Vaikka muslimien osuus väestöstä on vielä vain 5-10% niin nopean väestönkasvun, siirtolaisuuden ja Eurooppalaisen perusväestön vanhenemisen ja vähenemisen seurauksena tilanne tulee muuttumaan hyvin radikaalisti.
Nykytrendillä muslimien osuus alle 25-vuotiaista on yli 50% jo 27 vuoden kuluttua ilman Turkkia ja 18 vuoden kuluttua jos Turkki liittyy EU:iin.
Toteutuuko trendi ja mitä se merkitsee Eurooppalaiselle yhteiskunnalle ja kulttuurille. Itse olen arvokonservatiivi ja tilanne huolestuttaa minua. Säilyykö Eurooppalainen suvaitsevaisuus ja vapaus vai ajaudummeko Lähi-idän kaltaiseen umpikujaan?
Onko huoleni turha?
Nykytrendillä muslimien osuus alle 25-vuotiaista on yli 50% jo 27 vuoden kuluttua ilman Turkkia ja 18 vuoden kuluttua jos Turkki liittyy EU:iin.
Toteutuuko trendi ja mitä se merkitsee Eurooppalaiselle yhteiskunnalle ja kulttuurille. Itse olen arvokonservatiivi ja tilanne huolestuttaa minua. Säilyykö Eurooppalainen suvaitsevaisuus ja vapaus vai ajaudummeko Lähi-idän kaltaiseen umpikujaan?
Onko huoleni turha?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muslimien osuus väestöstä kasvaa koko ajan eksponentiaalisesti, ja kaikki - muslimit eivät siis ole tästä mikään poikkeus - ajavat omaa asiaansa. Vaikka muslimit eivät vielä ole edes enemmistönä, monissa länsimaissa (mm. Kanada ja Ruotsi) vaaditaan jo shariaa.
Koraani käskee levittämään Allahin oikeuden koko maailmaan.
Tilanne tulee pahenemaan. Viimeaikaiset tapahtumat olivat vasta alkusoittoa.
Meillä on vastassamme kansanryhmä, joka mm. uskoo olevansa erehtymättömän oikeassa pyrkiessään asettamaan meidät alamaisiksi (Dhimmi).
Keskustelu ei toimi sellaisten kanssa, jotka pitävät vastapuolta likaisina koirina.
Israelilla on ollut eniten aikaa hankkia kokemusta keskustelusta näiden erehtymättömien Allahin sotureiden kanssa. Sen näkee, mihin johtopäätöksiin Israel on tullut.
http://vaarauskoinen.blogspot.com/2006/02/euroopan-sivilisaation-pttyminen.html
"Tuleva vuosikymmen todistaa sotaa islamin arvojen ja rappeutuneen, hedonistisen marxismin jälkeisen vasemmiston "arvojen" välillä. Olemme nähneet Pim Fortuynin ja Theo van Goghin murhat, viime marraskuun Ranskan sisällissodan alkusoiton, Tanskan pilakuvajupakan. Tämä on vasta alun alkua. En pidä itseäni pessimistinä, pikemminkin realistina. On täysin selvää kuka tulee häviämään - ja kenen vika se on."
kurssia tämän naiivin maahanmuuttopolitiikan suhteen, niin ehkäpä Suomi voisi selvitä hieman pitemmän aikaa kuin Keski-Euroopan maat. Suomi on aina ollut fiksu siinä, että ensin on annettu muiden tehdä kokeilut ja katsottu toimivatko ne, mutta nyt Suomi on tullut hulluksi. Pitää olla ensimmäisten joukossa kokeilemassa kaikkea uutta täysin sokeasti vain muita miellyttääkseen. Esim. se täysin järjetön suuntaus, että Suomi ottaa tänne täysin soveltumattomia - monet jopa avoimesti vihamielisiä - pakolaisia, palvelee päättäjien silmissä ulko- ja kauppapoliittisten suhteiden hoitoa. Tästä kuitenkin saa tavalliset suomalaiset kärsiä. Poliisin tilastojen mukaan joka viidestä raiskauksesta epäillään ulkomaalaistaustaista. Suomessa ei ole kuin pari prosenttia ulkomaalaisia. Näitä ongelmia tulee lisää. Se on aivan varma. Se, että käyttäytyvätkö nämä muslimimaista tulleet rikolliset sitten joidenkin mielestä islamin mukaan vai eivät, ei vähennä raiskatun tuskaa yhtään suuntaan taikka toiseen.
