Koska tämä ehdotukseni jäi pitkän ketjun sisään, laitan sen avaukseksi.
Yhteiskunnassa toimivan yhteisön avoimuus, rehellisyys ja läpinäkyvyys ovat välttämättömiä nykyaikana.
Meillä ei pidä olla mitään piiloteltavaa. Miksi meillä on silti tällainen tilanne että emme edes omassa keskuudessamme oikein tiedä, missä mennään?
Mormonit perustavat nyt Suomeen ensimmäisen temppelinsä, Espooseen. Heillä ei ole kovin hyvä imago Suomessa, touhu on vaikuttanut salamyhkäiseltä ja vieraalta tavallisen suomalaisen silmissä.
Liikkeen tiedottaja oli saanut Helsingin Sanomat julkaisemaan kokonaisen SIVUN tästä uskonnosta, jota maassa kannattaa alle 6000 henkilöä! Sivulla oli yksityiskohtainen pohjapiirros uudesta temppelistä, haastatteluja ja kuvauksia uskonnon sisällöstä. Lisäksi kerrottiin avoimien ovien päivistä ja haastsateltiin Espoon kiinteistöpuolen virkamiestä joka oli opastanut järjestöä tontin saannissa.
Mikä yritys tai yhteisö Suomessa yltää samaan?
Se oli uskomaton PR-saavutus. Erinomainen.
Se kohensi mormonien julkisuuskuvaa kertaheitolla myuönteisempään suuntaan suuren yleisön silmissä. HS:lla lienee lukijoita yli 300 000.
Sisäänpäin kääntyneellä salailulla ja pelkkiin omituisiin huhuihin ja luuloihin perustuvalla toiminnalla, johon meikäläisyydessä joudutaan muun tiedon puutteessa turvautumaan liikkeen sisälläkin, joudutaan nyky-yhteiskunnassa aina vain syvemmälle suohon.
Ei riitä että saamme suviseurat otsikoihin kerran vuodessa.
Jos suoraan sanon, niiden uutisointia leimaa naiivi itseihailu ja ulkopuolisista fraseologialta tuntuva pinnallisuus suhteessa hengellisiin kysymyksiin.
Yhteiskunnassa toimivan yhteisön avoimuus, rehellisyys ja läpinäkyvyys ovat välttämättömiä nykyaikana.
Meillä ei pidä olla mitään piiloteltavaa. Miksi meillä on silti tällainen tilanne että emme edes omassa keskuudessamme oikein tiedä, missä mennään?
Mormonit perustavat nyt Suomeen ensimmäisen temppelinsä, Espooseen. Heillä ei ole kovin hyvä imago Suomessa, touhu on vaikuttanut salamyhkäiseltä ja vieraalta tavallisen suomalaisen silmissä.
Liikkeen tiedottaja oli saanut Helsingin Sanomat julkaisemaan kokonaisen SIVUN tästä uskonnosta, jota maassa kannattaa alle 6000 henkilöä! Sivulla oli yksityiskohtainen pohjapiirros uudesta temppelistä, haastatteluja ja kuvauksia uskonnon sisällöstä. Lisäksi kerrottiin avoimien ovien päivistä ja haastsateltiin Espoon kiinteistöpuolen virkamiestä joka oli opastanut järjestöä tontin saannissa.
Mikä yritys tai yhteisö Suomessa yltää samaan?
Se oli uskomaton PR-saavutus. Erinomainen.
Se kohensi mormonien julkisuuskuvaa kertaheitolla myuönteisempään suuntaan suuren yleisön silmissä. HS:lla lienee lukijoita yli 300 000.
Sisäänpäin kääntyneellä salailulla ja pelkkiin omituisiin huhuihin ja luuloihin perustuvalla toiminnalla, johon meikäläisyydessä joudutaan muun tiedon puutteessa turvautumaan liikkeen sisälläkin, joudutaan nyky-yhteiskunnassa aina vain syvemmälle suohon.
Ei riitä että saamme suviseurat otsikoihin kerran vuodessa.
Jos suoraan sanon, niiden uutisointia leimaa naiivi itseihailu ja ulkopuolisista fraseologialta tuntuva pinnallisuus suhteessa hengellisiin kysymyksiin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse olen ihmetellyt samaa vl-uskossa muissakin yhteyksissä, jonka mainitsit suviseurajulkisuuden yhteydessä. Siis vl-usko vaikuttaa monessa tilanteessa enemmänkin fiilistelyltä.
