Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kohta 3 vuotta, josta 1,5 v ollaan asuttu yhdessä. Kaikki on suhteessamme periaatteessa ihan hyvin, mutta...
Olen ihastunut opiskelukaveriini, lisäksi uskon tunteen olevan molemminpuolinen. Hän on minua 6 vuotta nuorempi. Nykyään on vaikea olla avovaimoni lähellä, en osaa kutsua häntä "omaksi kullakseni", kuten aina ennen. Olemme jo suhteemme alussa keskustelleet asiasta, että suhteen aikana varmasti vastaan tulee muihin ihmisiin ihastumisia, se kuuluu elämään eikä haittaa niin kauan kun sen eteen ei tee mitään. Näen tätä ihastustani päivittäin opiskelun merkeissä, ja hyppytunteja vietämme yhdessä. "Mitään" ei ole vielä tapahtunut, mutta vetovoima on voimakas. Sekava olo, en tiedä mitä haluan!?!
Mitä teen, auttakaa! Kokemuksia?
Olen ihastunut opiskelukaveriini, lisäksi uskon tunteen olevan molemminpuolinen. Hän on minua 6 vuotta nuorempi. Nykyään on vaikea olla avovaimoni lähellä, en osaa kutsua häntä "omaksi kullakseni", kuten aina ennen. Olemme jo suhteemme alussa keskustelleet asiasta, että suhteen aikana varmasti vastaan tulee muihin ihmisiin ihastumisia, se kuuluu elämään eikä haittaa niin kauan kun sen eteen ei tee mitään. Näen tätä ihastustani päivittäin opiskelun merkeissä, ja hyppytunteja vietämme yhdessä. "Mitään" ei ole vielä tapahtunut, mutta vetovoima on voimakas. Sekava olo, en tiedä mitä haluan!?!
Mitä teen, auttakaa! Kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos haluut säilyttää nykyisen suhteen niin älä hengaile sen ihastuksen kans enää.
jos haluut sen ihastuksen niin pistä poikki nykyises kans...
so simple
Mieti tarkkaan mitä tahdot tästä uudesta tuttavuudesta. Haluatko todella vakavaa seurustelukumppania vai vain hetken huumaa? Oletko varma, että tulette toimeen yhdessä pidemmällä tähtäimellä? Mieti onko sen kokeileminen melkein 3 vuotta kestäneen suhteen lopettamisen arvoista?
Tottakai uusi ihastus tuntuu aina paremmalta kuin oma kumppani. Mutta harvoin se kumppani vaihtamalla paranee.
Älä ainakaan ruoki ihastusta alkamalla tapailemaan tätä ihastuksen kohdetta, ihastus menee ohi jos et ruoki tätä tunnetta se on todella tärkeää pitkässä suhteessa!!! Tulet ihastumaan monestikin elämäsi aikana. Jos nyt vaihdat uuteen olet saman pulman edessä tämän kanssa jonkun ajan kuluttua joten siis vanha sanonta ei se vaihtamalla parane pitää tässä asiassa erityisen hyvin paikkansa. Lisäksi tulet aiheuttamaan todella kovaa tuskaa tyttöystävällesi pelkkää itsekkyyttäsi. Jos aloitat salasuhteen se on pahinta mitä voit tehdä, tulet kärsimään.
Jos parisuhteessa ei ole ongelmia ja "kaikki on ihan hyvin periaatteessa", voi ihastuminen vain kieliä siitä että nyt on arki ja tylsyys ottanut liikaa tilaa suhteessa. Eli eikun uutta suhteen renesanssia tavoittelemaan.
Milloin olette viimeksi tehneet jotain romanttista yhdessä?
Syöneet aterian juhlavasti ravintolassa tai kotona kynttilänvalossa.
Katsoneet eroottisen elokuvan ja siitä syttyneinä kuiskineet tuhmuuksia ja kohteliaisuuksia rakastellessa.
Toteuttaneet jonkin fantasian.
Keskustelleet syvällisesti ja rikkaasti.
