Kerro meille, missä kaikessa olet HYVÄ, ja mistä aikaansaannoksestasi (tai useastakin!) olet ylpeä?
Siitä vaan - kehumaan! ;) Se ei ole helppoa meille vaatimattomille, heikon itsetunnon omaaville suomalaisille... Itse joudun miettimään....ja miettimään....
Omakehu kun on pahasta. Eikä saa olla leuhka. Niinhän meille on opetettu. Mutta tuo opetus on myös saanut aikaan meissä monessa tunteen, että meistä ei ole oikein mihinkään eikä me olla hyviä oikein missään. Ainahan on niitä, jotka ovat meitä parempia, mutta silti voisimme joskus - rinta rottingilla - edes anonyymisti - kehua itseämme!
Se tekee hyvää! ;)
Kuka aloittaa?
Siitä vaan - kehumaan! ;) Se ei ole helppoa meille vaatimattomille, heikon itsetunnon omaaville suomalaisille... Itse joudun miettimään....ja miettimään....
Omakehu kun on pahasta. Eikä saa olla leuhka. Niinhän meille on opetettu. Mutta tuo opetus on myös saanut aikaan meissä monessa tunteen, että meistä ei ole oikein mihinkään eikä me olla hyviä oikein missään. Ainahan on niitä, jotka ovat meitä parempia, mutta silti voisimme joskus - rinta rottingilla - edes anonyymisti - kehua itseämme!
Se tekee hyvää! ;)
Kuka aloittaa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kaikessa mitä alan tekemään, joskus onnistuu ensimmäisellä , joskus toisella jne.
Olet harvinaisuus!
Mulle on levitys helppoo..
Tarvitsen työelämässä osata levittää..
Koulussa opin levityksen,
ja levitysopin kirjaa selailen aikaajoin..
Geometrian algebran tietämys on
levityksessä A ja O.
aine kouluajoilta, mikä teetti työtä. Kuutena vuonna sitä täytyi pakertaa, joten kateutta herättävän taidon iskit pöytään, pilaten 'muuten mukavan iltani'.No, etpä sentään.
Jos ko. taito olisi ollut itselle bravuuri, niin olisin todennäköisesti valinnut koneinssin koulutuksen.
3D CAD-ohjelmiin on saatavana ohutlevyosio, joka tekee levityksen automaattisesti. Tietysti niihinkin pitää kertoa, mihin tulee levysauma.
osto/hankinta asioissa.Nopea ja tehokas, enkä koskaan kadu jälkeenpäin, ja kauppa on kohdaltani loppuunkäsitelty, kun olen ostoksen lunastanut.
Ylpeä olen tietysti meidän 'tiimistä' kaikineen ja hymypatsasrivistä erityisesti.
Sitten tukevasti penkin laidoista kiinni ja seuraavan kappaleen jälkeen suosittelen vetämään syvään henkeä ja laskemaan ainakin kahteentuhanteen, ennenkuin annatte tuomionne!!!
Todisteeksi nuorimmaisen tiimiläisen viime talven opiston vuosikirjasta luonnehdinta hänestä:
Innostuu helposti yhteiseen tekemiseen ja aktiivisesti innostaa myös muita. *piip*:n parempi puolisko. Kärsii joskus karkinpuutostilasta. Suloinen ilopilleri, järkyttävän humoristinen nautiskelija. Saa toiset tuntemaan itsensä arvokkaiksi. Hyvä tyonjohtaja, hymyilee aina, onkohan *piip*:llä koskaan huonoja päiviä?
Tykkää l-pallosta, jne,jne.
Näinkin pienestä isä tuntee ylpeyttä ja ottaa pienen osan itselleenkin näistä 'lutusista' joita on vaimon lisäksi kolme.
ps. Tähän malliin varmaan avaaja tarkoitti kehuketjun menevän? Tämän jälkeen ei kenenkään enää tarvi ujostella ja häpeillen kehua itseään ja saavutuksiaan, "pohjat on tehty"!!!
Jos on noin ihana perhe, mitä täällä roikut leuhkimassa? Luulisi , että aika kuluu noin fiksun ja rakastavan perheen kesken ihan livenäkin, ei tarvitse virtuaalielämää elää. Ehkä olet aina tuollaisesta haaveillut.
No luvun laskun jälkeenhän saikin "tyrmätä".
Aivan tavis sakkia ollaan ja arki samaa kuin kellä tahansa.
Muilla perheenjäsenillä on työkiireet osalla yö-työ osalla aikaiset aamuherätykset päivätyön vuoksi.
Olen itse "vaisvaiseläkkeellä" ja siksi tässä iltaisin ja päivisinkin kerkiän horiseen.
Aivan vakavasti.
Olen niinkuin varmasti moni muukin isä/äiti "ylpeä" lapsistani nautin heidän rinnallaan, mutta yhtälailla suren silloin, kun elämä heitä 'kaltoin kohtelee'.
