Kertokaas kaikenlaisia ideoita mielenterveyskuntoutujien arjen virikkeiksi.
Bingoa olen pelannut mielenterveysasiakkaiden kanssa, siitä he pitävät, mutta olen niin huono keksimään kaikkea uutta peliä ja leikkiä.
Kaikki ideat ovat tervetulleita :)
Bingoa olen pelannut mielenterveysasiakkaiden kanssa, siitä he pitävät, mutta olen niin huono keksimään kaikkea uutta peliä ja leikkiä.
Kaikki ideat ovat tervetulleita :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
mielenterveys asiakkailta itseltään, voisitte vaikka oikein ryhmäkeskustelun tuosta asiasta pitää. Itse tykkäisin kaikkinasesta liikunnasta, just sellasista mitä voi porukalla tehdä. Sitten vois piirtäminen, askartelu, runojen kirjoittelu, musiikki levyraati, tanssikurssi tms. Kirjastosta kyllä löytynee virikekirjoja, joista voisi myös etsiä erilaisia pelejä leikkejä. Kaikkein paras kuitenkin tiedustella porukalta mitä ne itse mieluiten haluaisi harrastaa!
Hakekaa apua Kollimaattorille, se on nyt winksahtanut todella!
Minulla on ideoita varmasti heti noin sata hauskaa, kaikki riippuu vain budjetista. Minun ideat ovat maksullisia, joten en niitä jaa ilmaiseksi. Ihmettelen vain mitä porukkaa palkataan töihin /otetaan harjiottelijaksi jos ei itse keksi.
"idearikas ohjaaja" ei ole ainakaan mielenterveys asiakkaiden kanssa missään tekemisissä! Sen verra epäepaattinen luonne, jos eimuskalla ideoitaan muiden iloksi maksutta tuoda niin tuskin ne hyviä ideoita onkaan tai ainakaan toteuttamis kelpoisia. Mikä katkeruus /kateus tms. kirjoittajaa vaivannee? Turha myös arvostella aloittajan avunpyyntöä, sehän vasta rohkeutta ja uskallusta vaatiikin, jos pystyy myöntään ettei ihan kaikkea osaa tai keksi itse. Hän sentään ei tarvitse mitään budjettia tai maksajaa. Kyllähän rahalla kaikkea keksii ja voi toteuttaa vaikka millasia ideoita!
sinä vasta erikoinen olet, kun et ymmärrä mitä kirjoitetaan, ja ensimmäiseksi luulet että valehdellaan. Aika epäluuloinen lunne, sanoisin.
Kuin toimii tuossa työssä, jos ei mitään ideoita ole vaan toisilta niitä kyselee, menisi sellaiseen työhön, missä ei itse tarvi kehittää mitään, on niitä aloja sellaisiakin. Ymmärtäisin kyllä jos on jo idea, ja haluaa apua sen toteuttamiseen.
Ei täällä kukaan muukaan ammattihenkilö omia työmenetelmiään toisille ilmaiseksi jaa. Sitä varten on ammatti-, ammattikorkea-, ja yliopistokoulut. Menisi opiskelemaan ammattiaan, jos ei työtänsä muuten osaa. Lopputili tyhjää kävelijöille ja pelkille työpaikalla oleskelijoille.
mielenterveysalan tms. parissa! Ei ole Sulla Empatiaa ja ihmisten käsittely taitoa ollenkaan, kun vain raha.raha vielä vaan raha merkkaa Sulle jotain. ihmiskohtaloilla tai sairauksilla ei näy olevan tekemisissäsi mitään myönteistä. Jospa itse jonain päivänä putoat masennukseen tai joku perheenjäsenesi, niin silloin ehkä Sinunkin katsantokantasi muuttuu? Jos olet opiskelija älä hoitoalalle ryhdy, mene johonkin bisneshommaan. Jos taas Olet jo vanhempi ja hoitoalal niin kyllä aika raakileeksi jäänyt. Opiskelusi mennyt hukkaan, kukaan ei Sinulta apua pyydä eikä varmasti ole saanutkaan. Koulutuksesta korkeallakaan ei ole mitään hyötyä, jollei sitä osaa käytännössä hyödyntää muiden hyväksi, ilman ettäkäsi ojossa vaan rahaa odottaa.
