Tunnistatteko päihteenne

narkkarit? kirjoitti:

Tässäpä alla kuvasu kahden päihteen ominaisuuksista, mainitsematta itse päihdettä. Osaatteko arvata mistä on kyse. tekstit on suoraan päihdelinkin sivuilta, joten asiallista tietoa.

Päihde nro 1. (jonka vaikutuksen alaisena olen :)

Kansanterveydellinen merkitys: Kyseinen päihde aiheuttaa 2 500–3 000 kuolemantapausta vuodessa sekä onnettomuus-, väkivalta-, terveys- ja sosiaalikustannuksia ja -haittoja. Kaikkien muiden päihteiden (tupakkaa lukuun ottamatta) haitat ja kustannukset ovat yhteensä 25% kyseisen päihteen aiheuttamista. Poikolainen 1998

» Miten se vaikuttaa
Vaikutusmekanismi: Kyseisellä päihteellä ei ole hermostossa erityistä sitoutumis- ja vaikutuskohtaa, kuten useilla päihteillä, vaan se vaikuttaa hermojärjestelmään usein tavoin. Luokitellaan lamaavaksi aineeksi. Kiianmaa 1998.
Odotetut ja toivotut vaikutukset: Alhainen määrä virkistää, vilkastuttaa, kohottaa mielialaa ja vähentää estoja.
Ei-toivotut vaikutukset: Pahoinvointi, kömpelyys, onnettomuusalttius, arvostelukyvyn lasku seurauksineen. Kiianmaa 1998.

Kyseisen päihteen » Keskeiset riskit
Riippuvuus ja sieto: Riippuvuuden suhteen keskivahva päihde. Addiktiopotentiaali on vähintään jonkun muun päihteen luokkaa, todennäköisesti suurempi. Voi aiheuttaa voimakasta fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta. Vieroitusoireet voivat olla voimakkaita ja jopa hengenvaarallisia. Saarnio 2000.
Akuutit riskit: Akuutti päihtymys heikentää ajattelua ja havaintotoimintoja, muun muassa muistia täydelliseen muistinmenetykseen saakka. Saarnio 2000. Suuret päihdeannokset ovat hengenvaarallisia. Esimerkiksi hengityksen säätely voi lamautua. Ao. ainemyrkytykset aiheuttavatkin merkittävän osan ainekuolleisuudesta: Suomessa kuolee vuosittain 400–500 henkilöä akuutteihin ao. ainemyrkytyksiin. Korvikepäihde aiheuttaa metanolimyrkytyksen, joka voi olla tappava tai tehdä sokeaksi Neuvonen 1998. Tällaisia kuolemantapauksia on Suomessa vuosittain 20–30 Neuvonen 1998.
Runsaan kertakäytön seurauksia, joiden takia hakeudutaan hoitoon, ovat oksentelu, elimistön kuivuminen, hengitysvaikeudet, tajuttomuus ja delirium (ainehulluus). ainehulluus on runsaan alkoholinkäytön lopettamista tai vähentämistä seuraava oireyhtymä. ainehulluudelle ovat ominaisia mm. lihasvapina, motorinen levottomuus, kouristukset, autonomisen hermoston voimakas ärsytystila, keskittymis-, ajatus-, havainto-, muisti- ja orientaatiohäiriöt, uni-valverytmin häiriöt, pelottavat ja ahdistavat näkö- ja kuuloharhat ja mahdollisesti kuolema. Savolainen 1998; MOT -sanakirja, lääketiede.
kyseisen aineen narkomaaneilla lisäksi myös aineen raju kertakäyttö johtaa usein aivojen vahingoittumiseen. Hillbom 1998. Aine voi aiheuttaa ohimeneviä dementiaoireita. Hillbom 1998. Runsas kertakäyttö voi aiheuttaa haimatulehduksen. Sen kuolleisuus on noin 10% Pikkarainen 1998, 323. Ao aineen ja väkivallan yhteydestä on vahva näyttö.
Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, henkistä taantumista. Psykooseja. Ravitsemushäiriöitä, diabetes, kihti, sydän- ja verenkiertosairauksia. Rasvamaksa, ainehepatiitti ja maksakirroosi. Aivosairauksia ja -häiriöitä, epilepsiaa. Ääreishermosto – ja lihassairauksia. Närästys, ruokatorven syöpä ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksia kuten mahahaava ja paksunsuolen syöpä. Krooninen haimatulehdus. Sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia. Kohonnut verenpaine. Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen miehillä. Naisilla munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys. Aine kasvattaa rintasyövän riskiä. Osteoporoosi (luukato) molemmilla sukupuolilla. Suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syövät. Anemia. Vakavia tulehdussairauksia kuten verenmyrkytys, keuhkokuume ja tuberkuloosi.
kyseisen aineen kova käyttö aiheuttaa vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, jotka ilmenevät muun muassa ongelmanratkaisutaitojen ja oppimisen voimakkaana taantumisena. Runsas aineen käyttö aiheuttaa psykooseja. kyseisen aineen narkomaaneilla erilaiset persoonallisuushäiriöt esiintyvät yhdessä erittäin usein. Sama pätee depressioon. Saarnio 2000.
Ao aineen suurkuluttajilla esiintyy useanlaisia ravitsemushäiriöitä Salaspuro 1998, 269–270. Ne altistavat muun muassa diabetekselle ja kihdille sekä sydän- ja verenkiertosairauksille Savolainen 1998, 271.
Maksavaurioita ovat rasvamaksa, alkoholihepatiitti ja maksakirroosi Savolainen 1998, 279–280; Salaspuro 1998, 309–311. Rasvamaksa paranee yleensä, mikäli aineen käyttö loppuu, ja ao ainehepatiitin paranemisennuste samalla ehdolla on 75 %. Myös maksakirroosi, vaikka onkin krooninen tila, voi pysähtyä ja olla muuttumatta kuolinsyyksi, jos potilas raitistuu Salaspuro 1998, 316.
Ao aineen runsas käyttö vahingoittaa usein aivoja ja altistaa useille tunnetuille aivosairauksille. Uusien tutkimusten mukaan vauriot voivat myös olla palautuvia, kun aineen käyttö lopetetaan. Ao aineen ja epilepsian välillä on voimakas yhteys. kyseisen aineen narkomaaneilla riski sairastua aivoverenkierron häiriöihin ja mm. aivoverenvuotoon on kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Hillbom 1998.
Liikehäiriöt, kuten huojuva leveäraiteinen kävely, ovat alkoholisteilla yleisiä Hillbom 1998. Ao aineen suurkulutukseen liittyy useita ääreishermoston ja lihasten sairauksia, kuten lihasten surkastuminen ja lihasvoiman heikkeneminen Juntunen 1998.
Runsas ao aineen käyttö altistaa refluksisairaudelle (närästykselle), ruokatorven syövälle ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksille, kuten suoliston verenvuodoille, pohjukkaissuolen haavalle (mahahaavalle) ja paksunsuolen syövälle Pikkarainen 1998, 318–320.Pikkarainen 1998, 326–327. Pitkäaikainen, runsas ao aineenkäyttö vaurioittaa haimaa, yleisin vaurio on krooninen haimatulehdus, joka on kivulias mutta ei tappava tila
Runsas jatkuva ao aineenkäyttö heikentää sydäntä aiheuttaen sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia Kupari 1998. Kohtuullinen aineen käyttö jopa suojaa sepelvaltimotaudilta ja sydänkohtauksilta, mutta suurkulutus ja runsas kertakäyttö saattavat altistaa niille Kupari 1998. Säännöllisen aineenkulutuksen ja kohonneen verenpaineen välillä on vahva yhteys Kupari 1998.
Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen ovat yleisiä runsaan ao aineenkäytön seurauksia miehillä. Naisilla vastaavia vaikutuksia ovat munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys Ao aine kasvattaa rintasyövän riskiä. Laitinen & Välimäki 1998.
Ao aineen käyttö liittyy osteporoosiin (luukatoon) molemmilla sukupuolilla. Laitinen & Välimäki 1998.
Ao aineen suurkulutus lisää kiistatta suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syöpäriskiä. Salaspuro 1998, 349.
Krooninen aineenkäyttö voi johtaa anemiaan. Sitä todetaan noin puolella sairaalaan otetuista kyseisen aineen narkomaaneilla Pikkarainen 1998, 353. kyseisen aineen narkomaaneilla esiintyy tavallista enemmän vakavia tulehdussairauksia kuten sepsistä (verenmyrkytys), keuhkokuumetta ja tuberkuloosia. Tämä joutuu monesta tekijästä ja päihteen suorat vaikutukset ovat vain osa niistä. Pikkarainen 1998, 355.
Riskit ja haitat sikiölle: Keskenmenon riski, epämuodostumia ja sikiövaurioita, kasvun hidastumista, istukan irtoamisen ja ennenaikaisen synnytyksen vaara. Synnytyskomplikaatioita. FAS-oireyhtymä: pienipäisyys, hermosto-oireet, henkinen ja fyysinen jälkeenjääneisyys.
