Tyttöystäväni sairastaa tätä vittumaista sairautta ja on ollut avo-osastolla, tarkkailuosastolla sairaalassa ja suljetulla yhteensä yli 1½ kuukautta. Säälin häntä, kun on joutunut niin huonoon kuntoon. Ulkomuoto on puistattava ja henkinen puolikin on lopussa.
Inhottaa kun tällä palstalla anoreksiasta ei puhuta kuin muista mielisairauksista. Uskokaa, että kyse on sairaudesta eikä mistään extreme-elämäntavasta. Itsekin kyllä sorrun välillä ajattelemaan että tahdonvoimasta se syöminen on vain (tyttöystävälläni) kiinni. Tekis mieli suuttua ja pakottaa toinen syömään, mutta kun ei saa. Ottaa päähän.
Mulla on perspektiiviä enemmän kuin monilla nuorilla, ja tiiän että laihat jäävät terveiden rinnalla kakkoseksi myös ulkonäkökysymyksissä.
Inhottaa kun tällä palstalla anoreksiasta ei puhuta kuin muista mielisairauksista. Uskokaa, että kyse on sairaudesta eikä mistään extreme-elämäntavasta. Itsekin kyllä sorrun välillä ajattelemaan että tahdonvoimasta se syöminen on vain (tyttöystävälläni) kiinni. Tekis mieli suuttua ja pakottaa toinen syömään, mutta kun ei saa. Ottaa päähän.
Mulla on perspektiiviä enemmän kuin monilla nuorilla, ja tiiän että laihat jäävät terveiden rinnalla kakkoseksi myös ulkonäkökysymyksissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen kanssasi aivan samaa mieltä! ennemmin olisin lihava ja onnellinen, kuin luurankomaisen laiha ja onneton.ei ulkonäkö saa määrätä elämänlaatua.
joka tapauksessa, toivon että tyttöystäväsi paranee.
sillä aikaa vointeja myös sinulle! on hienoa että jaksat olla hänen tukenaan kaikesta huolimatta.
..suloinen kun yrität auttaa tyttöystävääsi. Haluaisin yrittää auttaa sua, mut en oikein tiedä kuinka. sun kannattaa varmasti vain olla tyttöystäväsi tukena ja apuna :)
olen 14 ja sairastan anoreksiaa sekä bulimiaa.
ei minulla kyllä ole niin paha kuin tyttöystävälläsi. olen käynyt puoli vuotta terapiassa.
mutta toivotan teille paljon onnea ! :)
Olen ravintovalmentajana saanut tottua myös anoreksiaan. Ei minulla mitään poppakonsteja ole. Kirjasin kuitenkin nämä ohjeet muistiin. Muutama potilas on niistä saanut apua. Alunperin ohjeet kirjoitettiin epätoivoiselle äidille, jonka tytär oli tosi huonossa kunnossa syömishäiriön takia.
Oletan, että koko perhe ja hoitoyksiköt ovat sitoutuneet toimimaan tyttäresi parhaaksi. Oletan, että tyttärellesi on tehty täydellinen kliininen tutkimus ja hän on jutellut ongelmastaan ammattiauttajien kanssa.
* Pyydä häntä tekemään ruutupaperille oma hoitosuunnitelma, jota hän ei ainakaan aluksi näytä muille. Se on hänen oma selviytymissuunnitelmansa. Kyllä hän tietää mistä on kyse.
* Jos hän haluaa pitää esim. ruokapäiväkirjaa, se on hänen oma henkilökohtainen asiansa. Häntä ei saa tähän pakottaa, se olisi mieletöntä. Tärkeää on, että hän itse kirjoittaa selviytymissuunnitelmansa.
* Hän poimii siihen selviytymissuunnitelmaansa toivon mukaan kaiken sen valistuksen ydinsanoman, jota hän on saanut kuulla sinulta, hoitohenkilökunnalta ym. Tärkeää on, että se on hänen itsensä kirjoittama.
* Tyttäresi painotavoite voisi olla perheen yhteinen hanke. Pistäkää esim. jääkaapin oveen millimetripaperille tehty tavoitepainon seurantalomake. Siihen tyttärenne merkitsee painonsa tasaisin väliajoin (esim. kerran viikossa). Laihduttajasta poiketen nyt odotetaan käyrän sojottavan kasvun suuntaan. Pistäkää muutamia maltillisia tavoitteita paperille ja kun ne saavutetaan, viettäkää silloin juhlahetki perheen kesken.
* Syömishäiriöstä ei saa vaieta perheen sisällä!
* Anna tyttärellesi tarpeeksi aikaa toipua, kannusta ja kehu häntä jos hän esimerkiksi ilmoittaa saaneensa kuukautiset (monelta anorektikolta kuukautiset loppuvat) ja kehu häntä erityisesti naisellisuudestaan
* Kannusta tytärtäsi etsimään itsestään lahjakkuuden piirteitä (liikunnallisuus, musiikki, käsityöt, sosiaalisuus). Jokainen on lahjakas omalla tavallaan. Pyydä häntä sitten keskittymään käyttämään lahjakkuuttaan ja siinä yhä parempiin suorituksiin pyrkien. Näin hän voi vapautua itsensä sairalloisesta tarkkailusta ja ryhtyy syömään ravitsemuksellisesti oikeaoppisesti.
