään meitä kohti, jos me ´jollain pahennamme häntä (Matt.18.luku). Me jokainen teemme tietämättämmekin syntiä ja siksi on Jumala kalliisti neuvonut, kun on sen pahentujan tehnyt velvolliseksi käymään kohti. Ei tämä kuitenkaan poista sitä, etteikö tietoisesti huonosti puhunut, käyttäytynyt itse korjaisi asioita, kun se Kristuksen mielikin siihen kehottaa.
***************
"Moni uskovainen käy kalassa sunnuntaisinkin, joten käsitykset vaihtelee seutukunnittain."
Ei ole näillä merkitystä, että käsitykset vaihtelee seutukunnittain. Paavali tätä niin kalliisti kirkastaa tuossa edellä esittämässäni Korinttilaiskirjeessä.
Kyse on Jumalan tahdon jälkeisestä elämästä ja Jumalan lasten välinen rakkaus saa paljon aikaan ja se näkyy varmasti eri lailla eri siioneissa. Kuitenkin usko on sama. Ja Henki on sama. Tätä ne apostolitkin aikanaan kirkastivat. (Apostolien teot ja Paavalin kirjeet).
**********************
"Ja kuinka moni joutuu tekemään ansiotyötä sunnuntaina ja se ei ole mitään, mutta jos omaksi virkistyksekseen haluaa sunnuntaina mennä vaikka hillaan, se on jo enemmän kuin paha tapa."
Älkää rakkaat näin sitä nähkö. On kyllä totta, että aikamme on monella tapaa raskas ja se saattaa asettaa uskovaiset hyvinkin tuuliselle paikalle tai kipuilun paikkoihin. Itsekin olen kanssanne aivan samalla lailla näitä joskus miettinyt. Monia kysymyksiä. Niitä tulee jatkossakin, mutta kunpa Jumala antaisi voimaa ja varjelisi, että jaksaisi valvoa omakohtaisessa uskossa ja saisi löytää itsensä avoimen kysyjän paikalta, jolloin Jumala saa asioita kirkastaa sen jälkeen kuin tarpeelliseksi näkee.
Jos siis mieli tekee hillaan vaikkapa pyhäpäivänä, silloin on kysyttävä itseltään, teenkö sen ajallisen hengen pitimiksi? Teenkö sen mieleni virkistykseksi, josta seuraa kiitos Jumalan puoleen? Estääkö se seuroissa käynnin, miksi?.....ja monet muut kysymykset, joilla me puntaroimme ja elämme niin kuin Paavali opettaa, että Jumalan pyhä tahto tulisi esiin.
Raamattu niin kauniisti kirkastaa, mitä on uskovaisen elämä. Raamatusta voi lukea, kuinka vanhurskas todella elää uskosta ja se eläminen uskosta näkyy joka päivä. Ei siten, että aivan kuin jotain konkreettista mantraa hokisimme eli olisimme ulkokullatut vaan aivan tiedostamattakin, vapaasta sydämen halusta.
***********
"Entäpäs sitten kiroilu. Joku uskovaiseksi tullut tai paremmin sanottuna parannuksen armon saanut on entisessä elämässään kiroillut, mutta parannus ei ole niin vahva asia, että se muuttaa vanhat tottumukset kertaheitosta.
Onkos kiroilu syntiä, vai paha tapa, jos sen tekee aivankuin huomaamattaan."
Kiroilu on Jumalan edessä aina kiroilua. Tässä tulee taas kerran esiin se opetus, että älkää tuomitko. Esim. vanhainkodeissa asuu Jumalan lapsia, jotka saattavat vanhuuden höperyyttään (anteeksi jos jotain loukkaa, mutta en löydä sanaa tähän) puhua kaikkea muuta kuin mitä esim.seuroissakäynnin aikana kuulee siionin keskellä. Ei tarvitse silloin eikä saa tuomita. Tuollaiselle vanhukselle saattaa olla turha vielä sanoakaan mitään asiasta. Kyllähän me tällaisen nähdessämme armoevankeliumia kuulutamme ja siunaamme toinen toistamme. Riittää, kun on sydämen halu uskoa. Ei tarvitse valvoa, mitä se usko saa aikaan.
