Tämä ei ole syyllistävä kirjoitus. Älkää siis ampuko alas otsikkoa vilkaisemalla.
Olen lestadiolaisuuden sisällä ja siitä pois päässeenäkin kokenut kovuutta. Sisällä olevan kovuuden muistan 70-luvun rippikoululeiriltä alkaen. Tilaa ei ollut ajatella ja uskoa toisin kuin jostain määrättiin. Toisin omassa tunnossa tunteva ajettiin kovuudella - ja oman kokemuksen mukaan myös epäinhimillisellä jumuudella - itsetuhoiseen skitsofreniseen tilaan tai yhden opin uskoon. Saman muistan seurojen jälkeen pidetyistä julkisista nöyryytyksistäkin.
Kovuus näkyi toki jo lapsena ja näkyy moenssa lestadiolaisperheessä yhä tänäänkin. Lasten "ohjaamisessa" korostavat monet tuntemani lestadiolaiset sitä oppia "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Lapsia pelotellaan tänäänkin epämääräisellä sieluvihollisella, sellaisella otuksella joka on monta kertaa ihan muuta kuin se pahuus mistä Raamattu lausuu.
Kovuus näkyy myös lestadiolaisten suhtautumisessa muihin uskovaisiin tai kokonaan uskosta osattomiin. Helluntalsisia ja körttiläisiä pilkataan ilkkuen - ihan totta muuten. Tämä tapahtuu vain silloin kun lestadiolaiset ovat keskenään tai silloin kun perhepiiriin kuuluva "musta lammas" sattuu olemaan kuulolla "Jumalan lasten" keskustellessa.
Ja muita uskovaisia kohdataan kovuudella tai oikeammin kylmän viileästi ja muodollisesti. Puhe uskosta tai omantunnon asioista kätketään kovan kasvottoman kuoren sisään. Jos olisi kyse pokeripelistä, monia tuntemiani "kovanaamaisia" pokan pitäviä lestadiolaisia voisi kutsua pokerinaamoiksi, sen verran tiukka, tunteeton ja kova on ulkokuori.
Kovuudella on perusteensa. Lestadiolaiset ovat kovassa puristuksessa monien perinnäissääntöjensä ja Raamatun erikoisen tulkinnan mukaan. Ei ole helppo olla avoin ja pehmeä kun kaikille toisille uskovaisille joutuisi selittämään että "juuri me vain olemme se piskuinen Jumalan lasten joukko. Te menette helvettiin, ellette toimi kuten elävässä kristillisyydessä puhutaan".
Kovuudella on hintansa. Näyttää että lestadiolaisuus on murtumassa sisältä päin. Nuoret jotka kokevat ja ymmärtävät monet lestadiolaisuuden kauniit asiat, ovat myös havainneet että liikkeellä on monia kovuudella maton alle lakaistuja tapahtumia selvittämättä. He ovat myös huomanneet että lestadiolaisella liikkeellä on monia raadollisella ihmismielellä laadittuja käsityksiä hyvästä ja pahasta.
Kovuuden ja muodollisen uskovasiuuden sijaan tovion lestadiolaisuuteen armoa ja sellaista ilon ja vapauden uskoa josta Paavali puhui. Tuo raamatullinen korjausliike on mahdollinen siten että uskon liike saa edelleen olla kristillisyyden yhtenä kotina uskovaisille.
Olen lestadiolaisuuden sisällä ja siitä pois päässeenäkin kokenut kovuutta. Sisällä olevan kovuuden muistan 70-luvun rippikoululeiriltä alkaen. Tilaa ei ollut ajatella ja uskoa toisin kuin jostain määrättiin. Toisin omassa tunnossa tunteva ajettiin kovuudella - ja oman kokemuksen mukaan myös epäinhimillisellä jumuudella - itsetuhoiseen skitsofreniseen tilaan tai yhden opin uskoon. Saman muistan seurojen jälkeen pidetyistä julkisista nöyryytyksistäkin.
Kovuus näkyi toki jo lapsena ja näkyy moenssa lestadiolaisperheessä yhä tänäänkin. Lasten "ohjaamisessa" korostavat monet tuntemani lestadiolaiset sitä oppia "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Lapsia pelotellaan tänäänkin epämääräisellä sieluvihollisella, sellaisella otuksella joka on monta kertaa ihan muuta kuin se pahuus mistä Raamattu lausuu.
Kovuus näkyy myös lestadiolaisten suhtautumisessa muihin uskovaisiin tai kokonaan uskosta osattomiin. Helluntalsisia ja körttiläisiä pilkataan ilkkuen - ihan totta muuten. Tämä tapahtuu vain silloin kun lestadiolaiset ovat keskenään tai silloin kun perhepiiriin kuuluva "musta lammas" sattuu olemaan kuulolla "Jumalan lasten" keskustellessa.