* Ruokavalion monipuolisuutta korostaisin aivan erityisesti. Kannusta tytärtäsi syömään myös niitä ruoka-aineita, joita hän on saattanut välttää.
* Ravitsemussuositukset ja kaikenlaiset esitteet ravintoaineista voi olla hyvä heittää roskiin. Hoitohenkilökunnan usko kaikenlaisiin esitteisiin on horjumaton, mutta minun mielestäni niistä voi olla yllättävän paljon haittaa hoitotilanteessa. Tyttäresi uhma ja epävarmuus voi kohdistua juuri näihin esitteisiin. Ei hän esitteillä parane vaan rakkaudella, kannustuksella ja huomiolla
* Naisellisella oveluudellasi pyri valmistamaan hänelle maukasta kotiruokaa. Vaihtelu voi tässä olla avainsana.
* Luovu jostakin omasta harrastuksestasi, ehkä jopa järjestäen työsi sellaiseksi, että voit olla kotona mahdollisimman paljon. Tyttäresi ansaitsee tämän.
* Tiheät ateriat voivat olla tyttärellesi kauhistus. Kannusta häntä kuitenkin syömään edes vähän mutta riittävän usein (6 kertaa päivässä). Se on monelle anorektikolle vaikeaa.
* Iloitse vähäisistäkin edistysaskelista.
* Houkuttele tytärtäsi istumaan kauan ruokapöydässä. Runsaamman aterian luomaa täyteyden tunnetta hänen pitää oppia sietämään vähitellen.
* Vie hänen huomionsa pois energiamäärien laskemisesta, joka monelle anorektikolle on erityisen tyypillistä. Jos huomaat hänen lukevan tuoteselostuksia erityisen tarkasti, juttele esim. perheen kesäsuunnitelmista.
* Jos hoitohenkilökunnalta on tullut ohjeita välttää liikuntaa (energian säästämiseksi) naura tällaiselle älyttömyydelle ja kannusta tytärtäsi liikkumaan mahdollisimman paljon. Liikunta parantaa anorektikon tilannetta kohentamalla mielialaa. Ruokahalun löytyminen voi myös onnistua tällä tavalla paremmin. Sairaalloinen liikunta on tietysti asia erikseen! Kohtuullisuus on tässä ydinsanana.
* Jos tyttäresi haluaa jutella psykologin tai koulukuraattorin kanssa tilanteestaan, kannusta häntä tähän. Jos tilanne tuntuu tyttärestäsi ahdistavalta, hän voi lopettaa tämän hoidon. Psykologin luona pitää istua vapaaehtoisesti, muuten siitä ei ole mitään hyötyä.
* Perheterapia voi olla liian rankkaa tyttärellesi. Käytä maalaisjärkeäsi!
* Kaikenlaisia lääkkeitä esim. masennukseen saatetaan tyttärellesi määrätä otettavaksi. Ole tämän suhteen erityisen tiukkana lääkärille. Kysy lääkäriltä perustelut lääkkeiden antamiseen. Sano epäileväsi lääkkeiden soveltuvuutta tyttäresi hoitosuunnitelmassa ja katso miten lääkäri tähän reagoi. Tavallinen terveyskeskuslääkäri saattaa olla laadittujen hoitosuunnitelmien ohjeistusten sokaisema ja lääketehtaitten kytkökset ovat saattaneet sekoittaa hänen harkintakykynsä.
* Minä en usko mielialalääkkeiden auttavan anoreksiaan.
* Houkuttele tytärtäsi kokeilemaan erilaisia hyvälaatuisia ravintolisiä. Käykää yhdessä juttelemassa luontaistuotekaupassa. Terveiden on harvoin perusteltua syödä ravintolisiä, mutta anorektikon on lähes pakko valjastaa kaikki keinot käyttöönsä. Osaava myyjä osaa poimia hyllystä ne oikeat tuotteet. Anna tyttäresi kokeilla tuotteita vähintään kolme kuukautta, mieluummin kauemmin. Jos edistystä ei ole nähtävissä, vaihda tuotetta kunnes löytyy toimiva tuote. Kerro tyttärellesi, että ravintolisä ei korvaa aterioita. Jokapäiväinen monipuolinen ruokailu on kaiken perusta.
Etsi käsiisi Hyvä Terveys – lehden numero 5/2002 sivut 51-52. Kun ruoka on ongelma artikkelissa kerrotaan hyvin tästä sairaudesta. Lue erityisesti kohta Ruokavalio uuteen uskoon.
Tsemppiä!
Lisää löytyy täältä (kohdasta syömishäiriöt):
http://ravinto.vuodatus.net/blog/120873