Raskauden aikaisena kohtuukäyttönä pidetään 1–2 viikoittaista päihdeannosta. 1–3 % raskaana olevista on päihteen suurkuluttajia. Halmesmäki 1998.
Runsas päihteenkäyttö voi aiheuttaa keskenmenon raskauden kahdella ensimmäisellä kolmanneksella. Runsas päihteenkäyttö raskauden alkuvaiheessa altistaa epämuodostumille ja sikiövaurioille, kuten sydän- ja luustovaurioille, ja voi haitata sikiön kasvua.
Toisella raskauskuukaudella ennenaikaisen synnytyksen vaara kasvaa ja siitä alkaa istukan irtoamisen riski. Aivojen alikehittyminen, pienipäisyys ja muut fetaali”aine”syndrooman (FAS) ilmenemismuodot voivat saada alkunsa aineen käytöstä tässä vaiheessa. FAS-lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 80 ja lievemmänasteisesti vaurioituneita FAE-lapsia 150. Merkkejä FAS-lasten kärsimistä vaurioista ovat kasvun hidastuminen, joka ei korjaannu myöhemmin, pienipäisyys, hermosto-oireet sekä henkinen ja fyysinen jälkeenjääneisyys. Halmesmäki 1998.
Eräiden tutkimusten mukaan runsas aineenkäyttö raskauden loppuaikoina aiheuttaisi synnytyksen yliaikaisuutta. Muihin verrattuna lähes kaksinkertainen määrä aineen suurkuluttajista joutuu synnyttämään keisarinleikkauksella. Halmesmäki 1998.
Seka- ja yhteiskäytön riskit: Päihteellä on lukuisia, osin huonosti ennustettavia yhteisvaikutuksia lääkkeiden ja muiden päihteiden kanssa. Päihdeannos lisää keskushermostoa lamaavien lääkeaineiden, rauhoittavien ja unilääkkeiden vaikutusta, mistä aiheutuu kohonneita riskejä mm. liikenteessä. Päihde lisää opioidien ja niiden sukuisten lääkkeiden käyttöön liittyvää keskushermosto- ja hengityslamaa ja aiheuttaa siten kuolemia. Holopainen 1998, 413.


Päihteen » Haittojen vähentäminen
Kaikki päihteenkäytön riskit liittyvät joko runsaaseen kertakäyttöön tai runsaaseen ja pitkäaikaiseen käyttöön. Huonovointisuus ja oksentelu edellyttävät valvontaa ja huolenpitoa. Tajuttomuus, ”sammuminen”, on aina vaarallinen tila ja edellyttää samoin valvontaa. Päihteen laukaisema delirium ja muut voimakkaat psyykkiset oireet vaativat lääkärinhoitoa.
Kustannukset ja haitat tulevat liikakäytöstä. Kohtuullinen aineenkäyttö suojaa sepelvaltimotaudilta, luukadolta, aivohalvauksilta, sappikiviltä ja ehkä myös sokeritaudilta ja Alzheimerin taudilta. Poikolainen 1998.
Muuta huomattavaa
päihe vahingoittaa nuoren kehittyvää keskushermostoa herkemmin kuin aikuisen. Hillbom 1998.
On kyseenalaista, aiheuttaako päihde pysyvää dementiaa, kuten usein väitetään. Riippuvaisilla todetaan usein dementia, mutta se saattaa olla päihteenkäytön yksilön elintavoissa aiheuttamien muutosten aikaansaamaa Hillbom 1998.

Päihde nro 2.

Kansanterveydellinen merkitys: Vähäinen, mutta ainetta ensisijaisena päihteenään käyttävien osuus päihdehuollon palvelujen käyttäjistä on suuri. Valtaosalle aineen käyttäjistä ei aiheudu todettavaa fyysistä tai psyykkistä haittaa edes pitkäaikaiskäytössä Heinälä 1998. Aineen käytön ei ole todettu lisäävän kuolleisuutta Saarnio 2000, 160. Aineen käyttäjät eivät myöskään ole yliedustettuina liikennekuolemissa Hall, Room & Bondy 1995.

Kyseinen päihde » Miten se vaikuttaa
Vaikutusmekanismi: Aineessa on runsaasti tajuntaan vaikuttavia ainesosia, joista tärkein on delta-9-tetrahydrokannabinoli . Fabritius & Salaspuro 1998. Ne vaikuttavat aivojen ”ainen”reseptoreihin. ”aine”reseptorien muista tehtävistä ei olla selvillä, mutta niitä tavataan alkeellisillakin eläimillä. Heinälä 1998.