Suviseuroja leimaa Jumalan sanan sijasta maallisemmat asiat, kuten yhteisöllisyys, suviseurojen "kesäleirimäinen" tunnelma, kaikki tutut ja sukulaisten tapaaminen ajavat hengellisten asioiden edelle.
Ehkäpä SRK on suunnitellut asian niin, että kun korostetaankin yhteisöllisyyttä, vl:t eivät ole niin kiinnostuneita vaikeista hengellisistä ja opillisista kysymyksistä, vaan "talostelusta" tulee enemmän elämäntapa kuin uskonkilvoitus?
Kiitos kommentista. Korostan, että viestissäni ydin on siinä että sanalla sanoen surkea julkisuuden hoito - esimerkkinä Hautamäen lausunto kotimaassa - antaa pinnallisen ja ylimielisen kuvan vl-kristillisyydestä.
Nimenomaisesti EN sanonut enkä ole sitä mieltä, että kristillisyys todellisuudessa olisi "pinnallista". Sitä omakohtainen uskominen ei suinkaan ole. Tarkoitin sitä, että meillä voisi SRK kiinnittää huomiota viestintään ja hoitaa/teettää sitä ammattimaisesti, rohkean avoimesti ja julkisesti.
Tuossa Hesarin jutussa mormonien uudesta temppelistä (sivun laajuinen juttu) oli myös selvästi haluttu muuttaa suuren yleisön mahdollisia torjuvia tai peräti kielteisiä mielikuvia miesvaltaisesta ja painostusta harjoittavasta liikkeestä. Haastateltavaksi oli valittu kaksi nuuorta amerikkalaista naista jotka olivat tekemässä Suomessa puolentoista vuoden lähetystyövelvoitettaan.
Iloiset nuuoret naiset antoivat avoimen ja modernin kuvan mormoniliikkeestä - eikä tietenkään mainittu mitään moniavioisuudesta, ei niistä vaikeuksista joihin liikkeestä eroon haluavat ovat joutuneet jne. ristiriidoista.
Taitavaa.
"Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset." Matt.10:16.
Avoimuus on se mitä vl:lta vaaditaan usein. Itse vl:na ajattelee silloin, miten voisi olla tämän avoimempaa. Tuntuu että ei riitä se, mitä oikeasti on, vaan halutaan jotakin sellaista, mitä ei oikeasti ole olemassa, vaan luullaan että on. opetus ja sanoma on avoimena jatkuvasti. Seurat ja tilaisuudet ovat julkisia ja avoimia tilaisuuksia. Radiossa ja netissä kuuluu seuat, nyt heinäkuussa on joka viikonloppu kuulunut koko ajan aamusta iltaan jostakin päin Suomea. Lehdet ovat julkisia ja esillä kaikissa kirjastoissa ja myös netissä. SRK:n toiminta ja taloudelliset seikat ovat julki vuosikertomuksissa, samoin toimintasuunnitelma tulevaksi vuodeksi. Uskovaiset ihmiset elävät avoimesti jokaisen naapureissa, työpaikoilla ja tuttavapiirissä. Myös heidän kotinsa ovat avoimet tulla ja käydä.
Sydäntä emme voi kääntää esille. Sydämen tilaa,sydämen uskoa voi vain arvioida siitä, miten uskovaiset elävät ja toimivat. Se ei tarkoita sitä, että he ovat kaikessa täydellisiä ja virheettömiä. Ei siihen ole pystynyt kukaan muu kuin Kristus. Mutta uskovaiset elävät synnin poispanijoina ja parannusta tekevinä, ja parannuksen kautta armosta uskovina.
Siis: mitä vielä? Mitä on se avoimuus jota vaaditaan?
on kielletty jo yli 100 vuotta sitten. Se on samanlainen legenda kuin teikäläisten edestä täytettävän pesukoneen kielto.
etkä toisten sydämiä kaiken ulkonaisen määrittelemänä. Vain Herra näkee. Usko pelastaa , olemme joka päivä viallisia, mutta koko maailman synnin Jeesus on sovittanut. Rakkaudesta te heidät tunnette. Kristallin kirkas virta pesee joka päivä uskovan synnit, niin , ettei Jumala niitä näe.
