härkätyttären kanssa, kun välillä tuntuu, että pikku muulille ei mene mikään jaleluun. Mitä kovemmin höntä komentaa, sen tarkemmin sorkat porautuvat lattiaan ja neiti ei hievahdakaan asemistaan. Nyt kun hän on neljä ja siis muutoinkin uhmaikäinen, niin välillä näyttää/tuntuu, että kasvaa sarvet pikku päähän, kun hän joytakin päättää, vetää kädet puuhkaan rinnan käälle ja tamppaa raivokkaasti jalkaansa. Tämä lapsi ei kiukkua, ei raivoa, se vaan ei hievahdakaan, ellei se jotain halua tehdä. Itsellä menaa mennä hermot joka aamu, kun pitäisi mennä tarhaan, kun "en syö, en pue, en liiku" laulu alkaa ja sama pätee illalla nukkumaan käydessä "en pese hampaita, en mene pissalle, en nuku jne." Onko kellään kokemusta näiden niskavuoren hetojen kasvatuksesta ja tuleeko tämä olemaan aina tällaista?
Kuinka tulla toimeen
härkätyttären neitsytäiti
71161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostipas tutulta. Minä olin pikkusena just tommonen hirviö. Valitettavasti en pysty antamaan kasvatusneuvoja, koska härkä tekee just niinkuin haluaa ja kaikki pitää oppia kantapään kautta.
Kai se sitten on helpointa sanoa että älä sitten syö, kun sen kaavan on muutaman kerran käynyt läpi niin eiköhän pikkusesi tajua että tässähän tulee nälkä jos jättää aamupalan väliin.
Tsemppiä :)
Hei,
itse olen härkämies...ja ajattelin kertoa oman mielipiteeni Teidän tilanteestanne. En voi sanoa olevani asiantuntija. Tällaisia asioita kuitenkin tuli mieleeni, kun luin viestisi:
Olen sitä mieltä, että komentaminen tässä tilanteessa...niin kuin monessa muussakin asiassa...ei vie tätä tilannetta ainakaan parempaan suuntaan.
Olen sitä mieltä, että hänellä, vaikka onkin vasta neljä vuotias niin...on olemassa jokin syy siihen miksi hän käyttäytyy tällä tavoin kuin olet kertonut.
Härkälapsikin varmasti ymmärtää, kun kerrot hänelle miksi hänen täytyy tehdä kaikki nämä "toimet"...ja jos ei "ymmärrä" niin kysy häneltä...miksi hän ei tahdo toimia niin kuin olet toivonut.
Älä "painosta" häntä vaan anna hänelle aikaa "miettiä" näitä asioita sisimmässään.
Anna hänelle aikaa...eli koeta löytää perheessänne sellainen "vuorokausirytmi", joka sopii lapsellenne parhaiten...kun olette löytäneet tällaisen "kultaisen keskitien" ei tästä voi seurata kuin hyviä asioita ja "tunnelma" perheessänne "vapautuu".
Tämä kaikki vaatii varmasti paljon työtä ja uhrauksia teiltä vanhemmilta, mutta kun saavutatte päämääränne se palkitsee teidät kaikki.
Tuntuu siltä, että "vuorokausirytmi" perheessänne ei välttämättä ole oikea...ja jos tämä 4-vuotias härkätyttö noin "tomerasti" hangoittelee vastaan niin...kysy häneltä miksi hän "toimii" niin kuin toimii eli miksi hän ei pese hampaita, ei mene pissalle, ei nuku...ja kerro hänelle oikea tapa toimia. Miksi hänen on pestävä hampaat, mentävä pissalle tai mentävä nukkumaan...kysy ja kerro tämä kaikki häneltä niin usein kunnes hän on valmis vastaamaan / kertomaan oman mielipiteensä...ilman "riitaa".
Ole "kärsivällinen" ja anna hänelle aikaa tehdä oma "ratkaisunsa"...älä painosta mutta älä myöskään "hylkää" häntä vaan huomioi hänet tavalla tai toisella.
Jos mahdollista niin...älä kysy/komenna häntä useasti samasta asiasta saman illan aikana vaan toista kaikki nämä toimet päivittäin niin kauan kunnnes hän on valmis "avautumaan" ja kertoo mikä on "pielessä"...
* Tässä joitakin ajatuksia pohdittavaksenne...
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi toivoen...härkämies.
Kiitos vastauksesta. On totta että itelläni ei välttämättä kestä pinna ainaista vastaan jänkkäämistä ja siksi hermostun helposti tyttärelleni. Vuorokausirytmimme kärsii siitä, kun tytär ei suostu menemään nukkumaan ja valvottaa meitä kaikia muita. Olen joskus pohtinut, että perheemme elämänrytmi ei ehkä sovi lainkaan maanläheiselle härkätytölle, joka haluaisi edetä verkkaasti, eikä ainaisen kiireen ja paikasta toiseen lentämisen takia. Anoa asia minkä hän hyväksyy on, kun selitän miksi pitää käydä töissä ja samasta syystä mennä hoitoon, etä saadaan rahaa, ruokaa ja vaatteita. Tyttö on kyllä todella itsepäinen. Perheessämme on neitsyt poika ja kauris poika (vanhempia) ja heidän kanssaan ei ole koskaan vastaavia ongelmia ollut. Rutiinit ovat uponneet ja elämä on sujunut tasaisesti, kunnes tämä pikku prinsessa päätti muuttaa koko paletin. Hassuinta asetelmassa on se, että minun neitsytäitinä ja isän kaurisisänä pitäisi kaikkien astrologisten oppien mukaan kyllä tulla pikku hiehomme kanssa toimeen, mutta tyttö on kyllä niin voimakastahtoinen, että oksat pois. Yritän nyt tätä keskustele ja taivuttele taktiikkaa. Katsotaan tuottaako se tulosta.
En itse ihan tarkasti muista, mutta kun olin siinä iässä, että rattailla kuljettiin, sunnuntaikävely oli mennyt ihan perseelleen, kun en halunnut istua rattaissa enkä kävelläkään. Kuitenkin vipusin pois rattaista ja aloin seistä paikallani. Faija lopulta joutui kantamaan himaan. Ikävä kyllä mitään helppoa oikopolkua tuohon ei ole. Olin päivähoidossa faijan vanhemmilla, ja kerran olin lyönyt jarrut kiinni niin, ettei mummu saanut mua mihinkään suuntaan. Sitten onneksi ymmärsi ehdottaa hunajapuuroa! Ei yrittänyt ylivoimalla, mikä oli järkevää. Vaari sai kyllä mut menemään minne halusi, kun oli Pauligin jätskivarastossa pomona ja sai sieltä päivittäin jätskiä, jota sitten mentiin metsikköön syömään! Easy does it.
ajatellut jonkinlaista palkitsemis vaihtoehtoa?
Jos aamu sujuu hyvin ja tarhaan päästään yhteisymmärryksessä hän saisi jonkin leiman vaikka omaan vihkoon ja kun tarpeeksi leimoja kertyisi saisi tarran tai kiiltokuvan tms.
Iltapuuhiin auttaa rutiinit, rauhallisuus ja jämäkkyys. Iltapala, iltapesut ja iltasatu. Jos toinen pyrkii pois sängystään viedään hänet sinne uudestaan. Kerrotaan selkeästi, mutta lyhyesti että on hänen nukkumaan meno aika jne. Lapsi viedään aina takaisin sänkyyn niin kauan kuin hän sieltä tulee pois aina lyhyemmällä ja lyhyemmällä ohjella. Kunnes lapsi viedään takaisin sänkyyn puhumatta mitään. Voi kuulostaa ankaralta, mutta toimii.
En tiedä oletko katsonut näitä missä lastenhoitaja tulee apuun kun lapset ovat villejä ja pyörittävät vanhempiaan miten haluavat. En siis todellakaan tarkoita, että teillä näin olisi, mutta siinä on hyvin selkeästi näytetty miten lapsen saa nukkumaan ja kuinka iltatoimet saadaan sujumaan. Toivottavasti tästä oli apua.
Kylläpä kuullostaa niin just härältä. :D meidän äippä se sai jollain tavalla minut kuriin kun käytti käänteistäpsykologiaa. Eli "älä sitten syö" "no seisoppa siinä sitten koko yö" "eläpä sitten nuku" jne. jne...
Mutta siinä vaan sitten oli se, että tämä itseppäinen neiti ärsyynty siitä sitten enemmän. Mutta eipä äiti antanu periks. Jossain vaiheessa minun oli pakko luovuttaa :D:D hyvä niin..
Itse olen 23 vuotias härkätytär ja tuon härkäpäisyyden takia ollut poissa kotoa perjaatteessa jo 10 vuotta. Mutta pakko kertoa ettei tuo tule koskaan helpottamaan... Voi meidän äitiraukkaa kun perheessä isä, tytär ja poika härkiä...Sitä sarvien kalisettelua...