Tunnustaako kukaan oman fetisminsä häiritsevän jollakin tavalla normaalia elämää? Ja onko asialle mahdollista tehdä jotain? Itselläni on ollut tietynlainen kenkäfetissi jo vuosikymmeniä. Kohteena on ollut kotimainen kesäkenkätyyppi, joka on kadonnut jo aikoja sitten käytöstä. Silti vieläkin tiirailen (varsinkin naisten) jalkoja, josko, jollain sattuisi vielä olemaan sellaiset. Viimeeksi tänä kesänä bongasin yhdet sellaiset.
Kokeilin aikoinaan myös niiden keräilyä kirppiksiltä, jotta tavallaan turtuisin niihin. Sekään ei ollut lopullinen ratkaisu, sillä helposti niitä tuli tuputettua tyttöystäville yms naistutuille ja läheskään aina he eivät olleet innokkaita käyttämään niitä. Oikestaan olen kertonut seikkaperäisesti vain kahdelle tutulle fetismistäni.
Näiltä palstoilta voi lukea mm kumikenkäosaltolta, joissa monet ovat kehuneet saaneensa uutta puhtia seksielämäänsä molempien käyttäessä kumisappaita. Se on ihan ok.
Olen saanutkin naiseltani hänen pitäessään fetsku kenkiä, mutta en loppujen lopuksi kokenut sen suurempaa nautintoa itse aktista. Nyttemmin olen hävittänyt kenkäkokoelmani samojen kanavien kautta, kuin ne aikoinaan tuli hankittuakin.
Silti en ole asiaa lopullisesti saanut mielestäni pois. Lisäksi, kun on kysymyksessä (ainakin aikoinaan) seksuaalispainotteinen fetissi, tunnen sen lohkaisevan osan luonnollisesta seksuaalisuudestani. Näin koen sen tavallaan vieläkin häiritseväksi ja vaativan energiaa. Näinköhän aika hoitaa asian.
Haluaisinkin vaihtaa kokemuksia vastaavista fiiliksistä ja ennenkaikkea saada palautetta "paranemis" -mahdollisuuksista.
Iältäni olen vähän alle 40 mies.
Kokeilin aikoinaan myös niiden keräilyä kirppiksiltä, jotta tavallaan turtuisin niihin. Sekään ei ollut lopullinen ratkaisu, sillä helposti niitä tuli tuputettua tyttöystäville yms naistutuille ja läheskään aina he eivät olleet innokkaita käyttämään niitä. Oikestaan olen kertonut seikkaperäisesti vain kahdelle tutulle fetismistäni.
Näiltä palstoilta voi lukea mm kumikenkäosaltolta, joissa monet ovat kehuneet saaneensa uutta puhtia seksielämäänsä molempien käyttäessä kumisappaita. Se on ihan ok.
Olen saanutkin naiseltani hänen pitäessään fetsku kenkiä, mutta en loppujen lopuksi kokenut sen suurempaa nautintoa itse aktista. Nyttemmin olen hävittänyt kenkäkokoelmani samojen kanavien kautta, kuin ne aikoinaan tuli hankittuakin.
Silti en ole asiaa lopullisesti saanut mielestäni pois. Lisäksi, kun on kysymyksessä (ainakin aikoinaan) seksuaalispainotteinen fetissi, tunnen sen lohkaisevan osan luonnollisesta seksuaalisuudestani. Näin koen sen tavallaan vieläkin häiritseväksi ja vaativan energiaa. Näinköhän aika hoitaa asian.
Haluaisinkin vaihtaa kokemuksia vastaavista fiiliksistä ja ennenkaikkea saada palautetta "paranemis" -mahdollisuuksista.
Iältäni olen vähän alle 40 mies.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse tunnustaudun parantumattomaksi korkokenkä- ja säärifaniksi.Enkä halua parantua.Tietysti kengät itsessään ovat mielestäni esineitä mutta naisen jalassa ne heräävät elämään ja yleensä meitsillä on kalu kovana heti ensi vilkaisusta.
Oma kenkäfetissini lienee perua ajalta kun muodokas tuohon aikaan nuori naapurinrouva käytti 80-luvulla ajan tyylin mukaisesti tiukkoja farkkuja ja poikkeuksetta korkokenkiä.Oli omissa jameksissa usein ahdasta ja märkää kun teinipoikana joskus katselin tuota näkyä...Yleensä tuli vessaan "asiaa" kun hänet oli taas kerran nähnyt korkosaappaissa...
