Viimeksi täällä esiintyessäni otsikoin kirjoitukseni suunnilleen "Näkemiin vai hyvästi?"
Nyt oli pakko tulla kertomaan muutamia alkeita palstalle viime viikkojen kuluessa ilmestyneille huutajille, jotka näyttävät tuuraavan Känän, Santeri Alkion ja eräiden muiden huutajien kesälomaa. Aiheenaan tietysti yli kaiken maatalousrahojen kohtalo valtion budjettiesityksessä. Kun tieto tuntuu olevan niin kovin vähissä, niin ajattelin tarjota pienen "tukipaketin" - olkaapa hyvät.
Ensinnäkin EU:n maatalousrahoitus on jo pitkään, itse asiassa alusta saakka ollut moraalisesti ja ekologisesti varsin heikosti perusteltu. Korkeimpia EU-rahoitteisia yksikkökohtaisia tukia maksetaan parhailla tuotantoalueilla, joissa myös käytetään eniten ympäristöä rasittavia vilejlymenetelmiä.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP-tukitaso perustuukin hinnanalennusten korvaamiseen, joten se on suurin siellä, missä satotaso on korkein. Suomessa tukitasot ovat EU:n alhaisimpia.
Siksi maataloutta tuetaan myös suoraan kansallisista varoista.
Nyt meneillään olevasssa kiistassa on kysymys siitä, että Suomessa osa ympäristötuesta on rahoitettu ns. maaseudun kehittämisvarojen kautta. Euroopan unionin laajennuttua eivät nettomaksajat enää halua lisätä maatalousmenoja, ja niinpä Suomi monien muiden maiden tavoin menettää osan nykyään saamastaan EU-rahoitteisesta maaseudun kehittämisrahasta.
Ellei ympäristötuelle tule kompensoivaa rahoitusta ja se alenee, moni viljelijä luopuu etenkin C-tuotantoalueella varsin alhaisesta ymäristötuesta kokonaan. Silloin ei tarvitse myöskään noudattaa kustannuksia aiheuttavia ympäristöehtoja. Siitä kuitenkin ajan oloon kärsii sekä luonto että maaseudun kulttuurimaisema.
Kysymys valtion budjettiin saatavasta määrärahasta on lopulta sangen pieni ongelma, noin 0,03% koko budjetista. Sen varassa ei nyt mikään kaadu eikä mikään pelastukaan, mutta itse pitäisin sitä varsin oikeudenmukaisena ottaen huomioon, että tähän saakka Suomen EU-jäsenyyden rasitukset ovat jakamattomasti kantaneet maaseutu, maatalous ja elintarviketeollisuus.
Lopuksi kysymys eräille palstan räyhääjistä: Olisiko siis mielestänne parempi, että Suomen hallitus olisi hyväksynyt syksyn neuvotteluissa korkeamman budjettikaton unionille. Silloin Suomi nettomaksajana maksaisi jopa miljardeja euroja muiden maiden maatalouden tukea! Sitä paitsi nytkin jo vallitsee tilanne, jossa Suomi maksaa enemmän muiden EU-maiden maataloustukia, kuin mitä se maksoi ennen EU-jäsenyyttä omassa maassaan. Kumpoaako järjestelmää kannatatte? Ja oletteko tietoisia siitä, että tähänkin saakka kaikesta maataloustuesta EU-Suomi rahoiutussuhde on maassaamme ollut noin 40-60?
Itse pidän selviönä, että tulevaisuudessa maatlousrahan kierrättäminen Brysselin kautta vähenee ja maatalouden merkitys osana EU:n politiikkaa hiljalleen heikkenee muiden toimialojen kehityksen saadessa lisää painoa. Tällöin myös Suomessa ollaan tietysti valmiita palaamaan pitkälti kansalliseen tukijärjestelmään. Ei se meille ainakaan nykyistä kalliimpi ole.
Nyt oli pakko tulla kertomaan muutamia alkeita palstalle viime viikkojen kuluessa ilmestyneille huutajille, jotka näyttävät tuuraavan Känän, Santeri Alkion ja eräiden muiden huutajien kesälomaa. Aiheenaan tietysti yli kaiken maatalousrahojen kohtalo valtion budjettiesityksessä. Kun tieto tuntuu olevan niin kovin vähissä, niin ajattelin tarjota pienen "tukipaketin" - olkaapa hyvät.
Ensinnäkin EU:n maatalousrahoitus on jo pitkään, itse asiassa alusta saakka ollut moraalisesti ja ekologisesti varsin heikosti perusteltu. Korkeimpia EU-rahoitteisia yksikkökohtaisia tukia maksetaan parhailla tuotantoalueilla, joissa myös käytetään eniten ympäristöä rasittavia vilejlymenetelmiä.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP-tukitaso perustuukin hinnanalennusten korvaamiseen, joten se on suurin siellä, missä satotaso on korkein. Suomessa tukitasot ovat EU:n alhaisimpia.