Kertomasi kiroilijan kohdalla haluamme elää aina niin kuin parannuksen saaneen kohdalla eletäänkin Raamatun kehotuksen mukaan eli haluamme hoivata armoevankeliumilla. Rakkaudella niin kuin äiti hoitaa vastasyntynyttä pienokaistaan. Tässä on siis valvomisen paikka, että emme olisi ajamassa pois sitä eksynyttä lammasta, jonka Kristus löysi/ohjasi takaisin laumaansa.
****************
"Tupakkaa saa tupruttaa ja se ei muutu sen pahemmaksi, vaikka sen kanssa värkkäis miten, mutta entäs kiroilu, kun ihminen on oikein tukalassa tilanteessa ja häneltä karkaa ilmoille ruma sana.
Milloin pahat tavat muuttuu synniksi tai muuttuuko ne uskovaiselle synniksi milloinkaan, jos hän kerta on käsittänyt parannuksen armon."
En tiedä ymmärränkö oikein, mutta kiroilu on synti. Ei ole se paha tapa. Maailman ihmisten edessä kiroilu voi olla paha tapa.
Ei se niin ole, että kirous ja kiitos samasta suusta lähtee.(Jaak. 3:10).
Tupakoinnista sen verran, että nykytiedon varassa, siitä on syytä olla erossa. Ja viisaat ovat kaikkina aikoina olleet siitä erossa.
Monia asioita, joita syömme ja juomme, voidaan saivarrella ja käännellä, että onko se terveellistä vai ei. Raamattu kehottaa meitä terveelliseen elämään ja huolta pitämään itsestämme. Tässä kaikessa tulee muistaa ja kirkastaa Kristusta. (esim.Matt.6.luku 25 jakeesta loppuun). Olen itsekin usein miettinyt, että onko tuo tupakka syntiä, vaikka ei se saa aikaan sitä mitä esim. alkoholi juopotteluna eli kirousta ja pahaa menoa. Voihan se näennäisesti sitäkin saada, mutta sanon silloin, että pohjimmiltaa syyt ovat muualla ja tällaisen ihmisen tulisi tarkoin tutkia sielunsa tilaa. Kantani on ollut se, että tupakka ei kuulu yhdenkään ihmisen suuhun. Sen lieveilmiöt aiheuttavat pahennustakin ja tupakoitsijoiden olisi todella tarkoin katsottava missä ja milloin tupakoivat. Ei ole tämä tupakka ollenkaan muista asioista poikkeava vaan siihen liittyvissä asioissakin tulee valvoa ja rakkauden hengessä matkaa tehdä. (Tässä tuli siis esiin osittain oma mielipiteeni tupakka-asiaan. Ja korostan tätä, että ei sotkeennu ne asiat, joissa turvaan vahvasti Jumalan sanaan).
**********************
"Jos asutaan saman katon alla, ja toinen vetelee jatkuvasti röökiä, eikö hänen paha tapansa ja toiselle aiheutettu kärsimys muutu milloinkaan synniksi."
Ei ole toiselle tieten tahtoen tuotettu kärsimys (josta on vielä mainittukin henkilölle) mitään muuta kuin itserakkautta. Lähimmäisen rakkaus on unohtunut ja syntiä on kaikki, joka ei Kristuksen mieltä palvele. Kaikki ovat siis joko Jumalan mielen mukaista tai ei. Välimaastoa ei ole. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin Jumalan viimeinen tuomio. Se tähän on sanottava, jotta ei kukaan sanoisi, että tässä tuomitsen.
*******************
"Älkää vaan sanoko, että samassa perheessä, kun joku polttaa ja toiset ei, niin sekö ei muka haittaisi. Kyllä se haittaa, mutta kun on tullut käytyä vihillä ja luvattua, että rakastaa toista, vaikka tämä olisi minkälainen sottapytty hyvänsä, niin ei siinä auta itku markkinoilla, vaan on pakko kestää toisen pahoja tapoja, kun ei tullut seurustelu aikoina tarpeeksi tutkittua, minkälaisia pahoja tapoja kumppanilla oikein voi olla."
