Toivottavasti olette vielä hengissä...Jos täällä joku vielä pyörii, niin mitenkäs on päivä sujunut? Itselläni ei kovin hyvin, töissä ei oikein jaksanut tehdä mitään ja muutenkin ollut väsynyt ja toivoton olo.
Kovin on ollut hiljaista tänään
jumissa
5383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosi hiljainen päivä ja kaivattais seuraa!
minä aamuvirkku toiset yöihmisiä. Jotenkin vaan ei aina viitsi tälläkään palstalla roikkua, kun itsellä depis päällä muut vaivat ja sitten lukee miten huonosti muilla menee, niin ahdistavalta tuntuu. mites muut reagoi ihmisten pahanolon tunteisiin? Kaikkein pahinta kun ei voi ketään auttaa ja silloin omakin mieliala masentuu. Ois kiva kuulla selviytymistapoja/tarinoita, niin siitä vois saada lisäyritystä omankin elämänhalun kohentamiseen. Ei tämä palstaseura ainakaan mulle riitä, ihmis-suhteita pitäisi saada, mutta paremman puutteessa tämäkin yks kanava edes keskustella Jonkun kanssa. Hyvää alkavaa päivää Kaikille Vakiopalstalaisille!
Niimpä. Ikäni näitä sairauksia läpikäynyt milloin minkäkin kuntoisena. Huomannut, kun voi vähän paremmin,hetken viipyy ajatus; jos joku tulisi käymään,vain hetken. Sitten yht`äkkiä taas lyö ovet säppiin, puhelimet kiini ja verhot kiinni ja tiukasti.
Itse sain terapiasta apua. Pikkuhiljaa. 3 vuotta takana,ja jatkuu.Yksi on kunnon ystävä, luotettava.
Minulla katkeruus kaiken pahinta menneistä. Sitä on puitu ja koko elämää.Pidin kaiken sisälläni pitkälle aikuisuuteen. Voi raottaa ovea hiukan, vain hiukan tulevaan. Lapseni ovat kannustaneet.
Totta jos mikä; sitä vatvoo asioita puolin ja toisin tuhanteen kertaan, mutta kun ymmärtäisi missä hetkessä kulloinkin mennään. Jospa pystyisi näkemään jotkut hyvät jutut. Voi olla, ettei. Silloin antaa kaiken olla- sillä kertaa.Ihmisen elämässä kun jokainen päivä on jollain lailla aina erilainen, vaikka tuntuu, ettei ole.- Ympärillämme tapahtuu jatkuvasti.
Vuoden ajat. Nyt näyttää olevan kesä meneillään,ei tarvitse kärvistellä pakkasessa tai tuiskussa joka aamu. Tuntuisi kesäinen maisema olevan parempi elää,mene ja tiedä. Mutta mikä se oli paras asia jonka olen tuntenut ja ajatellut vielä jälkeenkin päin,ilman että siitä tulee murheellinen olo.
Oli tässä mahdollisuus katsella pari viikkoista lasta muutaman päivän ajan.Hänen vanhempiaan.Sitä touhua kaiken uuden edessä.
Samoihin aikoihin kuulin sukulaiseni kertovan, he eivät voi saada lasta ollenkaan.Olivat eläneet sen totuuden, tuskan ja surun. Näkivät tulevaisuuteen muiden asioiden läpi - jo. Prosessi vei vuosia, heiltä, selviytyä.
Viime aikoina olen tosiaan katsonut useinkin ikkunasta, jos joku tulisi käymään.- Eipä ole näkynyt. Olen yksin.
Tänä aamuna sanoi itselleni, ruoho pihassa on leikattava. Ja nyt minä olen sen leikannut.
Tällä palstalla on yllättävänkin korkeatasoista seuraa. Hiljaisina päivinä oikein kaipaa tiettyjä henkilöitä. Eihän heistä tiedä paljoakaan, mutta uskon, että he ovat täällä silti omana itsenään. Ja monesti viesti pitkän hiljaisuuden jälkeen keneltä tahansa tällä palstalla lohduttaa: en ole yksin, joku muukin on samankaltaisessa tilanteessa.
ja kiitoksia vastauksista.
"mites muut reagoi ihmisten pahanolon tunteisiin?" -nytpä pistitkin vaikean kysymyksen...itselläni kun yksi ongelmistani on juuri se, että analysoin ja mietin kokoajan tekemisiäni, ajatuksiani ja tunteitani, mistä johtuen en välillä oikein tiedä edes mitä oikeasti tunnen.
No, jos tähän nyt jotain positiivista kirjoittaisi, niin tänään on kyllä parempi olo kuin eilen.