Kuinka aikaisin aloittaa lukeminen?

Aloitin valmistautumisen tämän kesän pääsykokeisiin yhdeksännen luokan jälkeisenä kesänä, jolloin lopetin mm. television katsomisen sekä netissä surffailun. Pari ensimmäistä vuotta luin sellaisella 40-50 tunnin viikkotahdilla kirjoja.

Abivuotena en oikeastaan tehnyt muuta kuin luin ja kävin koulussa sen verran, että pääsin ylioppilaaksi. Koulun ulkopuolisia kavereitani, mukaan lukien tyttöystävää, en nähnyt kokonaiseen kymmeneen kuukauteen lainkaan - niin paljon halusin sisään! Viimeiset kaksi kuukautta ennen koetta luin sitten 16 tuntia päivässä.

Lukemiseni palkittiin, sillä tällä hetkellä olen kolmannella varasijalla pääsemässä Joensuun yliopistolle. Todennäköisesti saan siis paikan!

Itse vietin välivuoden siviilipalvelusta suorittaen, ja hain opiskelemaan vasta vuoden päästä yo-kirjoituksista. Välivuoden aikana selailin välillä pääsykoekirjoja, Häkkinen minullakin oli kynnettävänä =). Sillä tapaa sain hyvän varhaiskäsityksen kielitieteestä ja siitä, mitä tuleman pitää.

Keväällä sitten tammikuussa luin kirjan hajanaisesti sieltä täältä läpi. Joskus helmikuun alusta toukokuun lopun pääsykokeisiin luin sitten systemaattisemmin ja kappale kappaleelta. Oli minulla kyllä toinenkin kirja siinä samassa. Usein yritin selittää itselleni ääneen kappaleen sisällön, omin sanoin ja yksinkertaistettuna. Kiinnitin erityisesti huomiota kielitieteellisiin termeihin, sillä arvasin, että niitä tultaisiin kysymään paljon pääsykokeessa. Opettelin selittämään määritelmät ja termit omin sanoin. Tein minä vähän muistiinpanojakin joka kappaleesta.

Yleensä luin illalla tai myöhään yöllä, joskus taas aamulla, riippui vähän kiireistä. En lukenut tietenkään joka päivä ja viikoloput pidin taukoa. Välillä iski vähän paniikki, kun joka virke tuntui niin informatiiviselta, mutta kyllähän se hyvin meni ja nyt huomaa, että on kirjoittanut jo itsekin samantyylistä tekstiä vieraalla kielellä.

Akateemiseen kielenkäyttöön ja tieteelliseen tekstin lukemiseen (ja myöhemmin tuottamiseen) tottuu oman kokemukseni mukaan melko äkkiä. Mutta vähitellen rauhassa materiaalin silmäily auttaa paljon, ettei tule liikaa uutta asiaa kerralla. Ja muista opetella määritelmät tarkkaan esim. (semantiikka, pragmatiikka, fonotaksi, syntaksi, idiomi yms). Määrittelytehtävissä testataan usein kuitenkin vain niitä termejä, joita jokainen tarvitsee eniten yliopiston kieltenopiskelussa. Sen lisäksi on varmaan teoreettiselta osalta sovellustehtäviä, joissa esim. joutuu erottelemaan satunnaisesti valitun ja opiskelijalle todennäköisesti tuntemattoman kielen sanoista prefiksit, suffiksit, kannan ja muita kielellisiä elementtejä. Tälläiset tehtävät testaavat yleistä kielellistä päättelykykyä, ja ovat varsin hauskoja itse asiassa. Itse jouduin Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten pääsykokeessa taivuttamaan mallin ja annettujen apusanojen avulla unkarin kielen substantiiveja niin yksikössa kuin monikossa. Tavallaan sellaisesta selviäminen kuitenkin paljastaa, kuinka looginen kokonaisuus ihmiskieli loppujen lopuksi onkaan :D

Onnea pääsykokeisiin =)

Itselläni oli pääsykoe muutama päivä lukion lakkiaisjuhlan jälkeen. Lukemisen aloitin teoriassa noin kaksi kuukautta ennen koetta, mutta aluksi se oli todella hidasta, ja välipäiviä oli paljon.

