Nuori ihminen masentuu, ei jaksa hoitaa työtään. Hakeutuu itse hoitoon. Pääsee sairaalaan. Kuinkahan kauan siellä ollaan?..
Mutta voiko masennuksesta koskaan parantua, vai onko koko loppu elämä masennuksen kanssa elämistä? Itse tuhoisia ajatuksia, maanisuutta, depressiota..
Pitääkö syödä lopun elämäänsä lääkkeitä jotka pitävät masennuksen "hallinnassa". Miten nämä lääkkeet vaikuttavat, muuttuuko ihminen apaattiseksi?.
Voiko tälläinen nuori koskaan perustaa omaa kotia ja perhettä?
Mitä tulevaisuudelta voi odottaa? Toivon että joku joka osaa kertoa edes joitain vastauksia olisin kiitollinen !
Mutta voiko masennuksesta koskaan parantua, vai onko koko loppu elämä masennuksen kanssa elämistä? Itse tuhoisia ajatuksia, maanisuutta, depressiota..
Pitääkö syödä lopun elämäänsä lääkkeitä jotka pitävät masennuksen "hallinnassa". Miten nämä lääkkeet vaikuttavat, muuttuuko ihminen apaattiseksi?.
Voiko tälläinen nuori koskaan perustaa omaa kotia ja perhettä?
Mitä tulevaisuudelta voi odottaa? Toivon että joku joka osaa kertoa edes joitain vastauksia olisin kiitollinen !
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi. Siis, kyllä voi. Älä koskaan anna kenenkään uskotella itsellesi muuta. Ja siitä se alkaa...
Itse olen sairastunut noin 30.mutta koville se ottaa,ainakin löytää kunnon lääkitys ensin,hyväksyä itsensä jne.Minä otin itselleni koiran johon sitten purin ilot ja surut,itkin turkkia vasten kun oli paha-olo,eläin vaistoaa aika paljon.Sairaalassa ollaan niin kauan kun itse haluaa,ei ne pakota jäämään.Jotkut lääkkeet tekee apaattiseksi,mutta kannattaa heti lopettaa se lääke,ja pyytää kokeilla toista.Kyllä perheen voi perustaa jos on voimia,ei se mikään este ole.Voimisia sinulle!
Asuttuani vielä vanhempieni luona niin masennuksesta ei ollu tietoakaan koska siellä oli/on 4 kissaa ja ne jos jotku aktivoi, mutta muutettuani omilleni koska sairastuin astmaan joten piti lopettaa joko minut tai kissat joten valittiin minut :P joten yksin sitä tosiaankin masentuu.. ne elikot antaa sen joka päiväisen pakollisen toiminnan eikä pääse masentumaan.
Minä en huonoimmilla kausillani jaksa edes hoitaa lemmikkiäni. Tiedän että se on todellakin väärin, eikä eläin saisi tästä kärsiä. Enkä ole ansainnut lemmikkiä jos en jaksa huolehtia siitä. Kyllä sillä aina vettä ja ruokaa on mutta valitettavan usein häkkiin se jää pitkiksikin ajoiksi.
älä luovuta! Olen kokenut itse masennuksen ja siitä toipunut. Opiskeluni hoidin hieman hitaammin ja nyt työelämässä. varon kuitenkin liian stressaaviin tehtäviin hakeutumista...sikäli olen ottanut opiksi.
Elämä on antoisampaa, kun käsittelee ongelmansa. muuten ne pukkaa jossain kriisivaiheessa pintaan. olisimpa tajunnut tämän silloin nuorena, enkä pelännyt henkisiä ongelmia.
Sairaalassa ollaan niin pitkään että olet myös omasta mielestäsi terve, tosin mielen vaivat kuten masennus ei parane mitenkään muuten kuin oma alotteisesti, jopa sen huomaamiseen menee pitkä hoito aika.
elikkä lääkäri tai hoitajat ei voi kuin auttaa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi.. ite olin 2 vuotta sairaalassa tuskailemassa että kun eivät saa minua kuntoon mutta lääkkeitä osaavat määrätä.. kunnes viimein tajusin että jos mie en lopeta sitä murjottamista ja nukkumista, ja jos en etsi virikkeitä niin minulle ei kukaan vaan voi mitään.
Itse masennuksestahan ei voi parantua koska se on välittäjä aineiden sairaus mutta itseäsi aktivoimalla voit lisätä välittäjäaine/aivojen toimintaa. (nythän aivosi ovat tottuneet hidastettuun elämään eli kuin ajaisit ykkösellä moottori tiellä, mutta kyllä ne aivot oppii ajamaan sillä kakkosellakin kun vaan jaksaa aktivoitua).
Ja kaikille muillekkin !