Kyllähän se on itsestään selvää, että demokratiassa enemmistö määrän tahdin, ja nykyisellä muslimiväestön kasvulla muslimeista tulee enemmistö. Se on vain ajan kysymys.
Esittämäsi kehityskulku on eräs mahdollisuus, mutta ei sentään ainoa.
Euroopassa vallitsee monenlaisia trendejä. Eräs on ajattelun muutos siihen suuntaan, että mitä aiemmin pidettiin (Jumalan) lahjana, nyt pidetään oikeutena. Nykyään joku saattaa ajatella, että hänellä on oikeus saada lapsia, vaikka aiemmin lapset olivat enempi kuin lahja taivaasta, tosin useille annettu ja lapsettomuus oli sitten vaikea paikka.
Käytännössä tämän "oikeus eikä lahja" -ajattelun taustalla on ehkäpä lisääntynyt itsekkyys, mikä johtanee mm. hyvin vähäiseen lapsilukumäärään. Varmaan muitakin tekijöitä on, mutta tuskin puhtaasti taloudellisia, kun nykyään ihmiset Euroopassa ovat paljon rikkaampia kuin ennen. Mieluummin asia on niin, että rahaa arvostetaan enemmän kuin ennen verrattuna lapsiin.
Samaan kehityskulkuun liittyy kristinuskon privatisointi ja merkityksen häviäminen. Afrikassahan kristillisyys valtaa alaa islamilta, joten vika ei ole ehkä sinänsä kristinuskossa tai sen kelvottomuudessa islamia vastaan, vaan väärästä tulkinnasta, väärästä elämänasenteesta yms. Euroopan laajuinen kristillinen herätys voisi ehkä kääntää kehityskulkua toisaalle.
Tervevaistoiset muslimit hukivat pirttiviljelyssä ahkerasti ja eurooppalainen hyvinvointisysteemi pitää kaikki hengissä. Hyvät tiedonvälitysmahdollisuudet voivat ruokkia perinteistä uskomusmaailmaa täällä uudessa ympäristössä näin estäen "eurooppalaisen islamin" syntyä.
Suomen tilanne poikkeaa muusta Länsi-Euroopasta muistuttaen enemmän monia Itä-Euroopan maita siinä, ettei meillä ole merkittävästi ghettoutuneita muslimisiirtolaisia. Tataarivähemmistömme on ratkaissut islamailaisuuden ja suomalaisuuden yhdistämisen niin, ettei siitä ole ollut pahaa sanottavaa kenelläkään. Käsittääkseni he ovat esim. suuremmassa määrin nettoveronmaksajia kuin keskimääräiset suomalaiset. Heidän esimerkkinsä ei vain tunnu kelpaavan uudemmalle muslimiväestölle maassamme.
Huolesi ei ole turha.
mutta voiko Euroopan sivistys säilyä silti?
http://euroopan-tulevaisuus-islam.blogspot.com/2006/02/islamisaatio.html
"Maailman islamisointi on kiinteä osa islamilaista maailmankatsomusta. Islamin alueen eli Dar al-islamin on laajennuttava koko maailmaan, jotta maailmasta tulisi rauhan alue eli Dar al-salam"
http://euroopan-tulevaisuus-islam.blogspot.com/2006/02/vestnkasvu.html
"Syntyvyys EU-maissa on laskusuunnassa, mutta muslimiväestöön tämä ei päde. Niinpä esimerkiksi Saksassa, jossa tilastojen (Zentralinstitut Islam-Archiv, Soest) mukaan muslimiväestön syntyvyys on 6,6 %, jo vuonna 2045 muslimeja on enemmän (51 milj.) kuin etnisiä saksalaisia (50 milj.). Hollannissa puolestaan — Islam for All -järjestön mukaan — nykyisen demografisen kehityksen jatkuessa 20 vuoden sisällä valtaosa alle 18-vuotiaista lapsista on muslimeja."