Luku-urakkani voidaan jakaa kolmeen osaan (jotka tapahtuivat monelta osin päällekkäin): 1.hidas lukeminen, asioiden ymmärtäminen (etanavauhtia, välipäiviä) 2.muistiinpanojen tekeminen/ydinasioiden hakeminen (hitaanlaista) 3.intensiivinen ulkoaopettelu (nopeaa).

Ensin siis luin todella hitaasti viikkokaupalla. Sain vedettyä kerran kirjan läpi ja rukattua moneen kertaan muistiinpanot sopiviksi. Kovin lukutyö jäi aivan viimeiselle viikolle. Silloin opiskelin muistiinpanojani ulkoa ja kertasin vaikeimpia asioita kirjasta. Tein myös hahmotelmia esseevastauksista (ranskalaisilla viivoilla) yms.

Loppujen lopuksi käytin aikaa lukemiseen todella vähän. Epäilinkin, että pääsenköhän sisään, mutta hyvin kävi. Esimerkkini osoittaa, että olennaista ei ole lukemisen määrä vaan laatu. En kuitenkaan voi suositella tyyliäni. Mitä enemmän luet, sitä parempi - kunhan luet ajatuksen kanssa. Ja kannattaa tosiaan aloittaa ajoissa: asioiden sisäistäminen vaatii aikaa.

Alani on yhteiskuntatieteellinen, sisäänpääsyprosentti noin 20.

Minä aloin lukea aika tasan kaksi kuukautta ennen pääsykoepäivää. Abivuonna keskityin lukioon ja YO-kirjoituksiin, enkä silloin vielä edes "katsellut" pääsykoekirjoja.
Luin siis kaksi kuukautta, aika intensiivisesti. Yleensä nukuin pitkään, löhöilin päivän, ja aloitin lukemisen vasta joskus iltapäivän puolella, mutta sitten luinkin puoleenyöhön. Päivistä tuli varmaan lähes 8-tuntisia. Tein paljon alleviivauksia, muistiinpanoja ym. Luin kirjat läpi vain kerran, mutta tällä intensiivisellä ja hitaalla tavallani. Lopuksi kertasin muistiinpanojani viimeiset päivät.

Pääsin sisään kolmanneksi parhaana eräälle HY:n linjalle jonka sisäänpääsyprosentti on n 10.

Kokemusteni mukaan ei koskaan kannata yrittää väkisin lukea päivät yöt, koska oppimiskyky ei silloin ole todellakaan parhaimmillaan, päinvastoin. Jos olet niin onnekkaassa asemassa ettei sinun tarvitse käydä töissä tms samalla, vaan voit keskittyä ihan vain siihen lukemiseen, voit ihan hyvällä omallatunnolla rentoutuakin välillä.

Äläkä missään nimessä valvo koetta edeltävänä yönä! Ei silloin enää mitään opi, pilaa vain seuraavan päivän keskittymiskyvyn, luovuuden ja muistinsa toiminnan.

Opiskelussa laatu korvaa määrän! (tietenkin kaikki materiaali pitää lukea ainakin kerran läpi; sellaista ei voi osata mitä ei ole nähnyt, vaikka olisi kuinka rentoutunut ja stressitön ;P)

Hain tänä keväänä opiskelemaan suomen kieltä. Pääsykoekirjoina olivat siis tämä Häkkisen teos ja eräs kielioppikirja.

Lukemisen aloitin huhtikuussa. Vaikka aikaa oli kaksi kuukautta, pänttäsin lopulta todella vähän. Kielitieteen perusteet taisin lukea yhteensä pari kertaa. Arvioiminen on hiukan vaikeaa, koska luin kirjaa pienissä pätkissä ja sieltä täältä.

