Olisi tällanen tapaus, että ehdin viikolle 10. mutta sikiö on kuollut kohtuun jo viikolla 7.
Nyt alan ottamaan Cytotec-lääkkeitä ja tilanteen mukaan menen tai en mene kaavintaan viikon päästä.
Mietityttää vaan, että kun vuoto voi kestää jopa kolme viikkoa? Paljon teillä on kestänyt?
Entä milloin taas oikeat menkat palaavat? Miten teillä on alkaneet? Ja se vielä, että milloin aloitte taas yrittämään ja miten tärppäsi?
Onpa tyhjä olo...en voinut uskoa tätä vaikka aavistin tämän jo ennen ultraa..."eihän minulle voi tapahtua mitään näin ihanaa.." Lapsi meni kesken -kuten minuun elämääni juuri kuuluukin. Nyt jo mietin että seuraavakin kai sitten menee.
Kunhan saisi edes yrittää...
Sitten vielä - verisille, että miten paljon tuo kamala rokotepiikki sattuu, joka annetaan ennen lääkkeiden ottamista selkään..siis se vasta-ainerokote??
Nyt alan ottamaan Cytotec-lääkkeitä ja tilanteen mukaan menen tai en mene kaavintaan viikon päästä.
Mietityttää vaan, että kun vuoto voi kestää jopa kolme viikkoa? Paljon teillä on kestänyt?
Entä milloin taas oikeat menkat palaavat? Miten teillä on alkaneet? Ja se vielä, että milloin aloitte taas yrittämään ja miten tärppäsi?
Onpa tyhjä olo...en voinut uskoa tätä vaikka aavistin tämän jo ennen ultraa..."eihän minulle voi tapahtua mitään näin ihanaa.." Lapsi meni kesken -kuten minuun elämääni juuri kuuluukin. Nyt jo mietin että seuraavakin kai sitten menee.
Kunhan saisi edes yrittää...
Sitten vielä - verisille, että miten paljon tuo kamala rokotepiikki sattuu, joka annetaan ennen lääkkeiden ottamista selkään..siis se vasta-ainerokote??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Että kun yritin nätisti pyytää, että eikö voitaisi vaan varata aika kaavintaan, eikö voitaisi vaan heti kaapia pois sitä, ettei tarvitsisi mitään lääkkeitä kestää: kipua, supistelua, älytön verenvuoto, oksentelua, pahoinvointia, särkylääkkeitä...
Hoitaja vaan sano, että valitan mutta meillä käytäntö on tällanen. Ja silti mulle varattiin aika ensi viikon torstaille, että kaavitaan(siinä tapauksessa jos kohdussa on vielä paljon "tavaraa" lääkkeiden jälkeen).
Miksi muut saavat kaavinnan ja minä en? Eka raskaus, siitäkö johtuu? Miksei ne vaan voi suoraan alottaa sitä kaavintaa, kun lääkäri itse sanoi, että tod.näk. tää kaavinta suoritetaan torstaina, että varaudu siihen ja aivan, se varasi mulle ajan siihen. Jos ei ihmettä tapahdu ja kohtu tyhjene kahdella Cytotecillä niin...kaikki on turhaa, kaikki kipu ja veri ja itku, kun voisin päästä tästä helvetistä eroon vain kymmenen minuutin kaavinnalla! Tuntuu epäreilulta! Onko mahd. mennä edes yksityiselle? Ja miksi sain vain kaksi Cytoteciä? Netissä lukee lääkärisivuilla että yleensä n. 7 tablettia!!! Eihän se nyt kahdella ulos tule! Olen nyt olevinaan jo 10. viikolla siis, ja alkio on kuollut jo ollessaan 7 vko. vanha.
Heippa. Otan osaa puolestasi. Olen ite just saman härdellin käyny läpi. Oli marraskuussa 05 kohdunulkoinen, joka jouduttiin leikkaamaan kun vain seurailtiin, kunnes kivut oli sietämättömät ja samantien leikkauspöydälle. Munanjohtimet kuitenkin säästyi.
No, kuinka ollakkaan tein kesäkuun alussa r-testin ja positiivista näytti. Samantien alkoi vuoto ja jatkunut tähän päivään asti. Eli mulla alkuraskauden keskenmeno ja nyt vasta alkaa vuoto loppumaan. Eli olen yhtä soittoa vuotanut lähes 2 kk!!!
Ihan älytöntä. En käsitä miksi sitä ei voitu kaapia pois nyt olisi varmaan jo yhdet normaalit menkat ollu jos olisi sillon kesäkuun alussa kaavittu. Ihan normaalia kuulemma tuo vuoto, mutta olen kärsiny aika kovista vatsakivuista, mutta on kuitenkin mennyt parilla kolmella buranalla melkein ohi.
Olen menossa sitten munatorvien varjoainekuvauksiin kun yhdet normaalit menkat ovat tulleet. En osaa sanoa koska pitäisi alkaa. Mulla on seurailtu raskaushormoonia eli hcg:tä joka eilen oli 3. Eli vuoto on kuulemma suhteessa ton hormoonin tippumiseen. Eli siis niin kauan vuotelee kun arvot ovat alle 5.
Kirjoitahan kuulumisiasi.
Otin tänäaamuna ne lääkkeet ja sitten kesken päiväunien alkoi kauheat kivut. Verta tuli kirkkaana kymmenisen minuuttia, kunnes lähdin vessaan. Sitten tuli kauhea supistus ja sattui, tuli tarve myös ponnistaa, ja sieltäpä se vaalea läpinäkyvähkö pussi punaisen "verimättään" kanssa tuli ulos. Sinne meni "vauva".
Heti sen jälkeen voin hyvin, nyt taas huonosti. Oksettaa ja mahassa poreilee, mutta mitään ei tule ulos.
Tämän päivän aikana on tullut ulos niin paljon tavaraa, verta, istukka alkion kera ja vielä niitä limakalvoja. Miten ihmeessä tuo kaikki on voinut edes mahtua kohtuun??
Ja vielä lisää tulossa? Nyt kun kerta tämän olen kestänyt niin en kyllä halua sitä kaavintaa, koska sitten ainakin suositellaan odottamaan muutamat menkat, ennenkuin vauvaa taas yritetään, sillä kaavinnassa kohtu hiukan vaurioituu eikä olisi sopivaa "maaperää" uudelle tulokkaalle. Pitää nyt seurata menisikö vuoto viikossa ohi.
minulla tosiaan kanssa vkolla 10 selvisi ultrassa, että sikiö kuollut ja lääkkellinen kohduntyhjennys määrättiin.Minulla tämä oli toinen raskaus, eli kuin pohdit että siksikö sinulle lääkkellinen tyhjennys koska kyseessä eka raskaus, niin en usko.Ja itsekin sain 2 Cytotecia. Vuoto alkoi siis heti samana pvänä ja 5 pvän jälkeen vaan runsastui, kipulääkettä otin päivittäin, minkä lääkäri määräsi samalla kun Cytotecit..no soittelinpa sitten naisten polille ja ihmettelin kuinka vuoto vaan runsautuu..pyytivät ottamaan uudestaan yhteyttä jos vielä muuttuu runsaampaan suuntaan.No sitten 8 pvänä "räjähti" kivut oli kamalat ja vuosin oikein lorinalla. Päivystyksen kautta osastolle ja ultrassa selvisi, että raskausmateriaali vielä kohdussa.Kyllä suretti kun lääkäri sanoi että "tosiaan alkio vielä näkyy, mutta sydän ei lyö.." vit.. montako kertaa sitä piti toitottaa ja kun itse luulin, että se oli jo tuulut pois.. Siinä sitten puhuttiin jo mahdollisesta kaavinnasta, mutta tuon yön aikana kohtu sitten tyhjeni, ja voin sanoo että kivut oli helvetilliset, vaikka olin sairaalassa ja sain lääkettä.Ollut raskas kokemus,en ole koskaan ollut näin yksin vaikka rakastava mies ja tukiverkosto ympärillä.Mutta ei tätä voi ymmärtää kukaan muu kuin joku joka on kokenut itse saman:( nyt vuoto alkaa loppumaan kestänyt nyt 2,5vkoa.
Nyt eilinen on jo ohi, ja jotenkin tuntuu että saatan selvitä hiukan paremmin kuin sinä, olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.
Eilen mulle vielä tuli myöhään ihan saatananmoiset tuskat ja en uskaltanut ruveta nukkumaan kun tuli sellanen paha olo, että oksennus vaan pulpahteli aina kurkkuun. Mitään en oikein kunnolla saanut ulos, vaan kyllä poltteli mahassa ja kivut alhaalla olivat ihan hirveät. Taisin jo edellä kertoa, että sitten vielä tuli n. 10 sentin mittainen jumalaton limakalvo "nauhake", aivan kuin pienen ahvenen kokoinen verinen hyytymä. Mutta siis se oli tosi iso, niinkuin että miten ihmeessä se on edes kohtuuni mahtunut?
No, aamulla kun heräsin, lähes kaikki oli poissa; kipu, pahaolo, ja jopa verenvuoto. Nyt kun kello on jo puoli kuusi, koko päivänä ei ole vuotanut yhtään mitään. Mitä nyt aina pyyhkiessä paperiin jää sellaisia ruskeita klönttejä, jotka näyttävät liiskatuilta mansikoilta, mutta ruskeita. Kipuja ollut pitkin päivää vain sellaisia pistoksia kohdun seudulla, mutta se helvetillinen aaltoileva menkkakipu on jo ohi. Särkylääkkeitä vedin eilen 3 kpl noin 3 tunnin välein ja nekään eivät oikein auttaneet. Tänään en ole ottanut yhtään lääkettä. Minusta tuntuu että kohtuni on nyt lähes täysin tyhjä. Todella outoa...Olen niin onnellinen että sain ponnistettua sikiö ulos jo heti lääkkeitten alettua vaikuttaa...se oli kuin pienimuotoinen synnytys...ja todella surullinen ja karmea kokemus. Nyt olen selvinnyt sillä, että jos jään makaamaan sängyn pohjalle, niin mätänen ikuisesti. Kun iltaisin menen sänkyyn alan heti vollottaa mieheni kainalossa tapahtunutta. Päivällä en halua ajatella asiaa, ja kun keksin muutakin tekemistä, niin voin paljon paremmin. Käytiin kaupassa, laitettiin ruokaa, nyt pitäisi leipoa keksejä. En halua antaa surulle valtaa, koska vallan se saa iltaisin. Olkoon päivä sitten sitä hyvää aikaa...näin tästä selviää. Olen kyllä sellaista tyyppiä että voisin vain jäädä itkemään ja laihtua kuiviin surusta, mutta tunnen itseni todella vahvaksi. Ehkä joku tuolla ylhäällä haluaa auttaa minua, vaikka ottikin minulta rakkaan asian pois. Aion heti alkaa yrittämään uudestaan. Jos uusi keskenmeno tulee, niin sitten en kyllä tiedä mitä teen.
Kirjoittelehan taas mitä kuuluu. Toivottavasti vuotosi tyrehtyy ja pääset sinäkin taas jatkamaan elämääsi eteenpäin. Mitä pitempään verta vuotaa, sitä pitempän joutuu muistamaan keskenmenon. Hyvää jatkoa. Kirjoitellaan!
Kuinkas siellä voidaan? Täällä nyt vuoto loppunut, vihdoinkin.Seuraavaksi sitten vaan ootellaan kuukautisia ja uusi yritys päälle. Nyt tapahtuneesta kulunut kolme viikkoa ja kuitenkin tuntuu, että päivä päivältä suren enemmän:( Tiedä sitten johtuuko vaan niin kovasta kaipuusta.. ja kun tässä lähiviikoina noita vauveleita syntynyt ystävilleni.Eilen illalla itkin taas niin että aamulla ei meinannu saada silmiä auki. Kuten jo sanoin että rakastava mies minulla, sekä ihana tytär mutta olen ollu nää viimiset viikot niin kamala ihminen että omatunto kolkuttaa ja pahasti..En huomaa kuin oman pahan oloni. Eilen sitten mieheni kanssa tulikin riitaa ja ymmärsin ehkä vasta ensimmäisen kerran että kyllä hänelläkin on paha olla. Välillä tuntuu, että mikään ei onnistu, sitten taas tulee olo että pitäs osata olla kiitollinen siitä mitä on.. Kovasti kaipaan vauvan tuhinaa ja tuoksua, toivottavasti joskus tässä toiveet toteutuu. Hyvää jatkoa sinulle..:)
No, ei se mun tarinani niin yksinkertainen ollutkaan. Maanantaina(eli siis nyt on lauantai) alkoi koskea ohan helvet...mahaan ja oli pakko lähteä terv.keskukseen, no siellä mittasivat tulehdusarvon joka oli melko matala. Ei kun kotiin ja eikun mahaan vaan koskee. Ei voinut liikkua mihinkään, vessaankaan en yksinäni päässyt. No sitten tiistaiaamuna hirveällä kiireellä takaisin terv.keskukseen ja sieltä kovaa kyytiä ambulanssilla keskussairaalaan. Siellä sitten jouduin gynetutkimukseen ja sain pienimuotoisen shokin kivusta.
Mieslääkäri liikutti niin rajusti kohtuani ja paineli sitä, että aloin huutamaan ja koska hommasta ei tullut loppua, lopulta itku pääsi valtoimenaan ilmoille ja en meinannut saada happea itkulta, koska se oli sellaista paniikkihäiriön tyylistä itkua, että ääni ei kulje ja hengitys on nykivää(mulla oli paniikkihäiriö, tosin en tiedä jos se tekee tuloaan takaisin vaikka lääkkeillä se hoidettiin). Joka tapauksessa minut vietiin taas lepäämään vuoteeseen ja itkin yksikseni kivun järkytyksesta vielä noin tunnin. Lopulta olin vielä yöllä puoli yhden aikaan tutkittavana ja joudin tietysti jäämään yöksi. Se oli elämäni kauhein kokemus. Ylävatsaan koski siis umpisuoli, jota ei kuitenkaan leikattu, koska se ei tulehtunut. Seurantaa jatkettiin seuraavana päivänä, mutta arvoni olivat matalat.
Umpisuoli lopetti oireilunsa kokonaan torstaina. Ennen kuin pääsin kotiin sairaalasta, minulle tehtiin vielä gynetutkimus, jossa todettiin limakalvoni paksuuntuneen ja ettei kaikki ole todellakaan tullut ulos! Lääkäri sanoi että siellä on viel tosi paljon tavaraa ja tänään lauantaina, mitään ei oikein vieläkään ole tullut ulos. Eli siis vuotoa on ns. kestänyt viikko ja 2 päivää, mutta osa päivistä on ollut ns. "tyhjiä päiviä". Nyt vain kovasti yritän liikehtiä ja ponnistella että jotakin saisin ulos, muuteen tulee tulehdus, ellei ole jo alkanut. Tiistaina on tutkimus ja sen yhteydessä kaavinta, jollei kohtuni ole tyhjä...ja nyt pelottaa sitten että joudun kai kaavintaan, koska mitään ei todellakaan ole tullut..
Tämä oli siis eka raskauteni, Tulin raskaaksi heti kun lopetin e-pillerit ja iloa kesti siis 10 viikkoa...elävää iloa vain 7 viikkoa.
Uusi yritys on kovassa mietinnässä, että joko heti vai odotetaanko menkat. Luulen jo kärsineeni tarpeeksi, eikö tämä helvetti voisi jo loppua. Kerkesin neuloa pienet villasukat, toinen jäi kesken. Vauvapäiväkirjakin on päätynyt vanhojen tavaroiden säilöön ja kuva liian pienestä kohdusta on yhä yöpöydällä muistuttamassa, että siinä se olisi voinut olla -minun lapseni.
Se vielä että meilläkin oli eilen melkoinen riita, joka tuli siitä, että tunsin oloni hyljätyksi ja ajattelin, että mieheni tuskin välittää minusta, koska olen möhlinyt ja menettänyt kaiken, nyt myös lapseni. Olen aina ollut vähän sellainen "säälin kerjääjä". Onneksi sain rakkautta ja myötätuntoa yllin kyllin.
Tällä hetkellä en elämästäni löydä mitään muuta hyvää kuin hänet. Hän on paras ystäväni, luottohenkilöni, mieheni, rakkaani...mitä vain voi olla. Asetin aikoinaan suuret vaatimukset unelmieni miehelle. Siihen mm. kuului "koskemattomuus" kaikin puolin. Ei seurustelua, ei suutelua, ei seksiä. No, enhän mistään sellaista voisi löytää, varsinkaan sen ikäistä. Ehkä joku 16-vuotias pojan kloppi enää tässä maailmassa oli neitsyt.
Mutta ei..hän löysi minut, hän ihastui minuun ja ihaili salaa. Ei uskaltanut lähestyä, mutta kohtalo johdatti meidät yhteen hassulla tavalla ja tässä me olemme, yhdessä, kaksi niin samanlaista ja niin erilaista persoonaa, joilla on kuitenkin niin paljon yhteistä. En itsekään ollut ollut muiden miesten kanssa, ja olen aina haaveillut, ettei tarvitsisikaan olla kuin yhden kanssa, jonka kanssa mennä naimisiin ja saada lapsia. En juo enkä polta, ja olen muutenkin sellainen ujo tyyppi, enkä juhli ja inhoan kaikkea meteliä, kuten festarit, baarit jne. Niin hänkin. En uskonut ikinä tähän ja nyt se on totta. Ehkä koska sain jotain niiin hyvääm en ainakaan nyt voi saada mitään enempää..niin kai se on. Ehkä me joskus saamme lapsen ja tiedän että hänestä tulisi maailman paras isä, meidän lapselle. Yksin olen vain tavallinen, yksinäinen mitäänsanomaton tyhjä olento. Hän teki minusta elävän ihmisen, jolla on ELÄMÄ.
Huh, minulle tehtiin lääkkeellinen yritys kohdun tyhjentämiseksi keskiviikkona, kun todettiin että raskaus oli keskeytynyt.Sain lääkkeet keskiviikkona ja jo ensimmäisten jälkeen alkoi kaamea vuoto ja kovat kivut, toisten lääkkeiden jälkeen vuoto oli niin kovaa, että ei ollut muuta vaihtoehtoa pyörtymisen jälkeen kuin lähteä ensiapuun.Siellä vuodin myös älyttömästi ja sain tipan käteeni.Makasin kolme tuntia ennen osastolle pääsyä, kun lääkäri meinasi että voisin päästä kotiin!!!Kun sitten vessassa käydessä pyörryin lattialle hoitajan viereen pääsin osastolle.Siellä aamulla verenpaine oli 50/46 ja veri vain 86 ja huoneeseen tuotuun wc istuessa taas pyörryin minut vietiin kiireesti kaavintaan.Siellä kaikki sujui hyvin ja toimenpide oli ollut helppo ja mennyt hyvin eikä mitään kipuja ole ollut.Illalla pääsin kotiin ja nyt on perjantai ja kirjoittelen jo tätä, vähän väsyttää ja syön rautaa, mutta nyt on hyvä olo.Olen vuotanut paljon synnytysten yhteydessä, joten mulle noi lääkkeet ei sitten sovi, tiedän ainakin jatkossa sillä ilman sairaalaa en taitaisi olla tässä tietokoneen ääressä. Lääkäri, joka määräsi lääkkeet oli ajatellut että en tarvitse sairaslomaa vaan menen jo torstai aamuna töihin, mitähän hän ajatteli, kun yöllä otin vasta toiset lääkkeetkin????
Mulla tänään todettin kans että alkio kuollut viikolla 6 ja muuten olisin viikolla 10
On aika tyhjä olo. Kauan yritetty lasta ja näin tässä sitte kävikin heti eka raskaus.
ensviikolla olisi Naistenpolille aika jossa sitte päätetään että mitä tehdään... kaavita vai pillereillä poisto.... pelottaa kivut ja vuoto tosi paljon...
Mun tarinani on tossa ylhäällä tarkemmin, eli siis mullakin oli eka raskaus ja päin persettä meni. Olen hiukan uskovainen ja pelkäsin keskenmenoa, koska olen saanut kärsiä hirveästi elämäni aikana. On rahapula, on riitoja, on yksinäisyyttä, on kiusattu ja elämä on muutenkin ollut hirveää. Paniikkihäiriö, masennus...
Vaikka sun mitä, koulunkäynti ei onnistunut.
Lapsi toi elämääni paljon onnea, ja pelkäsin että menetän sen...tiesin että menetän sen, koska ilmeisesti minulle ei voida suoda mitään hyvää. Paitsi mieheni.