Jossakin kerrottiin kerran että itsemurha olisi pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan. Minulle yksinäisyys ei ole mikään väliaikainen ongelma, vaan olen ollut yksin lähes koko elämäni. Elämäni pyörii vain töitteni ympärillä ja mitään muuta minulla ei ole. Aamulla töihin, illalla kotiin ja sitä rataa, samaa paskaa joka ikinen päivä ympäri vuoden! Toivoakaan paremmasta ei ole sillä yksinäisyys stressaa ja ahdistaa niin paljon että olisi parempi kuolla. Pitäisi vain löytää kivuton ja nopea tapa kuolla. Itsemurha on myös paras tapa kostaa ja kaikki jotka ovat olleet aiheuttamassa tätä minulle kärsivät toivottavasti syyllisyydentunnosta loppuelämänsä!
Itsemurhan mahdollisuudesta
Kaikkeen kyllästynyt
192054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vapaa-ajallasi?
Kaupassakäyntiä lukuunottamatta istun netissä tai katselen telkkaria. Siinä se vitun elämäni on!
ja sisältöä elämääsi. yksinäinen olisin varmasti minäkin, jos en olisi hommannut harrastuksia, joiden parista olen saanut uusia ystäviä, tosin muutamia hyviä ystäviä on jo ennestään lapsuudesta saakka. En tiedä elämästäsi mitään, mutta katkera vaikutat olevan, jos kostotoimenpiteenä itsemurhaa pidät. Jos asiat noin huonolla tolalla ovat, olisi varmasti aihetta hakea keskusteluapuakin ja jos muita syytät ongelmistasi, niin itseä niskasta kiinni vain ja eroon sellaisista ihmisistä, kun elämässä kuitenkin on mahdollisuus tehdä valintoja :))
Harrastukset saavat kokonaan jäädä sillä ne liittyvät lähes poikkeuksetta liikuntaan. Vihaan vanhempiani eikä heihin noin vain voi laittaa välejään poikki. Kavereihin olen jo pistänyt välit poikki kokonaan, pelkkiä itsekkäitä selän takana puhuvia paskoja!
Huomaatko, sä oot alannu laittaa elämääsi uuteen (parempaan) järjestykseen.
Itsekkäät ja hyötyilemistä yrittävät so called ystävät pihalle elämästä...Oot huomannut, että tahdot kunnon kavereita, et tollasia.
Ja mitä vanhempiin tulee, niin varmaan useesti käy niin, että kun ikää tulee vähän enemmän ja itsenäistyy, niin joskus voi joutua myöntämään itselleen että ne kaikkein lähimmät ihmiset ovat voineet olla vahingoillista seuraa. Heidän luonteensa voivat olla sellaiset, ettette oikeasti tule toimeen jne. Huomaat, että vanhemmillasi on omat persoonalliset luonteensa, joiden kaikista piirteistä et voi pitää. Vanhemmat kyllä yleensä ainakin teoreettisella tasolla rakastavat lapsiaan (vaikka sen käytännöntoteutus voi olla vähän niin tai näin).
Musta on hyvä, että oot alannu huomaamaan, mitä sä tarvitset kavereista ja vanhemmista, mistä sä tykkäät ja mistä et. Jos sun tähänastinen elämä ei oo vastannu noita asioita niin tottahan sitä elämää pistetään uusiksi.
Kun olet saanut suurimmat ristiriitaiset asiasi kuntoon, niin jossain vaiheessa ehkä alat miettiä, että olis kiva tehdä asioita yhdessä jonkun kaverin kanssa, tai naisenkin. Mutta jos se tulee sulta luonnollisesti, ettet kaipaa ihmisten seuraa, niin kannattaa seurata sydämen ääntä eikä yrittää väkisin vääntää.
olet vain kuvitellut vanhempien ja kavereidesi olevan sua vastaan (masennukseen voi liittyä tälläsiä kielteisiä harhaluuloja muista ihmisistä).
Sinä tiedät, miten asia on kohdallasi.
Googleta "läheisriippuvuus"
Tietenkään en näin vähäisestä infosta itsestäsi voi päätellä sinulla olevan tuo tila, mutta tsekkaa, lue ja jos osuu oikeaan, niin liity tukiryhmään. Tuo katkeroituneisuus vaan kuulostaa pitkälle edenneelle läheisriippuvuudelle.
No en todellakaan ole läheisriippuvainen! Elämääni kontrolloitiin kotona siihen asti kunnes täytin 18 eikä minulla koskaan saanut olla mitään omaa elämää! Ja senkin jälkeen kun olin täysi-ikäinen asioihin puututtiin ties millä tavoin!
On sanottu, että itsemurha on ainoa tie onneen joissakin tapauksissa, joka on sinänsä varmasti totta.
Sen käsityksen minkä minä sain tuosta sinun viestistäsi, niin voin sanoa, että sinulla on vielä toivoa!
Jotkut toiset ovat työttömiä eivätkä heidän perustarpeensa ole tyydyttyneet (ei riittävästi unta eikä ruokaa). Jos he saisivat pitkästä aikaa elää yhdenkin päivän sinun asemassasi, he hyppisivät onnesta.
