Aina kun aloitan jonkun pojan tapailun, minun on niin vaikea kertoa itsestäni. Kaikkiin näihin yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten "lempileffa, mitä musiikkia kuuntelet, mistä pidät, mitä harrastat" jne. on vaikea vastata. Jokaiseen vastaan jotain tyyliin "ei mulla mitään tiettyä lempileffaa...", "kaikenlaista..", "en mitään erikoista".. "Mistä pidät" on jo niin laaja kysymys etten osaa vastata siihen ollenkaan, syntyy vain hiljaisuus. Tuntuu, että mitä enemmän paljastan itsestäni, sitä vähemmän hän voi minusta pitää. Koitan kaiken suhteen olla niin neutraali.
Johtuuko tämä ujoudesta?
mari.
81587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuo esiin mielipiteesi rohkeasti, jos niistä ei pidetä tai hän ei hyväksy niitä niin se on hänen ongelmansa. sitä paitsi makuasioista on hauska kinastella.
ongelma on itsetunnossa. Ole jatkossa rohkeampi ja uskalla näyttää mitä mieltä sinä todella olet. tsemppiä:)
Minusta tuo on hiukkasen ahdistavaa, kun toisesta ei saa treffeillä mitään irti. Jos puhe on esim. elokuvista tai musiikista, etkä osaa omaa lempileffaasi tai musaasi kertoa, sano edes jotain minkä tyylisistä asioista pidät.. Se, että toinen välttelee kysymyksiä, saisi minulle ainakin sellaisen olon, että se ei ole kiinnostunut. Ei minusta eikä mistään muustakaan.
Puhu edes jotain, ole oma itsesi. Esitä vastakysymyksiä (tärkeä!!), ja hymyile. Ei siihen paljon vaadita. Neutraalius on vähän siinä ja siinä... Voi antaa innottoman ja viileän kuvan.
Tsemppiä vaan sulle!
Valmistaudu treffeille etukäteen miettimällä vastaukset valmiiksi tuollaisiin melkein aina treffeillä esitettäviin kysymyksiin. Ja voit tietty itsekin kysyä näitä kysymyksiä niin vaikutat aktiivisemmalta. Ehkä pystyt sen jälkeen kun keskustelu on saatu alkuun paremmin rentoutumaan ja samalla ajattelemaankin.
No tällä ei ujouteni kanssa oikeastaan ole paljonkaan tekemistä, mutta minullapa ei ihan oikeasti ole niitä lempibändejä ja lempielokuvia. En minä helvetti soikoon osaa sanoa jotain yhtä elokuvaa, bändistä nyt puhumattakaan. Minulla ei tosiaan ole mitään bändiä/bändejä joita jaksan aina kuunnella ja fanittaisin, paskanmarjat. Se tuntuu olevan huono asia.
mitä ne sun lempielokuvasi tai bändisi ovat, vaan se että treffeillä keskustellaan jotakin. Voit sanoa pitäväsi monenlaisista elokuvista ja mainita esimerkkinä jonkun mistä olet tykännyt, vaikka viimeksi katsomasi hyvän leffan.
Ketään toista ei pidä matkia. Eikä missään nimessä olla se 'average'!! [en tiedä, kirjoitinko oikein] Keskimääräiset ihmiset ovat tylsiä............. Itse en ainakaan haluaisi tutustua TAVANOMAISIIN ihmisiin. Paitsi tietenkin siinä mielessä tavanomaisiin, etteivät käyttäisi mitään huumeita esimerkiksi. Mutta muuten erikoisuus ja ainutlaatuisuus ovat minulle hyvin tärkeitä! :)
Ja sitä paitsi tuo tutustumistyyli "lempileffa, entä lempimusa..?" on äärimmäisen kuiva tapa tutustua uuteen ihmiseen. Itse en jaksaisi välttämättä vastailla, jos joku koko ajan pinnallisilla kysymyksillä pommittaisi. Paras tyyli toiseen tutustuessa on luonteva keskustelu eikä mikään asioiden kysely. Asioita selviää pikkuhiljaa, ei niitä ole mikään kiire tietää heti ensimmäisellä kertaa. Minulle ainakin tulee ahdistunut olo, jos kaikki pienet yksityiskohdat (esim. lempimusa) pitäisi kertoa heti ekalla kertaa.
Minä inhoan muutenkin sellaista inkvisiittorikuulustumeininkiä.