Siksi maataloutta tuetaan myös suoraan kansallisista varoista.
Nyt meneillään olevasssa kiistassa on kysymys siitä, että Suomessa osa ympäristötuesta on rahoitettu ns. maaseudun kehittämisvarojen kautta. Euroopan unionin laajennuttua eivät nettomaksajat enää halua lisätä maatalousmenoja, ja niinpä Suomi monien muiden maiden tavoin menettää osan nykyään saamastaan EU-rahoitteisesta maaseudun kehittämisrahasta.
Ellei ympäristötuelle tule kompensoivaa rahoitusta ja se alenee, moni viljelijä luopuu etenkin C-tuotantoalueella varsin alhaisesta ymäristötuesta kokonaan. Silloin ei tarvitse myöskään noudattaa kustannuksia aiheuttavia ympäristöehtoja. Siitä kuitenkin ajan oloon kärsii sekä luonto että maaseudun kulttuurimaisema.
Kysymys valtion budjettiin saatavasta määrärahasta on lopulta sangen pieni ongelma, noin 0,03% koko budjetista. Sen varassa ei nyt mikään kaadu eikä mikään pelastukaan, mutta itse pitäisin sitä varsin oikeudenmukaisena ottaen huomioon, että tähän saakka Suomen EU-jäsenyyden rasitukset ovat jakamattomasti kantaneet maaseutu, maatalous ja elintarviketeollisuus.
Lopuksi kysymys eräille palstan räyhääjistä: Olisiko siis mielestänne parempi, että Suomen hallitus olisi hyväksynyt syksyn neuvotteluissa korkeamman budjettikaton unionille. Silloin Suomi nettomaksajana maksaisi jopa miljardeja euroja muiden maiden maatalouden tukea! Sitä paitsi nytkin jo vallitsee tilanne, jossa Suomi maksaa enemmän muiden EU-maiden maataloustukia, kuin mitä se maksoi ennen EU-jäsenyyttä omassa maassaan. Kumpoaako järjestelmää kannatatte? Ja oletteko tietoisia siitä, että tähänkin saakka kaikesta maataloustuesta EU-Suomi rahoiutussuhde on maassaamme ollut noin 40-60?
Itse pidän selviönä, että tulevaisuudessa maatlousrahan kierrättäminen Brysselin kautta vähenee ja maatalouden merkitys osana EU:n politiikkaa hiljalleen heikkenee muiden toimialojen kehityksen saadessa lisää painoa. Tällöin myös Suomessa ollaan tietysti valmiita palaamaan pitkälti kansalliseen tukijärjestelmään. Ei se meille ainakaan nykyistä kalliimpi ole.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Euroopan Unioniin liittymisessä oli minun mielestäni kysymys neuvosto-suomen murskaamisesta, Kekkosen poliittisen perinnön hylkäämisestä ja Natoon-liittymisen valmistelusta.
...siinä sivussa meistä tuli suuria nettomaksajia EU:n rikkaiden maanviljelijöiden hyväksi. Millä vuosikymmenellä muuten olet syntynyt? Minä kun olen jo vähän pidempään ollut äänioikeusiässä, niin muistan, että meillä kyllä kotikonstein pidettiin kommunistit kurissa ja Kekkosen hyvässä valvonnassa. Ei siihen mittään eeuuta tarvittu.
Kekkonen kavensi toiminnallaan Suomen itsemääräämisoikeutta.
Se, että Kekkonen joskus "suometti" kotistalinisteja, oli teatteria suomalaisen parlamentarismin muistolle.
Kekkosen politiikalla (jatkuessaan) kaikki siteet länteen olisivat näivettyneet ajan oloon. Suomalaisen kulttuurin ja länsimaisen ajattelun kannalta Kekkonen oli "Suomi-Syöjä" number One.
Leikkikää keskenänne niitä kakkaleikkejä!
kaupankäynnin lisäämiseksi myös pienien SEV maiden kanssa"
http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031219185120690218
Katso video!
Kerrankin sinulla on mahdollisuus keskustella maataloustukipolitiikasta asiantuntijan kanssa. Etkö uskalla, vai miksi alat rääkymään aiheen ulkopuolisista asioista?
1. keskustele avauksen aihepiiristä. 2. älä esitä sellaista, mistä sinulla on perin huonot ja puutteelliset tiedot. 3. älä tuppaa joka paikassa iholle omine käsityksinesi, etenkin jos ne koskevat aivan muuta asiaa.