Tyttöystäväni ovat suhtautuneet kenkäasiaan yleensä myönteisesti kun olen kertonut heille kohteliaasti mieltymyksestäni naisellisiin jalkineisiin.Nykyisen rakkaani kanssa on korkokenkäasia vielä hieman kesken koska hän kuvittelee että kiihotun vain kengistä enkä sängyssä ajattele häntä lainkaan...No,asia on niin että hän on mielestäni erittäin kaunis ja naisellinen nainen vaikka ei käytä korkoja kuin harvoin juhlatilaisuuksissa ja ravintolassa.Eräs aiempi tyttöystävä innostui aikoinaan kenkäasiasta ja kaivoi kaapistaan muutamia pareja korkkareita kun näki että saa ne jalassaan meikäläisen tekemään mitä vaan.Hän mm. "pakotti" minut katselemaan ja runkkaamaan kun hän käveli edessäni ruskeissa korkeakorkoisissa mokkasaappaissaJa pakko oli myöntää että tuo näky hänestä alastomana korkosaappaat jalassa teki 22-v. "aloittelevaan" kenkäfetissiin lähteämättömät vaikutuksen ja eikä hävettänyt yhtään veivata mällit hänen nähden koska tilanne johti aina erittäin pitkään ja intohimoiseen seksiin!Nyt vuosikymmen myöhemmin ja monta kokemusta rikkaampana voin silti sanoa että en tunne kenkäfetissini häiritsevän millään tavalla elämääni.Naista pitää lähestyä näissä asioissa hienotunteisesti ja itse kyllä nautin seksistä ilman korkojakin jos nainen on muuten aistillinen ja sopiva.
Liian tunkeileva tyyli esitellä korkokenkäasiaa luo naisille heti käsityksen kaverista joka runkkailee omistamansa korkokenkäkokoelman parissa kaiket vapaa-ajan ja näinpä leimautuu heti pervoksi.Kommentoikaa naiset jos olen väärässä.
Itse joskus olen ohimennen maininnut esim. ravintolassa tutustumalleni naiselle hänen kauniista sääristään ja asuun sopivista korkokengistä.Kaikki ovat ottaneet sen kohteliaisuutena (ja joskus olen jopa illan päätteeksi päässyt riisumaan nuo kengät viimeisenä vaatekappaleena naisen yltä!).
Jotta malttia veli hyvä äläkä tee asista häiritsevää tekijää elämääsi.Päinvastoin naiselliset ja kauniit jalat korkokengissä ovat rikastuttaneet omaa elämääni!
..-ellet sitä ihan aivan oikeen kovasti tahdo. Itsellä on erilaisia "fetissejä". Usein niihin kuuluu olennaisena osana häpeän tunne, vaikka ei aina. Olen nuorena miehenä kipuillut tosi rankasti erilaisten häpeällisten fetissien kanssa, käynyt terapeutilla ja toisella. Tuntui silloin siltä, että fetissit ovat jokin tauti, josta voi ja pitää parantua. Että voi olla normaali. No.
Aikaa on kulunut ja tupakkia palanut, eikä nuo fetissit ole mihinkään kuluneet eikä parantuneet. Kari33 on vain nimimerkki ja olen oikeesti 47 v. Tässä iässä ainakin mulle on tullut semmonen ymmärrys, että miehillä vain on taipumus nimittää asioita fetisseiksi enemmän kuin naisilla. Miehet on kuitenkin seksissäkin esineellisempiä kuin naiset.
Sanotaan niinkin, että naisilla hellyys johtaa joskus seksiin ja miehilläkin saattaa seksi joskus johtaa hellyyteen.
Loppupeleissä asiat on kuitenkin monesti vain juuri sitä, miksi ne itse teet. Jos nainen rakastaa sua, se antaa kaiken mitä tahdot rakkauden vuoksi. Sun ei tarvii muuta kuin olla sen rakkauden arvoinen.
Mutta jos lähestyt naista niin, että pidä nyt noita korkkareita, tai muuten... niin se muuten on tietysti lähempämpänä kuin luuletkaan.
En usko että addiktiosta pääsee kovin helposti eroon.Riippuvuuteni kohde on eri kuin sinulla, mutta olen itse aina lohduttautunut sillä että tällainen riippuvuus johonkin tiettyyn esineeseen ei kuitenkaan ole asia joka vahingoittaisi ketään muuta. Varmaankin on sitten kyse siitä, miten paljon se häiritsee omaa mieltä, eli hyväksyykö riippuvuutensa.En itse ole käynyt asiasta terapeutilla vaikka aina joskus mua onkin häirinnyt se, että poikkean seksuaalisessa suhteessa valtaväestöstä. Nautin itsekin "normaalista" miehen ja naisen välisestä seksistä ja se onneksi toimii ihan ok.
Mielenkiintoista kuulla minkälaisia fetissejä kelläkin on. Itse olen aivan hulluna trikoisiin pukeutuneisiin naisiin, varsinkin pyörää ajavat tiukat trikoot, joista kuultaa stringit läpi - hyvä etten aja ojaan autolla! Sama liittyen muodokkaisiin sukkahousuilla verhoiltuihin sääriin, huh, huh.
Joskus on erittäin vaikea olla katsomatta perään, kun hyvä beija tulee vastaan, tuntuu, että koko ajan on tutka päällä, mistä lie johtuu, ilmeisesti olen niin visuaalinen olento?