Odotetut ja toivotut vaikutukset: Niin piriste- kuin lamauttaviakin vaikutuksia ja myös lieviä aistiharhoja. Sekä sosiaalisuutta lisääviä että sisäänpäin kääntäviä vaikutuksia. Assosiaatiot ja aistikokemukset korostuvat.
Päihtynyt on usein ja varsinkin aluksi ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja hyväntuulinen. Päihtynyt voi usein vaikuttaa myös sisäänpäin kääntyneeltä, mutta ajatusten lento ja assosiointi on kuitenkin vilkasta. Erilaiset aistikokemukset korostuvat, yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota. Fabritius & Salaspuro 1998, 420. Subjektiivinen ajantaju muuttuu Saarnio 2000, 161.
Ainenpäihtymys kestää poltettaessa kolmesta neljään tuntiin ja syötäessä jonkin verran pidempään. Heinälä 1998.
Päihtymykseen voi liittyä erilaisia aistiharhoja ja illuusioita, jotka käyttäjä tunnistaa päihteestä johtuviksi ohimeneviksi ilmiöiksi. Heinälä 1998.
Sydämen syketaajuus voi nousta, silmien sidekalvot verestää ja suu kuivua. Heinälä 1998. Verensokeri laskee, mikä lisää ruokahalua ja makean nälkää Fabritius & Salaspuro 1998.
Ei-toivotut vaikutukset: Varsinkin kokemattomilla käyttäjillä tai suurista annoksista ahdistus- ja paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai sekavuustiloja, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa; sydämen hakkaaminen, hikoilu.
Ainen saattaa runsaana annoksena, etenkin syötynä, aiheuttaa sekavuustilan, joka vähenee muutamassa tunnissa päihtymyksen mentyä ohi. Sekavuuteen liittyy tajunnan ja ajattelun hämärtyminen, depersonalisaatio (itsensä epätodeksi ja vieraaksi tunteminen) ja motorinen epävarmuus. Muistamattomuus, näkö- ja kuuloharhat ja joskus väkivaltainen tai outo käyttäytyminen saattavat liittyä sekavuuteen. Heinälä 1998.
Päihde saattaa aiheuttaa ahdistuneisuushäiriön. Päihtymykseen voi liittyä ahdistuneisuutta, paniikkikohtauksia tai masentuneisuutta, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen haihtuessa. Näitä reaktioita on eniten aineeseen tottumattomilla tai vieraassa tai uhkaavassa ympäristössä. Heinälä 1998.

Päihteen » Keskeiset riskit
Riippuvuus ja sieto: Krooninen ja runsas aineen käyttö lisää sietokykyä Hall, Room & Bondy 1995. Aineen säännöllinen ja päivittäinen käyttö voi johtaa riippuvuuteen, joka on valtaosin psyykkistä. Mahdolliset vieroitusoireet ovat lieviä. Niitä ovat ärtymys, ahdistus, vapina, hikoilu, huonovointisuus ja unettomuus. Vieroitusoireita esiintyy lähinnä silloin, kun runsas ja pitkäaikainen käyttö lopetetaan äkkiä. Ainetta kokeilleista noin 10 %:n arvioidaan tulevan riippuvaiseksi siitä. Riippuvuus lienee yhtä yleistä kuin alkoholin käyttäjillä, mutta harvinaisempaa kuin tupakan tai opioidien käyttäjillä Heinälä 1998. Erään toisen arvion mukaan aineen riippuvuusriski on tuo sama 10%, mutta alkoholin 15%, opiaattien 23% ja nikotiinin 32% Saarnio 2000, 160.
Psyykkinen riippuvuus ilmenee niin, että säännölliseen ja runsaaseen käyttöön ja aineen hankkimiseen saattaa kulua suuri osa henkilön ajasta. Tämä vaikeuttaa ihmissuhteita, opiskelua, työntekoa tai harrastuksia. Riippuvuudesta kertoo se, jos henkilö jatkaa säännöllistä käyttöä haitallisista vaikutuksista, esimerkiksi väsymyksestä ja pitkittyneestä yskästä, huolimatta. Heinälä 1998.
