Meillä on 3 yhteistä lasta, erosimme 6 vuotta sitten ja yhteishuoltajuuden kera. Lapsen asuvat kanssani.
Isä on saanut käydä katsomassa tapaamissäännöistä poiketen vapaasti lapsia ja pitää heihin muutenkin yhteyttä vapaasti. Kuten hyvä on ollutkin.
Loma meni kivasti, reissussa käytiin jne. Kunnes isä yllätti lapset kunnolla, ei vain hlökohtaisesti.
Olimme yhdessä tapahtumassa jossa sattui olemaan lasten isän veljen vaimo (mutkikastako?), tämä sanoi että niin se sitten suku lisääntyy. Oltiin siinä vähän Ö:nä että mitä se meille kuuluu. Kunnes *sukulainen* sanoi että lasten isähän se jatkaa sukua uuden avovaimon kanssa. Valitettavasti kaksi lastamme oli vieressä ja kuuli kaiken.
Toinen painui paniikilla soittamaan isälleen, että onko asiat näin. No, olihan ne ja uusi syntyy jo syys-lokakuun vaihteessa. "Isillä oli kyllä tarkoitus kertoa teille. Mutta ei ole ollut sellaista sopivaa hetkeä." Kertoili sitten lapselle, että isi ei ole ehtinyt ultraan mutta vauva voi hyvin. Pitää sanoa siskoksi tai veljeksi. Isi on lopettanut vauvan takia tupakoinnin ja kaljan juonnin. Isi rakentaa omakotitalon uuden kanssa. Tästä on mennyt nyt 2 viikkoa, eli aikaa olisi ollut kertoa omille lapsille.
Lapset tuntevat itsensä hylätyiksi ja huonommiksi kuin uusi tulokas. Isin uusi on "vain" 12 vuotta nuorempi, eli on ollut 16 v. kun ensimmäinen lapsemme on syntynyt. Lapsirakas nainen, no miksi helvetissä se lapsirakas nainen ei ole halunnut nähdä näitä kolmea lasta vieläkään!
Isä nyt pyytää minua selvittelemään tätä sotkua, mutta mikä saamari se minä olen enää hänen likapyykkejä pesemään? Eikö isän pitäisi nyt itse tehdä asialle jotkain eikä olla ja äljöttää että voi, voi... Isän kommentti kun on, että kyllä ne lapset sen ymmärtää, isi kun on ollut 5 vuotta yksin. Tottakai isä saa, mutta asiat voi hoitaa huomattavasti fiksummin kun ikääkin alkaa olla jo 40!
Onko miehillä todella noin vaikeaa kertoa lapsilleen, että uusi on astunut elämään ja perhe kasvaa? Ja vaatia lasta sanomaan siskoksi/veljeksi sellaista lasta jonka äitiä ei tunne saati sitten lasta!
Isä on saanut käydä katsomassa tapaamissäännöistä poiketen vapaasti lapsia ja pitää heihin muutenkin yhteyttä vapaasti. Kuten hyvä on ollutkin.
Loma meni kivasti, reissussa käytiin jne. Kunnes isä yllätti lapset kunnolla, ei vain hlökohtaisesti.
Olimme yhdessä tapahtumassa jossa sattui olemaan lasten isän veljen vaimo (mutkikastako?), tämä sanoi että niin se sitten suku lisääntyy. Oltiin siinä vähän Ö:nä että mitä se meille kuuluu. Kunnes *sukulainen* sanoi että lasten isähän se jatkaa sukua uuden avovaimon kanssa. Valitettavasti kaksi lastamme oli vieressä ja kuuli kaiken.