Rakas ihminen, ei tässä rakkaus saa olla vilpittömänä. Joku voi pahoin ja ei tätä Jumalan lapsi sydämessään halua. Kodista paljon puhutaan ja koti on todellakin kallis ja arvokas paikka. Kodin henkeä vaalitaan parhaiten Kristuksen hengellä. Yhteisymmärrys on hyvä löytää. Jos sitä ei tahdo löytyä kodin sisällä, on hyvä ottaa veljiä/sisaria siihen mukaan ja keskustella asiasta. Se itsekkyys on meissä kaikissa joskus niin lujilla jonkin asian suhteen.
****************
"Syntiä kun eï ne ole, niin ei voi vedota siihenkään, että saisi toisen lopettamaan pahat tapansa."
Ei tässä olekaan kyse tekosynnistä vaan rakkaudettomuudesta. Jos ei ole rakkautta, mitä on silloin usko? Usko, joka rakkauden kautta työtä tekee. Jumalan lahjoittama rakkaus näkyy kaikessa. Sitä on syytä rukoillakin joka päivä, että olisi rakkauden mieltä. Vaikka se oma koti onkin sellainen paikka, että siellä jos missä voi olla oma itsensä ja toteuttaa itseään vapaasti, niin ei se tyhjäksi tee lähimmäisen rakkautta eikä sellaista rakkautta, joka näkyy Pyhän Hengen siteenäkin.
*******************
"Uskovaisena oleminen merkitsee, että on elettävä tiettyjen periaatteitten mukaan, halusipa tai ei.
Uskovaisena eläminen merkitsee todella juuri tuota, että on elettävä tiettyjen periaatteiden mukaan, halusipa tai ei. Kun saa vapaana armolapsena vaeltaa, silloin se eläminen niiden periaatteiden mukaan nousee palavasta sydämen halusta ja vapaasta tahdosta. Synti saa aikaan sen, että se vapaus tulee kahlituksi. Vapaus tulee orjuutetuksi. Silloin ne periaatteet alkavat tuntua väsyttäviltä, jopa lain tauluilta.
**************
"Kumpaahan uskovainen enemmän haluaa toteuttaa elämässään, oman uskontonsa periaatteita, vai Kristuksen esimerkkiä. Minusta tuntuu, että Kristus on toisella sijalla ja uskonnon auktoritäärinen palvominen ensimmäisellä."
Rakas ihminen, oletko sinä väsynyt vai miksi sinun suustasi kuuluu rakkaudettomia sanoja Jumalan seurakuntaa kohtaan? Vai ymmärränkö väärin?
Kristus on aina ollut Jumalan seurakunnan pää. Tänäkin päivänä.
****************
"Seuroissa saarnataan vaan, että kun sen yhden asian muistaa, elikkä syntien uskomisen anteeksi, niin kaikki muu on toissijaista. Elämäntavoilla ei ole väliä, sillä vaikka söis itsensä hengiltä tai vetää röökiä ikänsä ja kuoliaaksi lopussa, niin kunhan vaan synnit on anteeksi, niin kaikki on hyvin."
Kyse ei ole tästä. Parannusta seuraa myös elämänparannus. Hengen hedelmät näkyvät. Ihminen on täydellinen ja vanhurskas yksin Kristuksessa. Yksin uskon kautta Jumalan armon turvin.
Emme siis saarnaa elämänparannusta. Se olisi lakia. Syntiä tekisimme.
Kyse on siis rakkaudesta. Rakkauden käsky opettaa meitä noissa elämäntapakysymyksissä. Otamme huomioon toinen toisemme. Sinulla ja minulla on täysi oikeus mennä ja ottaa jokin mieltä painava asia esiin sisaren / veljen kanssa. Jos hän haluaa Jumalan lapsena vaeltaa, hän kuulee meitä. Sen lupaa Jumalan sana. Se on totisesti tosi, että keskinäinen rakkaus on Jumalan lasten tuntomerkki. Se rakkaus näkyy myös elintavoissamme, joilla me tahdomme elää siten kuin sana meitä opettaa. Vapaasta sydämen halusta ja armolapsena.
