Ei enää sitä paskaa mestaa ja parin päivän päästä tämä paska elämäkin saa loppunsa. Viimeiset päivät läheisten kanssa ja nauttien kesäsäästä, mansikoista ja viinasta.
viimeinen duunipvä
vapautunut
4488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vitut yhdestä duunista, ja mikä kiire sulla muka mihinkään mullan alle on. Ehtiihän sinne sitten joskus. Mutta elämä on ainutkertaista ja aina parempaa kuin kuolema, vaikka minkälaisena. Silloin säilyy mahdollisuus...
Multa selkä palo, et uso on nahka kireellä, silmät kun panee kiinni niin perseestä repee...
Vai söinkö liikaa mansikoita? No ens kesänä taas, sehän tulee aina, Sinulle myös, eikös tulekin?
vaikea puuttua toisen ihmisen päätöksiin ja tekoihin. Kirjoitat kyllä ihan selväjärkisesti, mutta voisitko vähän valista mikä Sua täs elämässä eniten pännii? Olen itsekin harkinnut monasti, jotta mitä täällä elää, kun asiat aina yhtä huonosti. Nykin on vuoden sisällä monta vastoinkäymistä/menetystä tapahtunut eikä Valoa näy missään. Siitä huolimatta tässä vaan ollaan, Kuolemaa en pelkää, mutta eniten sitä, että kenties Joku (tuntematon) ihminen tarvis viel mua? Aika utopistinen ajatus -myönnetään, Huvittavakin tavallaan. Mutta tuollaisen ajattelun/toiveen takia viel yritän selvitä ainakin huomiseen. Sulle on hirveän vaikea kirjoittaa, tuntuu ettei voi eikä pysty mitenkään auttamaan tai antamaan Sulle toivoa paremmasta, kun ollaan vähän niinkun samassa veneessä.
Ja toivottavasti mukava. Aurinko paistaa, sain nukkuu hyvin, tapaan perhettäni ja ihanat mussukat (eläimet). On hyvä fiilis siitä että tietää huomisen olevan vika elinpäiväni. Tavallaan unikeonpäivä olisi ollut hyvä päivä lähteä, mutta huomisesta tulee kuluneeksi vuosi, kun kaikki paska alkoi. En halua enkä pysty kohdata tulevia päiviä. Ne merkitsi mulle liian paljon viime vuonna. Nyt ne muistot on tuskaisia, pelkkää paskaa, painajaista. Miten helposti ihanat muistot voikaan muuttua paskaksi.
aina elämäs tapahtuu enempi paskaa kun hyvää.. (ainakin omalla kohdallani olen tän huomannu)ihminen jota mä rakastan ei tiedä haluaako olla mun kans tekemisis,ei oo varaa opiskella ammattiin johon haluis,asunnosta joudun luopumaan ja haaveista ostaa auto..velkaa tulee jotka ei oikeastaan kuuluis mun maksettavaks..mutta ei voi luovuttaa,muiden takia..kun on kuitenki läheisiä joita rakastaa..pakko yrittää edes heidän takia. en mä varmaan saa sua luopumaan tosta ideasta,mutta pakko oli kirjottaa..kai se elämä voittaa sit joskus...??