Aineriippuvuuden takia hoitoon hakeutuvia on kuitenkin runsaasti niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ja myös niissä maissa, joissa hoitoa ei tarvitse käyttää syynä rangaistusten välttämiseen EMCDDA 2002. Aineen runsaan käytön johdosta aineriippuvuus on yleisimpiä diagnostisoituja riippuvuussairauksia länsimaissa. Toisaalta suhteellisen pieni osa käyttäjistä hakee apua riippuvuuden takia. Hall, Room & Bondy 1995.
Akuutit riskit: Ei myrkytysvaaraa. Heinälä 1998. Eläinkokeissa niitä saadaan aikaan, mutta vain sellaisilla määrillä, joita ei voi uskoa ihmisen pystyvän tai suostuvan nauttimaan Saarnio 200, 160; Hall, Room & Bondy 1995. Ainepäihtymyksen ja väkivallan yhteydestä ei ole näyttöä Saarnio 2000, 162.
Runsaina annoksina sekavuustila tai ahdistuneisuushäiriö, joka häviää päihtymyksen mentyä ohi. Onnettomuusriski päihtyneenä. Aineen katsotaan myötävaikuttavan piilevien psykoosien puhkeamiseen. Eräät tutkimukset viittaavat kuitenkin myös siihen, että aineen käyttö lisäisi psyykkisen sairastumisen riskiä myös niillä, joilla ei ole piilevää sairautta.
Ainepäihtymyksen aikana motorinen koordinaatiokyky, muisti, tarkkaavaisuus ja muu henkinen suorituskyky heikkenevät, samoin ajokyky. Muun muassa reaktiokyvyn, koordinaation ja huomiokyvyn heikkeneminen kasvattavat onnettomuusriskiä Heinälä 1998; Saarnio 2000, 161; Hall, Room & Bondy 1995. Tavanomaisten käyttöannosten vaikutus vastaa 0,7–1 promillen alkoholipäihtymystä simulaattorikokeissa. Kuitenkin aineesta päihtyneet ajoivat kokeessa tavallista hitaammin, kun taas alkoholista päihtyneet tavallista nopeammin Hall, Room & Bondy 1995. Onnettomuusalttius erityisesti liikenteessä on eräiden tutkijoiden mielestä suurin aineen käyttöön liittyvä vaara Hall, Room & Bondy 1995.
Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Nuorena aloitettu säännöllinen käyttö haittaa normaalia nuoruusajan kehitystä. Runsaan ja pitkäaikaisen käytön arvellaan lievästi heikentävän henkistä suorituskykyä. Se korjautuu käytön loputtua.
Pitkäaikaiskäytöllä lienee lieviä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin, joskin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Tutkittaessa hoitoon hakeutuneita pitkäaikaiskäyttäjiä on todettu aivotoimintojen häiriöitä, jotka saattavat korjautua vähitellen raittiina aikana Heinälä 1998; Lundqvist 1995, mutta tästä ollaan erimielisiä Hall, Solowij & Lemon 1994. Häiriöitä ilmenisi korkeammissa kognitiivisissa kyvyissä, kuten muistissa, huomiokyvyssä, organisaatiokyvyssä ja kyvyssä käsitellä monimutkaista informaatiota. Vaikka nämä häiriöt ovat vähäisiä, ne saattavat haitata mahdollisuuksia selviytyä vaativista työtehtävistä. Häiriöt kasvavat käytön keston mukaan. Hall, Room & Bondy 1995. Toisen katsausartikkelin mukaan tutkimukset eivät ole tuottaneet näyttöä pitkäaikaisenkaan käytön aiheuttamista kognitiivisista häiriöistä Saarnio 2000, 161.
Aineen polttaminen vaurioittaa hengitysteitä. Suun, kurkunpään ja nielun syöpäriski lisääntyy päivittäin polttavilla. Poltolla saattaa olla samanlaisia sydän- ja verisuonitaudeille altistavia vaikutuksia kuin tupakoinnilla. Se myös rasittaa sydäntä ja verenkiertoelimistöä.