***************
"Jotensakin vaan tuntuu, ettei se nyt ihan näinkään ole.
No, eihän me tietenkään voida täydellisiä olla, elikkä joku paha tapa meillä jokaisella on."
Varmasti on jokaisella pahoja tapoja ja syntikin tarttuu jokaiseen. Mitä tässä kaikessa tulisi muistaa? Mainitsit itsekin eli Kristus saisi olla ensimmäisellä sijalla sydämissämme. Silloin meillä on anteeksiantava mieli (monesti ihan etulahjanakin) ja haluamme pyytääkin anteeksi rikkomuksiamme.....(tuli puheli ja ajatus katkesi tähän.)
******************
"Minusta uskovaisen ei pidä olla liian askeettinen, jollaisia monet todella yrittävät olla viimmesen päälle."
Askeettisuudella ja Jumalan edessä kelpaavalla vanhurskaudella on yhtä paljon yhteistä kuin Jeesuksella ja fariseuksilla.
Jumalan lapsen elämä kuitenkin näkyy ihan konkreettisestikin, mutta vain sen jälkeen, mitä Raamattukin asiasta kirkastaa.
********************
"Uskovainen voi olla, vaikka katsois televisiota, ehkäisis, tupakoisi, kuuntelisi kevyttä musiikkia, pitäis korvakoruja, jne."
Ehkäisy on synti. Siitä olen itse jo muutamat muutkin veljeni ja sisareni kirjoittaneet.
Tässä voin kertoa esimerkin edelläkäydystä keskustelusta, jossa homoseksuulisuutta puolusteltiin hyvinkin kiivaasti. Sanoin siinä keskustelussa, että hyvin kiivaasti sitä he kyllä puolustavat siltä osin, mitä Raamatussa ei lue, mutta ehkäisyssä he vetosivat siihen, että Raamatussa ei niin lue. Voi kuinka tässä ajassa, kun seksi korostuu aivan epäjumalaksi saakka, alkaa moni sydän vaikeroimaan ja epäilemään. Horjua ja ihan eksyäkin, että ehkäisy näkyy Jumalan mielen mukaisena elämänä. Sydämeni itkee tämän huorintekijäsukukunnan vuoksi, sillä se niin monen sydämen kääntää ja suruttomaksi saattaa.
Tällä kertaa tämän verran. Jumala minua auttakoon, että teille oikein osaisin tässäkin puhua.
oli vastauksesi. Oulun vl:n aloitus sai sinulta tarkkaakin tarkemman analyysin. Analyysisi lähtökohtana näytti kuitenkin olevan SRK:n ja puhujaveljien virallinen vl-opetus, jota ei saa kyseenalaistaa.
Raamatun mukainen uskominenhan pitäisi olla aivan niin yksinkertaista, kuin Oulun vl avauksessaan osoittaa. Vastauksesi kaltaiseen saivarteluun ja kääntelyyn joudutaan silloin, kun uskotaan ihmisoppiin eikä Raamattuun, kuten sinä tunnut uskovan.
Siltäkö se tuntui?
En pyrkinyt ollenkaan analysoimaan vaan rakkaudella vastaamaan, kun mieli teki. Jumalan pelossa ja suuressa arkuudessa kirjoitin, että en puhuisi omiani vaan saisin saivartelun ja kääntelyn sijaan olla kirkastamassa Kristusta ja vain Kristusta. Raamatun Herraa.
Nimimerkki 1776, oletko perillä että opetat täällä kristillisyyden opin vastaisesti:
"Vaikka kyse olisi isien perinnäissäädystä/tavasta, sitä tulee noudattaa, kunnes se sääty/tapa tehtäisiin kaikille tiettäväksi, että siinä ei ole tarvetta pitäytyä. "
Tämä käsitys on selkästi Tunnustuskirjojen vastainen. Voisitko sinä hyvä nimimerkki 1776 selostaa mihin tuo ihan oma käsityksesi nojaa?