Traamaa, mutta onneksi voittopuoleisesti tasapainoista normaalia, paikoin onnellistakin elämää olemme saaneet viettää.
Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, siksi nautin siitä mitä on olemassa, ja haaveet ja toiveet tulevasta värittävät sitä, realisti kuitenkin olen haaveineni ja samaa "haaveilevaa realismia" olen yrittänyt lapsilleni elämälläni viestittää.
Totta on, että katselen lapsiani ja vaimoakin kovastikin "värillisten lasien takaa", joten subvektiivinen näkemyshän silloin on itsestään selvyys.
Silti en koe itselleni valehtelevan ja se riittäköön.
Mitäpä siitä muille kuuluttamaan.
:)
(ainaki omasta mielestäni)hyvä äiti...Ja kun jonkun asian teen,teen sen kans sitten kunnolla..niin,ja olen tosi hyvä pitämään kodin kunnossa ja töissä taas olen täsmällinen ja huolellinen,niin ettei kenelläkään ole mitään valittamista...
Ja olen hyvä selvittelemään ihmisten ongelmia ja he tulevatkin murheineen usein mun luokse....
oiskohan tuossa noin aluks..:D
Valtakunnassani hallitsen - hajoitan ja hallitsen. Olen hyvä manipuloimaan, Brookekin jää toiseksi. Saan kenet haluan, jos haluan.
Olen hyvä sängyssä ;D ♥♥♥
Myös minä, kun saan olla omassa sängyssä. ;)
Maltti on valttia, nukkuessakin.
Olen hyvä sängyssä ja varsinkin sen ulkopuolella. Sängyssä on mielikuvituksen puutetta.
Monen mieli on kuin vesi kaukalossa: läikkyy molemmin puolin.
Minä en nyt viitsi edes anonyymisti - kehua itseäni!
"Siitä vaan - kehumaan! ;) Se ei ole helppoa meille vaatimattomille, heikon itsetunnon omaaville suomalaisille... Itse joudun miettimään....ja miettimään.... "
Kun nuo suomalaiset "ämmät" murentavat jo lapsena tuon itsetunnon tuollaiseksi kuin kerrot, niin hehän sanovat kasvattavansa uuden sukupolven, ja tuo itse tuntohan on osa kasvatusta! Vai mitäs olet mieltä?
Itse olen tullut hyvin toimeen, kun itse sanon kuis tää elämä on elettävä,
ja toiset siinä silmät pyöreänä katsoo, ja kun on tuota luonnetta/kokoakin
sen verran että tuuli ei aivan heti kiskaise mukaan kaikkeen turhaan höpötyksiin.
Kyllä maailmanranta neuvoo, vaan kallispalkkainen se on opettajaksi.
turhan nauramisessa ja saan muutkin mukaan hulluuteen. Na
olen tosi hyvä syömisessä
kehumaan vapaasti. Tuli mieleen, kun tässä vanhoilla päivillä opiskelin, niin mikään ei ottanut enemmän päähän, kuin se, että piti antaa oma arvostelu itselle päättötyöstä 1-5 välillä. Tuntuu jotenkin typerältä, että kukapa sitä itselleen ykköstä sanoo ja vastaavasti kellä on pokkaa, niin heittää, että vitonen. En tiedä, onko tässä sitä ikäluokkaa, ettei kaikkia nykyajan kotkotuksia hyväksy ja tuntee kiusalliseksi olonsa, kun itseään arvioi.
Hyvä, että välillä jokainen voi itse nostaa omaa itsetuntoaan. Tiedän olevani hyvä ruuanlaittaja.
Juhannuksena laittelin tuossa isommalle porukalle kotoista ”perinne ruokaa”. Ja siinä syödessämme sanoin, että kylläpä siitä tuli hyvää. Isäni vastasi minulle, että –omakehu haisee pahalle -. Hyvin tuo ruoka näytti maistavan jokaiselle, mutta kiitosta enempää ei tullut.
Ihmettelen sitä, kun tuo kehu on niin vaikea antaa toiselle. Vaikka se on täysin ”ilmaista”. Kuitenkin se saa aikaiseksi hyvänmielen ja toisen tekemään vastaavan asian vielä vaikka uudelleen. Selkäni takana hän kyllä kehuu ruokiani, mutta ei koskaan kasvotusten suoraan minulle.
lukemaan näitä ,palstoja ;DDD,siihen se sitten kehuminen jääkin.
Tavatessani jonkun naisen
sanon hälle
että enpä ole nähnyt pareen näköistä
kuin sinä,taidan olla vähän fiuuuuuuuuu
sinuun,pokka peruslukemalla
ja yleensä en tyrkytä itseäin
heti,vaan jätän paistin ikäänkuin
vartaaseen kypsymään
Yleensä aina jonkun ajan päästä
miisu alkaa ottaa yhteyksiä
lellimisessä.