Miten liitty viestisi minun viestiini, arvioi omaa sydäntäsi raamatun valossa? En omassani arvioinut kenenkään sydämen tilaa, vaan kysymys oli vl-liikkeen avoimuusesta.
Ainakin omasta mielestäni näen että avoimuus liityy siihen että onpa kyse mistä elämän ongelma kohdasta tahansa vaikka talkoo työn tekemisestä ry:llä niin kaikki kuitataan lauseella - kyllä me uskovaisina haluamme....
Entäpä kun tilanne on se että joutuu syystä tai toisesta kyseenalaistamaan asioita? Ihan mitä tahansa vl tapakultuuriin liittyvää?
Kyllä toivoisin avointa vastausta mutta sitä ei tule!
Samon toivoisin avointa keskustelua näistä hoitokokousvuosista myös vl sisältä! Sitä keskustelua ei systä tai toisesta saa käydä miksi!
On nähty hyväksi että tv ei hankita mutta sitten isät livahtavat naapurin katsomaan jos minä laista urheilua hyvällä omalla tunnolla ja äiti pyöritää porukan?????
Asiasta ei saa keskustella! ym ym
Toivon etten ilmaissut itseäni niin että syntyy väärinkäsitykisiä ja pahastumista. En todella halua enkä tarkoita loukata ketään, mutta saatan niin taitamattomuuttani tehdä.
Se mitä yritän sanoa, on normaalin, vuuorovaikutteisen ja niin ulos kuin omiinkin päin avoimen viestinnän tarve.
Meillä ei ole sisäinen keskustelu tottapuhuen sellaista että ilmapiiri rohkaisisi puheenvuoroja käyttämään, kyselemään ja kommentoimaan. Esim. seurakuntapäivillä. Nykyinen Päivämiehen linja on tavattoman varovainen ja jotenkin hämärä. Aika usein pitää rivien välistä yrittää utsia, mitähän tällä todella mahdetaan tarkoittaa.
Mitä ulospäin suunnattuun viestintään tulee, meillähän ei ole mitään salailtavaa, kun menettelemme oikealla tavalla ja kerromme sen ulospäinkin. Ei siksi että olisimme vastuussa vain niille "yhteistyökumppaneille" joiden kanssa yhteiskunnassa toimimme, kuten kirkko, seurakunnat, koulut, yritykset ja muut yhteiskunnan instituutiot. - Mutta mehän uskovaisina olemme vastuussa Jumalalle siitä miten toimimme. Jumala on meidän "työnantajamme". Ennen oli tapana sanoa: työ tehdään Jumalalle. Ja siitä meidät uskovaiset on aina tunnettu.
Minusta tästä asiasta kommentoi nimimerkki Ma-ria erittäin osuvasti toisessa ketjussa, paremmin kuin itse osaisin kirjoittaa; kannattaa lukea:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018087300
Minun ei ole koskaan tarvinnut kritisoida mitään "vl tapakultuuriin liittyvää?" koska joko asian ymmärtää oikein tai sitten ei. Ja silloin se on "ei ymmärrystä" kun pitää kritisoida.
Ja samoin ymmärrän myös tämän hoitokokousjutun. Siellä väärässä ymmärryksessä oleva hoiti toistansa, lakihenkinen hempeämielistä. Tottahan tapauskovaiseen kolahtaa kun sen "tapa uskoa" olikin väärä ja tuntee että hänet ajettiin pihalle vaikka "hän on aina uskonut näin". Eksytys oli voimakas juuri siihen aikaan. Niin laajasti se eksytys vaikutti että moni näki ja luuli sen olevan jo SRK:n työtä.
Kaikilla on lupa tulla takaisin, ei tarvi kuin tulla seuroihin ja uskoa.
Ja tottahan vl nimen alla on monenlaista kulkijaa. Ihan varmasti joku tekee näinkin kuin kertomasi isä. Sen isän pitäisi korjata asioitaan.
>> hoitokokousjutun. - - Eksytys oli voimakas juuri siihen aikaan. Niin laajasti se eksytys vaikutti että moni näki ja luuli sen olevan jo SRK:n työtä. >>
No niinhän se tottapuhuen oli, se on nyt selvinnyt.
Moni meikäläinen onkin ollut enempi vähempi mietteissään, sen jälkeen kun sekä Erkki Reinikainen että Seppo Lohi ovat julkistaneet käsityksensä, että SRK ja rauhanyhdistykset joutuivat erilaisten harhaisten oppien valtaan hoitokousten aikaan.
