Vihdoinkin olen tavannut aivan ihanan ihmisen. Sellaisia ihmisiä on 1 miljoonasta. Hän on huolehtiva, hänen kanssaan on todella hyvä olla, hän on luotettava ja kertakaikkiaan aarre. Rakastamme toisiamme syvästi. Mutta yksi vika minun mielestäni - hänellä on lapsi. Itse kun olen lapseton. Vaikka järki sanoo että asialle ei voi mitään ja olen ottanut hänen tietoisesti puolisokseni, en vain totu ajatukseen. Olen kai niin itsekäs ja inhottava ihminen, että en vain voi hyväksyä asiaa. Pakko lähteä suhteesta pois ettei kenenkään tarvitse kärsiä enempää. Tietäen etten koskaan löydä enää hänen kaltaistaan. Niin se vaan on, että rakkauskaan ei aina auta. Ehkä minulle on ihan oikein että olen loppuelämäni yksin.
Miksi mikään ei....
riitä
7304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka voit luopua rakkaudesta tuon asian vuoksi? Ei kai lapsi voi olla esteenä yhteiselle elämälle? Minulla on lapsi (olen eronnut) ja kihlattuni hyväksyy hänet. Miksi ei hyväksyisi? Lapsikaan ei varmasti ymmärrä miksi jätät vanhemman hänen vuokseen? Siitä alkaa lapsen kohdalla ehkä koko elämän kestävä itsesyyttely. Ymmärrän päätöksesi ehkä jollain lailla, jos rakastettusi ei ole kertonut asiasta ja olette seurustelleet jo kauan. Mutta silloinkin varmaan kannattaisi miettiä tärkeysjärjestys.
Vain sellainen ihminen voi vastata noin jolla on lapsia! Jos itse olisit lapseton ja ottaisit miehen jolla on lapsia, asia olisi toisin. Mutta sitä sinun vaikea ymmärtää kun niin ei ole.
Mutta eihän mikään ulkopuolinen asia voi vaikuttaa rakkauteen. Onko se rakkautta vai jotain muuta? Millaisia ongelmia sulla on lapsen takia? Osoittaako mies liikaa huomiota lapselle? Torjuuko lapsi sinua? Oletteko asuneet vielä yhdessä lapsen kanssa?
lasta "tekosyynä"?
Pohjimmiltasi et sittenkään halua koko tyyppiä.
Oletkohan liian nuori ja kokematon....asiat pitää laittaa tärkeys-ja arvojärjestykseen.Mieti rauhassa,äläkä hermostu ja vauhkoonnu.Itselläni on kokemusta,kun mies tuo lapsen tullessaan,vaikeata oli!
Voi kun asia olisikin niin yksinkertainen että olisin nuori ja lapsellinen mutta kun aikuinen nainen! Miten sinulla oli vaikeaa? Entäs nyt? Oletteko edelleen yhdessä?
Tulee mieleen, että oletkohan kypsymätön ja omistushaluinen.
Ihmissuhteethan yleensä, myös lapset ovat rikkaus. Ei sinulta mitään oteta pois.
Voi olla, että jos olet kovin nuori, et halua sitoutua tai et haluaisi miehesi sitoutuvan, niin silloihan lapsi tuntuu rajoitteelta, suorastaan taakalta. Eli taas tullaan siihen, että et ole kypsä tähän lapsijuttuun.