onneksi minut on vapautettu rauhan ajaksi ei olisi kyllä yhtään kiinnostanut mennä ees inttiin
se homma on ihan perseestä vituttaa kun sinne joutuvat kertovat ns.inttijuttuja ei vittu vois vähempää kiinnostaa kuunnella miten te tuvissanne räpläätte vehkeitänne! sanon kaikille ylpeillen että minut on vapautettu ja olen siitä ylpeä!mädäntykää helteessä paleltukaa pakkasessa solttupuvuissanne!ps.voinpahan ainakin tehdä töitä ja tahkoo rahaa sillä aikaa kun muut on intissä!
se homma on ihan perseestä vituttaa kun sinne joutuvat kertovat ns.inttijuttuja ei vittu vois vähempää kiinnostaa kuunnella miten te tuvissanne räpläätte vehkeitänne! sanon kaikille ylpeillen että minut on vapautettu ja olen siitä ylpeä!mädäntykää helteessä paleltukaa pakkasessa solttupuvuissanne!ps.voinpahan ainakin tehdä töitä ja tahkoo rahaa sillä aikaa kun muut on intissä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikee asenne! ikäväkyllä muo ei vapautettu vaan nyt sivarii teen :o mut sekin on paljon parempi ku intti!!!
Kuule sivarikin on vaan niin syvältä. Varsinkin jos on terveydellisiä ongelmia.
Hanki ny jo vappautus. Kieltäydy vaikka tokavikana päivänä niin johan valtiota vituttaa.
Kyllä sä sen vappautuksen saat, jos et heti nii johan kolahtaa kun on ikkää tarpeeks.
Eniten perseestä sivarissa on se, ettei siellä vapauteta yleensä niitä, jotka armeijassa vapautettais, vaikka niin pitäs tehä (laki sannoo nii). Ja sit vaan heitetään lykkäystä joka väliin "terveydellisistä syistä" eri paikkojen välissä. Ja johan alkais suaki vituttaa ku kuluis sivarissa kolme vuotta.
Nimenomaan näin kannattaa tehdä. Välttyy turhalta inttihomoilulta.
Niih, näyttää tosi hyvältä "papereissa" kun
työnantaja niihin katsoo... ellet ole töissä
jossain hippi kommuunin toimistossa!
Hmmmm.....et taida oikein lakeja tuntea?
1. Saa kysyä vain asevelvollisuuden suorituksesta (onko käyty vai ei), jos homma ei liity asiaan mitenkään, eli noin 99% hommista. Ei siis että "ookko käynä armeijan? sotilasarvo!!???"
2. Mites hemmetissä palveluskelpoisuusluokkas näkyy? Aattelikko ite kertoa olevas vapautettu jos se vois jotenkin työnsaantia haitata?
Vai niin. Ymmärrän kyllä jos on jotain ongelmia fysiikan puolella ettei kykene armeijaa suorittamaan. Mut kaikki muu on vaan asenteesta kii.
En mäkään rakastanut armeijaa, yrittivät väkisin tunkea aliupseerikouluunkin, ettei oos päässy puolella vuodella. Sain puhuttua itseni puolen vuoden mieheks, koska opiskelupaikka oli tiedossa jo armeijaan mennessä.
Mun mielestä jokainen suomalainen mies on isovanhemmilleen sen verran velkaa sota-ajoista, et suorittaa armeijan ollakseen valmis puolustamaan maamme rajoja samalla tavalla kriisitilanteen iskiessä. En kylläkään usko et sellaista tulee ikinä enää tapahtumaan, mut valmis on oltava kaikkeen...
On kouluvelvollisuus ja asevelvollisuus, kaikki on hyvinkin pitkälti henkilökohtaisesta asenteesta kii...
olisin velkaa isovanhemmilleni että käyn armeijan ? ne taisteli kauan aikaa sit, jee
nykytilanne ei näytä mitenkään siltä et suomi olis sotilaallisesti uhattuna.
isovanhemmat pitää asiaa hyvänä että sivaria suoritan! koska se hyödyttää yhteiskuntaa paljon enemmän kun se et leikin sotaa metsässä... sitä kyllä tuli leikittyä pienenä ihan tarpeeks.