Olenkin opiskellut alaa vasta vuoden. Olen sijaisena, koska olen niitä harvoja, jotka töitä tekevät opiskelun ohella,ja kun ei työnantajalla paljon ole mistä valita. Se, että en keksi virikkeitä huonokuntoisille, laitoksessa kymmeniä vuosia asuneille ei kerro siitä, ettenkö muuten olisi varsin pätevä tekemään sijaisuuksia. Olen ainakin kypsä ja vastuuntuntoinen, sinua en voisi kommenttisi perusteella kypsäksi sanoa. Kysyinkin täällä neuvoja, kun en itse osaa keksiä ideoita huonokuntoisille. Eivät pelaa lautapelejä, eivät pihapelejä, eivät paljon piittaa mistään liikuntajutuista. Olen heiltä kyllä kysellyt. Heidän kuntonsa rajoittaa niin paljon. Ja tietysti se, että opiskeluni ovat vielä melkoisen alkutekijöissä. Mutta eipä kai sitä kysyä saa, ehkä täytyykin pysyä tällaisena eikä oppia mitään! Tässä tarkoituksena kun onkin kehittyä, yleensäkin kehitystä pitäisi tapahtua vielä opiskelujenkin jälkeen. Niin ja kommentistasi saa juuri sellaisen käsityksen että "minä työhöni kyllästynyt olen niin täydellinen työntekijä jne." Sosiaalialan työtä voi tehdä niin monella eri tavalla.
...pelata "Älypäätä" jos on tietokoneiden käyttömahdollisuus.
Tosin jos on joutunut viettämään aikaa laitoksessa pidempiä jaksoja, voi yleistietous jäädä heikoksi.
Kyllä em.:ssa on monentasoisia pelejä ja pelaajista voisi muodostaa ryhmiä.
Aivonystyröiden herättely on varmasti tarpeen,
koska monilla on ollut vahvat lääkkeet vuosia ja kyllä ne voivat heikentää aivotoimintaa.
""""
Älkää nyt opiskelijaa aliarvioiko! Ala ei ole
kaikkein helpoin ja vielä opinnot kesken.
""""
Ja kun toisiin täytyy aina tukeutua niin on riippuvuusongelma. Minuun ei ainakaan pääse ripustautumaan kukaan.
Musiikki maalaus, rentoutuminen mielikuvamatkan avulla, yhteislaulu/soitto, lautapelit, pallopelit, arvoitukset, tietovisa jne...
Onhan näitä. Itsekin hoitoalalla työskentelen, mutta harmittavan vähän tulee panostettua viriketoimintaan.
Tässähän oli monia sovellettavia, joita voin toteuttaa juuri näiden asiakkaiden kanssa. Monet ideasi sopivat juuri huonokuntoisille, kymmeniä vuosia sairastaneille. Opiskelija/sijainen kiittelee :)
Luontopolku, lintujen bongaus, kuntolenkki, onkireissu, tutustuminen maatilohin, puutarjoihin, puistoihin tms....
Kollinaatori on nettirolli ja seonnut täysin.
Luin vanhaa viestiä, jossa opiskelija pyysi vinkkejä mielenterveyskuntoutujille. Kovasti oli "mollaajia" kun vinkkejä pyysi, mutta onneksi muutamia asiallisiakin. Itse olen toiminut yli vuosikymmenen mg-kuntoutujien parissa, ja sympatiat opiskelijan puolella. Vaikeasti mt-ongelmaisille on todella vaikea keksiä virikkeitä. Osa kun on niihin kaavoihinsa kangistuneita, joille mitään uutta ei tahdo saada läpi menemään ja sekaan mahtuu henkilöitä, jotka ei voi lähteä esim. ulos mt-ongelmasta johtuen. Jne.