Sitä tämä elämä on.. niin hemmetin suhteellista
Uskon, että sinulla on rankkaa yksin ajatustesi kanssa, mutta toivo ei ole vielä todellakaan hukkaan heitetty. Voit käyttää internettiä ja yrittää tutustumista sitä kautta. On sekin parempi kuin että ei olisi varaa koneeseen eikä internettiä ollenkaan kotona käytössä. En tiedä, lohduttaako tämä, mutta tosiasia tämä on joka tapauksessa. Joku toinen voisi kadehtia elämääsi.
Yleensä se ei pahemmin auta jos sanotaan, että joku voisi olla sinulle kateellinen. Ei se poista yksinäisyyttä ja vittuuntunutta mielialaa.
Eikä jokaisen viestin, jonka tänne Suomi24:ään kirjoittaa, tarvi olla fiksu tai loppuun viimeistelty. Saa kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Vaikka kirjoittaisin kuinka hyvin tahansa, ei sen lukeminen vie vakavaa masennusta sitä kärsivältä. Niinpä on ihan sama mitä tänne kirjoittaa... Pinnallisia ja teennäisiä vastauksiahan nämä ovat loppujen lopuksi kaikki! Totesin vain yhden tosiasian tuossa.
Sveitsissä on kyllä kuulemma itsemurhaklinikka. Tai sitten ostat butaanikaasukeittimen ja imppaat itsesi kuoliaaksi.
Kuulostaa siltä että olet masentunutkin, mutta toisena masentuneena voin kertoa, että masennuksen voi hoitaa vain yhdellä tapaa: tappamalla itsensä. Minä en vain ole sitä vielä saanut aikaiseksi.
kylläkin jäävi kertomaan, miten masennuksesta parannutaan.
Muuta ulkomaille, jonnekkin lämpimään maahan, aivan erilaiseen kuin Suomi. Eipähän vanhemmat, sukulaiset eikä kaverit pääsisi kovin helpolla häiritsemään. Eihän sitä tiedä mitä mielenkiintoista ja mukavaa "planeetanvaihdos" tuo tullessaan.
Kannattaa kokeilla kaikki vaihtoehdot ennenkuin alkaa hautajaisiaan suunnitella.
Mitäs jos sitten keskittyisit vähän muuhunkin elämään töiden ulkopuolella. Ens viikonloppuna käyt baarissa. Kai sä olet jollain festareilla tänä kesänä käynyt? Kai sä olet pistänyt netin täyteen kaverin ja treffiseuranhaku ilmoituksia pistänyt?
Minunkin eräs ystävä uhosi vuosia kuinka hänen hautajaisissaan viimeistään muut ymmärtävät hänen arvonsa ja itkevät silmät päästään.
No, ei toiminut hänen suunnitelmansa.
Ei tullut hänestä pyhimystä, ihmiset muistivat vaan millainen (idiootti) hän oli elävänä.
Nyt hän on vain..kuollut, ei muuta.
Elävänä hän olisikin voinut muuttaa ihmisten asenteita itseään kohtaan.
Aika hauska tuo, että jo etukäteen syytät toisia omasta itsaristasi.
Se on kuule vain ja ainoastaan SUN VALINTASI!
On aika lapsellista kuitata se, että ihminen harkitsee tai jopa päätyy itsemurhaan, puhtaasti "omaksi valinnaksi".
Teknisesti ottaen näin kai onkin, mutta ihminen joka on valmis asian kuittaamaan noin yksinkertaisella tavalla ei varmasti ole koskaan kokenut, millaista on kestää päivästä toiseen, vuodesta toiseen hyljeksintää, syrjintää ja muuta henkistä väkivaltaa tms.
Ei ihminen kestä mitä vaan. Joskus jonkin ihmisen itsemurha on hyvinkin selvästi muiden ihmisten syy, vaikka lopullinen valinta tapahtuukin itsemurhaajan omassa päässä.
Tämä maailma on täynnä vastuunpakoilijoita, jotka purkavat omaa pahaa oloaan tai ilkeyttään muihin ihmisiin, eivätkä ota mitään vastuuta lopputuloksesta. Säälittäviä otuksia.
totta kai itsemurha voi olla vaikka täysin muiden aikaansaama, mutta entä sitten?
Jos luulet, että useimmat ihmiset jonkun itsemurhasta sen suuremmin välittävät (Kosto? Älä naurata. Hirveää? Yhtä kuviteltua. Aha, enpä olisi hänestä uskonut, mitäs tänään on ruokana? Realistisin.), olet joko a) nuori b) idealisti. Ne kaverit ovat pari päivää Päivän Puheenaihe työkavereille ja tuttaville, ja pääosin unohdettuja kuukauden kuluttua. Ainoastaan muutamalle sukulaiselle ja hyvin läheiselle ystävälle saattaa merkitä jotain, kuka ja miten joku on kuollut. Muiden elämä jatkuu täysin häiriintymättä.
Tiedän kyllä, mitä on se kestäminen päivästä toiseen, vuodesta jne., mutta en ole niin egosentrinen, että kuvittelisin maailman pysähtyvän, kun minä sanon, teen itsemurhan, voitan lotossa tai mitä hyvänsä. Jos se merkitsee kymmenellekin ihmiselle jotain, mitä minulle tapahtuu, olen hyvin onnekas.
Kuten Dr. Philissä monesti sanottiin, olisit yllättynyt, miten harvoin muut sinua ajattelevat.
Hyvää päivänjatkoa sinun maailmaasi.