Marraskuun ensimmäisenä torstaina eräänä vuonna, jota tässä enää on turha mainita eräs Iida Maria Hurskainen soitti ammattiliittoonsa, kysyi keskukselta:
- Saanko työttömyyspäivärahakäsittelijälle?
- Onko asianne henkilökohtainen vai onko kyse vain työttömyysrahapäätöksestä?
- On kysymystyöttömyysrahapäätöksestä, joka on minulle hyvin henkilökohtainen asia, sanoi Iida Maria Hurskainen. Päätös on viipynyt niin kauan, olisin...
- Hetkinen, olkaa hyvä, sanoi keskus.
Iida Marian kuuli kevyttä musiikkia. Uusi tyhjä asunto toisti vielä äänet – olkaa hyvä viivähti hänen tajunnassaan pienen ylimääräisen hetken.
- Käsittelijälle pääsee suoraan vain keskiviikkoaamuisin. Voinko minä auttaa?
- Sitä minä en millään voi tietää, vastasi Iida Maria ja virnisti hieman.
- Katsotaan, ynähti keskus. Jos saisin nimenne ja sosiaaliturvatunnuksenne?
- Saatte. Iida Maria Hurskainen, 140374-006E
- Hetkinen olkaa hyvä, sanoi keskus.
Iida Mariasta kuulosti siltä kuin keskus olisi painottanut sanoja olkaa hyvä. Kuului jälleen kevyttä musiikkia ennen kuin virkailijan asteen tylymmäksi käynyt ääni ilmoitti:
- Teidät on jo ehditty erottaa liitosta maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi.
Maanantaina Iida Maria Hurskaiselle saapui hylkääminen kirjallisena.
- No niin, kirjallinen hylkääminen, hän toisteli mielessään. Hylkääminen kirjallisena. Ja jääkaapissa yksi kananmuna, hieman Beceliä, puolitoista litraa rasvatonta maitoa, kaksi lihaliemikuutiota. Leipälaatikossa puolikas Puhti-leipää. Pakastin tyhjä. Puuroryynit lopussa. Että näin...
Heikki Salo tuntui radion puolella olevan äänessä: ... kaipuun kaljakori kilisee. Muuttoilmoitus oli ollut puutteellinen. Iida Maria valitsi numeron.
- Olen vähän ymmälläni, Iida Maria aloitti.
- Niin? kysyi virkailija kouliintuneella välinpitämättömän ystävällisellä äänellään.
- Minä haluan olla rehellinen, Iida Maria jatkoi. Sen vuoksi en tiedä, mitä merkitsisin ammatikseni siihen virastonne mainitsemaan muuttoilmoituksen puutteelliseen kohtaan.
- Merkitsette vain sen, mitä te teette tällä hetkellä, virkailija vastasi.
- Tällä hetkellä minä uskon puhuvani puhelimessa. Siis puhun puhelimessa?
Virkailija naurahti.
- Oletteko vieraan palveluksessa, tarkoitin kysyä.
- En ole. Minä kirjoitan – paitsi nyt, kun puhun puhelimessa. Mutta en minä voi siihen ammatikseni kirjailijaa panna.
Iida Maria hymyili itsekseen. Panna ammatikseen kirjailijaa...
- Minä kun en ole vielä saanut kirjaani edes valmiiksi, saati sitten julkaistuksi.
- Hetkinen, minä tiedustelen, sanoi virkailija, pani ilmeisesti kätensä luurin päälle ja puhui toisaalle.
- Ettehän te vain opiskelija ole?
- Vain opiskelija?
- Niin. Jos sattuisitte olemaan opiskelija, niin siinä tapauksessa teitä ei voida ottaa tänne kirjoille. Tosin perheellisille saattaisi löytyä jokin pykälä...
- Ei, en minä ole perheellinen ja ei, en minä ole kirjoilla missään ainakaan Ammattikasvatushallituksen alaisessa varsinaisessa oppilaitoksessa. Olenko minä nyt kirjoilla ylipäätään missään?
- Hetkinen, minä tiedustelen, sanoi virkailija ja puhui toisaalle.
Minusta taisi sitten tulla hetkessä irtolainen, Iida Maria ei enää hymyillyt itsekseen. Hänen pidätellyt nauruntyrskähdyksensä purkautuivat puhelinlinjoja myöten suoraan virkailijan tietoisuuteen.
- Kuulkaahan nyt, hyvä Hurskainen, virkailija jatkoi hieman viilenneellä äänellään.
- Kun te nyt sitten kirjoitatte vain kirjaa, niin pankaa siihen vain, että kirjailija. Sehän on sillä tavalla tavallaan totta ja sopii kyllä meidän puolestamme kyllä oikein hyvin. Mutta ammattinimikkeen kohdalla on jotakin joka tapauksessa oltava, kun ette miellä itseänne näköjään vain yksinkertaisesti työttömäksi, mitä ilmeisesti nyt tosiasiallisesti olette.