Sinulle sitten tiedoksi, että sellaiset EU-fanit kuin tarja Halonen, Matti Viialainen ja paavo Lipponen olivat aikanaan kovia YYA-hengen julistajia. Ja kaikkein kovimmat kommunistien perseeennuolijat löytyivät kokoomuksesta.
täällä toistuvasti Suomen ja Ruotsin vertailua EU-tuet ja kansalliset tuet. Mistähän syystä suurimmatkaan asiantuntijat eivät vastaa tähän kysymykseen.
Ruotsin EU-jäsenyysmaksun on arvioitu olevan vuodelle 2006 n. 28 miljardia kruunua eli n. 3 miljardia euroa. Ruotsi painii aivan eri (ylemmässä) sarjassa EU-maksujen suhteen kuin Suomi.
Vertailuissa jäämme jälkeen joka alueella.
Suomessa maatalouden tuet on tuotu niin julkisiksi, että Kuusaan homokin sen tajuaa.
Eipä se paljon lohduta, kun EU:hun kuuluva Ruotsi ilman Euroa pärjää niin hyvin, että nuoriso ei enää juo mellanöliä vaan SHAMPPANJAA ihan tavallisella perjantaikännillä.
HUPS. tulikohan paljastettua tämä Tarja Halosen mitäänsaamattomuus kun muut maat menee Suomesta ohi satasella ja me körötellään 50 moottoritiellä.
Ihan oikeesti! Vitun tyhmä valinta pressaksi oli tuo Halonen. Ei edistä mitään, ei ole mihinkään. Olis se Ahtisaari tai joutais se vielä uudestaankin, jos ei läskeihinsä kuole!
viimeinen kummajainen joka pitää vielä missionaan "venceremosta"!
Voi onnetonta! Ruotsin merkittävin maataloustuotanto on oloiltaan keskieurooppalaisessa maan eteläosassa. Siksi maan ei kannattanut Suomen tavoin EU-jäsenyysneuvotteluissa taistella EU-osarahoitteisista tuista, joita Suomessavoidaan maksaa. Näitä ovat mm. LFA-tuki ja ympäristötuki, mutta myös kansalliset tuet kuten pohjoinen tuki ja kasvinviljelyn kansallinen tuki. Maatalouden alalla Ruotsi hyötyi jäsenyydestä, Suomea se haittasi. Sitten vielä lopuksi: en edelleenkään tajua, miten joku ei voi käsittää sitä, että kansallisesti maksettu tuki on Suomelle edullisempaa kuin EU-kierrätetty.
että Rutosilla menee muka paremmin Sutosilla, mutta se on paskapuhetta!
saada vähän lähdetietoja. Ja onko se hehtaaria kohti.
kommentin Oiva Härköseltä. Hänhän on toistuvasti täällä esittänyt, että Suomen maatalous on täysin kilpailukykyinen muiden maiden maatalouksien kanssa, kun kaikkien tuet poistetaan. Minä kyllä enemmän uskon sinua siinä, että olosuhteet vekuttavat.
vai viinien huumaa.
...että maatalouden tuet ovat useilla muilla tuotantoalueilla Euroopassa Suomea korkeammat ja lisäksi suomalaisten tuottajien saamat tuottajahinnat U:n alahaisimpia useissa tuoteryhmissä. Niinpä minäkin uskallan väittää, että kyllä Suomen maatalous kilpailukykyinen on. Mutta tukein poisto vaikuttaisi välittömästi markkinatilanteeseen, eli hinnat nousisivat.
tulevaisuudessa poistaa kaikki, myös kansalliset tuet, kunhan nuutkin poistavat tukensa. Ruotsi näyttää edelleen olevan ongelma, kun mitään lukuja sieltä ei löydetä. Kovin ovat muuten epämääräisiä nuo sinunkin tietosi. Jos tuet poistuvat, markkinat määräävät hoinnat. Tuskin ne automaattisesti nousevat tukien varran, mutta mikäpä ala nykyään itse voisi hintansa määrätä.
On aloja ja aloja. Syötävä on joka päivä ja maailman kaikki valtiot suojaavat omaa elintarviketuotantooan. Tuet ovat mahdollistaneet yhteismarkkinat ja alhaiset kuluttajahinnat, mutta silti mikään maa ei ole luopunut omavaraisuudestaan. Maatalousden osalta näin tulee olemaan aina. Vain muutama vuosikymmen sitten elettiin aikoja, joina ruokaa ei saanut rahallakaan, vaan piti olla laadukasta arvotavaraa.
omavaraisuus toiminut, kun sitä ei olisi tarvittu. Ensimmäisessä maailmansodassa meidät pelasti Venäjän, toisessa Saksan vilja. Siitä huolimatta minä kannatan omaa maataloutta. En vain ollenkaan usko siihen, että Suomen maatalous selviäisi kilpailussa ilman tukia, kuten Oiva Härkönen ja kumppanit väittävät, ei silloinkaan, kun multakin olisi tuet poistettu.