Toinen painui paniikilla soittamaan isälleen, että onko asiat näin. No, olihan ne ja uusi syntyy jo syys-lokakuun vaihteessa. "Isillä oli kyllä tarkoitus kertoa teille. Mutta ei ole ollut sellaista sopivaa hetkeä." Kertoili sitten lapselle, että isi ei ole ehtinyt ultraan mutta vauva voi hyvin. Pitää sanoa siskoksi tai veljeksi. Isi on lopettanut vauvan takia tupakoinnin ja kaljan juonnin. Isi rakentaa omakotitalon uuden kanssa. Tästä on mennyt nyt 2 viikkoa, eli aikaa olisi ollut kertoa omille lapsille.
Lapset tuntevat itsensä hylätyiksi ja huonommiksi kuin uusi tulokas. Isin uusi on "vain" 12 vuotta nuorempi, eli on ollut 16 v. kun ensimmäinen lapsemme on syntynyt. Lapsirakas nainen, no miksi helvetissä se lapsirakas nainen ei ole halunnut nähdä näitä kolmea lasta vieläkään!
Isä nyt pyytää minua selvittelemään tätä sotkua, mutta mikä saamari se minä olen enää hänen likapyykkejä pesemään? Eikö isän pitäisi nyt itse tehdä asialle jotkain eikä olla ja äljöttää että voi, voi... Isän kommentti kun on, että kyllä ne lapset sen ymmärtää, isi kun on ollut 5 vuotta yksin. Tottakai isä saa, mutta asiat voi hoitaa huomattavasti fiksummin kun ikääkin alkaa olla jo 40!
Onko miehillä todella noin vaikeaa kertoa lapsilleen, että uusi on astunut elämään ja perhe kasvaa? Ja vaatia lasta sanomaan siskoksi/veljeksi sellaista lasta jonka äitiä ei tunne saati sitten lasta!
Vastaukset 18
Vanhimmat
katkeruus.Luultavasti hän ei ole osannut sanoa asiaa ja sen takia kävi näin.Toivottavasti oppi virheestään.Mutta jos nyt saan olla ihan rehellinen niin miehesi kuulostaa hyvältä ihmiseltä.Hänhän käy katsomassa lapsia useammin kuin "pitäisi" ja on valmistautunut uuden lapsen syntymään lopettamalla paheensa.Tottakai kaikki tämä tuntuu pahalta kun toinen on vaihtanut kaikenlisäksi nuorempaan!!Yritä antaa miehellesi anteeksi niin pääset itsekkin eteenpäin elämässä.Jokainen on oman onnensa seppä.
En ole katkera muuten kuin siitä, että ei kertonut lapsilleen totuutta. Ei tuo mielihyvää kuunnella keskellä yötä kun 10 vuotias itkee ettei voi enää elää! Ja etää isä on hyljännyt. Kun lapsen pienikin haave tuntuu itsestä pahemmalta kuin lapsesta! Onko useasti käymistä jos tapaamisoikeudet on kuukauden 1 ja 3 viikonloppu ja isä on viimeksi käynyt toukokuussa? Nyt on jo kuitenkin heinäkuun loppu...
Minulle oli helpotus että on löytänyt uuden koska tuntui hankalalta torjua x-miehen pyynnöt; kiinnostaisko seksi, kun minulla itsellä on oma kaveri. Aikuiset ymmärtävät asiat, mutta lapset elää vielä voimakkaasti tunteillaan.
Minun elämään tämä asia ei vaikuta kuin siinä, että lapset takertuvat enemmän minuun, koska isällä ei ole ollut kiinnostusta lapsia luokseen innokkaasti ottaa ja lapset eivät enää ole edes halunneet mennä.
Kiva kun joku pystyy sanomaan hyväksi isää joka ei niin paljon arvosta lapsiaan, että olisi kertonut heille tulevasta perheenlisäyksestä itse suoraan. Miten tuollaista asiaa ei "osaa" sanoa? Mies on silloin pelkuri kun omia lapsiaan pelkää niin paljon ettei pysty olemaan heille rehellinen.
