Sosiaali ja-terveysalalle vaaditaan mm. hyvä terveys. Onko mahdotonta päästä opiskelemaan esim. lähihoitajaksi jos on mielisairaalamenneisyys? Nykyään olen mielestäni hyvässä kunnossa, mutta käyn yhä terapiassa ja käytän säännöllisesti lääkkeitä. Haluaisin auttaa muita, kuten minua on autettu. Voiko koko asia kaatua mielenterveysseikkoihin?
mielenterveys ja opiskelu
Senjaliisa
7685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä voi. sos. ja terveys-ala on niin rankkaa työtä sekä henkisesti että fyysisesti, ettei siihen edes "terveenäkään" kannata välttis hakeutua. loppuunpalamiset tosi yleisiä, palkka huono, kohtelu huonoa.
Enemmän saat oikeasti auttaa kun menet esim. vapaaehtoiseksi auttamistehtäviin. silloin sille auttamiselle on riittävästi aikaa ja saat siitä itsekin enemmän irti.
usko pois, jotkun työkaverit auttamisalalla ovat niin hirveitä että siinä saa todella ponnistella että jaksaa töissä heitä katsella, saati sitten että täytyy siinä vielä yhdessä niitä töitä tehdä.
erittäin raskasta. Totta mitä edellinen kirjoittaja kirjoitti. Ns. terveellekkin on kova pala suoriutua päivästä - viikosta toiseen. Sanoisin sinulle näin JUOKSE, äläkä katso taaksesi. Voit auttaa muita monella muullakin alalla. Mielenterveys puoli on mielestäni sinulta kuitenkin pois suljettu esim., jos olet ollut osastolla, sinne et voi hakeutua töihin.
Lähihoitajan tutkinto on ammatillinen perustutkinto. Opiskelijaksi ei voida ottaa sellaista henkilöä, jonka sairaus tai vamma ilmeisesti on esteenä koulutukseen osallistumiselle.
Koulutuksen järjestäjä päättää muista opiskelijaksi ottamisen perusteista sekä mahdollisesti järjestettävistä pääsy- tai soveltuvuuskokeista. Hakijoihin on sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita.
Näköjään esimerkiksi lähihoitajan kolutukseen pääsemisen edellytyksenä on mainittu soveltuvuus ja riittävä terveys toimia alalla. Käytettäviä valintakriteerejä voi tiedustella alan oppilaitoksista.
Työvoimavoimistot auttavat ammatinvalintaan ja koulutukseen liittyvissä asioissa.
Sun ei ole mikään pakko kertoa mielenterveysongelmistasi. Eli jos katsot itse olevasi riittävän hyvässä kunnossa, ja kykenet toimimaan jotakuinkin "normaalisti", niin ei opiskelulle ole mitään estettä. Minä olen nyt aloittamassa lähihoitajakoulun, vaikka mm. depressiosta olen kärsinyt vuosikaudet ja lääkitys edelleen päällä. Valintakokeissa en tosiaan näistä maininnut mitään, koska esim. lääkärini sanoi että ei tarvitsekaan.
Entäs paperit jotka pitää täyttää ennen soveltuvuuskoetta? Niissä kysytään terveydentilasta yms. Itse täytin ne ihan rehellisesti mutta ilman yksityiskohtia. Ei kai sitä kannata niissä valehdellakaan,koska kuitenkin ne pyytävät yleensä lääkärintodistuksenkin terveydestä kokeen jälkeen.
Tietysti kannattaa tehdä silleen niinkuin itsestä oikealta tuntuu. Mutta jos sun ongelmat ei vaikuta opiskeluun, niin mielestäni ei niistä tarvitse etukäteen kertoa. Ainoastaan siinä tapauksessa jos sulla on epäilyksiä oman jaksamisesi suhteen. Näin sen ainakin omalla kohdallani järkeilin. Meillä ei tosin tarvitse lääkärintodistustakaan.
Hei.
Ei tulevaisuutesi sosiaali- ja terveysalalla välttämättä kaadu historiaasi. Mennyttä tärkeämpää on millaisena näet tulevaisuuteesi/ mistä haaveilet.
Itse kärsin vakavasta depressiosta, mikä kuitenkin alkoi helpottaa pari vuotta taaksepäin ja sairaanhoitajaksi olen opiskellut n. 2v, eli opintoja on jäljellä vielä 1,5 v. Depressioni takana on läheisten ja sukulaisten päihdeongelmat, koulukiusaus, muutaman ystävän itsemurha, kolmen vuoden helvetillinen parisuhde ja muita pienempiä menetyksiä, sekä seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen. Olin depression vuoksi avohoidossa ja kokeilin joitakin lääkkeitä, mutta tervehtyminen oli nopeampaa ilman lääkityksiä. Nyt elämä on tuntunut hemmetin hyvältä pitkän aikaa. Ja tulevan ammatti on tuntunut päivä päivemmältä oikealta valinnalta.
Itsekin epäilin mahdollisuuksiani opiskella sairaanhoitajaksi historiani vuoksi ja tavallaan epäilen välillä hieman vieläkin, tosin vähän eri tavalla kuin ennen. Ennen opiskelun aloitusta sain mtt:sta niin tukea kuin kritiikkiäkin ammatin valintani suhteen. Olen avautunut koulussa esim. tuutorilleni menneisyydestäni. Koulusta on vakuuteltu, ettei menneisyyteni ole este toimia ammatissani. Koulussani on siis ollut valtavan myönteinen suhtautuminen minuun ja historiaani, siihen ehkä vaikuttaa myös se, että koulussa on myös nähty miten olen pärjännyt niin teoriassa kuin käytännössäkin! Opiskelen aika tiukassa AMK:ssa, missä kyllä pyritään ottamaan ns. oksat pois... Ainut mistä mm. tuutorini ja itsekin olen välillä huolissani on jaksamiseni. Vielä ei kuitenkaan ole ilmennyt mitään normaalia stressiä ja alakuloisuutta pahempaa, mitä kaikkien on hyvä kokea sopivassa määrin, jotta voi hyvin ja tuntuu hyvältä.
Olen myös nähnyt miksi koulusta on potkittu joitakin yksilöitä ulos... Lyhyesti ilmaistuna kyseisiltä ihmisiltä puuttui täysin empatian kyky ja he olivat erittäin itsekeskeisiä. Teoriassa em. olivat lähes loistavia hoitajan alkuja, mutta käytännössä tökkikin sitten aivan kaikki.
Lyhyesti voisin tähän loppuun todeta, että mielestäni on paljon parempi, että tiedostaa omat ongelmat, heikkoudet ja vahvuudet ja tekee niiden pohjalta sitten valintoja kuin että esim. kieltää mahdolliset ongelmansa ja tavoittelee mahdottomia omiin rajoihinsa nähden.
Hyvä hoitaja on ihminen siinä missä muutkin.
Kyky eläytyä toisen ihmisen tilanteeseen on yhtä tärkeä ominaisuus kuin se, että osaa pitää itsensä silti riittävän etäällä toisesta ihmisestä.
Tsemppiä elämäsi ja ammattisi valintoihin. Puhu rohkesti mietteistäsi esim. terapiassasi, työkkärissä ja esim. jollekin läheiselle ihmiselle ja kuulostele saamiasi vastauksia. Ja ennen kaikkea kuuntele itseäsi.
Terveisin,
-tuleva sairaanhoitaja ja toivottavasti hyvä sellainen-