Te, jotka sairastatte anoreksiaa. Miten nopeasti painonne alkoi laskemaan? olitekko normaalipainoisia tai ehkä jopa hieman ylipainoisia ennen sairastumistanne? ja miten aloititte laihutuksen? päätittekö esim. "nyt en syö enää mitään" jne.
Anteeks, jos on arkaluontoinen kysymys, mutta oon aika huolissani kaveristani.. hän on aina ollut hoikka. nyt kuitenki hieman lihonnut, mutta ei silti todellakaan vieläkään mikään lihava!! ihan normaalipainoinen.. hän kuitenkin AINA puhuu laihuttamisesta, ja dieeteistä ja välillä tuntuu et hän ei syö mitään. siis ku ollaan jossain, hän ei ikinä ota karkkia yms. ja sanoo vaan et "söin just" jne.
onkohan hän sairastunut anoreksiaan? siis voiko normaalipainoisesta sanoa, et hän on sairastunut anoreksiaan.. tai ainakin sairastumassa.. kaikkihan nyt joskus värkkää painosa kans, mutta kaverilleni se on aina ollut pakkomielle.. ja nyt kun hän on vähän lihonnut, hän on ollut masentunut ja kiukkuinen.. ja vannoo laihuttavansa paljon.. en tiedä, mitä pitäs tehä??
Anteeks, jos on arkaluontoinen kysymys, mutta oon aika huolissani kaveristani.. hän on aina ollut hoikka. nyt kuitenki hieman lihonnut, mutta ei silti todellakaan vieläkään mikään lihava!! ihan normaalipainoinen.. hän kuitenkin AINA puhuu laihuttamisesta, ja dieeteistä ja välillä tuntuu et hän ei syö mitään. siis ku ollaan jossain, hän ei ikinä ota karkkia yms. ja sanoo vaan et "söin just" jne.
onkohan hän sairastunut anoreksiaan? siis voiko normaalipainoisesta sanoa, et hän on sairastunut anoreksiaan.. tai ainakin sairastumassa.. kaikkihan nyt joskus värkkää painosa kans, mutta kaverilleni se on aina ollut pakkomielle.. ja nyt kun hän on vähän lihonnut, hän on ollut masentunut ja kiukkuinen.. ja vannoo laihuttavansa paljon.. en tiedä, mitä pitäs tehä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
anoreksiaa viime keväänä. Olin luonnostani alipainoinen. Päätin, että syön mahd. vähän, mitä vähemmän, sen parempi. Laihduin n. 4 kg viikossa. Jossain vaiheessa muut kiinnitti huomiota mun syömiseen ja ne alkoi epäillä. Mä jouduin kertomaan niille ja siihen se sit loppu. Nykyään ne luulee, että mulla on kaikki hyvin. Mutta mä lihoin viime kesänä normaalipainoiseksi ja nyt olo on kamala. Yritän taas laihtuu entisiin mittoihin. Se on ärsyttävää, kun heti jos syön vähemmän perheaterialla, äiti alkaa epäillä pahinta.
En oikein tiedä osaanko neuvoa. Mä ainakin huolestuisin jos mun kaverilla olis sama ongelma. Yritä olla sen tukena. Kertomasi perusteella vaikutta siltä, että hänellä olisi jonkinlainen syömishäiriö.
kyllä mulla jonku.. kuukauden - alle kuukauden aikana tippui painoa.
en mä nyt kavereitten/terkkarin/vanhempien mielestä silloin painanut mitään ! enkä kuulemma nytkään.
päätin vain olla syömättä, koulussa en seuraavaan puoleen vuoteen syönyt YHTÄÄN MITÄÄN !
sitten alkoi tulla niitä anoreksianoireita.
esim. heikottamista,pää kipua,väsymystä,masennusta,kiukkuisuutta enkä jaksanu/jaksa tehdä mitään.
on sairastunut. Itse (nyt24-v.) sairastuin noin 15-v. Olin todella ylipainoinen (174cm ja 93 kg) ja laihdutin varmaan 30 kg puolessa vuodessa hurjalla kuntoilu-ja ruokakuurilla johonkin reilun 60 kg:n tuntumaan.Söin vain tomaatteja ja näkkileipää sekä tein useita pyöräily-,juoksu-ja uimalenkkejä päivisin. Laihduttamaan minut motivoi paikallisessa nuorisodiskossa olleen pojan negat.kommentti. Nykyisin painan n.52 kg ja käyn terapiassa 2-3 krt/vko. Joten anoreksia ja bulimia ovat todellakin kuvioissa joka päivä. En halua tätä helvettiä kenellekään. Avomieheni on aivan palanut "loppuun" sairauteni kanssa. Vaikka itse sanonkin, niin minua on kehuttu useasti todella kauniiksi ja olen mallinakin yhden toimiston listoilla, silti vain pidän itseäni riittämättömänä..Se ei siis tuo sitä itsevarmuutta ja "onnea" mitä ehkä useat kuvittelevat..Sitä näkee joka aamu itsensä yhtä rumana peilistä "jos niin tahtoo"..:(..Heille kun ei ikinä ole liian kaunis. En tiedä minkä ikäisiä tätä palstaa enimmäkseen lukee mutta haluan todella varoittaa, että anoreksia ja bulimia johtavat kuolemaan ja vähintään ne rankaisevat pahasti elimistöä. Bulimia laski kalium-arvoni 1.7:n ja sairaalassa se nostettiin 3.0:n. Nyt se on taas laskenut 2.6:n ja EKG on todella huono (n.4-5 sydämenlyöntiä jää "välistä"johtumishäiriöstä). Minulla on ollut 2 pahaa tajuttomuus-kouristuskohtausta ja ensimmäisellä kerralla minut vietiin ambulanssilla R-Kioskilta sairaalaan. Toinen kohtaus tuli sairaalassa ja sain rytmihäiriölääkkeitä sekä jotain suonensisäisesti, mikä laukaisi kohtauksen. En vain halua samaa kohtaloa kenellekään teistä. Te olette kaikki kauniita, älkää oksentako tai laihduttako. Kuulostaa tekopyhältä mutta yritän silti!
"nimetön".. sun tarina sai mut huolestumaan kahta kauheammin.. en siis tiiä mitä teen kaverini suhteen! hän on kyllä kieltämättä hieman lihonnut kesällä, mutta on edelleen normaalipainoinen. hän ei enää kuitenkaan syö juuri mitään.. ja liikkuu joka päivä. hän vielä koko ajan uhoaa että nyt laihduttaa 10kg jne koska on kesän aikana lihonnut mukamas liikaa jne. voisiko tämä olla vain tavallista laihdutusta vai onko hänellä vaara sairastua? siis koska hän ei ylipainoinen ole, ja alkaa laihduttamaan noinkin paljon..
vähän sekavaa tekstiä.. sori.. voimia sulle ja kaikille muilleki tän sairauden kans taisteleville!! sä kyllä pystyt paraneen!! aattele, miten hyvä elämä sulla varmasti on, ja aattele kaikkia niitä jotka välittää susta! miehesi esim. tsemppiä!! :) älä anna ruuan hallita elämää enää!