Eihän nämä lapset mihinkään katoa, vai katoaako ne? Toivottavasti ei ainakaan minun elämästä. Olen katkera siitä, että minä jälleen kerran selvittelen isän edesottamuksia, kuten vieläkin vanhin lapsi kyselee; "Äiti, miksi isi hakkas sun päätä sillon seinään?"
"Isä on saanut käydä katsomassa tapaamissäännöistä poiketen vapaasti lapsia ja pitää heihin muutenkin yhteyttä vapaasti. Kuten hyvä on ollutkin." Tuosta nyt vaan sai käsityksen, että isi tapaisi usein lapsiaan..
En ymmärrä. Siis jos isä olisi lapsilleen kertonut uudesta tulokkaasta alkuraskaudesta niin 10-vuotias ei olisi itkenyt keskellä yötä ja konenut itseään hylätyksi..? Tuskimpa.
Mitä tulee pääsi seinään hakkaamiseen, niin se ennemminkin on lasta vaurioittanut. Eikä varmaan ole ollut ainoa asia..? Kaikenlainen fyysisen ja henkisen väkivallan näkeminen saatikka kokeminen on pienen ihmisen ymmärryskyvylle ylivoimaista ja vaatii perusteellisen läpikäymisen.
katkeralta vuodatukselta. Ehken tuo nuorempi vaimo kismittää ja luo kateutta? Sorry vaan, mutta lueppas itse ajatuksella tekstisi niin huomaat meidän reaktioiden syyn.
isä ei kertonut uudesta avovaimostaankaan lapsille. Kaikki nakattiin lapsille vieraan suusta suoraan silmille.
Sillä ei ole merkitystä onko toisella vanhemmalla uusi kumppani vai ei, mutta sillä, että kertoo lapsille edes vähitellen mitä on tulossa. Luulisin että isä on isä loppuun asti, oli se sitten lähellä tai kaukana. Samalla lailla kuin äiti on äiti lapselle aina.
Ilmeisesti avioerossa se jolle ei jää lapset on täysin vapautettu kaikesta vastuusta omia lapsiaan kohtaan.
Niinpä, en ole vinkunut että isän on pakko käydä lasten luona tai ottaa heidät luokseen niiden sääntöjen mukaan jotka avioeropapereissa lukee. Olisin voinut tehdä senkin, mutta olen antanut hänen vapaasti valita.
Ja se perheväkivalta mitä meidän lapset on nähneet on käyty keskustelemassa ihan asiantuntijoiden kanssa ja niitä tuntemuksia on purettu keskenään. Mutta haiskahtipa taas siltä, että älä koskaan syytä miestä vaan vika on aina naisessa. Katkerassa, omillaan toimeentulevassa, elämässä huomattavasti eteenpäin päässeessä ja oman mielipiteensä nykyään sanovassa akassa....
Olen siis katkera ja kateellinen vaikkakin itsellä on uusi mies. Okei, olen sitten. Lapset on vaan sivuseikka.... Hohhoijaa.... lähdempä tästä katkeroitumaan lisää oman kullan kainaloon!
jk. mitä tarkoittaa "ehken tuo nuorempi ....."
En TODELLAKAAN allekirjoita kahta viimeistä lausettasi! Miksi siis niin ajattelet..?
Aivan iljettävä temppu! Ei siis yhtään ajatellu millasta tuskaa omille lapsille ja sulle tuottaa. Olis sentää voinu aikeistaa kertoa ja kysyä et sopiiko hänen tehdä näin! Kunnon mies ei peittele omia asioitaan. Kyllä mä miettisin ainakin monta kertaa et uskaltaiskohan lapsiakaan enää päästää isin luo, kun tollasta tekee. Ihan totta! Ole sinä fiksu ja mieti mikä on lapsille paras. Eikä lapsianne voi väkisin pakottamaan hyväksymään sellasta mitä he ei halua, ei edes omalta isältään.
