kalat ja neitsyt??

No kalat ja neitsyt on vastakkaiset, että niiden pitäis täydentää toisiaan, mutta ku ite olin neitsytmiehen kanssa, niin ei siitä tullu mitää. Neitsyt ei pysty antaan niin paljoa mitä kalat haluaa.

joops joops - eiköhän se ensisijaisesti ole aina ihmisistä itsestään kiinni miten toimeen tulevat ja keskenään viihtyvät... ei niinkään tähtimerkeistä =)

Mutta muutamankin kerran on tullut vastaan yksi tosiseikka, jota miltei määrittelisin jo luonnonlaiksi, mitä kalojen ja neitsyiden suhteisiin tulee.
Yleisesti ottaen, nämä kaksi lajia, parhaimmillaan syöttävät pahimpia puoliaan toisissaan - pahimmillaan, kaiketi sopeutuvat vain tilanteeseen, mikä taasen voi olla lähisukulaisille ja ystäville pahempi rangaistus kuin kiinalainen kidutus.

Kalathan potevat sekä peruskiltteyttä, että hoivaviettiä ja se vain yksinkertaisesti ajaa kala-olennon kohti suurta maailmanparannus projektia, mihin tuo reppanan oloinen neitsyt on varsin omiaan - jos oikein hyvä tuuri on käynyt neitsyt on osannut esittää haavoittunutta metsän eläintä oikeassa kohdassa ja kalahan ei voi vastustaa "missio pelastetaan ne kaikki" tilannetta. Oikea hetki kalat-olennolla on aina se, kun hän itse on vähän alamaissa ja hän huomaa kuinka paljon paremmin hänellä kuitenkin on asiat kuin tällä neitsyt paralla. Tässä kohdin on hyvä mainita, muutkin "parat" kyllä käyvät siinä tilanteessa kalalle.
Kalat ovat suurpiirteisiä ja taipuvaisia hyvän jakelussaan pistämään vähän ylimääräistäkin. Lopulta tämä aiheuttaa vain sen, että silmät kirkkaina kalat päätyvät näyttelemään kiihkeitä tunteita ja valehtelemaan tuolle jo perusolemukseltaan rassukan oloiselle, saamattomalle neitsyt olennolle umpia ja lampia tämän kyvykkyydestä vähän kaikessa. Ja tämä tapahtuu vain siksi, että maailma olisi parempi ja neitsyellä hyvä mieli.. eikä nyt unohdeta kalalle ominaista dramatiikankaan tajua..

Kala yrittää keinolla millä hyvänsä saada neitsyt kumppanistaan varmempaa, eikä ymmärrä tekevänsä mitä suurinta karhunpalvelusta toiselle kehuessaan tätä kiltteydessään vähän kaikessa - itseasiassa, niillä kehuilla, neitsyeltä katoaa täysin suorituspaineet minkä puitteisesti kalat jää entistä vähemmälle milloin missäkin.

Siis selvennökseksi ja ihan ilman mitään ilkeyttä: neitsyt on tietyissä asioissa varsin rassukka, vaisu, mutta myös armoton rutisija.. hänen omistuksenhalunsa on patologinen tila, eikä hänen itsetunnossakaan ole pahemmin kehumista, mutta luulotteluissaan he ovat mestareita. Tällöin on parempi, jos kalat malttaisivat olla hiljaa jokaisen kiltteyden puuskansa kourissa, keinolla millä hyvänsä... kyllähän sen järkikin sanoo, ettei luuloja saisi pönkittää, mutta eiväthän kalat sellaista osaa.. siis pitää suutaan kiinni..

Kalat eivät ole pyhimyksiä, vaikka joskus erehtyisi luulemaan - nämä kyllä ymmärtävät asian itsekin, mikä on aika paljon - moni muu ei ymmärtäisi moista.
Heille on kehittynyt ylivertainen kyky puhua totta silloinkin kuin eivät sitä tarkoita - on aina muistettava, että jos kala-olento lausuu lauseen: "Ah, miten uskomaton sinä oletkaan, en olisi voinut uskoa, että tämä voi olla tällaista" voi lauseen takana piillä raadollisempi merkitys kuten "ei ristus mikä söhlö sinä oletkaan, en ole kyllä ennen nähnyt toista samanlaista toheloa"
- mutta koska kala-olento ei halua olla ilkeä saati loukata hän pistää kaikensa kehiin ja näyttelee oscarin arvoisesti haltioitunutta.. siitäkin huolimatta, että sisimmässään kiehuu ja toivoo epätoivon vallassa, että jo seuraavalla kerralla tapahtuu ihmeitä "erään" suorituksissa..