Milloin olette NÄHNEET VAIVAA suhteenne ja rakkautenne eteen?
Hän voi olla sinulle ihanin, kiihottavin, upein ihminen maan päällä. Mutta sitä pitää muistuttaa itselleen vähän väliä tai näivetys saa sydämen lepattamaan uuden ja jännittävän ihmisen perään. Semmonen on ihmisluonto.
Ei sen ihastuksen tarvii merkitä dramatiikkaa, se voi olla uusi alku.
Olen yrittänyt hoitaa suhdettamme, esim kynttiläillallisia kokkaamalla, mutta tyttöystävä ei paljoa panosta. Hän on nykyään usein huonolla tuulella ja itkeskelee, johtuu kai e-pillereistä. Yritän kyllä lohduttaa mutta ei auta. Eikä sitä mies päivästä toiseen jaksa... Mutta hyvinä päivinä meillä on hyvä olla yhdessä.
Ihastukseni taas hyväntuulisuudellaan on tervetullutta vastapainoa avovaimon kiukkuisuuteen. Hän on saanut minut miettimään, että rakastanko enää tarpeeksi.
Tarkemmin ajatellen, kyllä suhteessamme on ongelmia, ja niitä tyttöystäväni usein huonolla tuulella ollessaan haluaa selvitellä, ja minusta se on raskasta kerta toisensa jälkeen kuunnella samoja valitusvirsiä. Ihastukseni on saanut minut huomaamaan, ettei elämän tarvitsisi välttämättä olla näin raskasta ja arkista.
Mutta haluanko ja uskallanko lähteä 3 vuoden suhteesta ihastukseni luo (hän on juuri jättänyt poikaystävänsä), vai haluanko jäädä, vai mitä haluan..?! Rakastanko vielä vai miksi tämä ei tunnu siltä miltä pitäisi...
Tiedätkö, että arki kuuluu parisuhteeseen. Olet iahstunut tämän uuden tyypin aurinkoisuuteen, mutta ei kukaan aina jaksa olla aurinkoinen. Muistele nykyisen seururtelusuhteesi alkuaikoja - eikö se aika ollutkin ihanaa.
Et taida olla edes kypsa parisuhteeseen. Taidat haluta juosta karkuun arkea ja ongelmien selvitystä.
Puhupa tunteistasi tyttöystävällesi. Muista että suhde ei parane tyttöä vaihtamalla. Et ole tainnut koskaan rakastaakaan tyttöystävääsi jos meinaat tämän uuden ihastuksen aurinkoisuuden olevan parempaa ja ikuista. olet vain ollut rakastunut. Osaatkohan edes rakastaa. Mielestäsi nykyisen tyttöystäväsi pitäisi tietää ajatuksistasi, jotta hän saisi itse päättää haluaako edes olla kanssasi tämän jälkeen. Jos hän on sinua rakastanut, niin tulet häntä satuttamaan. Ehkä nykyinen tyttöystäväsi tarvitsee paremman miehen kuin sinä.
...vihreämpää aidan toisella puolella!
Voi kuule poikarukka, ei se vaihtamalla parane vaikka sitä niin luulisi! Sitä samaa arkeahan se tulisi lopulta sen sun ihastuksen kanssa olemaan, olettaen että hän edes olisi sinusta kiinnostunut. Surettaa että nykyään ei jakseta yrittää parisuhteen eteen...heti ollaan lähössä tai vilkuilemassa muita, josko tuo uusi toisi onnen. Kokeile puhua tyttökaverillesi VAKAVASTI, että miten sinua ahdistaa sen itkeskelyt ja muut. Jospa se menisi vaikka puhumaan jollekin ammattiauttajalle?? Ja pillerimerkin vaihtokin voisi auttaa?
