Onko muut olleet

alkuraskaudessa aina välillä ihan raivon partaalla ja välillä ihan huolestutti että mitä vauva siitä tykkää tai siis siin vaiheessa se oli alkio, mutta kuitenkin.Huolestutti jopa keskenmeno mut sitä ei onneksi tapahtunut.Ehkä sekin oli osasyy sille että rauhotin itteäni väkisin.Mun mies oli sen verran kärsivällinen ihminen ja ymmärsi mua.Mä suosittelen että sanot miehelles että sun raivoomiset ei johdu hänestä millään tavalla, vaan tollaset mielialan vaihtelut sattuu kuulumaan samaan pakettiin muiden ongelmien kanssa.

Mä oli aika karmea alkuraskauden aikoihin...myönnettäköön. :)
Mies just eilen illalla sanokin että nythän sä oot ollu suuttumatta vaikka kuin kauan, lauhkea kuin lammas..heh...

Mut tosiaan sillo alku raskaudessa mä jopa räjähdin töissä työkaverille (miespuolinen) ja huusin kuin hyeena. Ja sit nolotti. :)
Nooh, raskauden piikkiin voi onnex laittaa kaikenlaista... :)

Kyl se miehesi ymmärtää tai ainakin pitäs ymmärtää nää mielialan vaihtelut jotka tosiaaan kuuluu tähän pakettiin.

En siis vielä edes tiennyt olevani raskaana, kun alkoi kumma hermojen kiristäminen. Koko ajan oli mökötys-fiilis ja tuli tiuskittua miehelle ihan typeristä jutuista. Sisäinen marttyyrikin otti valtaa; kun mies lähti tuulettumaan, paiskin kaiken maailman kotityöt sinä aikana ja vuodatin kyyneleitä siinä ohessa minkä kerkesin;minusta kun on tullut tällainen piika. ;) Miehenkin pinnaa alkoi hiljalleen kiristää, ja kysyikin että mitkäs kestomenkat sinulla oikein on päällä? Siinähän sitten havahduin, että missäs nuo muuten viipyvät. Viiden päivän päästä testi, ja plussa tuli. Nyt mennään rvko 8 4, vieläkin aika helposta napsahtaa, mutta on sen verran onnellinen olo vauvelin odotuksesta, ettei tarvitse miehenkään takapihalla nukkua. :)

Hyvä kuulla, etten ole ainoa laatuani;( Tylsää olla kun pirttihirmu. No, täytyy valistaa kanssaeläjiä, vaan kun ei kaikille vielä viitsi kertoa..

Hyvää odotuksen jatkoa teille kaikille!! perästä tullaan..