Hoitokokouksissa ry:n kutsumat SRK:n saarnamiehet johdattivat koko maan uskovaiset siihen heidän oppiinsa, joka sisälti Lohen ja Reinikaisen kuvaamat opilliset harhat: omantunnon äänen sivuuttaminen, maassahysterian vallassa pakotettiin ihmiset tekemään joukolla julkista parannusta. - veljet ja sisarethan tekivät vaadittuna niin, vaikka omallatunnolla ei ollut mitään julkirippiä vaativaa.
Ei ole myös oikein julkirippivaatimus asioista joista ei julkirippiä Jumalan sanan mukaan vaadita. Ja voimme kysyä. mikä on sellainen ”vaatimalla vaatimus” toiselle, parannuksentekoon?? - Toisen kehottamana ja vaatimana ei ole koskaan oikein, vastoin tuntoa, toimia. - Se on pelkkää "teatteria".
Seppo Lohi, meikäläinen puhuja ja SRK:n historiankirjoittaja, on sekä sanonut että kirjoittanut näistä asioista.
Jokainen uskovainen tietää että tuollainen meno ei ole koskaan kuulunut kristilisyyteen. Näille menettelyillehän ei ole löydetty eikä löydy perusteluja Raamatusta eikä Lutherilta.
Enemmän kuin huolta syyttä erotetuista olen itse miettinyt sitä, mikähän oppi sitten jäi vallitsemaan rauhanyhdistyksiin. ??
Kun likimain kaikki näihin nyt vääriksi osoitettuihin toimiin osallistuivat - missä on nyt raitis ja oikea kristillisyys. Onko taas lähdettävä etsimään sitä yhtä yksinäistä Lapin Mariaa tai salomökin mummoa, joka on säästynyt saastumiselta?
Tämän paremmin ei asiaa voi kietyttää kuin tuuolla toisessa ketjussa eräs keskustelija:
"Rauhanyhdistyksissä lakkasi Pyhän Hengen vaikutus viimeistään silloin, kun Pyhää Henkeä sisimmässään kantavien uskovaisten oli pakko tunnustaa olevansa väärässä eli antikristuksen hengessä säilyttääkseen yhteisön jäsenyyden.
Ja näin joutui tekemään "valtaosa vanhoillislestadiolaiseen kristillisyyteen kuuluvista" uskovaisista, totesi Erkki Reinikaisen v. 1987 vl-papeille pitämässään alustuksessa. Samassa alustuksessa Reinikainen analysoi hoitokokousvuosien harhaoppeja, joita hän oli havainnut neljä: Jumalan huoneen hallitus -oppi, kollektiivisen omantunnon -oppi, henkiparannusoppi, julkirippioppi. "
ja parannuksen tekijöinä. Hoitokokoussyntivuode on tyyten jäänyt kantamatta.
..koska uskomme että usko on katkemattomana jatkunut aikojen läpi. Olenko siis hukassa? Olenko oikeassa uskossa? Näinkö kauniiksi se perkele osaa kaiken tehdä, tämähän on kuin Matrix!
Huu.. :-(
Tämä asia on tullut itselleni myös mieleen.
Kun kerran silloin SRK:n hoitokokouksissa saarnaajat opettivat väärin, ja lähes kaikki tekivät parannuksen vastoin oamaatuntoaan johonkin senaikaiseen pakko-oppiin, missä silloin opetettiin oikein??
Ja missä se "oikea" siis on nyt??
Ei se ainakaan nyky-ry:llä voi olla koska siellä jatkuu se sama hoitokokousten aikainen oppi josta ei ole parannusta tehty...
Onko siis uskosi omakohtainen vai opittu tapa jos et todella ole koskaan kritisoinut mitään?
Jos et koskaan ole joutunut uskosi perusteita epäilemään ja koettelemaan ja kysymään missä on uskon peruta niin tämä tarkoittaisi sitä ette ole koskaan tehnyt valitaa sen välillä onko uskosi oppittua vai omakohtaista halua.
Vl tapakultuuria jo sekin miten uskovaiset puhuvat ja kohtelevat uskotonta lähimmäistä. Kritisoin sitä että ihminen tuomitaan hänen tekojensa takia , silti vaikkei raamattu anna meille siihen lupaa.
Vl tapakultuuria on toiseten perheasioitten utelu. - navan kautta tervehtiminen. Aiheellista on kritisoida sen tavan oikeellisuutta.