Iida Mariaa alkoi pikkuhiljaa kutkutella virkailijan usein toistama sana vain.
- Te siis ehdotatte, että kirjoitan ammatikseni kirjailija, etten tulisi millään muotoa valehdelleeksi, noin niin kuin antaneeksi itsestäni väärää tietoa rekisteröitäväksi?
- Kyllä. Ja palauttakaa muuttoilmoituksenne täydellisesti täytettynä määräaikaan mennessä.
Iida Maria sulki puhelimen ja nauroi estottomasti.
Virallisesti kirjailija! Peace of cake! Ja nyt ei kun sitten vain ...
Miten tulla
3
573
Vastaukset
- otsikon mukaiseen
tarinaani, scarabaeus...?
Mihin sanat ja roolihenkilöt ovatkaan sinut vieneet;)
Tai ehkä vain tapani mukaan vitsailen...- scarabaeus
sillä, olen sittenkin aika säntillinen, ja muistan jopa jotkut lupaukset,
täältä pesee siis:
___________
Peace of cake! Kertakaikkiaan, mähän olen nyt virallisesti kirjailija! Eihän mun omiin suunnitelmiini ole koskaan kuulunutkaan valmistua pullantuoksuiseksi perheenemännäksi.
No oolrait! Fiktio onkin nyt siis totta, ja alan toimia epätodellisten asioiden pohjalta.
Yesss!
- Olisko tieteiskirja jotain…missäs se lehti nyt onkaan, joka tuli ilmaismainoksena viime viikolla. Siinä on varmasti jotakin osviittaa…
Iida Maria hakee vimmatusti lehteä, joka löytyy sitten puolittain sohvan alta kokolattiamattoon liiskautuneena. On tainnut kahvinplöröt hujahtaa aamutohinoissa lattialle jossain vaiheessa.
Vaiheessa.
Hän selailee kahviin tuhraantunutta nihkeää lehteä, joutuu sylkäisemään sormiinsa useammankin kerran, että saa sivut auki.
- Tää aukeama näyttää ainakin värikylläiseltä. Entäs teksti…
"Kvanttiteoria on kuitenkin outo ja inhimillisen intuition vastainen, kun sitä soveltaa yksittäisiin tapahtumiin. Outoja piirteitä on kolme: satunnaisuus, ajallisesti ja paikallisesti erillisten tapahtumien välinen yhteys eli niin sanottu lomittuminen sekä niin kutsuttu komplementäärisyys, esimerkiksi…"
- Vitsi mitä tekstiä.
"Lomittuminen on kenties kaikkein oudoin asia. Se tarkoittaa, että yhden hiukkasen vaikkapa valokvantin ominaisuuksien mittaaminen voi samalla hetkellä muuttaa toisen hiukkasen ominaisuudet, olipa tämä kuinka kaukana tahansa."
- Mut oikeestaan mua ei vois vähempää kiinnostaa. Muahan kiinnostaa paljon enemmän ihmisten pistokset sydänalassa, ja sellaiset jutut yleensäkin, missä jutut päättyy hysteeriseen kirkumiseen, tai jossa on myös niitä kaikenmaailman huijareita. Sellaisia huijareita, jotka näyttävät miten helppoa meidän mieltämme on huijata. Sellaisten tarinoiden yksinkertaiset ja hienovaraiset säikeet. Niitä mä alan kirjottamaan. Monikerroksisia matkakertomuksia.
Ja turha tulla inttämään, että kaikki tarinat on jo kertaalleen kirjoitettu.
Entäs sitten? Kirjoitan lisää. Kirjoitan missä uusrikkaiden kerma just nyt juhlii. Tällä hetkellä. Missä ne on? Kirjoitan missä luuraavat kaikki rikkaat öljypohatat, ministerit, itselleen brändiä etsivät taiteilijat, ja kaikentasoiset presidentit, taivaanrannanmaalarit.
Iida Maria kiinnittää tietsikkansa piuhat, ja antaa palaa. Tulta silmissä. Sillä uusi muusa on potkaissut alkuun, ja kirjailija löytää hänen avullaan kirjoittamisen rytmin.
Kirjailija nimikkeenä. No pöh!
Tämä taiteilija voi ilman titteleitäkin vaipua intuitiivisesti ilman totuttuja kanaviaan selittämättömään onnen tunteeseen. Tämä taiteilija (karaistunut liikenainen) osaa sitten aikanaan markkinoida itseään, jotta kirjat käyvät myös kaupaksi. Tämä siekailematonta ja nauravaista elämää viettävä kirjailija, joka asuu hienostoalueella, astelee silloin tyynesti kirjakaupan rappusia alas, istahtaa pöydän ääreen, asettuu kiltisti poseeraamaan valokuvaan ihailijansa kanssa, ja alkaa kirjoittaa omistuskirjoituksia uunituoreeseen opukseensa.