eikä turvallinen. Mitenkähän mahtaisi olla Suomen itsenäisyyden laita, jos meillä ei olisikaan armeijaa lainkaan. Kansallisen suvereniteetin yksi perusta on riittävä sotilaallinen uskottavuus. Toisaalta, jos kaltasesi pellet olisivat osa maamme puolustusta, niin tokkopa armeijamme kovin uskottava olisi...saati maamme kovin pitkään itsenäinen. Ei pidä tuudittautua hyvänolon tunteeseen. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.
ei voi ikuisuuksia ratsastaa noilla argumenteilla et "jos idästä tulee uhka" se on surkeansurkea argumentti
ei kaikkien tarvitse leikkiä sotaa, ne joita se oikeesti kiinnostaa, niin menköön armeijaan, arvostan heitä siitä, mut en nähnyt tuosta mitään hyötyä itselleni/millekkään siispä ---> sivari
lipsahtamaan tuo prosovoiva "pelle".
Ihmettelen tuota nykyisin niin yleistä tapaa ajatella "mitä hyötyä tuosta on minulle?" Emsinnäkin siitä on hyötyä Suomelle, vanhemmillesi, lapsillesi, minulle - ehkä jopa itsellesi.
Maailmassa on aivan riittävästi konflikteja nytkin, eikä ole kuin ajan kysymys kun jokin niistä leimahtaa maailmanlaajuiseksi. Silloin saattat ajatella toisin - ehkä et. Tällaisesta argumentistakin tietys voi olla monta mieltä. Näillä näkymin meitä ei tosiaankaan uhkaa mikään. Mutta, jos vaikka jokin ydinkatastrofi saastuttaa puolesta maailmasta juomaveden - silloin varmasti tartutaan aseisiin.
Edelliseen voi tiestysti kommentoida, että se on kaukaa haettua. Ehkä. En sanonut, että uhka on venäjä - vaikka sa ikivanha sanontakin kuuluu että "vihollinen ei tule idästä, vaan se voi myös koukata lännen kautta". Se voi tulla herraties mistä.
Se, että armeijassa ei ole mukavaa, ei ole peruste. Eivätkä myöskään henkilökohtaisen hyödyn tavoittelut. Myönnän, että intissä on pääosin varsin pitkäpiimäistä ja "asemaan - suoja-asemaan" juoksuralli tuntuu järjettömältä. Mutta toistolla päästään vaistonvaraiseen toimintaan. Tositilanteessa nopein saa pitää henkensä. "Ken elää, se näkee - ken ei elä se ei näe." -kuului sota-aikaan yleinen sanonta.
En missään nimessä haluaisi joutua tositilanteessa aseisiin, enkä varsinkaan tappaa ketään. Mutta armeijaan menin silti - ja meninsin myös jos saisin valita uudelleen.
Oot oikeassa. Sivareilla on useasti mun käsittääkseni perusasenne puolella sellainen "oman hyvän olon maksimointi". Ei koeta armeijaa tärkeäksi, koska siellä ei varmaankaan ole kivaa. Voi olla mahdollista et siellä voi joutua tekemään sellaista mistä ei itse tykkää. Mut se on siitä asenteesta kii, todellakin. Itsekään en ajatellut, että millaiset mahdollisuudet armeija työ elämään antaa. Niitä kerkes miettiä armeijan jälkeenkin.
Varmasti 98% armeijan käyneistä pitää sitä jollain tavalla ärsyttävänä pakkona, mut kyl sieltä hyviäkin muistoja jää. Myös paljon tärkeitä taitoja, ei pelkästään sodankäyntiin liittyviä.
Pitääksemme itsenäisyytemme nykyaikanakin, on meillä oltava uskottava maanpuolustus. Jos sota syttyisi sivareista ei olisi varsinaisessa rajojen puolustamisessa yhtään mitään hyötyä. Ja juuri miehiä siinä hommassa eniten varmasti tarvittaisiin... Eli pikkasen sitä asennetta kehiin arvoisat sivaria miettivät herrasmiehet!!!
Ja lopuksi viel, en TODELLAKAAN haluaisi joutua käyttämään armeijassa opittuja taitoja tositilanteessa koskaan, mut kuten todettua, ikinä ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Valmis on oltava...