Jälkeenpäin voi vain kuvitella, miten noloa onkaan, jos tiet erkanevat ja neitsyelle jää uskomus olevansa ylivertainen missä tahansa - toisaalta kalan kirvelevälle sielulle tietoisuus toiselle aiheuttamistaan tulevista nöyryytyksistä on pelkästään balsamia.
Sen balsamin kala on kyllä ansainnut jo vaikkapa kaikista niistä mustasukkaisuuskohtauksista yhteiselon aikaan. Niinä hetkinä neitsyt oli vaipunut synkeään yksinpuheluunsa ja räkinyt rikkiä kalan niskaan pienissä erissä viikon tai kaksi. Tämän jälkeen tämä siirtyi vaiheeseen missä kyräillään, esitetään syvästi loukkaantunutta, mutta koetetaan olla ihmisiksi. Tätä seuraavan hyvätuulisuuden puuskan jälkeen onkin taas hyvä ottaa asia uudelleen esille. Mikä pahinta, tämä kaikki tapahtui aivan ilman syytä. Eli hyvällä syyllä voi sanoa - kalat on balsaminsa ansainnut..
Kalat ovat kuitenkin uskollisia sieluja ja he ovat sitä silloinkin kun ei tarvitsisi, jostain syystä he silti aiheuttavat mustasukkaisuutta enemmän kuin ketkään muut. Neitsyet taasen, no he eivät lainaisi edes sokeria naapurille, saati työkalupakkia.. mutta itse kyllä mielellään, ottavat vastaan kaikki edut mitä on saatavilla - kunhan sen sitten saa edullisesti, mieluiten ilmaiseksi, ennenkaikkea helpolla - kyllä vain, kalojen väitetään olevan ristiriitaisia - neitsyillä riittää sitä piirrettä varmasti yhtä paljon ellei enemmänkin kuin kaloilla - ehkä se onkin se ainoa yhteinen piirre mitä näillä lajeilla on keskenään..

Kalojen ja neitsyiden eroavaisuuksia yleisesti ottaen ovat,
- siinä missä kalat kykenevät riemastuttavasti loikkimaan läpi hekuman kaikki mahdolliset variaatiot aallon harjalta toiselle syvästi tuntien, kokee neitsyt turvallisemmaksi piiloutua ruudullisen peiton alle tuttujen vähän vaivaa tuovien rituaalien maailmaan ja kyselee "olinks mä hyvä?" - ja tämä pätee kaikissa elämän alueissa, toimissa ja tilanteissa.
Jos hetkenkin katsoo ympärillä virtaavia kaloja, huomaa heidän katseensa aina olevan jossain muissa sfääreissä ja mairean hymyn viipyvän huulillaan. Jos tämän jälkeen katsahtaa noihin sandaalit tiukasti maahan naulanneisiin neitsyihin, pälyilevine silmineen, tiukka "ja mähän en tästä siirry pätkääkään"-ilme kasvoillaan, ei tarvitse asiaa edes alan kirjasta katsoa, kun ymmärtää maailmoiden eron.

Voihan se olla, että nämä vastakkaiset olennot pystyvät talsimaan epätasatahdissaan ikuisuuksiin.. mutta mitä on nähty, mitä on koettu.. se on harvinaista (tietysti harvinaisuudet ovat aina ihmeitä)

- yleisemmin on kuitenkin nähty kalan tukahtuvan puutteesta vähän joka asiassa, mikä useimmiten näkyy liikakiloina ja harmaantuneena taustaansa katoavana olemuksena. Neitsyt raasu taasen potee alati kroonista vatsahaavaa - tai jotain psykosomaattista vaivaa, kuten ihottumat, hiustenlähtö, hysteria, nykiminen, hengenahdistus ja luulotauti - yleensä vaivoja joihin hajusuola on kenties kuitenkin se paras lääke..

Jos kuitenkin on päättänyt voittaa neisyen sydämen - on hyvä muistaa, että oli kyseessä nainen tai mies neitsyen merkissä niin kumpaisellakin on kompleksi äitiään kohtaan.. miespuolisten neitsyiden kohdalla ei uskalla tai tohdi edes spekuloida mitä moinen on aiheuttanut kyseisten ajatuksen juoksulle.. mutta kuitenkin mitä neitsyen kohteluun ja valloittamiseen tulee, hyvä suhde tämän äitiin on luotava nopeasti - ja keinolla millä hyvänsä, vaikka se vaatisi kiinnostuksen esittämistä huitssittiäisen pariutumismenoihin tai kaupunkikusiaisten pelastamista takaisin luontoon =) - neitsyen äiti on se kenet pitää hurmata ensin, sitten vasta voi keskittyä oikeaan kohteeseen - ja koska kaloille on annettu charmia roppakaupalla, ääretön määrä kykyä uhrautua ja oveluutta oikeissa mitoissa, eli ei pitäisi kyllä olla vaikeutta mamman kietomisessa sormen ympäri ..

Hei,yhteiseloa 26v.
Mahtuu vuosiin ylä- ja alamäkiä, mut niin joka suhteeseen.
Elämä on valintoja täynnä, joka päivä.
Tänään kyllä nyppi niin vietävästi että,olisin voinut laittaa neitsyeen lahjoitetaan palstalle vaikka ruokarahojen kera:)
T:kalat

Olen itse neitsytmies ja kalatytöistä mulla ei ole muuta kun hyviä kokemuksia. Ihanan herkkiä ja ripaus taiteellisuutta tekee terää neitsyen järjestelmällisyyteen.

Mun mielestä suhde perustuu vapaaehtoisuuteen, ei pakottamiseen. Oletpa sitten mikä tahansa kahdestatoista huoneesta, kannattaa signaalit antaa selvästi, muuten pidän sinua kaverina. Joskus lämpenen hitaasti, mutta varmasti ;)

Ja jos nyt h-kooppeja ihmetellään, niin kyllä meissä vaikuttaa ne muutkin merkit. Suut, kuut ja nousu- ja laskuhumalat.

sit olis hyvä jos autosi toimii,muute saat haukut