"Afrikassahan kristillisyys valtaa alaa islamilta"
Selvä enemmistö kristityistä elää nykyisin länsimaiden ulkopuolella.
Tätä valtaisaa muutosta havainnollistavat tietyt luvut. Maailman 2,1 miljardista kristitystä n. 1,2 miljardia elää länsimaiden ulkopuolella. Afrikassa kristillisiin kirkkoihin liittyy päivittäin keskimäärin 23.000 ihmistä, kun taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kirkot menettävät päivässä n. 6000 jäsentä. Afrikassa kristittyjä oli v. 1900 n. 10 miljoonaa (9,2%) ja nykyisin EU:n väestöä vastaava määrä (Afrikassa n.383 miljoonaa, 45 %). Aasiassa puolestaan kristittyjä on nykyisin n. 324 miljoonaa. Siellä kristittyjen määrän kasvu on ollut suurinta Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Kiinassa eletään historian suurimpia herätyksen aikoja. Kukaan ei tarkkaan tiedä kiinalaisten kristittyjen määrää, mutta varovaisten arvioiden mukaan puhutaan kymmenistä miljoonista, ja World Christian Encyplopedia arvioi sen jopa 90 miljoonaksi.
Kuvaavaa on myös se, että maailman 80 miljoonasta anglikaanista enemmistö asuu nykyisin länsimaiden ulkopuolella. On sanottu, että esim. Nigerian pääkaupungissa Lagosissa kokoontuu sunnuntaisin jumalanpalvelukseen enemmän anglikaaneja kuin Lontoossa. Paljon ajattelemisen aihetta antaa myös Etelä-Korean kehitys. Maassa oli v. 1900 kristittyjä ainoastaan 0,5 % väestöstä. Kristittyjen määrä alkoi kuitenkin nopeasti kasvaa Korean sodan aikana ja sen jälkeen. Vuoteen 1970 mennessä kristittyjen lukumäärä oli kivunnut jo 4 miljoonaan, mikä merkitsi koko väestöstä 13 prosenttia. Uudelle vuosituhannelle tultaessa kristinuskon asema on edelleen maassa vahvistunut niin, että esim. v.1995 väestöstä kristittyjä oli 32 % eli yli 14 miljoonaa. Omalla tavallaan uutta vaihetta kuvaa myös Korean kirkkojen missionaarisuus. Korean kirkot ovat lähettäneet yli 7000 lähetystyöntekijää 140 maahan, minkä perusteella Etelä-Korea on neljänneksi eniten lähettänyt lähetystyöntekijöitä oman maansa rajojen ulkopuolelle. Vaikka näitä työntekijöitä ei voida useinkaan verrata koulutuksensa puolesta esim. suomalaisiin lähetystyöntekijöihin, korealaisten liikkeellelähtö on eräs ajan merkki.
Etelän kirkkojen kasvu ei näy ainoastaan Afrikassa ja Aasiassa, vaan myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Niiden suurkaupunkeihin on syntynyt suuri määrä uusia maahanmuuttajien seurakuntia ja kristillisiä yhteisöjä, joiden lukumäärä tuntuu hämmentävältä. Esim. Brittein saarille on ilmaantunut yli 3000 uutta seurakuntaa afrikkalaisten ja aasialaisten maahanmuuttajien pariin. Myös Saksan luvut ovat yllättäviä, sillä pelkästään Hampurissa uusia afrikkalaisten kristillisiä yhteisöjä on n. 55, Berliinissä 35, Reinin seudulla yli 100 ja Frankfurtissa n. 50. Korealaisia seurakuntia on Saksassa ilmoitettu olevan 47. Näiden seurakuntien palvelukseen on tullut yhä enemmän työntekijöitä maahanmuuttajien kotimaasta.
http://www.suol.fi/ahonen.htm
Vaikka kristinuskon leviäminen ei nyt suoranaisesti liity tänne islam-palstalle niin oli tosiaan mielenkiintoista kuulla arvioita Kiinan ja muun Aasian tilanteesta. Korean tilanteesta voin kertoa että pari vuotta sitten julkaistun UNDP:n raportin mukaan kristittyjä siellä oli jo 48% väestöstä.