Ja muita uskovaisia kohdataan kovuudella tai oikeammin kylmän viileästi ja muodollisesti. Puhe uskosta tai omantunnon asioista kätketään kovan kasvottoman kuoren sisään. Jos olisi kyse pokeripelistä, monia tuntemiani "kovanaamaisia" pokan pitäviä lestadiolaisia voisi kutsua pokerinaamoiksi, sen verran tiukka, tunteeton ja kova on ulkokuori.
Kovuudella on perusteensa. Lestadiolaiset ovat kovassa puristuksessa monien perinnäissääntöjensä ja Raamatun erikoisen tulkinnan mukaan. Ei ole helppo olla avoin ja pehmeä kun kaikille toisille uskovaisille joutuisi selittämään että "juuri me vain olemme se piskuinen Jumalan lasten joukko. Te menette helvettiin, ellette toimi kuten elävässä kristillisyydessä puhutaan".
Kovuudella on hintansa. Näyttää että lestadiolaisuus on murtumassa sisältä päin. Nuoret jotka kokevat ja ymmärtävät monet lestadiolaisuuden kauniit asiat, ovat myös havainneet että liikkeellä on monia kovuudella maton alle lakaistuja tapahtumia selvittämättä. He ovat myös huomanneet että lestadiolaisella liikkeellä on monia raadollisella ihmismielellä laadittuja käsityksiä hyvästä ja pahasta.
Kovuuden ja muodollisen uskovasiuuden sijaan tovion lestadiolaisuuteen armoa ja sellaista ilon ja vapauden uskoa josta Paavali puhui. Tuo raamatullinen korjausliike on mahdollinen siten että uskon liike saa edelleen olla kristillisyyden yhtenä kotina uskovaisille.
Vastaukset 26
Vanhimmat
yleistä ja ihailtua. Itsekin vl-kodin lapsena olen nähnyt sen julmuuden, jolla toisia liikkeen sisällä kohdellaan. Jos et ole riittävän vahva ja itsekäs sekä häikäilemätön, puimatanner puhdistetaan juuri sinin kohdaltasi ihan puhtaaksi ja saat jatkaa kurjaa matkaasi saatanan lapsena.
Omat kokemukseni (Luojan kiitos!) päättyvät 80-luvulle, mutta aivan vastikään SRK:n pääsihteeri kertoi, että sama meno jatkuu koska mitään väärää ei silloinkaan tehty.
Luunkovat bisnesmiehet ja lääkärit ja haudankaivajat selviävät lestadiolaisuudessa. Remmissä pysyy myös joitain opettajia ja armeijan kapiaiset. Bisnesmaailman ja lestadiolaisuuden lait ovat yhtäläiset. Vain kovimmat ja kylmimmät miehet ja fyysisesti terveet naiset selviävät uskossa.
Bisnesmiehet hommaa pyörittää niin ei ole ihme kun vasemistopuolueiden äänestäminen on kielletty.
runnoivat internet-luvallisuuden läpi omien bisneksiensä vuoksi. Koska tv ei aikoinaan edistänyt kenenkään taloudellista etua, se oli helppo kieltää ja synniksi saarnata.
että raha on ollut syynä netin hyväksymiseen. Tällä palstalla usein ihmetellään, miksi netti sallitaan mutta TV:tä ei, vaikka netti on törkyä täynnä. Vastaus näyttää olevan yksinkertainen.
Tähän ilmiöön törmää nyky-veeällien kohdalla jatkuvasti: kun raha ja omatunto joutuvat vastakkain, raha voittaa.
Kiitos rohkeasta ja tavattoman kirkkaita oivalluksia avaavasta, monipuolisestsa kirjoituksesta.
En sanut kokea koskaan armahtavaa Kristusta niinä vuosina jotka lapsuudesta saakka kasvaneena vl-liikkeessä elin.
Vasta sieltä pois lähdettyäni ja kauan kipua koettuani sain valoa, ja koko kristinuskon perusolemus avautui aivan uudella tavalla.
"Armo kuuluu mulle juuri!" Ei lyövänä ei tekoja eikä suorituksia vaativana, ei vanhatestamentillisen uhkaavana. Vaan kohdaten minut kärsivänä Jumalan lapsena ja armahdettuna.
On surullista että vain harvoilla - enimmäkseen vain hyvin vanhoilla ihmisillä - on vanhoillislestadiolaisuudessa nykyään käsitys Raamatun ydinsanomasta.