Opiskelutekniikkani on sellainen, että yritän koko ajan selittää lukemani tekstin omin sanoin, mikä on mielestäni erittäin tehokasta. Tein myös todella perusteelliset alleviivaukset ja muistiinpanot koko teoksesta.

Kielioppi jäikin sitten pelottavan vähälle huomiolle. Luin suurimman osan siitä vasta viimeisenä iltana. En olisi uskonut, että noilla lukemisilla voisi päästä sisään. Pääsinpä sitten kuitenkin.

Itsekin pänttäilin Kielitieteen perusteita (ja Suomen kielioppia) viime keväänä. Hyviä ja selkeitä kirjoja molemmat.

Itse uskon vakaasti lukusuunnitelmaan! Aluksi jaoin kirjan sivumäärältään tunnin mittaisiin pätkiin (mulla n.20s/h). Seuraavaksi selasin kalenteria ja katsoin, miten paljon minäkin päivänä ehdin lukea. Tämän jälkeen tein viikottaisen lukujärjestyksen n. 3-4kk ajalta, jonka kokeeseen aioin lukea ja sijoitin lukujaksot siihen. Kovin aikaa vievää touhua, mutta mielestäni kannattavaa. Näin näkee konkreettisesti, paljonko ehtii lukea ja itselläni se paransi itsekuria. Myöhemmin jouduin muokkaamaan ja tekemään uusia lukusuunnitelmia, mutta silti koen, että se vähentää stressiä ja helpottaa lukemista. Suosittelen aloittamaan sillä!

Aloitin 5 vuotta ennen. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta on totta. Kuulin niin paljon kaikkea, että yliopistoon on vaikea päästä.

Minun piti lukea sama kirja ja lisäksi Suomen kielioppi (pyrittiinköhän samaan paikkaan)? Aloin lukea vasta muutama viikko sen jälkeen kuin kirjoitukset oli ohi. Lukeminen oli epäsäännöllistä, ja loppua kohti kiristyvää. Viimeisenä yönä paahdoin hullun lailla, kun en ollut käynyt edes koko aluetta läpi.

En tiedä, voinko suositella kenellekään tapaani, mutta sisään pääsin ja kirkkaastikin.

tuollaisiin paikkoihinhan pääsee ihan kävellen sisään.

Jos pyrit oikeasti sisäänpääsyltään haastaviin kouluihin, kuten Helsingin lääkikseen, kauppikseen, oikikseen tai valtsikaan, niin silloin pitää lukea kunnolla henkilöstä riippuen vähintään pari kuukautta.

Luin tänä keväänä myös Kielitieteen perusteita, ja aloitin kirjoitusten jälkeen eli huhtikuun alussa. Hommasin kirjan tosin jo aiemmin ja selailin sitä vähän, kun kirjoituksiin lukeminen alkoi jo kylläsyttää.

Mielestäni vajaa kaksi kuukautta riitti erinomaisesti asioiden päähän saamiseen, vaikka kirja ensi lukemalta vaikuttikin aika hankalalta. Jossain vaiheessa, ehkä parin viikon päästä tästä, ryhdyin lukemaan myös muihin pääsykokeisiin (kaksi kirjaa), ja Häkkinen jäi vähemmälle. Vähän ennen pääsykokeita sitten huomasin, että olin jo ehtinyt unohtaa joitakin käsitteitä, jotka aiemmin olin muistanut hyvin. Jouduin palauttelemaan niitä muistiin.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut aloittaa lukeminen vähän myöhemin, niin asioita ei olisi ehtinyt unohtaa välillä. Mutta on varmaan ihan järkevää tutustua kirjaan alustavasti, että tietää sitten, mitä odottaa ensi keväänä.

Lykkyä suunnitelmiisi!