"Kyllä mä miettisin ainakin monta kertaa et uskaltaiskohan lapsiakaan enää päästää isin luo, kun tollasta tekee."...ajattelitko nyt yhtään tuota kirjoittaessasi. Voi tsiisös mitä katkeruutta omaan elämääsi tuo tekstisi kuvastaa...Ja muutenkin tuo vuodatuksesi ei sopinut ollenkaan ap. kirjoittajan vastaukseksi..ei ainakaan kanata ruveta muita neuvomaan, jos ajatusmaailma on itsellä noin vinksallaan!
humor?
Et siis ilmeisemmin ymmärtänyt edellistä kirjoitusta? Siihen sisältyi jotain, mikä jäi sinulta huomaamatta.
Pahoittelen, olihan tuossa huumorit mukana...taidan tarkistaa itse lukemisen ymmärtämistäni, kröhömm
Eli exältä kysytään, että saako avovaimoni synnyttää vai teemmekö abortin? Vai saanko seurustella? Vai mitä? Jos kysyä, että salata ni ei sit mitään :) Ja minusta todellakaan ei tarvitse sen vuoksi lapsilta isää riistää. Miksi vanhempien pitää riidellä eivätkä vedä yhtä köyttä.
ja lue koko keskustelu alusta alkaen sen hamaan viimeiseen asti! Oikolue samalla omasi...
..saivat velipuolen kun olivat noin 8 ja 9-v.
Isä kertoi mulle ensin ja mä lapsille.
Ei meillä mitään kohtauksia tullut sen takia.
Isänsä kanssa lapsilla oli huonot välit, mutta hekin ymmärsivät, ehkä mun avustuksella, että uusi vauva on heidän velipuolensa ja aivan viaton kaikkeen.
Heillä on hyvät välit ollut koko ajan, poika on jopa yöpynyt meillä muutaman kerran.
Nyt tämä "uusi vauva" on täysi-ikäinen ja mun lapset pitävät häneen yhteyttä ja tapailevat joskus, asuu toisella puolen suomea.
He todella pitävät häntä velipuolena, vaikka isän kanssa on edelleen sukset ristissä, kaikilla lapsilla.
Auta sinä lapsiasi kohtaamaan ennakkoluulottomasti uusi tulokas, sillä hän (luultavasti) pysyy heidän elämässään hamaan tulevaisuuteen.
Paljon on kiinni juuri sinun suhtautumisesta lapseen, miten omat lapsesi häneen suhtautuvat.
Mietin vaan, että onko kaikki kiinni VAIN siitä miten asia tuli julki vai siitä, että mies on rakentamassa uutta perhettä...
Miksi lapsesi luulevat että isä on heidät hyljännyt? Tapaamisten vähyydestäkö?
Mun lasten isä tapas heitä joskus ja jouluna, välillä 2-vuotta väliä.
Uusi vauva on todella syytön ja viaton, isän töppäyksiin.
lapsille selvittää, että uusi lapsi on ja pysyy. Ja tulee olemaan osa heidän elämää.
Vaikka väitetään, että minä olen katkera nuoremmasta avovaimosta, niin miksi olisin? Eihän minua jätetty uuden takia, vaan olemme eronneet jo 6 vuotta sitten! Ja minä lähdin siitä taloudesta, omasta halusta. X-mieheni on sabotoinut minulta yhden suhteen käymällä selvittelemässä että hän on minun x-mieheni ja lasten isä, että parempi pysyä meistä erossa. Sairasta siis olla katkera tuollaiselle ihmiselle uudesta suhteesta.
Olen sukkuloinut tässä lasten ja isän välissä ihan kyllästymiseen asti. Paikkaillut isän petettyjä lupauksia, miksi minun vieläkin pitäisi pestä sen ihmisen likapyykki?