Kaikkein vanhimmat muistavat vielä mitä vl-usko oli muinoin. Ennen 70-luvun hoitokokousvaihetta joka vei liikkeesta moraalin ja vapauden.
Kyynel vieri poskelleni lukiessani palautettasi. Kyynel ei tullut siitä että olisin kokenut itseni oivalliseksi kirjoittajaksi. Vaan siitä että samaistin sinut "saman kohtalon lapseksi". Ihanaa tietää, tuntea ja ajatelle että meitä samoin ajattelevaia ja samoja lestadiolaisen uskonnon uhreja on niin paljon... Kiitos sinulle tuntematon ystävä. Näistä kyyneleistä.
Kunhan parinkymmenen vuoden kuluttua julmimmat hoitomiehet ovat päässeet "herransa" iloon ja vl-liike voi alkaa rakentaa jälleen vapaata armolasten joukkoa, jossa julmuus ei ole enää vallitseva piirre. Toivotaan näin. Jokunen sukupolvi tosin ajettiin pihalle tai peloteltiin muuten puolikuoliaaksi...
et vaikuta onnelliselta ihmiseltä.itkisit mieluummin omaa syntisyyttä.kirjoituksesta saa sellaisen kuvan että olet katkera ihminen.itse olet osasi valinnut.
jos halua a pilkata muit , kannatt opetel kirjoittamaaaaaa.sillai on uskottavamp.
Taas löytyi katkarapujen jakelija... :-)
Kun me tämän kaiken kokeneet ja kärsineet psalmejamme jaamme, ilmaantuu aina yyksi tai useampi vanhoillislestadiolainen SRK-lautaselta tarjoilemaan meille...
"kirjoituksesta saa sellaisen kuvan että olet katkera ihminen". Hmmm hmmm...
Saattaa ollakin että olen katkera. Voin olla myös mustasukkainen, mielistelevä tai petollinen.
Mutta kuule hyvä ystävä. Riippumatta itse kunkin tuntemuksiin ne on ihan hyvä ottaa todesta. Keskittykäämme asiaan. Ja suokaamme toisillemme oma tunteiden maailma.
ps. En taida olla kuitenkaan katkera. Olen varmaankin enemmän vihainen. Tai sittenkin jotain muuta
siitä vl-kovuudesta. On niin puhtaaksiviljeltyä, että vaikuttaa epäilyttävästi feikiltä.
Luepa mitä SRK:n pääsihteeri sanoi tv-haastattelussa: muiden uskoa emme lähde arvioimaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018195589
Olet saanut harvinaisen hyvin esiinoleellisen siitä tunnosta, mikä minullakin onollut. On ollut lämpimiä aikoja, joskus 1960-luvulla, kun vain jostain taka-alalta kuultiin suviseurojen viimeisenä päivänä julkilausumia, milloin mistäkin asiasta. Niitä ei otettu aivan todesta, vaan jopa laskettiin leikkiäkin. Silloin se oli vielä sallittua.
Kylmä koura kuitenkin alkoi yhä enemmän ahdistaa japuristaa vl-liikkeessä. Itselläni oli silloin työasiat kovasti pinnalla, en joutanut oiken pitämän itseäni selvillä siitä, missä mennään. Muualta Suomesta alkoi kuulua outoja juttuja "hoitokokouksista". Niitä ei alkuun edes uskonut olevan totta. Niitä kuului kuitenkin enemmän ja enemmän ja lopulta ne löysivät minutkin.
Yhtään vl-ystävää ei jäänyt ja toiset "Saatanan lapsiksi jäetyt" olivat kaukaisempia tuttavia. Liikkeeseen jääneet muuttuivat kylmiksi, armottomiksi ja ystävyys oli historiaa. Noita kylmiä ja rakkaudettomia, armottomia kirjoittelijoita on vielä tälläkin palstalla, mutta enemmistö vl-kirjoittelijoista näköjään ymmärtää oman liikkeensä tilanteen, eikä enää niin äänekkäästi tuomitse. Liikkeeseen jäänyt vanhempi polvi osaa sentään hävetä ja siksi se ei ole kertonut nuorisolle asioista juuri mitään.
Mutta Jumala sentään ei ole jättänyt eikä hylännyt, olen saanut uusia saattomiehiä ja -naisia ja armon aurinko paistaa vieläkin:)
Jos haluat kirjoitella tarkemmin, osoitteeni on: [email protected]
Kun SRK:n johto lähti 60-70-luvulla mukaan UKK:n tukijaksi, tuli pakottava tarve lähteä kitkemään SMP:n kannatus vl-piireistä. Moni on epäillyt alunperin hoitokokousten alkaneen SMP:tä äänestäneiden "hoitamisesta". Se on toki yksi looginen selitys sellaisen lumipalloilmiön "alkuräjähdykseksi". Kohta haluttiin syntisen äänestämisen lisäksi hoitaa kaikki muutkin asiat kerralla kuntoon ja siitähän se lähti...