Toimintatason mukaiset palapelit ovat mielekästä puuhaa monelle. Niitä voi yhdessä ohjaajan tai muiden kuntoutujien kanssa pähkäillä :)
Voi hitto mikä aloitus.
Ensinnäkin, me kaikki ihmiset olemme jonkinlaisia "mielenterveyskuntoutujia". Kaikilla on omat ongelmamme, koska olemme ihmisiä ja elämme maailmassa. Ei ole mitään järkeä eristää joitakin ihmisiä elämänongelmiensa vuoksi omiin kategorioihinsa.
Nimittelyt voisi siis jättää pois, ja kutsua kaikkia vain ihmisiksi, tai miksipä ei vaikka asiakkaiksi, jos ovat siinä roolissa jossain organisaatiossa.
Toiseksi. Voi hyvänen aika, eikö niillä sinun "mielenterveyskuntoutujillasi" todella ole muuta tekemistä kuin ihmetellä kädet ristissä ja odottaa että keksit heille tekemistä palkatulla työajallasi? Jos näin on päässyt käymään, niin toivoisin että koko kuntoutus- ja mielenterveysjärjestelmä katsoisi peilin ja miettisi tilannetta tosissaan. Ihan varmasti nimittäin "mielenterveyskuntoutujilla" olisi paljonkin tekemistä vaikka niiden senhetkisten ongelmiensakin tiimoilta, jos vaan löytyisi sopiva tilaisuus. Mielen pulmia voi työstää monella tavalla, ja niistä voi kehittää uusia voimavaroja.
Nykyinen mielenterveysjärjestelmä vieraannuttaa ihmiset itsestään ja myös toisistaan.
Te voisitte yhdessä kehittää toistenne ajattelua järjestelmällä vaikka lukupiirejä tai leffailtoja/päiviä. Kirjat kehittävät empatiataitoa ja laajentavat maailmankuvaa, ja siksi niiden hyödyllisyys on ilmeinen sekä kuntoutujille että kuntouttajille. On esimerkiksi olemassa valtavasti hyvää elämänkerrallista, dokumentaarista ja faktapohjaista kirjallisuutta hulluudesta, sen historiasta ja siitä, kuinka erittäin vaikeistakin kokemuksista voi toipua. Ehdottaisin, että kävisitte läpi vaikka hullujen elämänkertoja? Hulluuden antrpologiaa? Entä huono-osaisuutta käsittelevät yhteiskuntakriittiset dokumentit ja kirjat? Minä haluaisin olla sinun roolissasi, keksisin paljonkin kehittävää tekemistä.
"Te voisitte yhdessä kehittää toistenne ajattelua järjestelmällä vaikka lukupiirejä tai leffailtoja/päiviä. Kirjat kehittävät empatiataitoa ja laajentavat maailmankuvaa, j"
Tuo on hyvä idea. Eikä suinkaan vain "mielenterveyskuntoutujille" vaan kaikille.
Itselleni tuli aloituksesta kuitenkin vähän sellainen kuva, että mitään oikeaa, sisältörikasta tekemistä ei "kuntoutujille" ole tarkoituskaan hankkia. Vaan puuhastelua, joka turhauttaa entistä enemmän, ja viestii, että sinulla ja tekemisilläsi ei ole maailmalle mitään väliä. Kunhan pyörittelet peukaloitasi vähän aktiivisemmin...
Suosittelen yhtenä hyvänä kirjana esimerkiksi Claes Anderssonin Hulluudestamme ja hulluudestanne. Ei pitkä, mutta asiapitoinen ja elävästi kirjoitettua tekstiä. Psykiatri, runoilija ja poliitikko Anderssonhan menehtyi vastikään. Menetys mielenterveyskentälle ja koko yhteiskunnalle ainakin minun mielestäni.
Anonyymi
27.8.2019 15:06