Hengityksen pidättäminen ja aineen syvään vetäminen lisäävät hiukkasten ja tervan kulkeutumista ja kertymistä hengityselimiin. Heinälä 1998. Käyttäjillä esiintyy limakalvon tulehduksia, kroonisia keuhkoputken tulehduksia, yskää ja keuhkolaajentumia. Suun, kurkunpään ja nielun syöpäriski on lisääntynyt päivittäin ainetta käyttävillä Fabritius & Salaspuro 1998, 421. Jotkut näistä syöpätyypeistä ovat yleistyneet nuorten aineen polttajien keskuudessa, vaikka ne muuten ovat nuorilla ihmisillä harvinaisia Hall, Room & Bondy 1995. Myös (in vitro) soluviljelmillä on vahvistettu aineensavun voivan aiheuttaa syöpää Hall, Room & Bondy 1995. Eräässä tutkimuksessa on todettu toista ainetta polttavien, mutta ainetta päivittäin polttavien kärsivän hengitysteiden sairauksista yleisemmin kuin tupakoimattomien Hall, Room & Bondy 1995. Nämä vaikutukset ovat ominaisia vain aineen polttamiselle eivätkä voi seurata syömisestä tai juomisesta Hall, Room & Bondy 1995. aineen poltolla saattaa olla samanlaisia sydän- ja verisuonitaudeille altistavia vaikutuksia kuin tupakoinnilla. Annostelutavan vaihtaminen pienentää mutta ei poista riskejä Hall, Room & Bondy 1995.
Nuoret, jotka eivät menesty koulussa, voivat suoriutua yhä heikommin, jos käyttävät ainetta runsaasti ja jatkuvasti. Aineen käyttö SAATTAA pahentaa jo todettuja sairauksia (sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, hengitysteiden sairaudet, masennus, skitsofrenia, päihderiippuvuus).
Riskit ja haitat sikiölle: ainetta raskausaikana polttaneiden äitien lasten syntymäpaino, pään ympärys ja syntymäpituus ovat usein normaalia pienemmät. Tätä näyttöä on kuitenkin pidetty riittämättömänä. Fabritius & Salaspuro 1998. Käyttö odotusaikana lisää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Heinälä 1998. aineen polton sikiövaikutukset lienevät samantyyppisiä kuin tupakan Saarnio 2000. Sikiövaurioiden lisääntymisestä ei ole saatu näyttöä, mutta mahdollisuutta ei voi täysin sulkea pois Hall, Room & Bondy 1995. Aineen käyttöä tulee välttää raskausaikana tai jos on mahdollisuus tulla raskaaksi, mutta käyttäjällä on vähän todellista syytä pelätä, jos hän lopettaa käytön saadessaan tietää raskaudesta.
On olemassa heikkoa näyttöä, että kohdussa aineelle altistuneet lapset voivat kärsiä ohimenevistä kehitys- ja käyttäytymishäiriöistä ensimmäisinä elinkuukausinaan ja että tietyt lapsuusiän syövät ovat yleisempiä sellaisten äitien lapsilla, jotka olivat käyttäneet ainetta odotusaikanaan Hall, Room & Bondy 1995.
Seka- ja yhteiskäytön riskit: aine vahvistaa alkoholin ja joidenkin muiden päihteiden vaikutuksia, mikä saattaa altistaa päihderiippuvuuksille ja tapaturmille. Vrt. Heinälä 1998.

Ao. Päihde » Haittojen vähentäminen
Jos välttää aineen käyttämistä polttamalla, välttää hengityselinten sairauksien ja syövän riskit. Sekoittaminen tupakkaan lisää riskejä ja altistaa nikotiiniriippuvuudelle.
Suuri annos lisää riskiä saada paniikki- tai ahdistuskohtaus. Psyykkiset häiriöt – ahdistuneisuus tai muut oireet, jotka eivät ole hävinneet päihtymyksen mukana – edellyttävät lääkärinhoitoa.
Riskien vähentämiseksi käyttäjän on syytä asettaa käytölle rajat ja huolehtia, ettei käyttö muodostu ainakaan päivittäiseksi. Aineriippuvuutta hoidetaan avohoidon menetelmin, muihin terveys- tai sosiaalisin ongelmiin liittyneenä joskus myös laitoshoidossa.
Jos kyseessä on pelkästään aineriippuvuus, hoito on yleensä avohoitoa, jossa voidaan käyttää keskustelun ja neuvonnan lisäksi ryhmähoitoja, verkostotapaamisia, 12 askelen ohjelmaa, erilaisia psykoterapioita ja muita päihderiippuvuuden hoidossa yleisiä menetelmiä. Laitoshoitoa harkitaan, kun kyseessä on monipäihderiippuvuus, avohoito ei osoittaudu riittäväksi, potilas tarvitsee ympäristön muutosta kyetäkseen lopettamaan käytön tai kun potilaalla on psykiatria hoitoa vaativa sairaus. Fabritius & Salaspuro 1998.