Pitää olla oikein ymmärtämässä että ymmärtää kun toinen loukkaa huonoilla tavoillaan joihin on vl parissa kasvanut. - eikä ilmeisesti näe siinä mitään väärää.
Nyt "henki vastaa", nimimerkki Hys-hys!
>> Kritisoin sitä että ihminen tuomitaan hänen tekojensa takia , silti vaikkei raamattu anna meille siihen lupaa.
En ole enää vl, mutta muistan, että tuo oli asia jota vl-vanhempani tähdensivät jatkuvasti.
Ei-vl-ihmisiä ei saanut moittia siitä miten he elivät. Morkkaaminen ja leimaaminen oli täysin sopimatonta uskovaiselle. Piti esiintyä ulkopuolisiin sovinnolisesti ja kunnioittavasti, rakastavasti, sanoisin.
>> Vl tapakultuuria on toiseten perheasioitten utelu. - navan kautta tervehtiminen. Aiheellista on kritisoida sen tavan oikeellisuutta.
Totta, mutta tuo kritiikkipä leimataan seillä teidän keskuudessa hyvin usein heti hengellisesti vääräksi. Asiallinen keskustelu hengellisestetään, se on mielestäni epäraamatullista.
Eivät kaikki mitä vl tekee ja suustaan päästää, ole Pyhästä Hengestä. Erikoisesti tuo nuorten naimisissa olevien naisten mittaaminen ja mittailu on tuomittavaa.
>> koska joko asian ymmärtää oikein tai sitten ei. Ja silloin se on "ei ymmärrystä" kun pitää kritisoida.
Olet tuossa täsmälleen samalla kannalla kuin kommunistit aikoinaan. Jos pienenkään epäilyksen rohkeni ilmaista vaikkapa siitä että olikohan tuotetun tavaran laatu aina maailman parasta ja parempaa kuin kapitalismissa, siitä saattoi saada kuolemantuomion. Kritiikki merkitsi että ei "ymmärrä oikein". :-)
No, asiaan. Raamatun ja Lutherin mukaan uskoon sisältyy luonnollisena asian myös epäilykset.
Epäilysten kanssakin ja epäilysten alla, niistä huolimatta, me olemme armosta uskomassa!
>> Minun ei ole koskaan tarvinnut kritisoida mitään "vl tapakultuuriin liittyvää?" koska joko asian ymmärtää oikein tai sitten ei. Ja silloin se on "ei ymmärrystä" kun pitää kritisoida.
Hienoa että olet niin sanomattoman onnistunut uskovainen, että et ole koskaan epäillyt mitään!
samaan syntiin langenneet voi sopia asioita keskenään. Mutta sitten yhtäkkiä hoitomiehet sopivatkin yhdessä hekemänsä virheet suljettujen ovien takana keskenään. Siinä mentiin harhaan!
Jumalan valtakunta muodostuu omakohtaisen sydämen uskon omaavista uskovaisista. Se ei ole SRK:ssa, Ry:llä, kirkossa, temppelissä eikä missään muuallakaan tietyssä paikassa vaan ihmisten sydämissä. Se joka on langennut 70-luvun harhaoppiin ja kohdellut julmasti lähimmäisiään eikä ole siitä parannusta tehnyt on matkalla kadotukseen kuten valtaosa vl-uskovista!
Ilmaisin itseäni todella huonosti. Tuntuu ikävältä lukea omaa kirjoitusta. Hyvin kysyit että onko usko omakohtainen vai opittu.
Synnyin VL perheeseen ja luovuin uskosta nuorena riparin jälkeen. Elin kuin viimeistä päivää, mikä on yleistä VL piireistä eroaville. Tunsin tyhjyyttä elämässäni ja minulle tuli kuoleman pelko.. mikä ravisteli todella pahasti. Vapisen kun muistelenkin.. Tiesin missä on koti ja jaksoin palata kerjuulle. Sain palaamisen armon. Silloin heräsi halu tutkia ja lukea. Täytyy sanoa että en kritisoinut niissä tuntemisissa mutta otin selvää niihin kysymyksiin jotka oli nuorempana tullut ja jotka olivat eron syynä. Tuli siinä matkalla kahlattua tuota raamattua ja kirjoja edestakaisin muutama vuosi.
Sain siis vastaukset kysymyksiini.