Kristillisyyden opin selitysteos, Augsburgin Tunnustus, ehdottomasti kiistää perinnäissääntöjen noudattamisen vaatimukset ja pitää niitä torjuttavana harhaoppina:
Ks. Augsburgin Tunnustuksen puolustus:
XV uskonkohta
’- - meidät vanhurskautetaan uskolla, siten että uskomme Jumalan leppyneen meille, ei omien tekojemme tähden, vaan lahjaksi, Kristuksen tähden. Tämä on aivan varmasti evankeliumin oppi. Sanoohan Paavali Ef. 2:8-9 selvästi: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja, se ei ole peräisin ihmisistä." Nyt nuo kuitenkin väittävät, että me ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen noudattamalla ihmisten säädöksiä. Eikö tämä ole selvästikin sitä, että Kristuksen sijaan asetetaan toinen vanhurskaaksitekijä ja toinen välimies? Paavali sanoo galatalaisille: (Gal. 5:4) "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi", toisin sanoen: jos luulette lakia noudattamalla saavuttavanne sen, että tiedät luetaan Jumalan edessä vanhurskaiksi, ei Kristus ole tielle miksikään hyödyksi.
Mihin näet tarvitsevat Kristusta ne, jotka luulevat olevansa vanhurskaita oman lainnoudattamisensa varassa? Jumala on asettanut Kristuksen, koska hän tahtoo leppyä meihin tämän välittäjän tähden, ei sen perusteella, että me osoittaudumme vanhurskaiksi. Nuo sen sijaan ovat sitä mieltä, että Jumala on lepytetty ja anteeksiantava perinnäissääntöjen eikä Kristuksen tähden. Näin he siis riistävät Kristukselta välimiehen kunnian. Tässä suhteessa ei liioin oman aikamme perinnäissääntöjen ja Mooseksen lain seremonioiden välillä ole mitään eroa.
Paavali hylkää Mooseksen seremonialain, ja aivan samasta syystä hän hylkää perinnäissäännötkin, nimittäin koska niitä pidettiin tekoina, joilla muka ansaitaan vanhurskaus Jumalan edessä. Sitten pimentyivät Kristuksen virka ja uskonvanhurskaus. Sen vuoksi hän siirtää syrjään lain, samoin perinnäissäännöt, ja vakuuttaa, ettei syntien anteeksiantamusta ole luvattu noiden tekojen tähden, vaan lahjaksi Kristuksen tähden, kunhan sen vain uskolla omaksi otamme. Lupaustahan ei voida ottaa vastaan muutoin kuin uskomalla.
Kun me siis uskolla saamme omaksemme syntien anteeksiantamuksen ja kun meillä uskon kautta on leppeä Jumala Kristuksen tähden, niin harhaa ja jumalattomuutta on päätellä, että me perinnäissääntöjä noudattamalla ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen.
- -
Tuota ihmisten säätämiin menoihin liittyvää petollista viisauden ja vanhurskauden harhakuvaa vastaan meidän tulee näin ollen varustautua Jumalan sanalla. Kaikkein ensimmäiseksi meidän tulee olla selvillä siitä, ettei noilla menoilla Jumalan edessä ansaita syntien anteeksiantamusta eikä vanhurskautusta ja etteivät ne ole välttämättömiä vanhurskauttamiseen. Yllä viittasimme joihinkin todisteihin. Paavalin kirjeet ovat niitä täynnä. Kol. 2. hän kirjoittaa selvästi: (Kol. 2:16s.) "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Tässä hän kytkee yhteen Mooseksen lain ja ihmisten perinnäissäännöt, jotteivät vastustajat yrittäisi väistää näitä todisteita tapansa mukaan väittämällä Paavalin puhuvan vain Mooseksen laista. Hänhän osoittaa selvästi puhuvansa tässä ihmisten säätämistä perinnäissäännöistä. ’
Löytyy täältä:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XV.html
Ei muuta. Siitä sitten seurasi tämä ja laitat väärää oppia suuhuni.
Olisin voinut jättää nuo termit käyttämättä, mutta selitin siinä kuitenkin samassa yhteydessä, mitä tarkoitin.