Avoimia kysymyksiä ja kiistanalaisia väitteitä
Persoonallisuuden muutokset ja amotivaatiosyndrooma: Runsas pitkäaikainen käyttö johtaa persoonallisuuden muutoksiin, passiivisuuteen ja haluttomuuteen. Aineen passivoiva vaikutus voi laajeta amotivaatio-oireyhtymäksi, johon kuuluvat korostunut välinpitämättömyys, heikentynyt ongelmanratkaisukyky, heikentynyt keskittymiskyky, madaltunut ärsyyntymiskynnys sekä heikentynyt kyky normaaliin vuorovaikutukseen. Käyttäjät ovat sisäänpäinkääntyneitä ja heidän ajatuksenkulkunsa on pirstotunutta. Käytön lopetuksen jälkeen tila voi kestää jopa 6–9 kuukautta. Oireyhtymän esiintyvyydestä on kuitenkin erilaisia arvioita, eikä sitä ole pystytty osoittamaan kontrolloiduissa laboratoriokokeissa. Fabritius & Salaspuro 1998. Käsitettä on arvosteltu huonoksi ja selityksiä eräiden käyttäjien eristäytymiseen arkielämästä ja selitystä passivoitumiseen on haettu pikemminkin aineen, siitä riippumattoman masennuksen ja eräiden elämäntapavalintojen yhteisvaikutuksesta Saarnio 2000, 161. Toinen mahdollinen selitys on se, että syndroomaksi (oireyhtymäksi) on suotta ristitty pelkästään jatkuvan ainepäihtymyksen merkit Hall, Room & Bondy 1995.
Menestymättömyys: On tutkimustuloksia, joiden mukaan ainetta käyttävät nuoret keskeyttäisivät koulunkäynnin muita useammin ja kiinnittyisivät työelämään muita heikommin. Syy-yhteys ei kuitenkaan ole todennäköinen, sillä näillä nuorilla oli vähemmän kunnianhimoinen suhtautuminen kouluun ja työhön jo ennen aineen käytön aloittamista. Sopeutumaton asenne olisi siis sekä menestymättömyyden että aineen käytön taustalla Hall, Room & Bondy 1995.
Vaikutukset hedelmällisyyteen: Eläinkokeissa on todettu säännöllisen ja jatkuvan aineen käytön saattavan alentaa urosten testosteronitasoa, sperman tuotantoa, siittiöiden liikkuvuutta ja elinkykyä ja häiritsevän naaraiden ovulaatiokiertoa. Tuloksia ei ole voitu vahvistaa ihmisillä, mutta mahdolliset vaikutukset voivat olla huomionarvoisia esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsen saamista toivotaan, mutta se osoittautuu vaikeaksi. Hall, Room & Bondy 1995
Perinnölliset muutokset: Jotkut soluviljelmillä tehdyt kokeet ovat viitanneet mahdollisuuteen, että aineen käytöllä saattaisi olla osuus periytyviin kromosomi- ja geenimuutoksiin, mutta selvää näyttöä tästä ei ole Hall, Room & Bondy 1995.
Elimistön puolustuskyvyn heikkeneminen: aine heikentää elimistön vastustuskykyä heikentämällä immunologisia puolustusmekanismeja ja heikentämällä kykyä tuhota infektoituneita soluja Fabritius & Salaspuro 1998, 421. aineen on eläinkokeiden perusteella arvioitu vaikuttavan haitallisesti myös immuunijärjestelmään. Siitä ei kuitenkaan ole epidemiologista näyttöä. Aineen käyttö ei ole myöskään edistänyt HIV-positiivisten miesten sairastumista aidsiin. Mahdollisuutta, että krooninen runsas
Aineen käyttö heikentää vähäisessä määrin immuunijärjestelmää, ei ole kyetty sulkemaan pois. Saarnio 2000, 160; Hall, Room & Bondy 1995.
Ainepsykoosi: Aine SAATTAA aiheuttaa psykoottiseen häiriön, johon liittyy harhaluuloja ja aistiharhoja. Voidaan päätellä, että häiriö liittyy pelkästään aineen käyttöön eikä mikään muu sairaus selitä oireita. Häiriö ei esiinny pelkästään sekavuustilan aikana. Oireet lievittyvät yleensä muutamassa vuorokaudessa. Tyypillisiä oireita ovat ahdistuneisuus, tunnetilojen voimakas vaihtelu, depersonalisaatio ja muistinmenetys. Psykoottisen häiriön uhkaa lisäävät suuret annokset, henkilön ominaisuudet sekä vieras tai uhkaava ympäristö. Heinälä 1998 Psyykkisistä vaikeuksista kärsivät nuoret ovat erityinen riskiryhmä, ja erityisesti runsas aineen käyttö voi aiheuttaa psykoosin tai vaikeuttaa siitä kuntoutumista Heinälä 1998.