Selvitä hyvä mies etukäteen mitä haluat. Muista toki sekin sanonta, että vanha suola janottaa. Se on sitä, että tuli hätiköityä vieraiden kanssa, vaikka oma olisi ollut parempi. Ystäviähän toki voi ja pitääkin olla, mutta mietipä miltä itsestäsi tuntuisi jos saisit kauttarantain kuulla kumppanisi vehtailevan liiallisesti vieraiden kanssa. Sitä sanotaan pettämiseksi. Selvitä termit itsellesi niin ainakin tiedät alusta lähtien missä mennään.
Olen nainen ja avosuhdetta on takana melkein viisi vuotta. Olen ollut ihastunut "vanhaan tuttuun" puolisen vuotta. Tapasin ihastukseni eräissä kekkereissä, joissa oli paljon vanhaa ystäväpiiriäni. Sen jälkeen emme ole nähneet, mutta olemme pitäneet vähän yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Minä en ole halunnut tavata, mutta ihastukseni on. Ihastukseni on sinkku.
Oma avosuhteeni on voinut huonosti jo yli vuoden. Olemme yrittäneet selvittää ongelmia keskenämme ja myös ulkopuolisen avun kanssa. Ei ole ainakaan vielä helpottanut. En todellakaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Välillä eroaminen tuntuu ainoalta mahdollisuudelta, välillä elämä puksuttaa eteenpäin tunteettomasti. Ei jälkimmäinenkään vaihtoehto oikein elämältä maistu.
Enpä osaa sinua, Manu, auttaa. Mutta katselen mielelläni, millaisia neuvoja saat. Kovin on ollut yksipuolisia neuvoja tähän asti. Kyllähän minäkin arvostan pitkää suhdetta sinänsä. Vaikeaa. Ja nämä päätökset pitää kuitenkin tehdä lopulta aina itse...
Manu..
Olin seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa n. neljä kuukautta, kun ihastuin palavasti hänen kaveriinsa. Olin nähnyt tämän kaverin vain muutaman kerran, kun olin poikaystäväni mukana. Vaihdoin aina tavattaessa muutaman sanasen hänen kanssaan. Joka kerta, kun näin hänet (ihastukseni) ilo valtasi sydämeni. Hänkin tuntui pitävän minusta.
Pian tajusin olevani ihastunut ja hätäännyin. Olin juuri menettänyt neitsyyteni poikaystävälleni ja luulin hänen olevan elämäni tarkoitus. Nyt kaikki menikin päälaelleen! Istuin sängyllä ja tuijotin tyhjyyteen miettien ihastukseni kasvoja, ja sitä, kummalle minun kannattaa luovuttaa sydämeni: poikaystävälleni..vai ihastukselleni.
Valitsin poikaystäväni kolmen päivän pohdinnan jälkeen. Se kävi helpommin kuin luulin: minä yksinkertaisesti kielsin sydämeltäni kaikki tunteet poikaystäväni kaveria kohtaan, ja pian huomasin etten enää olekaan ihastunut häneen. Ihastuminen on ihana tunne, ja se sumentaa järjen hetkellisesti, mutta sitä vastaan täytyy osata taistella jos välittää vielä kumppanistaan!
Aika naisvaltaisia vastaajia, ja vastaukset aikalailla samansuuntaisia. Voi kun olisikin noin yksinkertaista! Mutta kiitos vastauksista kuitenkin.
Viikonloppuna keskustelin ihastukseni kanssa pitkään, koko yön (en siis mennyt yöksi kotiin). Ymmärrämme toisiamme todella hyvin, ja ihastus ON molemmin puolista. Hän sai minut tajuamaan, etten rakasta tyttöystävääni enää tarpeeksi. Aamulla menin kotiin ja kerroin, että meidän on paras muuttaa erilleen. Ihastuksesta en kertonut, vaikka hän kysyi. Sanoin vaan, että olemme kavereita sen tytön kanssa jonka luona yövyin. Nainen suuttui ensin, mutta loppujenlopuksi erosimme ihan hyvillä mielin ja halaten.
Nyt majailen toistaiseksi ihastukseni luona. Aika näyttää, teinkö oikean ratkaisun.