Minä olen myös kärsinyt paniikkihäiriöstä jo pitkään. Ensimmäiset kohtaukset tulivat jo 9 vuotiaina ja nyt olen 16 ja vieläkin kärsin tästä. Tänä kesänä tilanne meni oikein toden teolla pahaksi kun sain muutaman todella pahan paniikkikohtauksen. Tuntui, että kuolen tai vähintään sekoan. Olo oli niin sekava. Nyt pelkään kohtauksia kuollakseni enkä tahdo päästä oikein mihinkään kotoa. Kyllä olen välillä käynyt pyöräilemässä, mutta kun sain kohtauksen myös pyörällä ajellessa, olen ruvennut välttelemään sitäkin. Mikä neuvoksi kun tiedän ettei tähän ole muuta lääkettä kun mennä vaan kaikkiin pelottaviin tilanteisiin vaikka tuntuis kuinka pahalta... Mutta kun pelko on niin kamala että tuntuu että se vie jalat alta... Olen käynyt Tampereen nuorisopsykiatrian polilla ja syön kahta lääkettäkin, mutta tuntuu ettei mikään auta... Onko kenelläkään mitään hyviä ideoita joiden avulla pääsisin ulos tästä noidan kehästä...?? Lisäksi minulla on epätodellinen olo aika usein ja kun kohtaus tulee niin tuntuu että itsehiillintä pettää ja että teen jotein kamalaa... Pelottaa vaan...
Minulla myös paniikkihäiriö! :(
*Pelottaa*
51026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yritä tehdä joka päivä vaikka punnerruksia tai jumppaa niin etä hikoilet ja hengästyt. tiedän että se alottaminen on tosi vaikeeta mutta hampaat irvessä niin se lievittää jännitystä ja on rennompi olo. ja yritä ajatella ihmisten ilmoilla ainoastaan yhtä asiaa/tekemistä äläkä keskity muihin vaikka tuntuu itsekeskeiseltä.
Tuo punnerrusjuttu on muuten totta! Se vie pahimmat pois minuutissa! Mulla oli mummun hautajaiset tossa lauantaina ja ahdisti mennä sinne viä kun oli sukulaisia, joita ei ole nähny pitkään aikaan...paniikkia oli jo kotona..sit ku piti lähtee ni vetasin kädet suoriksi lattiaa kohden ja keskivartalo tiukkana..oli siinä asennossa jonku minuutin ja kyllä muuten helpotti!!!Jännä juttu, mut kantsii kokeilla..
Kiitos täytyy kokeilla! :)
Voimia. Olet vielä niin nuori.Itsellläni 20 vuotta.välillä pahempi välillä parempi.lääkitys on ja hallintakurssit mutta ei ne oikeen tehoo aina.Niihin tilanteisiin täytyy joskus vaan mennä,ihan sisulla vaikka tuntuu että kuolis.
Heippa sulle,
kirjoitin pari päivää sitten otsikolla "ehkä tästä apua paniikkihäiriöön" tälle foorumille, ehkä kertomistani jutuista voisi olla apua myös sulle, ainakin mulla auttoivat ahdistuksissa ja peloissa.
Kaikkea hyvää, ja paniikkihäiriöstä voi todella parantua. Paniikkihäiriössä on myös jännä juttu se, että kun alkaa kauheasti vastustelemaan ja pelkäämään sitä, niin se ei auta yhtään, vaan jos pystyy antaa kohtauksen tulla , eika vastustella sitä, niin kohtaus voi jopa loppua siihen. Eli jos vain pystyt, niin ota kohtaukset rohkeasti vastaan, älä yritä juosta sitä pakoon tai vastustaa, kontrolloida sitä.