Sikäli kun olet teologi. Koulutukseesi kuuluu luonnollisesti oikeiden termien eksakti käyttö, jotta tieteellinen lähestymistapa olisi edes mahdollista.
Silti sanon, että jos ymmärryksellä sen luet uudestaan, se ei ole vastoin Kristuksen seurakunnan oppia.
Kiitollisuudella otan kuitenkin vastaan tuon kommentin ja jo kirjoittaessani ajattelin, että tähän ehkä tartutaan. Hyvä kun tuli siis esiin, niin on tämäkin selvä.
"Paavali tätä kirkastaa ja se yhtyy hyvin siihen Jeesuksen opetukseen keskinäisestä rakkaudesta, että emme pahentaisi toinen toistamme. (1. Korinttolaiskirje 8.luku)
Raamattu kyllä opettaa, että isien perinnäisäädyissä ja laissa ei tulla autuaaksi, mutta tässä kohdin, josta puhuin, on kyse muusta, sillä TV koettiin ja koetaan edelleen sellaisena "huonekaluna", joka on aiheuttanut paljon väsymistä matkamiehissä ja saanut aikaan rakkaudettomuutta. Eli kaikkea muuta kuin Jumalan sana puhuu oikeasta kilvoittelusta. "
Eli tällä tarkoitin sitä, että jos täällä aletaan vedota TV:n suhteen isien perinnäissäätyihin tai tapoihin, niin ne eivät sitä tässä asiassa ole.
Toivottavasti tämä selveni asiaa.
Kiitokset vielä teologimiehelle, joka antoi aihetta tarkennukseen.
Eipä jaksanut lukea kokonaan...
Puolustat kaikkia farisealaisia perinnäissääntöjänne henkeen ja vereen armon ehtona, mutta omakohtainen uskominen sinulta on kokonaan hämärän peitossa.
Koska puolet äärettömän maailmankaikkeuden miehistä tajuaa todellisuuden naisellisella
tavalla (sielunlaki),kristinusko on ihmiskunnan
suurin erehdys ja rahavallan pyhitys.
>Raamattu kyllä opettaa, että isien perinnäisäädyissä ja laissa ei tulla autuaaksi, mutta tässä kohdin, josta puhuin, on kyse muusta, sillä TV koettiin ja koetaan edelleen sellaisena "huonekaluna", joka on aiheuttanut paljon väsymistä matkamiehissä ja saanut aikaan rakkaudettomuutta. Eli kaikkea muuta kuin Jumalan sana puhuu oikeasta kilvoittelusta.<
Koetaanhan se sellaisena "huonekaluna", kun SRK:n päätöksillä ja "rakkauden neuvoilla" se on ensin sellaiseksi tehty. Tämä "sellaiseksi huonekaluksi" julistaminen on sitä väsymystä matkamiehissä aiheuttanut. Tällaiset "rakkauden neuvot", joita elämämme on täynnä, tekevät matkanteon synkäksi ja rasittavaksi. Tämäkö onkin tarkoitus?
Kerropa minulle hämmästyneelle, että minkä takia internettiä ei pidetä sopimattomana uskovaiselle? Jos verrataan nettiä ja tv:tä, niin netti on näistä se huomattavasti pahempi sisältöinen: satanismi, porno jne. (jotka on tv:stä sensuroitu) ovat käden ulottuvilla. Jatkuvasti saa lukea lehdistä juttuja veriteoista, joissa nettiä on käytetty apuna. Mm. Myyrmannin pommi rakennettiin internetistä saaduilla ohjeilla. Niin netissä kuin myös tv:ssä on molemmissa hyödyllistä sisältöä. Molemmista voidaan valita, mitä halutaan katsoa. Ei tänä päivänä ole oikeasti olemassa järkeviä perusteita uskovaisen kannalta, miksi tv:tä pidetään sopimattomampana kuin nettiä.
60-luvun alussa ja televisio 90-luvulla, asia olisi luultavasti juuri toisinpäin. Eli riippuu siitä, mitä aikaa satumme elämään.