Uskomatonta, siis aivan samanlaisia kohtaloita. Psykologi sanoi minulle että sosiaalinen eristäminen on yksi julmimpia rangaistuksia mitä ihminen voi keksiä.
Sen SRK otti käyttöön systemaattisesti hoitokokousten yhteydessä.
Ihmiset saatiin kauhun valtaan. Kaikki olivat hädissään. Kukaan ei uskaltanut ottaa yhteyttä toiseen uskovaiseen...Kukaan ei uskaltannut myöskään jutella tapahtumista ulkopuolisille, kun ei koskaan tiennyt mistä kosto iskee.
Vanhojen ihmisten piinaaminen ja kiusaaminen sekä heiltä siunauksen kieltäminen oli pahinta katseltavaa.
Ainakin naapurin isäntä hoidettiin SMP:n lehden tilaamisen vuoksi henkiseen epätasapainoon. En muista vuotta, mutta se oli silloin kun Vennamon puolue sai suurvoiton vaaleissa. Naapurin isäntä hoidettiin vain tästä syystä.
Joka edistää poliittisia tavoitteitaan hengellisin keinoin. Melko arveluttavaa!
Tulee mieleen SAK, jonka luultiin olevan ammattiliitto, mutta osoittautuikin SDP:n tukipuolueeksi. Aivan kuten SRK osoittautui hengellisen liikkeen sijasta Keskustan käsikassaraksi. Hävetkää!
Hoitokokousvuosien perintönä kovuus on tänäkin päivänä vallitsevana piirteenä vl-uskossa. Kovuus on peitelty rakkauden naamion taakse. Vl-rakkautta riittää kaikille nyökyttelijöille, mutta ei muille.
ite en ole sairastanut vasta kuin 40 vuotta,mut minkäs näille mahdat.
Välillä on tuntuntut todellakin että itsekin sairastaisin (kuten nyt sinäkin totesit). Mutta olen saanut vahvan eheän tunteen ja kokemuksen siitä että lestadiolainen uskonkä¨sitys on vain osittain raamatullinen. Se muu osa, ihmisten keksimät perinnäissäännöt, on sairasta. Ja se sairastuttaa muitakin...
Koska puhut pahaa SRK:N valtakunnasta!
7 kuolemansyntiä=leeviläisyys. tää mun mielipide kokemusten kautta.
Lestadiolaisuus tulee murtumaan juuri sisältäpäin.
Toivotaan silti kaunista jatkoa lestadiolaisuudelle. Tärkeintä on että myllynkiveä ei aseteta lestgadiolaisten riviuskovaisten kaulaan. Vaan heille jotka ihmissäännöin ovat ohjaam,assa sydämen uskovaisia harhaiseen uskoon. Toivotaan liikkeen murtumisen sijaan liikkeen tervehtymistä kuuliaiseksi Jumalan sanalle ja Raamatulle.
Kuvauksesi on hyvin tuttua, sillä olin itsekin lapsudessani ja nuoruudessani vl-liikkeen sisällä. Jumalan armosta en ole sitä enää, sillä lähdin pois liikkeestä 80-luvulla, ensi omille teilleni maailmaan, sitten muutaman vuoden kuluttua elävään uskoon.
Valitettavasti uskonto aina luo kovuutta, sillä siinä ei ole enää tilaa Jumalalle - rakkauden sijaan tulee ihmiskeskeisyys ja perimmäissääntöjen vaatimukset.
Uskalsin ihmetellä jo lapsena, miksi pahan puhuminen muiden selän takana (ja usein edessäkin päin) oli sallittua, jopa hyve. Nämä samat kiusaajat olivat tarkkoja siitä, että mitään sääntöä ei koskaan rikottu.. mutta Jumalan mielen mukainen elämä tuntui olevan ennen kuulumaton käsite, saati Jumalan rakastaminen - ja lähimmäisen.
Ellei ihminen ensin ole kohdannut Jumalaa ja Hänen suurta armoaan, ei hän voi rakastaa muitakaan ihmisiä. Yhteisöä voidaan pitää koossa säännöin, mutta tämä ei korvaa rakkautta ja Jumala-suhdetta.
En koskaan kuullut lapsena ja etsivänä nuorena mitään johtolankaa elävän Jumalan puoleen, sen sijaan runsaasti eväitä yhteisön tottelemisesta ja
sen jäsenenä pysymisestä.