Toisaalta suomalaisessa katsausartikkelissa väitetään, ettei ao. päihdepsykoosista ole tieteellistä näyttöä. Aineen käytöllä on havaittu olevan yhteys skitsofrenian puhkeamiseen mutta ei taudin esiintymistiheyteen. Tämä merkitsisi sitä, että aineen käyttö edesauttaa taudin puhkeamista siihen ennestään alttiilla henkilöillä. Saarnio 2000, 161. Näyttö akuutin psykoosin syntymisen mahdollisuudesta on vahvempaa kuin kroonisen Hall, Room & Bondy 1995.
aineen:n varastoituminen ja takautumat. On vahvaa näyttöä siitä, että säännöllisesti toistuva päihteen nauttiminen voi aiheuttaa aineen:n varastoitumista rasvakudoksiin, missä se saattaa säilyä pitkiä aikoja. Tämän tosiasian vaikutus terveyteen on epäselvä. Väitetään, että varastoitunut vaikuttava-aine voisi päästä takaisin verenkiertoon ja aiheuttaa päihtymyksen oma aikojaan Fabritius & Salaspuro 1998, 420, mutta tämä on joko äärimmäisen harvinaista tai sitä ei tapahdu ollenkaan Hall, Solowij & Lemon 1994.
Aineen voimakkuuden kasvu: Olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden väitetään aliarvioivan päihteen terveysriskejä, koska tutkimukset on tehty nykyistä heikkotehoisempien ainelaatujen ollessa yleisimpiä. Näyttö Ao. aineen muuttumisesta voimakkaammaksi on heikkoa ja jos väite pitäisikin paikkansa, muutoksen vaikutus terveysriskeihin olisi hyvin epävarma, sillä käyttäjät todennäköisimmin muuttaisivat käyttötapaansa siten, että saisivat vain haluamansa vaikutuksen Hall, Solowij & Lemon 1994. Ao. päihteeltä ei yleensä haeta maksimaalista vaikutusta.
Niin sanottu porttiteoria, joka väittää Kyseisen aineen ominaisuuksien jotenkin johtavan muiden päihteiden käyttöön, ei saa tutkimuksesta tukea. Sitä vastoin on osoitettu, että monet ao. päihteen käytön nuorena aloittavat henkilöt ovat alun perin riskialttiita monenlaiselle ongelmakäyttäytymiselle Saarnio 2000, 160.
Yhteenveto
Päihteen vaikutuksia on tutkittu runsaat kolmekymmentä vuotta epidemiologisesti sekä eläin- ja ihmistutkimuksen menetelmillä. Tieto on vielä osittain puutteellista. Pitkäkestoisen käytön terveysvaikutuksia tunnetaan edelleen huonosti. Heinälä 1998. Vaikka aineen käyttökulttuurit ovat eräissä maissa hyvinkin vanhoja ja niissä on runsaasti kokemusta pitkäaikaisesta ja runsaasta käytöstä, ne ovat heikosti esillä tutkimuskirjallisuudessa Hall, Room & Bondy 1995. Aineen käytön vaikutukset muiden henkilöiden kuin käyttäjän itsensä terveyteen, esimerkiksi passiivisen altistuksen välityksellä, ovat tutkimaton alue Hall, Room & Bondy 1995.
Riskeille alttiimpia ryhmiä: Nuoret, jotka eivät menesty koulussa, voivat suoriutua yhä heikommin, jos ovat jatkuvasti päihtyneitä. Raskaana olevilla naisilla ja naisilla, jotka saattavat tulla raskaiksi ja polttavat ainetta, saattaa olla suurempi riski saada lapsia, joilla on alhainen syntymäpaino tai synnynnäinen vamma. Henkilöt, joilla on jokin sairaus ennestään, saattavat pahentaa sitä polttamalla tai muuten käyttämällä päihdettä, sairaudesta riippuen: sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, hengitysteiden sairaudet, psyykkiset ongelmat kuten skitsofrenia ja päihderiippuvuudet Hall, Solowij & Lemon 1994; Heinälä 1998.


Niin ja toinen näistä on laillinen ja toinen ei.
Mistähän johtuu, että haitallisempi on laillinen?
Eikä tähän löydy terveydellistä yksilöön tai ympäristöön vaikuttavaa loogista syytä.
Olisiko syy vain poliittinen tai kultturaalinen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä