Enpä tiedä onko taämä sitten hyvä paikka kirjoittaa tuntoja. Mutta ei näistä voi oikein puhuakaan kun heti tulee leimatuksi. Joskus on kyllä vihjailtu mutta ei oikein tiedä kehen voi luottaa.
Minusta tuntuu että puhujien välillä on kamppailua. Sellaista jossei olla toista vastaan mutta puheen henki ja suunta on erilainen. Näyttää että myös pappien ja puhujaveljien sanat eivät käy ihan yksiin. Totta kai syntien uskominen on sama kaikilla, Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta monessa asiassa kyse ei ole enää puhujanlahjojen erilaisuudesta tai sävyerosta.
En halua tällä palstalla panna nimiä esille mutta monet veljet ovat viime vuosina olleet ihan hiljaa suhteesta muihin uskovaisiin. Toiset ottavat asiat tiukasti, kärjistäenkin alustuksissa esiin. Sama on tässä syntyvyyden säännöstelyssäkin. Monet lisäävät joka saarnaan vaikka se ei tekstiin liity että kaikki ehkäiseminen merkitsee että emme anna Jumalan työn näkyä Siionissa. Monet saarnamiehet näyttävät välttelevän kannanottoja asiaan. Ja sellainenkin asia jakaa puhujia että toiset ovat ihan kiinni näissä yhteiskunnan asioissa selittäen ne uskovaisten velvollisuudeksi Raamatun mukaan. Samalla lailla liike-elämässä mukana oloa perustellaan jykevästi raamatun sanalla. Osa ottaa irtiottoa maallisista asioista.
Jotenkin näyttää että puhujaveljillä on pyrkimystä viedä Siionia er suuntaan. Ei se saman lailla ole kärjistynyt kuin aikanaan televisioasiassa. Mutta jotenkin kai tämä purkautuu. En minä mikään suuri ajattelija ole mutta jotenkin toivisin että krisitillisyydessä korostettasiin oman tunnon uskoa ja kysyjän paikalla olemista eikä niinkään valmiita ajatuksia, varsinkaan kun ne menevät eri puhujilla eri suuntiin.
Toivon että tässä asiassa annettaisiin uskovaisten keskustella ilman että muut ilkkuisivat.
Minusta tuntuu että puhujien välillä on kamppailua. Sellaista jossei olla toista vastaan mutta puheen henki ja suunta on erilainen. Näyttää että myös pappien ja puhujaveljien sanat eivät käy ihan yksiin. Totta kai syntien uskominen on sama kaikilla, Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta monessa asiassa kyse ei ole enää puhujanlahjojen erilaisuudesta tai sävyerosta.
En halua tällä palstalla panna nimiä esille mutta monet veljet ovat viime vuosina olleet ihan hiljaa suhteesta muihin uskovaisiin. Toiset ottavat asiat tiukasti, kärjistäenkin alustuksissa esiin. Sama on tässä syntyvyyden säännöstelyssäkin. Monet lisäävät joka saarnaan vaikka se ei tekstiin liity että kaikki ehkäiseminen merkitsee että emme anna Jumalan työn näkyä Siionissa. Monet saarnamiehet näyttävät välttelevän kannanottoja asiaan. Ja sellainenkin asia jakaa puhujia että toiset ovat ihan kiinni näissä yhteiskunnan asioissa selittäen ne uskovaisten velvollisuudeksi Raamatun mukaan. Samalla lailla liike-elämässä mukana oloa perustellaan jykevästi raamatun sanalla. Osa ottaa irtiottoa maallisista asioista.
Jotenkin näyttää että puhujaveljillä on pyrkimystä viedä Siionia er suuntaan. Ei se saman lailla ole kärjistynyt kuin aikanaan televisioasiassa. Mutta jotenkin kai tämä purkautuu. En minä mikään suuri ajattelija ole mutta jotenkin toivisin että krisitillisyydessä korostettasiin oman tunnon uskoa ja kysyjän paikalla olemista eikä niinkään valmiita ajatuksia, varsinkaan kun ne menevät eri puhujilla eri suuntiin.
Toivon että tässä asiassa annettaisiin uskovaisten keskustella ilman että muut ilkkuisivat.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Puutut asiaan josta ei ole rohjettu laajemmin keskustella. Moni on aistinut samantapaista täällä pohjoisen suunnassa. Henki ei ole ihan sama kaikilla maallikoilla verrattuna pappeihin. Mutta ei ole ero kuitenkaan jyrkästi näiden kahden ryhmän kesken. Eikä erot myöskään ole synnyttäneet vakavasti julkisita keskustelua (eli kaplakkaa kuten täällä sanotaan).
Ev.lut.-kirkossamme käyty keskustelu ja osallistuminen kirkon hallintoon on yksi vaikuttaja. Toinen syy varmaan on uskovaisten vankka vaikutus liike-elämässä. Yhteistyö eri tahojen kumppaneiden kanssa vaatii taitoa ja halua kuunnella erilaista. Sanalla sanoen yhteistyökykyä. Ja uskottavuutta. Ei voi seuroissa puhua yhtä ja tehdä työelämässä toista.
Nykyajan laaja verkottuminen yhteiskuntaan ja lukeneisuus ovat tietenkin muokanneet nuoremman polven ja koulutetumpien saarnaajien asennoitumista terveen varovaisiksi. Takavuosien mustavalkoisuus on vähenemässä. Hannu Ojalehdon kirjoitus uusimmassa Siionin Lähetyslehdessä puhuu paljon.
Avoimempi keskustelu tekisi hyvää.
Ojalehdon kirjoitus voisi olla alku.
Tuntojani haluaisin minäkin tunnostella, mutta ei ole sellaista palstaa missä voisi kenekään häiriköimättä niin tehdä.
...ei puututa tähän. Seuraamme kieli poskella itsetutkiskeluanne me uskottomat.
on ilmassa. Toivomme, ettei sitä tulisi, ja kaikin puolin eri keskustelutilaisuuksissa olemme pyrkineet, että joukkomme pysyisi yhdessä.
Mutta jos hajaantumisia tapahtuu, Nekin on Jumalan tiedossa. Jos alkaa olemaan monenlaisia henkiä, ei joukko voi pysyä kasassa.
Sielunvihollinen haluaisi hajoittaa Jumalan lasten keskinäisen rakkauden hajoittamalla joukkoja.
Se sitten, mikä porukka tulee pelastumaan, ei tiedetä itse. meidän pitää itse pyrkiä ottamaan selville, miten haluamme uskoa, ja siinä porukassa, jossa saa rauhan sydämelle ja jossa hoidetaan edelleen vikoja evankeliumilla, voi olla varma, että on oikealla tiellä.
En sanois, etteikö muissakin suunnissa ole tuota armoetua. Hyvin useissa suunnissa ei ole hoidettu vikoja ja näin ovat päässeet näivettymään ja lopulta häviämään. tai väkiluku on kääntynyt voimakkaaseen laskuun.
Tosin viimeisinä aikoina oikein uskovienkin määrä tulee voimakkaasti laskee, kun sielunvihollisen houkutukset tulevat kokoajan lähemmäksi.
Sehän haluaisi, ettei yksikään meistä pelastuisi..
Ei pitäisi kuitenkaan ylidramatisoida asioita. Tarpeetonta on olemattomien uhkien maalailu.
Eikä varsinkaan hengellistää sellaisia arkielämän asioita jotka eivät hengellistämistä kaipaa. Sitä että eri puolilla maata on esillä hiukan eri painotuksia asioista ei suinkaan ole koettava vakavaksi uhkaksi, meillähän on mahdollisuus ja väylät keskinäisessä rakkaudessa keskutella. Ja kaikista asioista ei suinkaan pidä vaatia yhdenmukaisuutta, siis ihan ajallisista... Seurakuntapäivät ja leirit ovat seurojen lisäksi meillä aina mahdollisuus tutkailla missä mennään.
Sanoit että meillä on mahdollisuus ja väylät keskinäisessä rakkaudessa keskustella. Näin sitä sanotaan. Mutta kun olen nähnyt asioita neljän vuosikymmenen ajan niin en tuohon tuttuun lauseeseen oikein osaa asettua. Niin hirvittävä kapistus kuin tämä internet onkinb niin kyllä tämä myös kristillisyyttä on puhdistamassa ihmismielen opeista. (Tavallaan surullisesti hymyilyttää jälkeenpäin se 70-luvun into into television tuomitsemiseen. Se pahan silmä, televisio, on sentään melkoinen laupias ja lammas tämän koneen kanssa).
Onko se sama kuin saatana?
informaatiota annetaankin. Kyllä kristittyjen käsitys on ollut sama,oli sitten pappi tai puhuja, Tämä palsta antaa turhaa sellaisia uhkakuvia,että uskovaisten yhteys olisi rikkoutumassa. Kyllä puheet seuroissa niin isoissa kuin pienissäkin on olleet samansuuntaisia.
Pidetään vain jokainen omakohtainen usko ja hoidetaan evankeliumilla jos on tullut vääriä valvomisia.
Vääriä valvomisiako?
Sinun kirjoituksesi on malliesimerkki suhtautumisesta, joka itseäni on hiljalleen alkanut "ottaa pannuun". Nimitän asennettasi ylireagoinniksi jos mitä. Onko tarkoituksena tehdä keskustelu jollain tapaa "kyseenalaiseksi" johon ei vakava uskovainen sotkeennu.
- Juuri tällaiset puheenvuorot lisäävät käsityksiä täysin homogeenisesta yhteisöstä. Huomaa. Keskustelu ei ole kiellettyä. Asiallinen keskustelu. Yhtenäisyys on meillä keskinäisessä rakkaudessa, mutta erilaisuus ei ole kiellettyä!
Erilaisista painotuksista ja eri kannoilta avautuvasta Raamatusta voidaan vapaasti käydä keskustelua. Yksi teksti nostaa esiin yhdellä puhujalla jotain kirkastunutta, mutta joku toinen puhuja voi saada erilaisia sanoja.
Tämä kaikki on Jumalasta, eikä kielletty puheenaihe.
Mikä hyvänsä yhteisö jossa alkaa olla liki 100 000 ihmistä, sisältää ihmisiä erilaisista taustoista ja elämänpiireistä. Ei Suomi ole enää yhden agraarikulttuurin yhtisö eikä maa-ja metsätaloudesta elävä talous. Suurella joukolla meikäläisiä on vastuullinen johtava asema töissä ja jatkuva itseopiskeluputki päällä.
Meillä on erilaisia koulutustaustoja, erilaisia sukuperinteitä, erilaisia harrastuksia. Yksi rakastaa klassista musiikkia kun taas toiselle riittävät Siionin laulut. Kolmas pelaa shakkia ja vaeltaa Nepalissa, ja neljäs pitää eläimiä, viides koodaa ja ylläpitää verkkoyhteyksiä ympäri maailmaa, kuudes tekee videofilmejä...
Kuinka tämä joukko pakotetaan muka samanlaiseen pikkutarkasti säädeltyyn asennakaavaan suhtautumisessa harrastuksiin ja muihin uskomisen asian kannalta toisarvoisiin asioihin.
Meidän pitää hyväksyä keskinäinen erilaisuutemme ja iloita siitä rikkautena.
Minusta "jakautuminen" on virheellinen ja liian voimakas sana. Ei ole mikään jakautuma jos on erilaisia lahjoja ja erilaiset ajakohtaiset asiat kirkastuvat eri puhujille.
Ei toki ole jakautumisesta kyse jos on erilaisia lahjoja ja erilaisia asioita kirkastumassa eri puhujille.
Mutta nyt kai meidän on tässä lupa rakentavasti pohtia myös sitä todellisuutta jota olemme itse siionissa nähneet. Eri suuntiin käy kulku monella puhujalla. Tai eri puhujat painottavat tai visusti vaikenevat tavalla jossa ei ole kyse "kirkastummisesta"
Miksi? Missä asioissa? Miksei voi olla eri variaatioita totuudesta? Mikä on totuus?
Osuit ytimeen, tgai lähelle ainakin. Siionissa on nähty hyvksi että synti on tulkittu yhteisesti. Tavallaan oman tunnon ääni on sovitettu siionin ääneen. Samalla oma kulku ja oma tunto on voitu vähän kuin huolettomasti vaientaa. Nyt voitaisiin antaa tilaa oman tunnon äänelle niin ei tulisi ristiriitaa kun puhujillakin erilaiset painotukset ja tulkinnat
Raamatun mukaan ei ajallisissa tavoissa ja perinteissä tarvita kristittyjen pikkutarkkaa samanlaisuutta - Jumala ei sellaista tarvitse.
Usko Kristukseen ja sinä pelastut.
...ajatella niin, että teki kukin mitä teki, niin aina vain ajateltais, että sen henkilön omatunto nyt sattuu sallimaan sellaista. Voi ei!
Ei mitenkään. Ajatellaanpa tulevia polvia. Jos jokaisella on aivan omat käsityksensä oikeasta ja väärästä, niin mihin sellainen johtaa?? Tuolla systeemillä pimeää kohti käy tie.
Raamatussahan se oppi on selvästi sanottu, ja Jumalan valtakunta on Raamatun mukaan siellä missä Jumalan sanaa oikein saarnataan. Siis saarnataan armon evankeliumia ja neuvotaan lähimmäisenrakkauteen, kuten Jeesus opetti. (Matt.25:1: 31-46)
"Missä kaksi tai kolem kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellänsä."
Mutta missään Jumalan sanassa ei sellaisia sanota, että et saa hankkia kotiin televisiota tai et saa käydä katsomassa jalkapallo-ottelua ystävien kanssa.
Nuo meikäläisyydessä "synniksi" saarnatut ovat oikeasti perinnettä, tapoja jotka vaihtelevat eri puolilla maailmaa ja historian eri aikoina.
Onko noin että sinä voit katsoa televisiota ja hankkia television ja minä taas en ja kuitenkin istuisimme seuroissa vierekkäin? Pyytäisitkö minut kylään katsomaan iltakylään televisiota?
Maailma muuttuu jatkuvasti.Emme voi edes kuvitella, millaista on vaikka sadan vuoden kuluttua. Mutta silloinkin on uskovaisten elettävä juuri siinä maailmassa, ei tässä jossa me nyt elämme.
Mutta on yksi joka ei muutu, ja se on Jumalan Sana. Jokaisessa maailmanajassa se on muuttumaton. Esimerkiksi käy vaikka tuo paljon puhuttu ehkäisy. Vaikka miten maailma muuttuisi, aina on voimassa sama käsky; älä tapa. Jos nuorten joukossa alkaa levitä käsitys ehkäisyn luvallisuudesta, ei se tarkoita sitä, että usko modernisoituisi, vaan sitä että uskosta on luovuttu.
Sekin kuuluu Raamatun ilmoitukseen. Valitutkin eksytetään, siellä sanotaan. Ja kehotetaan pitämään vaari, ettei eksy. Ehkäisystä puheenollen pitää vielä tähdentää, että "älä tapa" tarkoittaa myös sitä, että sairauden ollessa kyseessä ei äitiäkään saa tappaa, vaan häntä on hoidettava siten kuin on mahdollista, vaikka sen seurauksena lapsia ei voisikaan syntyä.
Ihmetellen sitä lukee näitä ajatuksia. Toisissa jutuissa lyödään lestadiolaisia niin kuin vierasta sikaa. Toisissa jutuissa lestediolaiset kirjoittavat ihan huu haata.
Huuhaata on se että ehkäisyllä ja käskyllä "älä tapa" olisi jotain yhteistä. Kai kirjoittajalla on vakaumuskin mukana mutta kyllä se jotenkin valheelliselta ja provosoivalta ajatukselta näyttää.
Sanonkin edelliselle: älä lausu väärää todistusta lähimmäisestä. Ei sovi myöskään valehdella.
Älä tapa ja ehkäisy - niillä ei ole mitään yhteistä
Voi se näyttää huuhaalta, mutta ei haittaa. Eikä se ole valhetta eikä provosointiakaan. Elämä on Jumalan antamaa elämää alusta loppuun asti. "Jo ennenkuin yksikään päivistäsi oli ollut tai ennenkuin luusi muotoutuivat äitisi kohdussa, minä tunsin sinut" (vapaasti mukaeltuna).
Ihan "pähkähulluja" tässä kirjoitetaan, ehkäpä joskus itsekin.
Jun tiede on kiistatta osoittanut että tupakka tappaa ja se altistaa terveysriskiin monet muutkin, lestadiolaiset vähättelevät ja puolustavatkin tupakointia.
Kun moni nainen, lestadiolainenkin, ehkäisee vakavan terveysriskin vuoksi, on jollakin otsaa sanoa että kyse on tappamisesta.... Hui hai...
Miten se tupakki tähän sopii? Oli puhe muista asioista. Mutta nyt pitää siinä asiassa olla kanssasi aivan samaa mieltä. Tupakka on vaarallista ja kannattaa välttää tupakointia. Uskovaiset eivät puolustele tupakointia, mutta ei sitä synniksikään ole nähty, sikäli kun tupakoija on aikuinen ja ostaa ja polttaa tupakkansa tupakkalain sallimissa rajoissa.
Seuraavaksi kai kysyt viinanjuontia. Viinanjuonnissa ollaan samalla kannalla kuin huumeidenkin kanssa, ne sen lisäksi että tuhoavat terveyttä, aiheuttavat ihmisen elimistössä sellaista, että ihminen voi tehdä vaikka millaisia tekoja. Vai oletko kuullut että joku olisi nortista riehaantunut esimerkiksi puukkotappeluun? tai huoruuteen?
Lestadiolaiset puolustelevat tupakoinnin orjuutta ja sopivuutta "ainoille oikeille JUmalan lapsille". Eivät toki kaikki ole umpimielisen samaa mieltä.
Mutta kyllä oikeassa sydämen uskossa olevat ihmiset tietävät että synti mikä synti, varsinkin kun kyse on kellon ympäri piinaavasta himosta
Tupakki on niin paha aine kuin olla voi eikä sen käytössä ole mitään puolustelemista. Mutta jos aikuinen ihminen sitä laillisesti käyttää, ei sitä synniksi voi sanoa. Sanoppa millä perusteella sinä sen synniksi arvioit? Olisi kiintoisaa kuulla niitä perusteluja aina, kun puhutaan onko joku asia synti vai ei.
Terveys on Jumalan lahja. Näin sanovat uskovaiset. Toiset saattavat sanoa että se on lahja luojaltamme.
Joka tapauksessa terveys on sellaista jonka saamme tai emme saa. On monella tapaa myös meidän itsemme vallassa se että edistämmekö me terveyttä tai sairautta.
Tupakan terveysriskit on tieteellisesti osoitettu paitsi tupakoijalle, myös muille savuun altistuneille. Ihan samalla tapaa eläimellisen synnytrtämisen vaarat on tunnustettu. Uhkana on äidin terveys ja sikiö joka ei ole terve.
Eis ole puolustelemista tupakissa eikä muissakaan ihmisen toimissa jossa terveys vaarantuu. Ihmine käyttäkäöän tieteen viisausksia valistuneesti.
Itse olen jo kaksikymmentä vuotta sitten irrottautunut vl-piireistä, mutta elän suuren vanhoillislestadiolaisen suvun keskellä joten näen läheltä, mutta kuitenkin ulkoapäin tapahtuvat muutokset liikkeessänne.
Ristivetoa näyttää tosiaan viime vuosina ilmaantuneen. Minusta näyttää, että valveutunut ja hyvän itsetunnon omaava nuoriso näyttää tietä tulevaisuuden vl-uskolle. He uskaltavat olla erilaisia ja ilmaista mielipiteensä sekä elää omaa elämäänsä omantuntonsa mukaisesti, jopa eri tavalla kuin joku tiukemman siiven vanhempi on neuvonut..
Ja miten tämä sitten liittyy vl-oppiin ja saarnamiesten suuntauksiin. Näyttää siltä, että osa varttuneemmista on nuorten ja nuorekkaiden alkuunpanemien uudistusten kannattajia mutta toinen joukko on linnoittautunut paikoilleen.
Omakohtaisen uskon ja omantunnon puhtaudessa elämisen korostaminen on leimaa-antavaa mainitsemilleni nuorille. He vierastavat "valmiiksi pureskeltuja" yksityiskohtaisia sääntöjä (neuvoja) ja uskovat erilaisille ihmisille myös sopivan hieman erilaiset tavat elää...