Eikö olisi ollut reilua lapsia kohtaan itse kertoa uudesta puolisosta ja tulevasta lapsesta? Lapset ei tienneet koko asiasta. Onko reilua sitten ilmitulon jälkeen kehua lapsille kuinka isä on raitistunut ja rakentaa talon jne. Miksiköhän lapsilla herää kysymys; miksei silloin kun me oltiin pieniä? Lapsille on ihan outo ihminen isän uusi ja uusi lapsi. Odotan kyllä naiseltakin vastuuta asiassa, kun ottaa puolison joka on ollut jo kerran liitossa ja siitä on lapsia, niin ne lapset tulevat kaupantekijäisinä, vaikka eivät puolison kanssa asuisikaan. Pidän aika vastuuntunnottamana sellaista naista.
Tuleva lapsi on syytön, mutta toivottavasti ei joudu maksamaan isänsä virheistä. Minä alan olla pessyt käteni kokonaan asiasta. Jos minä olen aina se joka korjaa ja auttaa, niin ei sitä jaksa ainiaan. Isältä ei ole apua lasten hoidossa tullut koskaan, vaikka on ollut isojakin asioita kyseessä minun elämässä(2 todella läheisen kuolemaa) "Itsepähän olet lähtenyt!" on x-miehen kommentti.
mieleen että millanen se uusi miehesi on sitten isähahmona?Anna hänen vaikka puhua lasten kanssa oikeitten miesten juttuja jos se vaikka auttaisi.Olen pahoillani että sanoin sinua katkeraksi.En tajunut että se sopivasti oli liian harvoin ja että ex-miehesi on väkivaltainen.Sellaisesta ei oikein ikinä pääse yli.On vaikea luottaa ja etenkin silloin kun ei ole aihetta.Nyt pyörrän puheeni ja sanon että ex-miehesi on luuseri paska ja ole hemmetin tyytyväinen että pääsit siitä eroon.Lapsia voisi mielestäni auttaa jonkun tasapainoisen miehen seura.Ja sinulle neuvoksi että kerro rehellisesti lapsillesi mitä sinä ajattelet heidän isästään ja kuinka vääri hän on tehnyt teitä kaikkia kohtaan.Silloin lapset saavat sinusta inhimillisemmän kuvan ja huomaavat että on aivan oikein olla vihainen isälle, eikä tarvitse syyttää itseään.Meillä tämä on toiminut.Ex oli väkivaltainen alkoholisti.Lapset rakastavat isäänsä mutta ymmärtävät että tämä on sairas.
Joo, sori vaan, että tuli itselläkin kommentoitua rankalla kädellä kun on todellakin itse onnellinen ettei tarvitse elää enää siinä perhehelvetissä.
Vähän vaikea uuden puhua lapsille "miesten" lailla kun kaikki lapset ovat tyttöjä! Siksi kait niistä tuntuukin, että isä on hyljännyt. Sillä lapsihan tarvitsee molempaa "mallia" elämässään. Ja kumpaakaan vanhempaa ei voi korvata uusi "vanhempi".
Kyllä meillä näitä asioita on purettu ja keskusteltu ihan niinkuin ne todellisuudessa on. Selittänyt olen että nyt on ihan aikuisten oikeesti, ei lasten leikisti.
Tekee vaan niin helvetin pahaa kun lapset käy ensin avioeron läpi, sitten isä tavallaan vie luottamuksen viimeisen kerran, aikaisemmat lupaukset kun eivät kaikki pitäneet. Ja vanhin lapsi on juuri saapunut murkkuikään, maailma on muutenkin silloin sekaisin. Ja seuraava lähestyy sitä esikartanoa!
Noh, paistaa se päivä vielä tähänkin risukasaan. Lapset kasvaa ja elämä menee eteenpäin...
Jos lapset ovat kokeneet, että isä on heidät hylännyt, ei heille auta selittää, että ei ole hylännyt. Siinä ei auta muu kuin olla lasten tukena ja auttaa heitä sopeutumaan siihen että isällä on uusi elämäntilanne, ja toivoa että lapset pystyisivät luomaan uudenlaisen suhteen isäänsä, ennemmin tai myöhemmin. Ja jokainen omaa tahtiaa.