Sinä laajasti Raamattua ymmärtävä 1776! Kirjoitit kysymyksestä, miksi television hankkiminen osoittaa tottelemattomuutta jumalanvaltakunnan päätöksille:
" ... Raamattu kyllä opettaa, että isien perinnäisäädyissä ja laissa ei tulla autuaaksi, mutta tässä kohdin, josta puhuin, on kyse muusta, sillä TV koettiin ja koetaan edelleen sellaisena "huonekaluna", joka on aiheuttanut paljon väsymistä matkamiehissä ja saanut aikaan rakkaudettomuutta."
Kysyisin sinulta, ja sopii muidenkin sisarten ja valjin vastata, jos yhtään osaatte auttaa, kuinka se televisio ei saa aikaan samaa rakkaudettomuutta muualla maailmassa lestadiolaisissa uskovaisissa? Kuinka television synnilliset vaikutukset olisivat rajoittuneet vain Suomen uskovaisten pariin?
Viittaan siihen, että kun meillä on lähetysseurakunta Togossa, niin siellä taas uskovaisila on täysin sopivaa hankkia televisio kotiin.
En kerta kaikkiaan keksi sitä ajatuksen mutkaa, jonka avulla tämän asian kiemuran saisin käsitetyksi.
Miten tämä asia on ymmärretty? Voiko tätä ymmärtää?
Samaa oon minä myös ihmetellyt. Ei ole älyllisesti kovinkaan tyydyttävää todeta, että Keski-Afriakssa televisio on Jumalan sanan mukaan sallittu, mutta täällä koti-Suomessa kielletty.
Joku on varmaan tälle löytänyt Raamatusta selityksen... :-)
Ei kai se haittaisi jos tästä olisi Päivämiehessä jokin kirjoitus, niin paljon se asia on nuorempia hämmästyttänyt.
Tämä oli niin antoisa ja tyhjentävä vastaus, että olen täysin otettu, mikä tarkoittaa, että sain tyydytyksen kaikkeen.
Enpä nyt vähään aikaan kirjoittele täällä, sillä minulla ei ole enää mitään asiaa.
Alan taas uskomaan entiseen tapaan yksinkertaisesti ja lapsenomaisesti. Jos alkaa kovin kyselemään, usko hämärtyy sitä mukaa
Minulle on sanottukin, että kyllä sitä voi kaikkea asioita alkaa rautakangesta vääntämään, mutta siinä ei lopuksikaan lyö muuta kuin päätään karjalan mäntyyn Väinö Linaa lainatakseni
Ei ollut minusta mikään lakihenkinen, niinkuin kai jotkut tuntuvat ajattelevan. Yleensäkin tuntuu usein, etteivät uskovat ota kovinkaan paljoa huomioon sitä asiaa, että pitäisi tosiaan välttää pahennuksen aiheuttamista seurakunnassa. Sille vähän niinkuin viitataan kintaalla, kunhan vaan "minä itse" saan tehdä juuri niin kuin "minä itse" haluan.
T: Tiinaliina
Kaikille tiedoksi että oulun vl nimimerkillä kirjoittelee useampia henkilöitä, tuokoon nimimerkkien runsaus arvaus- tai arvontaleikin palstalle, rekisteröintikysymys on oleellista, mutta ei pääasia. Pääasia on viestien sisällössä, kirjoittajan mimimerkillä ei liene väliä, kun olemme kumminkin niin nössöjä ettemme uskalla paljastaa henkilöllisyyksiämme. Poikkeukksena Leena ja Heino, mutta he ovatkin rohkeita.
Pisteellinen oulun vl. vaiko pisteetön oulun vl?
Kiitos kamulle, nimenomaan sen takia, ettei henkilöys kovin paljastuisi, käytän tätä nimimerkkiä. Oulu on sen verran iso siioni, että tänne hukkuu joukkoon.
Juu, olen nössö,mutta on kivaa olla lainsuojaton ja piilossa, kuin tutkittavana ja hutkittavana.
Kuka tai mikä tutkii ja hutkii? Ei ole sellaista "tahoa" Oulussa eikä muuallakaan!