No problem. - tulit ja
scarabaeus kirjoitti:
sillä, olen sittenkin aika säntillinen, ja muistan jopa jotkut lupaukset,
täältä pesee siis:
___________
Peace of cake! Kertakaikkiaan, mähän olen nyt virallisesti kirjailija! Eihän mun omiin suunnitelmiini ole koskaan kuulunutkaan valmistua pullantuoksuiseksi perheenemännäksi.
No oolrait! Fiktio onkin nyt siis totta, ja alan toimia epätodellisten asioiden pohjalta.
Yesss!
- Olisko tieteiskirja jotain…missäs se lehti nyt onkaan, joka tuli ilmaismainoksena viime viikolla. Siinä on varmasti jotakin osviittaa…
Iida Maria hakee vimmatusti lehteä, joka löytyy sitten puolittain sohvan alta kokolattiamattoon liiskautuneena. On tainnut kahvinplöröt hujahtaa aamutohinoissa lattialle jossain vaiheessa.
Vaiheessa.
Hän selailee kahviin tuhraantunutta nihkeää lehteä, joutuu sylkäisemään sormiinsa useammankin kerran, että saa sivut auki.
- Tää aukeama näyttää ainakin värikylläiseltä. Entäs teksti…
"Kvanttiteoria on kuitenkin outo ja inhimillisen intuition vastainen, kun sitä soveltaa yksittäisiin tapahtumiin. Outoja piirteitä on kolme: satunnaisuus, ajallisesti ja paikallisesti erillisten tapahtumien välinen yhteys eli niin sanottu lomittuminen sekä niin kutsuttu komplementäärisyys, esimerkiksi…"
- Vitsi mitä tekstiä.
"Lomittuminen on kenties kaikkein oudoin asia. Se tarkoittaa, että yhden hiukkasen vaikkapa valokvantin ominaisuuksien mittaaminen voi samalla hetkellä muuttaa toisen hiukkasen ominaisuudet, olipa tämä kuinka kaukana tahansa."
- Mut oikeestaan mua ei vois vähempää kiinnostaa. Muahan kiinnostaa paljon enemmän ihmisten pistokset sydänalassa, ja sellaiset jutut yleensäkin, missä jutut päättyy hysteeriseen kirkumiseen, tai jossa on myös niitä kaikenmaailman huijareita. Sellaisia huijareita, jotka näyttävät miten helppoa meidän mieltämme on huijata. Sellaisten tarinoiden yksinkertaiset ja hienovaraiset säikeet. Niitä mä alan kirjottamaan. Monikerroksisia matkakertomuksia.
Ja turha tulla inttämään, että kaikki tarinat on jo kertaalleen kirjoitettu.
Entäs sitten? Kirjoitan lisää. Kirjoitan missä uusrikkaiden kerma just nyt juhlii. Tällä hetkellä. Missä ne on? Kirjoitan missä luuraavat kaikki rikkaat öljypohatat, ministerit, itselleen brändiä etsivät taiteilijat, ja kaikentasoiset presidentit, taivaanrannanmaalarit.
Iida Maria kiinnittää tietsikkansa piuhat, ja antaa palaa. Tulta silmissä. Sillä uusi muusa on potkaissut alkuun, ja kirjailija löytää hänen avullaan kirjoittamisen rytmin.
Kirjailija nimikkeenä. No pöh!
Tämä taiteilija voi ilman titteleitäkin vaipua intuitiivisesti ilman totuttuja kanaviaan selittämättömään onnen tunteeseen. Tämä taiteilija (karaistunut liikenainen) osaa sitten aikanaan markkinoida itseään, jotta kirjat käyvät myös kaupaksi. Tämä siekailematonta ja nauravaista elämää viettävä kirjailija, joka asuu hienostoalueella, astelee silloin tyynesti kirjakaupan rappusia alas, istahtaa pöydän ääreen, asettuu kiltisti poseeraamaan valokuvaan ihailijansa kanssa, ja alkaa kirjoittaa omistuskirjoituksia uunituoreeseen opukseensa.
No problem.kiitos vuorostaan lukuelämyksestä.
On toistuva ilo lukea tekstejäsi. No problem.
...kirjailija siis asettuu kiltisi poseeraamaan valokuvaan ihailijansa kanssa ja alkaa kirjoittaa omistuskirjoituksia... miten sietämättömän tyynen viiltävää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo199470057-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2752777- 1341717
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671411Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2041380J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641134By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei751089- 591067
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761061